Jeesus kertoi sekä järkeä että mielikuvitusta kiehtovan kertomuksen hengellisestä valvomisesta: ”Silloin taivasten valtakunta on oleva tällainen. Oli kymmenen morsiusneitoa, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan.” (Matt. 25:1- ). Moni saarnaansa valmistellut pappi on varmaan valvonut tämän evankeliumikohdan äärellä., sillä se ei ole helppo saarnattava. Vertauskertomusten tapaan se ei tyhjene selittämällä, mutta sen opetus on vakava.
Viisaat neidot varasivat öljyä etukäteen, tyhmät eivät. Ratkaisevalla hetkellä sulhasen ja hänen seurueensa saapuessa viisaat morsiusneidot, joilla oli lamppuöljyä riittävästi, ehtivät mukaan juhlaan. Vaikka taivasten valtakunta ei olekaan omilla teoilla saavutettavissa, on omakohtainen hengellinen elämä välttämätöntä. Tässä asiassa ei ”öljyä” voi toiselta lainata, vaan sitä on itse hankittava. Kristus antaa meille sitä runsain mitoin, kunhan vain haluamme ottaa vastaan. Kysymys on kuitenkin henkilökohtaisesta uskosta, sitä ei voi tarpeen tullen lainailla.
Uskoa ja Jeesukseen turvautumista ei kannata jättää hamaan tulevaisuuteen. Monet saattavat siirtää hengellisten asioiden hoitamisen toiseen ajankohtaan, sillä lukuisat arjen asiat tuntuvat tähdellisemmiltä. On sanottu, että ei sielunvihollinenkaan uskoontuloa tai parannusta vastusta, kiusaaja käskee vain tehdä sen sitten huomenna.
Raamattu sanoo päinvastoin, että pelastuksen päivä on tänään. (2. Kor. 6:2) Hengellinen valvominen on Jumalan kunnioittamista niin, että kiinnitämme katseemme Herraan Kristukseen, lunastajaamme. Tämä varjelee meidät myös vihollisen hyökkäyksiltä ja pitää meidät valppaina. Jos Jumala puhuttelee sinua tänään, älä käänny pois, vaan ota kutsu vastaan. Tarjolla on öljyä uskon lamppuun.
Koko Suomen kirkollista historiaa ovat muokanneet useat herätysliikkeet. Hengellinen herätys on ajoittain ollut niin laajaa ja runsasta, että tuhannet uskoontulleet ihmiset ovat muodostaneet kansanliikkeitä, joista on tullut vakiintuneita herätysliikkeitä. Suomalaiset herätysliikkeet ovat olleet kirkkohistoriallisesti tärkeitä. Ne ovat vaikuttaneet myös tapoihin ja moraaliin, kansansivistykseen ja jopa maamme itsenäistymiseen.
Pimeässä marraskuisessa talvi-illassa taitavat öljylamput olla kodeissamme harvinaisia. Arkisen sähkövalon lisäksi käytämme nykyään kynttilöitä tunnelmavalaistuksena. Kynttilän elävä tuli kertoo valvovasta uskosta. Kun siihen liittyy rukous ja Raamatun sana annamme Jumalalle mahdollisuuden hoitaa uskoamme. Pohjimmiltaan valvomisessa on kysymys siitä, että lepäämme luottavasti Jumalan kämmenellä turvaten Vapahtajaamme Jeesukseen.
Pentti Tepsa, Kemijärven kirkkoherra
Kiitos Pentti kirjoituksestasi/saarnastasi!
Mainiota Mikko, hyvää viikonloppua.
”Mitä tarkoittaa olla hengellisesti valveilla.”
Kristuksessa kuolleiden pitäsi herätä ensin, sanoo Paavali, mutta te ette ole ymmärtäneet sitä hengellisesti, vaan fyysisesti, jolloin te heräätte vasta sitten, kun Jeesus tulee takaisin ja herättää.
Niin kauan te nukutte, joka tarkoittaa, että heräämista ei tapahdu koskaan, koska Jeesus ei tule takaisin. Jeesus elää vain kirjassa, ja sielläkin vain niin kauan kuin te palvotte häntä. Tai, ”kunnes poikakin luovuttaa valla sille, joka vallan on hänelle antanut, että Jumala olisi kaikki kaikissa.” Tämä tuskin tarkoittaa kirkkoa Jumalana, vaikka kirkko voikin asian niin tulkita. Kirkko on Kristuksen ruumis, ja Kristus on Jeesuksen entiteetti, joten luovuttaja on siis kirkko. Jos siis uskomme sanaa, joka ei aina tue uskoa ja luuloa.
———–
Valvovia neitsyitä olivat Rooman vestaalit, joiden tehtävä oli pitää yllä ikuista tulta, rikkomuksista oli suuret rangaistukset, jopa elävänä hautaaminen. Pontifex maxsimus oli se ylkä, pappien päämies, joka saattoi tulla milloin vain tarkistamaan että tuli ei ollut sammunut. Oliko hänellä myös seurue ? Todennäköisesti kyllä, koska laitos oli valtion ylläpitämä.
Mitä kaikkea siellä sitten tapahtui, sen voi jokainen kuvitella itse, siitä eivät neitsyen saaneet puhua jälkeenkään päin, pelotteena oli juuri elävänä hautaaminen, joten jotain pahenksuttavaa sen täytyi olla.
Tämä ei ole ainoa muualta otettu tarina, joka on yritetty tunkea evankeliumiin, vaikka se ei sinne sovikaan. Tiedon hankkiminen pitää ihmisen hereillä myös hengellisesti.