Kotimaa-lehti kysyi viime numerossaan (31.3.2023), mitä kristilliset arvot tarkoittavat nykyään. Lähtökohtana oli vaalikoneen väite: ”Kristilliset arvot ovat hyvä pohja poliittiselle päätöksenteolle.” Tästä nousee kysymys, mille puolueelle kristilliset arvot kuuluvat.
Sosiaalietiikan jatkotutkintoa valmisteleva Jaakko Kaartinen toteaa lehden haastattelussa, että kristilliset arvot ”niputtuvat yksiin perinnekeskeisyyden, turvallisuushakuisuuden, isänmaallisuuden ja maahanmuuttokriittisyydenkin kanssa.” – ”Lähtökohtaisesti kristillinen arvopohja ei siis jäsenny moderniksi liberaaliksi kulttuurikristillisyydeksi.”
Saman lehden kolumnissaan Jyri Komulainen toteaa, että ”kirkon johdon ja teologien pitää olla valppaina muistuttamassa, mitä kristilliset arvot oikeasti ovat ja miten erottaa halpa kopio aidosta ja alkuperäisestä.”
Komulainen on oikeassa siinä, että alkuperäiset kristilliset arvot voivat syrjäytyä ja jäädä halpojen kopioiden alle. Kristillisiksi arvoiksi voidaan ymmärtää ajan hengestä nousevia arvoja, jotka eivät lopulta olekaan erityisen kristillisiä.
_ _ _
Kotimaan pääkirjoituksessa todetaan, että sanaparia ”kristilliset arvot” on käytetty yhteyksissä, joissa vastustetaan tasa-arvoista avioliittoa tai translakia. Kääntäen sanaparin on katsottu tarkoittavan ”heteroseksuaalista avioliittoa ja seksuaalikielteisyyttä.”
Pääkirjoituksessa kerrataan oikeat kristilliset arvot, joita ovat usko Luojaan, jolle ihminen on vastuussa saamastaan elämästä ja luomakunnan elämästä. Tällöin ihminen ei kiinnity liikaa maalliseen omaisuuteen tai edes isänmaahan. Toiseksi lähimmäisen rakastaminen ja keskeisimpänä Jeesuksen ristinkuolema ihmisen ja Jumalan suhteen sovittamiseksi.
Itse ajattelen, että kristillinen usko Kolmiyhteiseen Jumalaan on eri asia kuin arvot, jotka ovat ikään kuin välineitä kristillisen uskon todeksi elämiseen. Katson, että kristilliset arvot nousevat Raamatusta ja niiden tärkeä tiivistelmä ovat Vanhan testamentin käskyt, joihin myös Jeesus liittyy opetuksessaan (Matt 6:17-48). Mitä siis käskyt opettavat? Käyn 10 Käskyä eli Dekalogin (2.Moos. 20) tiiviisti läpi. Käskythän ovat tuttuja kulttuurimme perustana – eli kristillisinä arvoina.
(1)”Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.” Ensimmäinen käsky on kaikkien muiden käskyjen perusta, kuningaskäsky. Käskyjen noudattaminen tai noudattamatta jättäminen vaikuttaa ihmisen jumalasuhteeseen. Ihmisellä on taipumus hylätä käskyissä ilmaistu Jumalan tahto kuuliaisuuden ja hyvän elämän tienä sekä etsiä muita jumalia, eli asioita, joilta odottaa suurinta hyvää: ihmisen ensisijaisuus, raha, kulutus, kaiken vapaus. Esimerkiksi uushenkisyys on tuonut muiden uskontojen piirteitä, jotka vaikuttavat kristinuskon hämärtymiseen.
’
”Älä tee itsellesi patsasta äläkä muuta jumalankuvaa”. Tämä käsky on poistettu luterilaisesta 10 käskyn kokoelmasta, koska Jumala teki itsestään kuvan lähettämällä Poikansa Jeesuksen Kristuksen maailmaan. Alun perin kuvakielto varjeli Jumalan pyhyyttä. Ihmisellä on taipumus tehdä Jumalasta ihmisenkaltainen ja samalla heijastaa Jumalaan omat toiveensa ja halunsa. ”Puujumala” on ihmisen käskyläinen, joka taipuu kulloisenkin ajan henkeen ja siunaa sen.
(2)”Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä.” Jumalan nimeen vannomalla saattoi vapautua syytteestä oikeuden istunnossa, kun puolustuksella ei ollut todistajia. Jumalan nimen väärää käyttöä oli vannoa syyttömyyttä, vaikka oli syyllinen. Tänä päivänä Jumalan nimen väärää käyttöä voi olla esimerkiksi uskonnollisten perustelujen esittäminen asioille, joille halutaan yleistä hyväksyntää. Oikeaa käyttöä puolestaan on Jumalan rukoileminen ja ylistäminen.
(3)”Muista pyhittää lepopäivä.” Ihminen ja ihmisen alistama luomakunta tarvitsevat viikkolevon tauottomasta työstä ja tehokkuudesta. Lepo muistuttaa elämän pyhyydestä ja itseisarvosta Jumalan rakkauden vuoksi. Jumalayhteyden ja läheisten ihmissuhteiden vahvistaminen on osa lepoa. Ihmisten uupumus ja mielenterveyden ongelmat kertovat levon ja perusyhteyksien puutteesta sekä elämän tarkoituksettomuuden kokemuksesta.
(4)”Kunnioita isääsi ja äitiäsi.” Käsky on annettu aikuisille lapsille, että he huolehtisivat vanhenevista vanhemmistaan. Vanhemmat ovat Jumalan lahja lapselle, koska vanhempien kautta lapsi on saanut hoivan ja rakkauden kasvussaan aikuiseksi. Vanhempien ihmisten ikä ja elämänkokemus ovat arvostettavia asioita, minkä tulisi näkyä kunnioituksena ja huolenpitona. Tänä aikana monet vanhukset elävät yksinäisinä ja unohdettuina. Vanhusten hoito on kriisiytymässä pienenevien ikäluokkien, resurssien sekä puuttuvien hoitajien vuoksi.
Seuraavat nk. ”Toisen taulun” käskyt (5.-10.) koskevat suhtautumista lähimmäisiin. Martti Luther kutsui niitä suojakäskyiksi, koska niiden noudattaminen suojelee ihmisten oikeuksia ja elämää sekä samalla koko yhteiskuntaa.
(5)”Älä tapa.” Ihmisen elämä on ainutkertainen Jumalan lahja. Ihminen ei saa riistää toiselta henkeä. Elämä on uhatuin sen alku- ja loppupäässä, sikiönä ja vanhuksena. Puolustussodassa on mahdollista tappaa esivallan käskystä lähimmäisten suojelemiseksi. Maanpuolustuksen laiminlyöminen altistaa ihmiset hyökkääjän mielivallalle. Ukrainan sota on tästä tuore muistutus. Jeesus ulotti ”Älä tapa” -käskyn koskemaan myös henkistä väkivaltaa. Sosiaalisen median kivittämäksi joutuminen on tästä ajankohtainen esimerkki.
(6)”Älä tee aviorikosta.” Alun perin avioliitto kuului ekonomian alueelle, jonka tarkoitus oli perheen ja suvun elinvoiman turvaaminen lisääntymisen ja huolenpidon kautta. Samalla avioliittoon kuului myös kiintymys ja rakkaus. Miehen ja naisen avioliitto oli tarkoitettu elinikäiseksi ja sille kuului lupaus Jumalan siunauksesta (1.Moos 1:28). Aviorikos vaaransi perheen ja suvun jatkuvuuden sekä luottamuksen ja rakkauden.
Tänä päivänä sitoutuminen avioliittoon ja pysyvään parisuhteeseen on heikentynyt. Samalla syntyvyys on laskenut. Avioliiton rinnalle on haluttu tuoda muita malleja, jotka eivät tähtää sitoutumiseen, lasten syntymiseen, eivätkä elinikäiseen hoivan ja huolenpidon turvaamiseen.
Nykyisin turvaudutaan yhteiskunnan tuottamaan hoivaan. Tämä on virhearvio. Perheet ovat edelleen yhteiskunnan perusta. Perheiden kautta toteutuu lasten saaminen, kasvatus, hoiva sekä osaltaan huolenpito sairaista ja vanhuksista. Ilman perheitä ja niiden tuottamaa hoivaa yhteiskunta ei selviäisi sosiaalialan tehtävistä. Perheinstituution heikkeneminen ja kodin antaman tuen puute näkyy jo nyt esimerkiksi lasten ja nuorten lisääntyneinä ongelmina. Rapautuva hyvinvointivaltio ei kykene korvaamaan perheiden roolia hoivan ja tuen antajina. Siten avioliitolla ja perheellä on edelleen myös ekonominen tehtävänsä yhteiskunnan ylläpidon kannalta.
(7) ”Älä varasta”. Varastamista on toiselle kuuluvan aineellisen ja aineettoman hyvän ottaminen tai tuhoaminen. Varkautta tapahtuu, kun Jumalan lahjoittama hyvä ei jakaudu oikeudenmukaisesti.
Läntinen kulutuskulttuuri on ylikuluttanut jo kaksisataa vuotta luonnonvaroja kiihtyvästi ja samalla hävittänyt luonnon elinvoimaa. Suomen ylikulutuspäivä oli maaliskuussa. Loppuvuosi käytetään luonnon pääomaa eli varastetaan luonnon elinvoimaa ja tulevien sukupolvien mahdollisuuksia elämään. Lajikato ja vanhojen metsien hävittäminen köyhdyttävät luontoa. Ylikalastus tuhoaa kalakannat. llmaston lämpeneminen kiihdyttää suurten alueiden muuttumista asuinkelvottomiksi. Viljelyala pienenee samalla kun ihmiskunta kasvaa ja sen ruokkiminen vaikeutuu. Ihmiskunta elää lyhytnäköisesti ja itsetuhoisesti kollektiivisen varkauden varassa.
(8) ”Älä todista valheellisesti.” Toisen ihmisen heikkouksien esiin nostaminen heikentää hänen oikeuksiaan, erityisesti kun todistus on valheellinen. Kristityn tulisi päin vastoin tuoda esille ihmisestä hänen hyvät puolensa. Valheellinen mustamaalaus polarisoi ihmisryhmiä ja voi johtaa konfliktien eskaloitumiseen sekä sotiin. Esimerkiksi sosiaalinen media on valheellisen todistamisen areena.
(9-10) ”Älä tavoittele toisen taloa…äläkä mitään, mikä on hänen”. Toiselle kuuluvan kadehtiminen voi ennakoida varkautta ja murhaa. Kuningas Ahab varasti valeoikeudenkäynnin avulla Nabotin viinitarhan. Väärät todistajat todistivat valheellisesti Nabotia vastaan, joka kivitettiin kuoliaaksi ja Ahab sai viinitarhan. Profeetta Elia sanoi Ahabille: ”Missä koirat nuolivat Nabotin veren, ne nuolevat myös sinun veresi.” (1 Kun 21:19). Diktatuureissa esiintyy edelleen samaa. Venäjä pyrkii ryöstämään Ukrainan. Krim on vuosisatoja vanha, hieno viinialue. Myös lähempänä voi esiintyy toisen talon tavoittelua, esimerkiksi perinnön jaossa tai epärehellisissä kaupoissa.
_ _ _
Edelliset kymmenen käskyä ovat osaltaan kristillisten arvojen sisältönä. Jeesus tiivisti 10 käskyä Rakkauden kaksoiskäskyyn: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi”. Minusta tuntuu, että Rakkauden kaksoiskäskyn ensiosa Jumalan rakastamisesta on nykyisessä ilmapiirissä jäänyt hämäräksi samalla kun jälkiosa on painottunut itsen rakastamiseen. On haluttu uskoa, että noudatetaan kristillisiä arvoja sallimalla itselle ja lähimmäiselle liberalismin hengessä mahdollisimman suuri vapaus yhteisen hyvän kustannuksella. Ehkä todellisuudessa kyse on ollut omien halujen noudattamisesta?
Pyrkimys noudattaa käskyjä on Jumalan ja samalla lähimmäisen rakastamista. Käskyihin sisältyy elämän säilymisen tie, käskyjen rikkomiseen elämän näivettymisen, kuoleman tie. Samalla on muistettava, että kristinuskon ydin ei ole arvoissa, vaan armossa – Kristuksen sovitustyössä syntiin langenneen maailman pelastamiseksi.
Tuskin enää kukaan tavallinen japanilainen muistaisi koko sariinikaasuhyökkäystä, ellei media tuon tuostakin muistuttaisi siitä ja siitä, ettei sen radikaalijohtajaa ole vieläkään teloitettu. Ei voi teloittaa, kun mies ei ole avannut suutaan ja tunnustanut syytöksiä koko vankeusaikanaan.
Luterilainen kirkko ei kasva vaan supistuu, koska se on jämähtänyt Lutherin 1500-luvun Saksaan. Sen sijaan roomalaiskatolinen ja episkopaalinen kirkko kasvavat, tosin hitaasti.
Mistähän johtuu, että 90 % japanilaisista haluaa kristillisen hääseremonian eikä perinteistä shintolaista? Se tulee paljon halvemmaksi!
tuskin monikaan japanilainen tunnustaa mitään uskontoa.kirkkohäät vain pidetään siksi että halutaan apinoida amerikkalaisia.shintolaisuus on maan kulttuuria jota tuskin kukaan uskoo vakavasti.japani on kylläkin hyvin pärjännyt ei-kristitty maa.
Japani on pärjännyt jopa Suomeakin paremmin ainakin itsemurhatilastoissa. Tällä seikalla ei välttämättä ole mitään tekemistä uskonnon / uskonnottomuuden kanssa, vaan ehkä tämä ”pärjääminen” on enemmän sidoksissa kansanluonteeseen ja paikalliseen häpeä-kulttuuriin.
Uskontojen merkitystä tällaiset seikat eivät suinkaan vähennä – päinvastoin. Japanilaisille uskontojen kirjo kertoo siitä ahdistuksesta, johon ihminen joutuu, kun ei tunnista sen enempää omaa uskontoaan kuin muitakaan uskontoja (ja niihin liittyviä kulttuureja).
Ja silloin, kun ”kaikki käy”, käy myös ”ei-mikään” (Wenn alles gilt, gilt auch Nichts)
Pekka
Kiitos erinomaisen hyvästä tekstistäsi
Kristilliset arvot ovat niitä, joita kristityt erityisesti arvostaa. Sellaisia on toimintamahdollisuudet seurakunnissa ja niiden ulkopuolella. Kymmenen käskyä ei kuvaa tyhjentävästi sitä mitä kristillinen elämä ja arvot on. Arvomme ei ole ainoastaan käskyjen varassa. Meitä ohjaa myös kristillinen rakkaus ja se, että pyrkimyksemme on levittää kristillistä uskoa.
Toiminnan mahdollistaminen monin eri tavoin on tärkeä kristillinen arvo.
Tämänkaltaiset arvot ovat tyypillisiä vain kristityille. Yhteiskunnassamme evankeliumin julistaminen kaikille ja sen mahdollistaminen on yksi luovuttamattoman tärkeä arvo.
Rakasta lähimmäistäsi kuin Itseäsi on mahdoton lause muussa kuin Kristinuskon todistajien katsomassa etiikassa moraalifunktiona mikä asia kokonaan jää käsittelemättä saati ymmärtämättä maanmatosen mahdollisuuksissa kurottaa elämässään korkeammalle tasolle henkisten kykyjensä katsomisessa.
Aiemmin Juha Heinilän blogissa katsottiin asiallisesti meidän heikkouksiamme narsistiseen ymmärrykseen saakka.
Kun rakkaus sana liitetään itserakkaus sanaan tulisiko meidän huomata enemmän.
Itserakkaus ja rakastamisen asia ovat hyviä asioita tarkastella lähemmin.
Voiko Ihminen ylipäänsä rakastaa Itseään.
Kirkollinen konjenktuuri mielellään asiasta muistuttaa kehotuksella rakastaa lähimmäistä kuin itseään, mutta mitä se tarkoittaa.
Parempi olisi sanoa arvostaa lähimmäisen tarpeet yhteneväisesti omiesi kanssa.
Sielunhoitoa näin olisi enemmän kuin sotkea asioita.
Kyllä, Ihminen ei voi eikä kykene rakastamaan itseään. Itsestä huolehtiminen kykynsä mukaan on itsessään saamiemme kykyjen yksi mahdollisuus toteuttaa Luojamme antamaa mahdollisuutta arvostaa elämän lahjaa mutta ei se tarkoita Itsensä rakastamista.
Rakkautta Ihminen voi kokea ja saada luonnosta kuin toisista Ihmisistä. Samoin tehtävissä onnistuminen voi saada syntymään rakkauden kokemuksen, ja aina hyvä kun elämään itsessään.
Rakkauden kuin kokemisen aspektin Ihminen voi lahjoittaa eteenpäin, samoin kuin olla vastaanottava osapuoli.
Harkitsematon kuin ajattelematon rakkaussanan käyttö menettää sisintään myös siinä että rakkautta ei voi pakottaa.
Vaikka rakkaus itserakkautena on yltänyt käyttämiimme sanavarastoihin arjessa voi muistaen kysyä miten testattu ja ymmärretty asiayhteys on kokonaisuutta huomaten.
Kristillinen todistus ajassa ei halua ymmärtää kuin tautogian hyväksi ymmärtäviä periaatteita niin Ihmisen perisyntisyydestä kuin Ihmisen Oikean Uskon kautta saamasta hyvästä asiasta mikä sitten on Jumalan työtä Ihmisessä kun kohdalle sattuu.
Eikö jo voitaisi päästä eteenpäin ennenkuin sukumme kokonaan sammuu, vai onko se kirkon toivomus paremmasta tulevaisuudesta.
Arvoja, joita ei olisi jo ennen kristinuskoa vaalittu monissa kansoissa, on kristinuskossa todella vähän. Lisäksi monien arvojen toteutuminen kristikunnassa on vaatinut ei-uskovaisten aktiivisuuden myös kristittyjen joukossa. Näin esim. todellisen tasa-arvon kohdalla joka ilman valistusta olisi jäänyt vain kristilliseksi hokemaksi.
Evankelis-luterilaisen kirkon sivuilla kirkon arvoiksi katsotaan kristilliset hyveet: usko, toivo ja rakkaus (1 Kor 13:3).
”Uskon kautta syntyvä yhteys Jumalaan luo kristityn ja seurakunnan elämään perustan. Toivon taustalla on Jeesuksen lupaus Jumalan oikeudenmukaisuudesta, huolenpidosta ja iankaikkisesta elämästä. Rakkaus merkitsee lähimmäisistä välittämistä aina ja kaikkialla.”
Kuten blogisti kirjoittaa, termi ”kristilliset arvot” on osittain politisoitu ja olen myös huomannut, että kirkon konservatiivisempi siipi mielellään esittää yhtäsuuruusmerkin omien arvojensa ja kristillisten arvojen välillä.
Voisi kysyä, onko todella niin että vain konservatiiviset arvot ovat kristillisiä arvoja? Yhtäältä ymmärrän sen, näiden arvojen omiminen itselleen on propagandan keino. Toisaalta ilmiö on tehnyt suurta hallaa kristillisten arvojen brändille, koska niistä puhuttaessa kuulijalle tulee herkästi oletus taantumuksellisesta ja vähemmistöihin torjuvasti suhtautuvasta asenteesta.
Ehkä on ihan paikallaan todeta, että konservatiivisempi siipi on osittain onnistunut kristillisten arvojen kaappaamisessa. Retoriikan tasolla on onnistuttu luomaan vaikutelma, että konservatiivit edustavat niitä oikeita kristillisiä arvoja ja kirkon maltillisempi valtavirta edustaa vääriä kristillisiä arvoja tai ovat ”mukautuneet yhteiskuntaan”. Tässäkin aika ovelasti yhteiskunnan arvoihin mukautuminen nähdään oletusarvoisesti negatiivisena asiana.
Se on ne omistanut tai kaapannut, joka seuraa Kristusta. Kristus itse sanoo, että hän on tie, totuus ja elämä, samassa hengessä on koko Raamattu. Apostolien ohjeet ovat myös niitä, miten mahtaa nykyään kelvata muillekin kuin mainituille konservatiiveille?
Mikko: Lopputulos nähtiin eduskuntavaaleissa.
Tämä keskustelu kristillisistä arvoista pitäisi ihan ensiksi irrottaa kirkko- ja päivänpolitiikasta. Arvo- ja hyveluetteloita kun on lukuisia erilaisia.
Olisi myös hyvä määritellä sekin, mitä arvoilla tarkoitetaan ja mistä ne saadaan. Se, joka määrittelee arvoja Raamatusta käsin päätyy taatusti osittain erilaisiin arvoihin kuin se, joka pitäytyy vaikkapa kultaisessa säännössä tai antiikin Kreikan hyveissä. Tosin paljon yhteistäkin on. Rakkauden kaksoiskäsky ja kymmenen käskyä sen konkretisoijina auttavat minun ymmärtääkseni erittäin pitkälle, koska niissä käy ilmi kristilliselle uskolle luovuttamaton ulottuvuus: Arvoissa kyse ei ole vain siitä, kuinka me ihmiset elämme keskenämme ja mitä painotamme, vaan siitä, että on myös Jumala ja olemme suhteessa myös Häneen.
Eräs kristinuskon populaari, mutta tutkimukselle perustuva, yleisesitys toteaa kristillisestä etiikasta, että sen yleisesti hyväksyttyjä periaatteita on kolme: (1) elämän suojeleminen, (2) köyhistä ja heikoista huolehtiminen sekä (3) pyrkimys vaatimattomaan elämäntapaan. Mutta nämäkin voidaan ymmärtää ja soveltaa käytäntöön hyvin eri tavoin, kun siirrytään konkretiaan.
Toinen tapa esittää kristilliset arvot on lähteä Raamatusta johdetusta hierarkiasta tai järjestyksestä, jonka säilyttäminen palvelee hyvää elämää. Ns. konservatiiviset kristityt lähtevät usein tästä, mikä selittää tietysti konfliktin erilaisten modernien virtausten kanssa. Lisäksi muistutetaan siitä, kuinka kristityt on kutsuttu elämään ”tässä maailmassa mutta ei maailmasta” ja pyrkimään välttämään mukautumista Jumalan tahdon vastaiseen elämään ja ajatteluun. Tiettyjen arvojen mukaan eläminen tai niiden puolustaminen on siis uskonkilvoitusta, josta taas Uuden testamentin mukaan seuraa eriasteista torjuntaa epäuskoisten taholta.
> mikä selittää tietysti konfliktin erilaisten modernien virtausten kanssa
Tässä pitää myös ymmärtää, että ihmiselämän lyhyys aiheuttaa perspektiiviharhan. Harva tulee ajatelleeksi, että tämän päivän konservatiivi vaikuttaa ääriliberaalilta, jos häntä tarkastelisi 200 vuotta sitten elänyt konservatiivi.
Tämän päivän konservatiivi kuvittelee edustavansa muuttumattomia arvoja kun todellisuudesta hän edustaa korkeintaan omassa lapsuudessaan vallinneita arvoja. Hänenkin arvonsa on niiden samojen modernien virtausten synnyttämiä. Ne vain ovat nykypäivän liberaaleihin verrattuna muutama vuosikymmen aikaisemmin vallinneita moderneja virtauksia.
Ja aivan samalla tavalla tämän päivän liberaalit olisivat äärikonservatiiveja, jos heitä tarkastelisi tulevaisuuden ihminen. Ja kuten tiedämme, tämän päivän liberaalit ajavat niitä arvoja, joita tulevaisuuden konservatiivit haluavat säilyttää.
Suuri harppaus tässä keskustelussa saataisiin aikaiseksi myöntämällä, että kukaan ei edusta perinteistä tai alkuperäistä kristinuskoa. Konservatiivi haluaa säilyttää ne arvot, jolloiseksi ne ovat hänen elinaikanaan mukautuneet ympäröivän yhteiskunnan vaikutuksesta. Liberaali puolestaan haluaa muokata arvoja vastaamaan nyky-yhteiskunnan esiin tuomia uusia ilmiöitä ja haasteita.
Ajan pitkässä jatkumossa sekä konservatiivi että liberaali edustavat oman elinikänsä arvomaailmaa. Tässä ajan jatkumossa konservatiivin arvomaailma on poimittu mahdollisesti muutama vuosikymmen kauempaa. Kummankaan arvot eivät ole alkuperäisiä tai perinteisiä, koska arvot ovat olleet alati muutoksessa koko yhteiskunnan historian.
Historian valossa konservatiiviset arvot tulevat aina häviämään, jo ihan pelkästään määritelmällisesti. Ainakin niin pitkään kun maailma jatkaa radallaan ja vanhat ihmiset kuolevat ja nuoret ihmiset syntyvät. Arvojen välisessä kiistassa muutoksen pysäyttäminen on mahdotonta. Jarruttaminen on mahdollista.
Paitsi, että Jumalan sana tulee pysymään niinkuin se on kirjoitettu maailman loppuun saakka. Ja viimeisenä Kristus on seisova multien päällä (Job19:25).
Mikko Nieminen. Havaintosi siitä, että (kirkolliset?) konservatiivit usein edustavat muutamia vuosikymmeniä vanhoja arvoja ja käsityksiä on erittäin oikeaan osunut. Olen tästä samaa mieltä. Monien (?)mielestä apostolit elivät juuri ennen isoisän isää. Mutta sama perspektiiviharha koskee usein myös ns. liberaaleja, vaikka heidän tietämyksensä on usein hyvin monipuolista. Liian monelta meistä puuttuu ymmärrys siitä, että kristinuskokin elää ajan virrassa. On muuttuvaa JA muuttumatonta.
Poliittinen konservatismi ei koskaan historiansa aikana ole suhtautunut kielteisesti muutokseen sinänsä, mutta haluaa ankkuroida tämän muutoksen aikaisempiin kokemuksiin ja muuttaa asioita hitaasti. Mitä kristinuskoon tulee, siinä on lisäksi koko joukko asioita, mitä ei saa eikä voi muuttaa. Itse asiassa kristinuskon ja/tai kirkon uudistus on usein ennen kaikkea paluuta lähteille ja jonkin vanhan löytämistä uudelleen.
Käsitteet konservatiivisuus ja liberaalisuus eivät ole yksiselitteisiä, varsinkaan poliittis-yhteiskunnallisessa kontekstissa tai edes kristinuskon sisällä. Tämä havaitaan hyvin, jos avuksi otetaan poliittisen vasemmiston suosimat arvolatautuneet käsitteet ”kehitys”, ”edistys”, ja ”taantumus”. Ne kun palautuvat käsitykseen uskon, yhteiskunnan ja arvojen jatkuvasta nousujohteisuudesta huonommasta parempaan. Itse asiassa mielekäs vertailu oman aikamme ja menneiden aikojen välillä muuttuu sitä vaikeammaksi ja lopulta melkein mahdottomaksi, mitä erilaisempia vertailukohteet ovat. Uskon(opin) osalta on toisin.
Mikko Nieminen väittää, ettei kukaan enää edusta ”alkuperäistä kristinuskoa.” Hyvin moni sitä kylläkin edelleen edustaa. Keskeistä on usko Kristuksen neitseelliseen sikiämimeen. Hän, joka on ristin kautta ylösnoussut. Ihminen ja tosi Jumala, näitä kahta olemusta sekoittamatta, erottamatta, muuttamatta ja jakamatta. Kenellekään tämä usko Kristukseen ei tosin aukene ilman Pyhän Henkeä vaikutusta, josta Raamattu todistaa heti alussa (1Mo1:3) ”Ja Jumala sanoi: ”Tulkoon valkeus”. Ja valkeus tuli.”
Kukaan ei absolut varmasti tiedä, ovatko kaikki alkuseurakunnan jäsenet uskoneet neiseelliseen sikiämiseen. Se oli riitaista porukka alusta asti. Mm Paavalia pidettiin ’valheen miehenä.’
Mikko N,
”Liberaali puolestaan haluaa muokata arvoja vastaamaan nyky-yhteiskunnan esiin tuomia uusia ilmiöitä ja haasteita.”
Muutama esimerkkiä arvojen muokkaamisesta. Jokainen arvostelkoon itse pitääkö näitä ”uusiin arvoihin” perustuvia käytäntöjä hyvinä.
1) Syntymättömien lasten ihmisarvon mitätöinti ja heidän surmaamisensa hyväksyminen aborteissa.
2) Sairaiden, vanhojen ja heikkojen ihmisarvon mitätöinti ja heidän surmaamisensa hyväksyminen armomurhissa.
3) Ihmiskaupan hyväksyminen uudella ”sijaissynnytys” nimellä.
4) Nuorten, erityisesti tyttöjen, ihmisarvon mitätöinti houkuttelemalla heitä erilaisin propagandistin keinoin vaihtamaan sukupuoltaan, vaikka ahdistusta aiheuttaa nuoruus ei ”väärä sukupuoli”.
Olihan se riitaista porukkaa. Siitähän todistaa mm. se, kun Paavali Jerusalemissa vietiin ylipappien ja neuvoston eteen. Kuten voimme lukea, Paavali loi neuvostoon katseensa ja sanoi: ”Miehet, veljet, minä olen kaikessa hyvällä omallatunnolla vaeltanut Jumalan edessä tähän päivään asti”. Paavali ilmeisesti valehteli, kun ”ylimmäinen pappi Ananias käski lähellä seisovia lyömään heti häntä vasten suuta.” Siihen Paavali tosin totesi Ananiaalle, ”Jumala on lyövä sinua, sinä valkeaksi kalkittu seinä; istutko sinä tuomitsemassa minua lain mukaan ja käsket vastoin lakia lyödä minua?”
He olivat alkuseurakunnassa Kosti keskenään riitaisia, eli puhe Suuresta neuvostosta oli tässä yhteydessä ns. haisevan sillin argumentti.
”Valheen mies’ oli essealaisten käyttämä nimike ja jotkut pitivät tänä valheen miehenä juuri Paavalia ,joka oli ollut tod. näk. essealaisten parissa ’erämaassa’.
”Tod. näk. Paavali essealainen” on pelkästään Seppo olettamus, jolle ei ole olemassa perusteita. Kuten Paavali itsestään toteaa: ”Minä olen juutalainen, syntynyt Kilikian Tarsossa, mutta kasvatettu tässä kaupungissa ja Gamalielin jalkojen juuressa opetettu tarkkaan noudattamaan isien lakia.” Pitäiskö tässä nyt uskoa, että ”koko alkuseurakunta” asunut Qumranissa ja Paavali tuotu sieltä Jerusalemiin. Sitä paitsi Paavali oli matkalla Jesusalmista Damaskoon , kun hän tuli Kristuksen ilmestyessä hänelle katumukseen ja uskoon Pyhässä Hengessä.
Kosti, luepa tarkemmin,en sanonut Paavalin olleen essealainen vaan ’esselaisten parissa’.
Ja tämä käsitys ei ole minun keksintöni vaan monien tutkijoiden mielipide, sillä sekä käsite ’erämaa’ että ’Damasko’ olivat myös Qumranin luostarin peitenimiä. Paavalilla ei oli ollut mitään tekemistä oikeassa Damaskossa, joka ei ollut tuolloin Rooman, vaan Nabatean käskyvallan alla.
Ja qumranilaiset olivat juutalaisia.
> Hyvin moni sitä [alkuperäistä kristinuskoa] kylläkin edelleen edustaa.
Jos lukee Raamatun tekstejä, niissä on kuvauksia siitä, miten vuohia uhrataan temppelissä. Ei uhrata enää. Joku hemmetin liberaali on omana aikanaan mukautunut yhteiskunnan muutokseen ja vääristänyt kristillisiä tradioita poistamalla kotieläinten lahtaamisen jumalanpalveluksesta.
On perspektiiviharhaa kuvitella, että edes nykypäivän patavanhoillisin vastarannankiiski edustaisi täsmälleen samanlaista uskoa sen kaikkine arvoineen ja traditioineen kuin mitä kristinusko on ollut sen syntymän aikoihin.
Eikä tarvitse edes mennä vuosituhansien päähän. Joitain satoja vuosia sitten kristillisiin arvoihin kuului noitien polttaminen roviolla. Liberaalit ovat tämänkin tradition tuhonneet. Ja jos mennään reilu sata vuotta ajassa taaksepäin, kristillistä valtavirtaa oli ajatella, että mies on perheen pää ja naisella ei tule olla äänioikeutta yhteiskunnassa. Uskon, että tämän päivän konservatiivisin siipi allekirjoittaa edelleen miehen ylivertaisen aseman jossain määrin, mutta tuskin hekään enää noitia polttavat.
Jos katsomme arvoja ja traditioita kokonaisuutena, alkuperäistä kristillisyyttä ei ole. Ei ole ollut yli tuhanteen vuoteen. Kaikki nykypäivän kristllisyyden muodot äärikonservatiivisuudesta ääriliberaliuuteen ovat vuosisatojen aikana syntyneitä muunnelmia alkuperäisestä kristillisyydestä.
Eläinuhrit eivät ole koskaan kuuluneet kristinuskoon. Tiedätkö miksi?
Niin. Ei uhrata enää, kun yksi on uhrattu kaikkien edestä. Tosin tuo tulee jo ilmi niinkin ”patavanhoillisena” aikana, kun Aadam ja Eeva saivat kuulla langettavan tuomion tuolle kirotulle, joka pää murskataan rikki ristillä. Mutta tietenkin ongelman näinä ultraliberaaleina aikoina aiheuttaa kysymys siitä, että meillä ”saattaa olla todennäköisesti useampia kuin yksi Aadam” Eevoista puhumattakaan. Niin nuo noidat. Vakiokysymys. Kukapa väittää, että roviot olisivat mitenkään olleet kristillisiä. Mitä muuten noitiin tulee, Ruotsissa lapset saivat 1600-luvulla petkutettua jopa kuningasta.
Keskeistä on usko Kristuksen neitseelliseen sikiämimeen. Hän, joka on ristin kautta ylösnoussut. Tuohon tulevaan painivat toivonsa VT:ssa Aadamista ja Eevasta lähtien kaikki heidän laillaan uskovat ja 2000 vuotta sitten UT:n uskovat saivat katsella Häntä, joka on totisesti ylösnoussut, jota mekin samassa uskossa katselemme tässä ja nyt tänä pääsiäisenä. Toki mitään uskonpakkoa ei ole, meillä kun on vapaus olla uskomatta. Alkuperäistä on kuitenkin se, että ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala,” joka on Alfa ja Omega.
> Tiedätkö miksi?
En vie keskustelua sivuraiteelle. Todennäköisesti ymmärsit kirjoitukseni pointin. Mikäli et ymmärtänyt, väittely jostain yksityiskohdasta ei ole hedelmällistä.
Pointtini oli se, että—vaikka jätettäisiin kaikki pässit ja noidat ja muut yksityiskohdat pois—kukaan tämän hetken konservatiivinkaan henkilö ei harjoita kristinuskoa ja sen traditioita samalla tavalla kuin alkukristityt kristinuskon syntyessä. Vuosisadat ja vuosituhannet ovat muokanneet uskoa.
Eli suomeksi pointtini on se, että on ihan paskapuhetta että tänä päivänä kukaan voisi väittää edustavansa kristinuskoa sen alkuperäisessä muodossa.
Jari Haukka
Kiitos kommentista.
Anterksi nyt, mutta tuo ei ole mikään mitätön yksityiskohta.
Jos käytät eläinten uhraamista esimerkkinä siitä mitä kristinusko oli ennen (ennenkuin liberaalit saivat aikaan edistystä) se osoittaa ettet oikeasti tiedä etkä ymmärrä mitä kristinusko on.
Kristinusko alkoi siitä kun vanha liitto päättyi. Käännekohta oli Jeesuksen täydellinen sovitusuhri, joka teki eläinuhrit turhiksi. Ne kuuluvat vanhaan liittoon, jossa osapuolina olivat Jumala ja Israelin kansa.
Ja kristinusko on oppi Jeesuksen sovitustyöstä. Syntien anteeksisaamiseksi.
Siitä on aina ollut erimielisyyttä mitä luetaan vakavaksi synniksi, ja miten sen kanssa toimitaan. Siinä mielessä kristinuskoon kuuluu myös tasapainon ja järjestyksen etsiminen uskonyhteisöissä, ja mahdolliset sanktiot.
Mutta kuitenkin jokaisen kristityn henkilökohtaiseen jumalasuhteeseen kuuluu etsiä Jumalan tahtoa ja kilvoitella. Ennemmin kuin syyttää ja tuomita muita.
Tarkennus:kristilliseen elämään kuuluu
Toteat Mikko, että ”vuosisadat ja vuosituhannet ovat muokanneet uskoa.” Niinkuin esimerkiksi miten? Alkuseurakunnassa uskoa tosin muokattiin ristillä, kuten tapahtuu myös nykyään, mutta se vain näyttää lujittaneen heidän uskoaan Kristukseen.
> Anterksi nyt, mutta tuo ei ole mikään mitätön yksityiskohta.
Olen tietoinen, että et mielelläsi yritä lukea kirjoituksia kokonaisuuksina vaan poimit niistä yksityiskohtia ja alat jankuttamaan niistä. Kuten sanoin, en lähde tällaiseen keskusteluun.
> Toteat Mikko, että ”vuosisadat ja vuosituhannet ovat muokanneet uskoa.” Niinkuin esimerkiksi miten?
En lähde pitämään kattavaa kristinuskon historian luentoa, mutta poimin muutamia ajatuksia, jotta keskustelussa päästään muihinkin esimerkkeihin kun iänikuisiin noitien polttamisiin.
1) Ensimmäiset kristityt uskoivat Jeesuksen olevan yhä hengissä ja tulossa hakemaan seuraajiaan uuteen ja parempaan elämään verrattain pian. Nykykirkko on joutunut sopeuttamaan uskoaa siihen faktaan, että Jeesus ei tullutkaan aivan samantien.
2) Vaikka Jeesusta tituleerataan juutalaisten kuninkaaksi, vajaa sata vuotta hänen kuolemansa jälkeen kristityt luopuivat juutalaisten tapojen noudattamisesta ja juutalaisuutta alettiin pitää kristinuskosta erillisenä.
3) Kristillinen teologia määriteltiin (ensimmäisen kerran) noin 150 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen. On oma kysymyksensä, tarkoitettaisiinko alkuperäisellä kristinuskolla tässä kohtaa syntyneeseen teologiaan, tätä edeltäviin Paavalin opetuksiin vaiko alkukirkon aikaan juutalaisine tapoineen.
4) Tertullianos loi armon ja kolminaisuuden käsitteet 200-luvulla. Jos henkilö tunnustaa alkuperäistä kristinuskoa, tulisiko hänen hylätä uskoon jälkikäteen lisätyt ajatukset armosta ja kolminaisuudesta.
5) Jumalanpalveluksia pidettiin ensimmäiset 300 vuotta ihmisten kotona. Kirkkojen rakentaminen alkoi 300-luvulla ja nykyisin kirkkokäsikirjassa on jopa kaava kirkon vihkimiseen. Mitä alkuperäistä kristinuskoa tunnustavan pitäisi ajatella sakraalitiloista, koska ne ovat yhteiskunnallisten muutosten tuoma ilmiö ja jälkikäteen tehty lisäys kristinuskoon.
6) Ehkä voisi kysyä myös mitä alkuperäistä kristinuskoa tunnustavan pitäisi ajatella jumalanpalveluksista. Jumalanpalvelusjärjestys alkoi vakiintua vasta 300-luvulla ja lienee sanomattakin selvää, että nykyinen käytäntö on erilainen kuin 1700 vuotta sitten.
7) Jos pohditaan kristikunnan jakaantumista Konstantinopolin neuvotteluiden epäonnistuttua vuonna 1054, voinee kysyä, kumpi näistä haaroista edustaa alkuperäistä kristillisyyttä? Loogisesti voisi kysyä, voiko protestanttinen usko edes periaatteessa olla alkuperäistä vai onko se jo määritelmällisesti jälkikäteen syntynyttä.
8) Viime vuosituhannen parin ensimmäisen vuosisadan aikana käytiin teologisesti perusteltuja ja uskonnollisesti motivoituneita sotia. Jos haluaisi olla uskollinen edes 1000 vuotta vanhalle kristinuskolle, pitäisikö meidän ajatella, että kirkon tulisi perustaa asevoimat oman vaikutusvaltansa kasvattamiseksi ja nykyisen sekulaarin kehityksen pysäyttämisellä. Kristillisiin arvoihin on aikanaan sisältynyt hyvin vahvasti ajatus aseisiin tarttumisesta uskon levittämiseksi.
9) 1500-luvulla reformaatio räjäytti kirkon jälleen kilpaileviin leireihin. Mikä näistä edustaa alkuperäistä kristinuskoa? Jos joku väittää edustavansa alkuperäistä uskoa, kaatuuko se jo siihen että meidän kirkko sattuu olemaan ei-alkuperäisessä leirissä. Olisihan se valtava sattuma, että alkuperäinen usko olisi tässäkin jakautumisessa tullut täysin muuttumattomana juuri Suomeen ja kaikki muut suuret kristilliset kirkot olisivat ei-alkuperäisiä.
10) Valistusajattelu ja sen korostama järjenmukaisuuden arvostaminen vaikutti kristillisiin liikkeisiin 1700-luvun Euroopassa. Menemättä yksityiskohtiin, valistuksen aika modernisoi uskoa tuomalla siihen tieteellistä tietoa ja rationaalista moraalia. Jos tunnustaa alkuperäistä kristinuskoa, pitäisikö nämä vaikutukset poistaa.
Lopetan tähän, koska tässä kohtaa lienee selvää, että ympäröivä yhteiskunta on muokannut kristinuskon sisältöä ja traditioita. Ja näin tulee tapahtumaan jatkossakin.
Muutama esimerkkiä arvojen muokkaamisesta. …
1) Syntymättömien lasten ihmisarvon mitätöinti ja heidän surmaamisensa hyväksyminen aborteissa.
Paljonko arvelet lapsia abortoituneen a)vedenpaisumuksessa b) Sodomasa ja
Gomorrassa c) Jumalan toimeenpanettamassa kansanmurhissa?
2) Sairaiden, vanhojen ja heikkojen ihmisarvon mitätöinti ja heidän surmaamisensa hyväksyminen armomurhissa.
Paljonko arvelet ko henkilöitä vastavia ihmisiä kuolleen vedenpaisumuksessa ,Sodomassa ja Qomorrassa ja Jumalan toimeenpanettamissa verilöylyissä ja
3) Ihmiskaupan hyväksyminen uudella ”sijaissynnytys” nimellä.
Eikös Vanhassa testamentisakin teetetty lapsia itselle toisella kun oma vaimo oli maho?
4) Nuorten, erityisesti tyttöjen, ihmisarvon mitätöinti houkuttelemalla heitä erilaisin propagandistin keinoin vaihtamaan sukupuoltaan, vaikka ahdistusta aiheuttaa nuoruus ei ”väärä sukupuoli”.
Ahdistusta aiheuttaa näille myös ulkonaisestikin poikkeaville heitä kohdannut kiusaaminen ,pilkka ja iva jo tarhassa saati koulussa ja jopa työpaikoilla ken sinne asti jaksaa. Ja toiseksi, tieteellisten tutkimusten perustella nuo ihmiset omaavat vastakkaisen sukupuolen tekijöitä a)aivorakenteissaan b) hormonitasoissaan ja
c) luustorakenteessaan, pojaksi nimetyllä saattaa olla esim. naisen lantiorakenne.
Erinomaisen tarkka ja johdonmukainen hyviä kysymyksiä sisältänyt analyysi Mikko Niemiseltä. Kiitos!
”Olen tietoinen, että et mielelläsi yritä lukea kirjoituksia kokonaisuuksina vaan poimit niistä yksityiskohtia ja alat jankuttamaan niistä.”
-Ei, vaan kyse on nyt siitä mitä kristinusko on ylipäätään. Ja siinä menit itse täysin sivuraiteelle.
Eläinuhrit ei todellakaan ole mikään kristinuskoon kuuluva menneisyyteen jäänyt yksityiskohta, vaan ei kuulu kristinuskoon ollenkaan. Miksi annat esimerkkejä ”kristinuskosta” täysin kristinuskon ulkopuolelta.
Mutta ei kai tästä tässä yhteydessä enempää, jos nyt ymmärsit asian.
”Lopetan tähän, koska tässä kohtaa lienee selvää, että ympäröivä yhteiskunta on muokannut kristinuskon sisältöä”
-Sekoitat myös sen mikä on krsitinuskon sisältö ja mikä kristilliseen elämään liittyvää traditiota ja tulkintaa.
Kristinusko on Jeesus, Jeesuksen sovitustyö ja kuoleman voittaminen ylösnousemuksessa. Tämä ei muutu, ja jos muuttuu, kyse ei ole enää kristinuskosta.
”Paljonko arvelet lapsia abortoituneen a)vedenpaisumuksessa b) Sodomasa ja Gomorrassa c) Jumalan toimeenpanettamassa kansanmurhissa?”
-Abortti on ihmisten suorittama, harkitusti toteutettu syntymättömän sikiön elämän päättäminen. Tähän tulisi ottaa kantaa. Miksi abortti olisi missään tilanteessa oikein ja hyväksyttävä (sinun mielestäsi), jos tuomitset sen siinä miten noissa mainitsemissasi kertomuksissa tapahtui?
Jumala tosin tuomitsee ankarasti raskaana olevien naisten surmaamisen, juuri koska siinä surmattiin myös sikiöt. (Aam.1:13)
”Eikös Vanhassa testamentisakin teetetty lapsia itselle toisella kun oma vaimo oli maho?”
-Ja tämä oli argumentti minkä puolesta? Aabraham toimi näin kun loppui usko Jumalan lupaukseen.
Mikko N. Lienee niin, että katsomme uskoa ja kirkkoa, joka perustettiin jo heti VT:n alussa hieman eri näkökulmista. Kun totesit ”vuosituhansien muokanneen” uskoa, niin tietenkään me emme asu enää savupirteissä, kuten Aabraham asui teltoissa aikoinaan. Se mitä tarkoitan alkuperäisellä uskolla ilmenee mm. Aabrahamin uskossa. Kun Herra sanoi Abramille: ”Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan, niin mitä siitä seurasi? ”Niin Abram lähti, niinkuin Herra oli hänelle puhunut.” Kysymys on täten uskosta ja luottamuksesta Jumalan sanaan. Nykyään tosin kiistellään raamattukriittisesti siitä oliko Aabrahamia edes olemassa? Toki kukaan ei estä sitä kysymästä.
1) Sinänsä oikein ensimmäiset kristityt tiesivät Jeesuksen ylösnousseen ja tulevan takaisin. Opetuslapsethan kysyivät Jeesukselta; ”Mikä on merkkinä sinun tulostasi (parousia) ja tämän maailman lopusta (synteleia)? Kysymys lienee pidemmästä ajanjaksosta. Varsinaisesta lopusta käytetään kreikankielen ilmaisua ”telos,” loppu. (Mat24:14). Tuosta päivästä ei tiedä (Mat24:36) mukaan kuin Isä yksin. Tulkinta siitä, että Jeesus ei tullut samantien takaisin ei ole lainkaan yksiselitteinen.
2) Iesus Nazarenus, Rex Iudaeorum pitää paikkansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Juutalaiset halusivat tulla lain kautta vanhurskaaksi. Ristiriita Paavalin julistuksessa yksin armosta uskon kautta oli ilmeinen, ja siksi Paavali kääntyi pakanoiden puoleen. Toisin sanoen meidän puoleemme.
3) Mitä tuohon kolminaisuusoppiin tulee, vaikka se onkin teologisesti muotoiltu myöhemmin, niin sen perusta on (1Mo1:1-3) Jumala, Henki, Sana. 1= 3=1.
4) On selvää, että kristinuskon levitessä tilanne muuttui. Totta on, että jumalanpalveluksien osalta ollaan eri tilanteessa kuin 300-luvulla. Tosin Inkerin kirkossa 1900-luvulla ennen suuria puhdistuksia eräs kirkon suntio näki näyn, jossa seurakuntalaiset veisasivat ja pitivät jumalanpalveluksia taivasalla pakkasessa. Tuo ”alkuseurakunnallinen” näky toteutui sittemmin kirjaimellisesti.
5) Entäpä aseet. Pistä miekkasi tuppeen Jeesus sanoi Pietarille. Entäpä valtioiden puolustussota. Ilman muuta.
6) Entä kristinuskon ja protestanttien jakaantuminen? Hyvä yleisesitys siitä on prof. Kaarlo Arffmanin kirja – Mistä tiedämme mitä on oikea kristinusko. Entäpä protestanttisen kristinuskon ”looginen alkuperäisyys?” Mikäli protestantit pysyvät Aabrahamin uskossa, niin omasta mielestäni kyllä.
7) Valistusajattelu ja järki. Sinänsä hyvä yhdistelmä yhteiskuntien kehittymisen kannalta.
Entä valistus, usko ja tieteellinen tieto? Lienee selvää, että historiallis-kriittisesti pohditaan muunmuassa erilaisia prosesseja, joiden kautta käsikirjoitukset muuttuivat ja että muutokset ovat hieman samantyyppisiä, kuten mm. todetaan ”geneettisessä evoluutiossa.” Ilmeisesti nämä mekanismit eivät ole tutkimuksessa tuntemattomia vaan hyvinkin tuttuja. Kirjurit siis tietoisesti muokkasivat kopioimiaan tekstejä. Miten lienee?
Sanotaan myös, että ”evoluutiivinen näkökulma” korostaa myös syvällisesti sattuman osuutta tekstien tutkimuksessa. Jumalan sanan ”sattumia”, kenties? Tekstit täten haarautuivat useaan eri suuntaan. UT:n tekstejä ja käsikirjoitusmuutoksia on täten mahdollista kuvata ”tekstuaalisena evoluutiona.” Lieneekö verrattavissa biologiseen evoluutioon? Entä kuinka tämä vaikuttaa käsitykseen pyhästä tekstistä? Voiko tekstin sanoa olevan samalla muuttuva että pyhä? Ilmeisesti tieteellisesti katsottaessa nämä eivät ole toisensa poissulkevia määreitä? Vai ovatko? Tekstien täytyy siis mukautua vallitseviin olosuhteisiin, koska ilmeisesti tämän ajan ihmiset kokevat Raamatun tekstin vieraana. Syntiinlankeemus kenties? Mikäli näin on, niin etsitään tulkinta, joka sopii nykyajan ihmisen ajatusmaailmaan paremmin.
Totta on, että ympäröivä yhteiskunta pyrkii muuttamaan kristinuskon sisältöä. Täytyy kuitenkin muistaa, että yleisellä tasolla Jumalan ja hänen sanansa aliarvioiminen sattaa tuoda suuria yllätyksiä.
Sarin kommenttiin liityen. Myös Aabrahamissa syntiinlankeemus ja uskon heikkous teki tehtävänsä. Usko horjui tiukan paikan tullen, kuten meissä vielä runsaasti, runsaasti enemmän, kun risti päällemme lankeaa. Kuinka työlästä ristin alla onkaan uskoa, sen tietää hän joka on sen kokenut. Vapahtajan kärsimyksen suuruutta ei kukaan voi ymmärtää. Mutta sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.
Sari, viestini oli a) Haukalle ei Sinulle ja b) aloit taaaasen määräileemään miten sanat pitäisi ymmärtää ja mistä pitäisi puhua. No verbi ’abortoida’ ja siitä johdettu arbortoitua
ei viittaa eikä määrä’ tuon sanamukaisesti ’ab-oririn eli pois-syntymisen’ aiheuttajaa. Sanan kuloisenkin tarkan merkityksen määrää siis asiayhteys missä sitä käytetään. Eli Sodomassa ja Qomorrassa abortoutui hirmuinen määrä kaikenikäisiä sikiöitä ja vielä erittäin tuskallisesti elävältä palaen.
Ja melkoisen skitso tuommoinen Jumala joka itse tappaa ja tapattaa säälittä valtaisat määrät pikkulapsia ja sikiöitä sitten tekopyhästi pitää moista pahana.
Kosti & Sari,
Vastaan nyt teille yhteisesti. Kommentointini tässä ketjussa pohjautuu Kosti Vasumäen kommenttiin, jossa hän totesi olevan eri mieltä kanssani ja sanoi, että ”hyvin moni [alkuperäistä uskoa] kylläkin edelleen edustaa”. (05.04.2023 11:32)
Haluaisin erityisesti Sarin lukevan kommenttini tämän viitekehyksen valossa, koska se poistaa tarpeen kimpoilla erilaisille sivupoluille, joille en halua lähteä harhailemaan. Koen mielekkäämmäksi pitää keskustelun itse asiassa.
Edellä mainittua Kosti Vasumäen kommenttia vasten listasin esimerkin muutamista ja vain muutamista uskon sisältöön tai traditioihin liittyvistä asioista, jotka ovat viimeisen 2000 vuoden aikana muuttuneet. Olen Sari hyvin tietoinen sisällön ja tradition erosta, joten siihen liittyvä kommenttisi on epärelevantti. En ole tässä keskustelussa missään kohtaa rajannut termin ”alkuperäinen usko” sisältö vain jompaan kumpaan, joten katson oikeudekseni käsitellä sekä sisällössä että traditioissa tapahtuneita muutoksia.
Pointtini on se, että sekä sisällössä että traditioissa on tapahtunut niin paljon muutoksia, että on absurdia väittää kenenkään nykyihmisen edustavan ”alkuperäistä uskoa”. Käytännössä se olisi mahdotonta, koska meillä ei ole täsmällistä määritelmää siitä, millainen alkuperäinen usko oli. Korkeintaan joku voi väittää edustavansa uskoa sellaisena kuin se oli vuonna 1970, vuonna 1520 tai vuonna 1055. Jos haluaa viitata johonkin ”alkuperäiseen”, olisi syytä vähintää viitata vuosikymmeneen tai vuosisataan, jonka on valinnut uskonsa viitekehykseksi.
On sanomattakin selvää, että jos kristinusko tiivistettäisiin vain pieneen kouralliseen hyvin keskeitä sisältö, olisi varmasti oikeutettua sanoa, että ne ovat pysyneet melko muuttumattomina kristinuskon syntyajoista lähtien. Vaikka tämä onkin totta, väite on alkuperäisen kommenttini osalta irrelevantti, koska alkuperäisessä kommentissani puhuin konservatiivien ja liberaalien eroista.
Konservatiivien ja liberaalien näkemyserot koskevat aniharvoin tuota pientä kourallista keskeistä sisältöä. Esimerkiksi suhtautuminen samaa sukupuolta oleviin pareihin ei kuulu edellä mainittuun keskeiseen sisältöön jonka voisi mieltää kohtuu muuttumattomaksi. Agricolan ensimmäisessä Raamatun suomennoksessa puhuttiin ”lasten kanssa makaavista” eli pedofiileistä. Vasta joitain satoja vuosia myöhemmin käännöksessä ruvettiin puhumaan ”miesten kanssa makaavista miehistä”. Tuo vastaava pedofiliaan viittaava käännös löytyy myös Lutherin saksankielisestä käännöksestä.
Ja kommenttini varsinainen pointti oli se, että sekä konservatiivinen että liberaali uskontulkinta ovat kumpikin kristinuskon monituhatvuotisessa historiassa suhteellisen tuoreita. Ajallisesti niillä on väliä korkeintaan 5o vuotta jos sitäkään. Ja kumpikaan niistä ei edusta samanlaista teologiaa tai traditiota, mitä ensimmäiset kristityt harjoittivat ensimmäisellä vuosisadalla.
Alkuperäinen (k)ristinusko tiivistyy seuraaviin sanoihin. Kristus – meidän tähtemme ristiinnaulittu Golgatalla.
> Alkuperäinen (k)ristinusko tiivistyy seuraaviin sanoihin. Kristus – meidän tähtemme ristiinnaulittu Golgatalla.
Noin kapealla rajauksella sinä puhut aivan eri asiasta kuin mitä minä alkuperäisellä kommentillani tarkoitin. Ajattelen, että puhumme kilometrikaupalla toistemme ohitse, joten jatkokeskustelu näistä asemista ei ole mielekästä.
Olen varma, että olemme samaa mieltä siitä että sähköautot eivät ole veriappelsiinejä.
Toivottelen sinulle oikein mukavaa ja aurinkoista pääsiäistä!
Mikko, varmaankin näin, että puhumme toistemme ohi. Mutta niin se vain on, että ilman Kristuksen sovitustyötä, mitään kristinuskoa ei olisi olemassakaan ilman tätä ylösnousemuksen päivää. Hyvää pääsiäisen jälkeistä aikaa myös minun puolestani.
Yhteiskunnallisen keskustelun kontekstissa ymmärrän kristillisillä arvoilla tarkoitettavan sellaisia eettisiä kannanottoja, jotka perustellaan raamatun opetuksilla ja kristillisellä traditiolla. Monissa kysymyksissä kannanotot eivät juurikaan poikkea sekulaarin humanismin kannanotoista, mutta nykyisessä ajassa on kaksi etiikan osa-aluetta, joissa kristilliset ja sekulaariset käsitykset selvästi poikkeavat toisistaan, nimittäin seksuaalietiikka ja talousetiikka. Varsinkin seksuaalietiikan ihanteiden erilaisuus on näkynyt voimakkaasti, mutta myös kohtuullisuus aineellisen vaurauden tavoittelussa on sekulaariselle ajattelulle usein toisarvoinen kysymys.
Kiitos erinomaisesta selvennyksestä, Yrjö S.!
> nimittäin seksuaalietiikka
Kristillisen etiikan roolin korostaminen nimenomaan seksuaalietiikassa sisältää myös riskin.
Liian moni tekee sen virhepäätelmän, että kuvittelee seksuaalivähemmistöjen ja esimerkiksi samaa sukupuolta olevien parisuhteiden torjumisen olevan kristillisen etiikan mukaista. Tällöin kuvittelemme, että kristillinen etiikka ja konservatiivinen kristillinen etiikka ovat sama asia.
Jos yritämme pitää yllä mielikuvaa, että vain konservatiivinen kristillinen etiikka on kristillistä etiikkaa, aiheutamme aika kovan lomman kristilliselle etiikalle. Se synnyttää yhteiskunnassa vastareaktion, joka pyrkii sulkemaan kaiken kristillisen pois julkisesta tilasta. Tästä syystä on oleellisen tärkeää, että kristillisyys miellettäisiin tarkoittamaan aivan jotain muuta kuin vähemmistöjen oikeuksia polkevaa taantumuksellista arvomaailmaa.
Kristilliseen etiikkaan kuuluu myös ajatus elämän pyhyydestä.
Kaikelaisia selitysmalleja sitä osataan tehdäkin , kuten ”vähemmistön oikeuksia polkevaa taantumuksellista arvomaailmaa..” Milloin maailma ei olisi näitä tai vastaavia keksinyt, kun kyse on pysyvistä ja alkuperäisistä kristinuskon ”arvoista.” Toisin kuin väitetään, ne ovat ajattomia ja pysyviä. Kuten miehen ja naisen luominen, avioliitto, elämän pyhyys jne. Tottahan toki ne pysyvät, vaikka kukin aikakausi leimaisi niitä ties miksi. Ne ovat ja pysyvät loppuun saakka, jopa ikuisuudessa me olemme sitä, miksi olemme täällä syntyneet.
Kyllä.
Kristilliset ”arvot” ovat ajattomia.
Siitähän tuo kymmenen käskyn lakikin todistaa ja johon blogisti viittaa.
Taantumuksella kai käsitetään sitä että vastustetaan joidenkin itselle tärkeiden arvojen mitätöimistä. Arvoja ,joita tähän asti on pidetty luovuttamattomina ja nyt juuri niistä tulisi luopua. Vastustaessani kristillisten arvojen mitätöintiä minua voidaan pitää taantumuksellisena.
Aika kova lommo kristilliselle etiikalle syntyy myös siitä, että hyväksytään sellaista, jonka Raamattu yksiselitteisesti kieltää.
Missä määrin kiellettyjen asioiden hyväksymistä on mahdollista pitää kristillisenä etiikkana?
> Taantumuksella kai käsitetään sitä että vastustetaan joidenkin itselle tärkeiden arvojen mitätöimistä.
Keskustelu om mielekästä vain jos käyt sitä konkreettisilla esimerkeillä. Ei ole mitään yleispätevää vastausta siihen, onko tärkeästä arvosta luopumisen vastustaminen taantumuksellista. Kaikki riippuu siitä, mikä tuo itselle tärkeä arvo on. Jos sen arvon ääneen sanomista tarvitsee kiertää kuin kissa kuumaa puuroa, jotain se varmaan kertoo siitä arvosta.
Jotta saisin tästä keskustelusta konkreettista, kaivan esimerkin kristillisestä arvosta evankelis-luterilaisen kirkon verkkosivulta. Siellä kristilliseksi arvoksi mainitaan muun muassa se, että asetat toivosi Jeesuksen lupaukselle iankaikkisesta elämästä. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tällaisesta arvosta kiinni pitäminen ei ole missään määrin taantumuksellista.
Otan toisen esimerkin seksuaalietiikasta. Jos sinun kristillinen arvosi on se, että samaa sukupuolta olevat parit eivät saa mennä naimisiin tämä käytännössä tarkottaa sitä, että sinun arvosi loukkaamattomuus asettaa rajoitteita ulkopuolisten ihmisen elämään. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että seksuaalivähemmistöjen yhdenvertaisten oikeuksien vastustaminen on taantumuksellista.
Toki pitää muistaa, että taantumuksellisuus ja edistyksellisyys ovat aikaan sidottuja käsitteitä. Kun silloinen rikoslaki tuli voimaan 1880-luvulla Venäjän tsaarin armosta Suomen suurruhtinaskunnassa, oli hyvin edistyksellistä että homoseksuaalisesta käyttäytymisestä määrättiin kuritushuonetta (nyk. vankeutta). Aikakauden arvomaailmassa yhteiskunnasta tuli parempi kun homot laitettiin linnaan. Nykyisin on toisenlaiset arvot.
Ja tietysti jokainen valitsee itse, mitkä arvot ovat itselle tärkeitä. Joillekuille tärkeää on toisten ihmisten parisuhteisiin ja seksielämään liittyvät kysymykset.
”Aika kova lommo kristilliselle etiikalle syntyy myös siitä, että hyväksytään sellaista, jonka Raamattu yksiselitteisesti kieltää.” Kieltävä etiikka on minun silmissäni vanhatestamentillista. Kristillinen etiikka on kehotusta Jumalan tahdon mukaisiin tekoihin, Jumalan rakkauden välittämiseen.
Keskustelu ei ole mielekästä mikäli meillä on eri käsitys siitä, mitä sana ”taantumuksellinen” käytännössä merkitsee.
Taantumukselliseksi voidaan leimata henkilö, joka pitää kiinni arvoistaan, jotka ovat ristiriidassa ehdotettujen uudistusten kanssa. Näin taantumuksellinen on mahdollista mitätöidä kaikkine mielipiteineen. Silloin ei tarvitse tarkastella asiaan liittyviä muita näkökantoja. Sn. ajattelu tuo mukanaan paljon muutakin, kuin tasa-arvon. On selvää, että tasa-arvo on tärkeä arvo ja sillä perusteella voimme perustella mitä asiaa tahansa. Varsinkin jos vastavoimana nähdään tasa-arvon vastustaminen. Siinä jää sivuun kaikki muut asiaan liittyvät näköalat. Jopa tasa-arvo. SN. ajattelun vastaisesti ajattelevia ei enää pidetä yhteiskunnassa muiden kanssa tasa- arvoisina.
”Taantumuksellinen on mahdollista mitätöidä kaikkine mielipiteineen.” Tämä toimii puolin ja toisin. Edistyksellinenkin on mahdollista mitätöidä samalla tavalla.
Pharmakos riitti. Kristillisten arvojen esikuvia.
”Kreikan farmakos riitti oli uskonnossa, ihmisen, syntipukin, tai uhrin rituaalinen uhraus, tai pakkosiirto ”
”Orja, ramppa, tai rikollinen valittiin ja karkotettiin yhteisöstä katastrofin ( nälänhätä/ hyökkäys, tai rutto) tai kalenterikriisin aikoina. Tämän uskottiin saavan aikaan puhdistuksen. Ateenan Apollon-juhlan ansimmäisenä päivänä kakasi miestä pharmakoita, johdettiin ulos ikäänkuin heidät uhrattaisiin sovituksena.
Toiset väittävät, että pharmakoita todella uhrattiin, ( heitettiin kalliolta tai poltettiin)
toiset taas kiistavät väitteen. Uskottavampi selite ; joskus heidät teloitettiin ja joskus ei, riippuen uhrin asenteesta.
Esimerkiksi tahallinen katumaton murhaaja todennäköisimmin teloitettiin. ”
Kyllä se on luonnolliselle järjelle käsittämätöntä ymmärtää, että tosi Jumala ja tosi ihminen Jeesus Kristus kuoli syyttömänä kaikkien ihmisten syntien tähden ja syyttömänä tuomittiin rikollisena kuolemaan häpeäpaaluun.
Eikö vain?
Useissa Vanhan testamentin psalmeissa on profetioita tuosta teloituksesta. Voit katsoa esimerkiksi psalmit 22, 34 ja 69.