Osallistuin tänään Launeen seurakunnan jouluvaellukseen Joosefin roolissa. Pienet ryhmät seurasivat koronaturvallisesti joulun tapahtumia ulkona Nasaretin torilta Betlehemin majatalolle sekä lampaiden laitumelta talliin. Tallissa oli härkää ja aasia kuvaavat hahmot sekä Maria, Joosef ja Jeesus-lapsi seimessä. Ääninauha elävöitti tunnelmaa lampaiden, kanojen ja lehmien ääntelyllä sekä pikkulapsen äänillä.
Elävä seimi on lapsille ja aikuisille elämyksellinen tapa päästä joulun tapahtumien äärelle. Eläinten ystävä P. Franciscus Assisilainen (1181-1226) rakensi legendan mukaan ensimmäisen seimen. Kun mainitsen seimiasetelmasta, on monilla siitä varsin selvä kuva: pyhä perhe, enkelit, paimenet lampaineen sekä tietäjät lahjoineen. Tallin nurkassa härkä ja aasi syövät heinää ja yllä loistaa tähti.
Harvemmin ehkä ajatellaan, mistä nämä eri yksityiskohdat tulevat. Lähteitä on ainakin neljä:
1. Luukkaan evankeliumin luvussa 2 kerrotaan, kuinka Joosef lähti Marian kanssa kirjoittautumaan veroluetteloon Juudean Betlehemiin, Daavidin kaupunkiin, missä Maria synnytti esikoisensa, kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa. Enkeli ilmestyi paimenille ja ilmoitti Daavidin kaupungissa syntyneestä Vapahtajasta. Paimenet lähtivät etsimään seimessä makaavaa lasta ja ilmoittivat enkelin viestin Marialle ja Joosefille.
2. Matteuksen evankeliumin luvussa 1-2 kerrotaan, kuinka enkeli rohkaisee Joosefia ottamaan Marian vaimokseen, koska hän on raskaana Pyhästä Hengestä. Joosef sai tehtäväksi antaa pojalle nimi Jeesus.
Jeesus oli syntynyt Betlehemissä ja idän tietäjät tulivat kunnioittamaan häntä. He osasivat etsiä juutalaisten kuningasta nähtyään taivaalla tämän tähden. Herodes lähetti heidät Betlehemiin etsimään vastasyntynyttä profeetta Miikan (5:1) ennustuksen perusteella. Tähti ohjasi miehet taloon, jossa vanhemmat ja lapsi olivat. Tietäjät antoivat lapselle kalliit lahjansa. Jumala varoitti unessa heitä palaamasta Herodeksen luo.
Yhteistä kahden evankeliumin kertomuksille on, että Jeesus Vapahtaja/Messias syntyi Betlehemissä Joosefin kihlatulle Marialle, joka oli raskaana Pyhästä Hengestä.
3. Jeesuksen olinpaikka Betlehemissä jää evankeliumeissa avoimeksi. Matteuksella se on talo (Matt 2:11), Luukas puhuu vain seimestä (Luuk 2:7). Seimen voi olettaa olevan tallissa, mutta se voi olla myös asuintalossa, jos karjaa on saman katon alla ihmisten kanssa?
Keisari Konstantinus ryhtyi vuonna 326 rakentamaan Betlehemin syntymäkirkkoa luolan päälle, joka oli tradition mukaan Jeesuksen syntymäpaikka. Lähi-idässä on tavallista, että paimenet vievät lampaat yöllä luolaan suojaan. Tämän mukaisesti ortodoksisessa jouluikonissa Maria synnyttää luolassa.
Pyhän Birgitan (1303-1373) näyn mukaan Jeesus ja hänen vanhempansa olivat raunioituneessa rakennuksessa. Tämä on sittemmin vakiintunut läntisen kirkon tavaksi esittää Jeesuksen syntymää.
4. Seimen ja paimenten mainitseminen johtaa ajatukset myös muihin eläimiin.
Tähän viittaavat myös muutamat VT:n kohdat. Jumala kysyy Jobilta: ”Suostuuko villihärkä sinua palvelemaan ja yöpymään sinun syöttöruuhesi (so. seimesi) ääressä?” (Job 39:9). Lause korostaa villihärän vapautta ja riippumattomuutta ihmisestä.
Kesytetty härkä puolestaan sitoutuu omistajaansa, joka ruokkii sen. Isännän seimi kuvasi härälle ja aasille huolenpitoa. Tästä Jesaja sanoo: ”Härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen” (Jes 1:3). Lause jatkuu: ”…mutta Israel ei tunne, minun kansani ei tajua”. Profeetta viittaa siihen, ettei Israel muista Jumalaansa, joka pitää siitä huolen. Eläimet ovat muistutuksena isäntäänsä sitoutumisesta ja uskollisuudesta, joka ihmisiltä puuttuu suhteessa Jumalaan.
Näiden elementtien varaan rakentuu erityisesti läntisen perinteen mukainen kokonaisuus Jeesuksen syntymästä ja sen jälkeisistä tapahtumista. Sen tiivistävät kuvalliseen asuun monet myöhäiskeskiajan ja uuden ajan taiteilijat, kuten collmarilainen Martin Schongauer (1448-1491), joka vakiinnutti härän ja aasin osaksi Jeesuksen syntymä -aihetta. Niillä saattaa olla symbolinen, Jeesuksen sovitustyöhön viittaava merkitys: Jeesus ratsastaa kuninkaana aasilla Jerusalemiin ja voittaa ristillä synnin orjuuden, kuten härkä on vapautettu ikeen alta työnsä päätteeksi.
Jeesus, seimen lapsi, ruokkii niitä antaessaan itsensä maailman elämän puolesta. Näin Jeesus on paitsi ihmisten, myös koko luomakunnan Vapahtaja. Koko luomakunta huokaa odottaessaan vapautumistaan. Olemme hiljalleen käsittämässä tämän puolen Jeesuksen inkarnaation ihmeestä samalla kun ilmaston kuumeneminen ja lajikato ihmisen synnin vuoksi uhkaavat elämää.
_ _ _
Vielä muutama ajatus evankeliumien joulukertomuksen taustoista. Luukas korostaa Jeesuksen yhteyttä kuningas Daavidiin suorilla maininnoilla (Luuk 2:4, 11) sekä tuomalla paimenet ensimmäiseksi tervehtimään vastasyntynyttä Vapahtajaa. Tällä on yhteys kertomukseen Daavidin voitelusta Messiaaksi, kun profeetta Samuel haetutti hänet paikalle paimentamasta lampaita (1 Sam 16:11). Sekä Daavid että Jeesus ovat lammasten paimenia, kun laumana ovat ihmiset. Jeesuksen asettaminen seimeen kuvastaa yhteyttä paimeneen ja lampaisiin.
_ _ _
Entä kapaloiminen? Viisauden kirjassa kuningas Salomo kuvaa omaa syntymäänsä ja nuoruuttaan (Viis 7): ”Kapaloihin minutkin pantiin, minuakin oli hoidettava ja vaalittava. Yksikään kuningas ei aloita elämäänsä muulla tavoin. Samaa tietä kaikki tulevat tänne, samaa tietä kaikki lähtevät pois.” (Viis 7:4-6).
Tämä Viisauden kirjan luvun 7 alku, jossa Salomo puhuu itsestään, on kokonaisuudessaan kiinnostava ja siksi lainaan sitä tähän:
”Minäkin olen vain kuolevainen ihminen, samanlainen kuin kaikki muut, ensimmäisen ihmisen, maasta muovatun esi-isäni jälkeläinen. Äidin kohdussa minun ruumiin muovautui kymmenen kuunkierron ajan, hänen verestään minut kiinteytti miehen siemen ja nautinnon yö. Kun synnyin, vedin sisääni samaa ilmaa kuin muut ja päädyin samalle maankamaralle. Parkaisten aloitin elämäni, niin kuin kaikki muutkin. Kapaloihin minut pantiin, minuakin oli hoidettava ja vaalittava…” (Viis 7:1-4).
Jos kahta Daavidin poikaa, Salomoa ja Jeesusta, yhdistää toisiinsa se, että heidät kapaloitiin ja heistä pidettiin huolta, piirtyy heistä myös varsin erilainen kuva Viis 7 ja evankeliumien valossa. Salomo oli syntiin langenneen Adamin lapsi (Viis 7:1), jonka alkuna olivat ”miehen siemen ja nautinnon yö” (Viis 7:3). Jeesus taas syntyi neitsyestä, ilman miehen siementä (Matt 1:18,20; Luuk 1:34-35; vrt. Room 1:3), jolloin hän oli vapaa Adamin synnistä, kuten Paavali sen toteaa: ”Kuolema kuitenkin hallitsi Aadamista Moosekseen asti kaikkia …Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän.” (Room 5:12-21). – ”Sillä niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi” (1 Kor 15:22).
Toivotan kaikille seimen äärellä riemullista Vapahtajamme syntymäjuhlaa!
Heinolalle: niin on pappi, kanttori ja diakonikin.. 🙂
Et taida Salme nyt hoksata mikä ero on perheen sisäisillä rahansiirroilla ja perheeseen tuoduilla rahoilla. Toki arvostan noita töitä an sich arvostan.
Voihan olla, että minäkään en kaikkea hoksaa..
Eräs tulkintaversio, joita Bethlehemiäkin koskien on monia:
BETLEHEM:
Adoniksen mysteeriota juhlittiin vuosittain monissa osin Egyptiä, Foinikia ja Byblosta. Nimi Adonis, tai Adoni,(hepr.) tarkoittaa ”Herra” and ja oli omistettu auringolle, myöhemmin se tuli myös tarkoittamaan juutalaisten Jumala JHVH:ta. Adoniksen äiti Smyrna oli jumalien toimesta ajettu puuhun ja jonkun ajan kuluttua puun kuori murtui auki ja lapsi pelastaja tuli esiin. Toisen kertomuksen mukaan villikarju pelasti hänet puusta murskaamalla puun torahampaillaan. Adonis oli syntynyt yöllä 24 joulukuuta ja häntä juhlittiin kansan pelastajana. Juutalaisessa Tammuz-kuussa (Adoniksen nimitys tämäkin) hän kohtasi kuoleman kun Mars-jumala lähetti villikarjun tappaman hänet.
Hesekielin kirjassa 8. 14, naiset itkevät Tammusta Herran Huoneen käytävällä Jerusalemissa. George Fazerin mukaan kirkkoisä Jerome kertoo, että Bethlehemissä oli luola, joka oli omistettu herralle eli Adonikselle ja että missä Jeesus-lapsi oli itkenyt, siellä Venuksen rakastaja Adonis valitti. Sanotaan villikarjun kuvan asetetun erään Jerusalemin kadun yläpuolelle Adoniksen kunniaksi ja Adoniksen juhla vietettiin Bethlehemin syntymäluolassa.
”Adonis oli alun perin auringon voimaa kuvaava androgyyni jumaluus, jonka talveksi tappoi pahuutta symboloiva kylmyys: villikarju. Kolmen päivän haudassa olon jälkeen Adonis nousi voittoisana maaliskuun 24 haudasta aikaansaaden paistossan riemunhuudon: ”Hän on noussut”, Adonis oli syntynyt myrha-puusta. Mirha, kuoleman symboli johtuen sen yhteydestä palsamointiin, oli yksi Jeesus-lapsen maageilta saamista lahjoista. Jeesuksen yksi epiteetti oli myös villikarju. (Eber)
In the Mysteries of Adonis the neophyte passed through the symbolic death of the god and, ”raised” by the priests, entered into the blessed state of redemption made possible by the sufferings of Adonis. Nearly all authors believe Adonis to have been originally a vegetation god directly connected with the growth and maturing of flowers”
Jeesus piti kirjoittaa syntyväksi Betlehemissä, vaikka hän oli galilealainen, koska missään ei ollut kerrottu Messiaan olevan galilealainen. Missä on sitten puhuttu Betlehemistä?
Daavid oli tietysti syntynyt siellä, ja Miika oli kirjoittanut:
” Mutta sinä Betlehem, Efrata, joka olet vähän Juudan tuhansien joukossa, sinusta tulee minun tyköni hän, joka on oleva Israelin hallitsija; joiden lähtö on muinaisista ajoista, muinaisista ajoista. ”
Huomautan tässä, että kysymys on googlen käännöksestä, suoraan hepreasta. ” Joiden lähtö on muinaisista ajoista” viittaa monikkoon, ei yhteen ihmiseen. On aina väitetty, että Jeesus on muinaisista ajoista, tai ennen aikojen alkua jo ollut.
Ja toiseksi, merkittävämpi paikka tässä tuntuu olevan Efrata.
Efrati mainitaan myös muualla, kuten aikakirjasssa ja Psalmissa 132.
Efrati näyttää olevan femi, koska hänestä puhutaan vaimona. ” Kaaleb otti luokseen Efratin joka synnytti hänelle Hurin.
Efratin esikoinen oli siis Hur. Ja Hurin sanotaan olevan Betlehemin isä. ” Penuel Gedarin isä ja Eser Husan isä olivat Hurin, Efratin esikoisen Betlehemin isän pojat.
Psalmi 132
(4) En anna unta silmilleni, enkä unta silmäluomillleni (5) kunnes minä löydän paikan Herralle, asuinpaikan Jaakobin Väkevälle. (6) Katso, me kuulimme sen olevan Efratassa, löysimme sen puun pellolta.
(7)
7Menkäämme sinne, missä on Herran asumus,
kumartukaamme hänen istuimensa eteen.
8 Nouse, Herra, tule asuinpaikkaasi,
sinä ja arkku, jossa voimasi on!
9Olkoon pappiesi vaatteena vanhurskaus,
riemuitkoot sinun uskolliset palvelijasi.
1 Herra on vannonut Daavidille valan,
antanut lupauksen, jota hän ei peruuta:
»Oman jälkeläisesi minä asetan valtaistuimellesi.
12Jos poikasi pitävät minun liittoni
ja säädökset, jotka heille opetan,
myös heidän poikansa istuvat valtaistuimellasi
aikojen loppuun saakka.»
13 Herra on valinnut Siionin,
sen hän on halunnut asunnokseen.
14»Tämä on iäti minun asuinpaikkani.
tänne minä jään, tämän minä halusin.
Raamattu on mielenkiintoinen kirja.
Psalmi 132
Siion saa minun siunaukseni:
siltä ei ravintoa puutu,
sen köyhät minä ruokin kylläisiksi.
16 Sen pappien ylle minä puen pelastuksen,
sen uskolliset iloitsevat ja riemuitsevat.
17 Siellä minä uudistan Daavidin mahdin,
sytytän voidellulleni lampun.
18Kaikki hänen vihollisensa minä vaatetan häpeällä.
Hänen kruununsa sädehtii ja loistaa.»
Ihana löytää näitä hyviä lupauksia, kun kristillinen tapa on muistella Israelia vain sen syntien mukaan. Onneksi Israel ei ole enää heikko, sinne on palannut entinen hallitus, jos Daavidilla oli mahti aikoinaan, niin eikö näytä, että se on nyt uudistunut.
Israel ja erityisesti Jerusalem on Israelin Jumalan silmäterä. Silmäterä on herkkä, on ollut ja on aina oleva.
Jesaja
”Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani”,
sanoo teidän Jumalanne.
2″Puhukaa suloisesti Jerusalemille
ja julistakaa sille,
että sen vaivanaika on päättynyt”