Helsingin seurakuntayhtymän toimintakulttuurinmuutostyöryhmä pohtii paraikaa sitä, miten vajaakäytössä olevien Herran huoneitten käyttöaste saataisiin maksimoiduksi. Paavalin uudehko, televisiostakin tuttu kirkkoherra Kari Kanala ei jää odottelemaan mahdollisia komiteamietintöjä, vaan tahtoo messiaanviitan painon harteillaan tuntien pistää heti hösseliksi. Kirkossa on jo kuulutettu, että:
Paavalinkirkko muuttuu jättimäiseksi EM-kisastudioksi. Paavalin seurakunta ja Radio City kutsuvat kaikki Futiskirkkoon! Tarjoamme ainutlaatuisen tilaisuuden päästä seuraamaan jalkapallon EM-kisojen välieräottelua kauniissa Paavalinkirkossa Vallilassa keskiviikkona 6.7.2016. Tapahtuma alkaa kello 21:00 Futisehtoollisella ja itse peli pyörähtää käyntiin kello 22:00.
Olettakaamme, että kaikki mahdolliset luvat on Futiskirkkoa varten hankittu (niitä luulisi olevan aika monta) ja kaikki on kunnossa. Avoimia kysymyksiä on silti vielä paljon.
Jo kertaalleen siteeraamassani nettikutsussa todetaan edelleen: ”Futiksella ja kirkolla on samanlainen piirre: ne luovat yhteisön, jossa ollaan samaa joukkuetta voiton ja tappion hetkellä. Yksi kaikkien ja kaikki yhdentoista puolesta. Elämä on joukkuepeliä”, kommentoi itsekin jalkapallofaniksi tunnustautuva Kanala.
Niin, ja tosi pelissä käy sitten niin, että vastustajan pysäyttämiseksi kaikki keinot ovat sallittuja: revitään paidat riekaleiksi, housut alas, potkitaan kintuille, kampitetaan ja filmataan. Näin kentällä. Katsomoissa kannattajat pistävät pystyyn oikein huliganistiset hulinat. Urheilun lieveilmiöitä, kuulemma.
Toivotaan, että Paavalissa meno olisi piirun verran siivompaa. Portsarit tarkistavat eteisessä, ettei sisäänpyrkijöitten repuissa ole omia pulloja, teräaseita, soihtuja tai kirosanakirjoja. Myös henkeä muistetaan ovella haistella. Päässä ei myöskään ole suotavaa salakuljettaa viinejä tai kirkkokaljoja. Yhteishenki on eri asia kuin pullon henki.
Istumajärjestys on myös kinkkinen kysymys niitten kohdalla, jotka pääsevät syynistä läpi. Valitaanko rahaa heittämällä, kumpi puoli kuuluu kumman joukkueen kannattajille. Eli siis istuuko kisayleisö perinteisen sulhanen-morsian-jaoettelun mukaan vai tuleeko kyseeseen sittenkin sekahaku penkkien suhteen?
Sitten tullaan vaikeimpaan ratkaistavaan kysymykseen: Kirkko ei voi oman opetuksensa mukaan mitenkään suosia puolueellisuutta tahi vastakkainasetteluja, joten säännöksi tullee seuraava: Kaikkia maaleja juhlitaan yhtä innokkaasti. Läsnäolijoille jaetaan valkoiset viirit, joissa on kuvassa Kristus-monogrammi ja teksti: JEESUS ON VOITTAJA!
Yhteisiin riemunkiljahduksiin sopivat hyvin sanat: AAMEN, HALLELUJA, KIITOS JA YLISTYS, KIITOS HERRALLE, ehkä myös varauksella SUOMI NOUSUUN!
Nyt voivat jotkut lukijat ruveta hiljaa päissään funtsimaan, että Ruttopuiston rovasti on katkera tai kateellinen siitä, että Paavalin seurakunnassa ja kirkossa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista ennennäkemätöntä: On päivätorkkuja, haukkukirkkoja, papin voi viedä ulos syömään tai kaljoille sun muuta. Ei, ei kyse ole siitä. Paavalin alueen väestöstä alle puolet kuuluu kirkkoon. Ei paavalilaisilla näin ollen ole kovinkaan paljon menetettävää, mutta voitettavaa sitäkin enemmän. Jotakin tällaistahan uudelta kirkkikseltä on odotettu. Ennakkoluulottomuutta, uutta tapaa tehdä ja toimia yhdessä. Joten antaa palaa vaan!
Hyväksi lopuksi kysymme Anthony de Mellolta, josko hän sattuisi tietämään, miten Jeesus toimisi jalkapallokatsomossa. de Mello vastasikin yllättäen tietävänsä:
Veimme Jeesuksen jalkapallo-otteluun, koska hän ei ollut koskaan käynyt. Vastakkain olivat Protestanttiset Pallopedot ja Katoliset Kanuunanlaukojat. Kanuunanlaukojat ampuivat ensimmäisen maalin. Jeesus hihkui riemusta ja heitti hattunsa korkealle ilmaan. Sitten pallopedot saivat maalin. Jeesus hihkui taas ja heitti hattunsa korkealle ilmaan.
Takanamme istunut mies oli kovin ihmeissään. Hän koputti Jeesusta olalle ja kysyi:
– Hei, mies, kumpaa joukkuetta te oikein kannatatte?
– Minäkö?, ihmetteli Jeesus, joka oli ottelusta silminnähden innoissaan.
– Enhän minä kumpaakaan erityisesti kannata. Minä vain nautin pelin seuraamisesta.
Kyselijä kääntyi vierustoverinsa puoleen ja tuhahti:
– Höh, ateisti!
Epäilet ehkä tarinan aitoutta, olet ehkä oikeassa. Otimme kuitenkin asian Jeesuksen kanssa puheeksi pelin jälkeen. Oliko hän päättänyt pysytellä puolueettomana kiistakysymyksissä?
Jeesus vastasi:
– En minä puolusta kirkkokuntia vaan uskovia. Ihmiset ovat tärkeämpiä kuin sapatti.
PS: Rupriikin kysymykseen vastaamisen jätän suosiolla valveutuneitten lukijoitten tehtäväksi…
PS 2: Onhan tässä tullut potkituksi ennenkin: https://www.kotimaa.fi/blogit/mika-oot-sina-ihminen-kun-sun-aina-vaan-pitaa-potkia/
Kirjoitan näitä vain ymmärtääkseni paremmin, mitä asiasta oikeasti pitäisi ajatella. Ehkä tämä on väärä paikka siihen.