Takavuosien tv-mainoksessa kysyttiin, mitä itse kukin tekisi, jos voittaisi miljoonia lotossa. ”En minä ainakaan näitä hommia jättäis.” kuului hauskin vastaus. Jeesus asetti vastaavan kysymyksen vertauskertomuksessaan talentin saajista (Matt. 25:14-30). Siinä puhutaan tämän ajan mittapuun mukaan miljoonien talletuksista ja niiden käytöstä.
Kertomuksessa isäntä jakaa kolmelle palvelijalleen rahaa talentteina. Talentti tarkoitti tuohon aikaan valtavaa rahamäärää (6000 denaaria), jonka ahkera työmies saattoi ehkä koko elämänsä aikana ansaita. Yksi sai 5 talenttia, toinen 2 ja viimeinen yhden. Vähiten saanut vähättelee annettua summaa ja päättää kätkeä rahan. Kaksi eniten saanutta pisti talletuksen käyttöön ja tuottamaan, mutta vähiten saanut palautti isännälleen rahan ilman tuottoa. Tästä hänta moitittiin ankarasti. Kukapa meistä ei harmistuisi, jos pankki hoitaisi huonosti talletustamme.
Elämämme on lahja Jumalalta ja meidän tehtävämme on laittaa kaikki lahjamme eli talenttimme käyttöön lähimmäistemme parhaaksi ja Jumalan kunniaksi. Jumalan lahjoista suurin on usko Jeesukseen Kristukseen. Siihen ajattelen liittyvän lupauksen Matt. 25:29: ”Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on.” Usko joko kasvaa käytössä tai piilotettuna hiipuu pois.
Tämä niin sanottu ”Matteus-vaikutus” tunnetaan nykypsykologiassakin tarkasteltaessa persoonallisuuden kehitystä tai vaikkapa itsetunnon rakentumista: Käyttämätön ja harjoittamaton kyky tukahtuu ja muuttuu arvottomaksi, siitä ei ole iloa kenellekään. Sen sijaan rohkea itsensä likoon laittaminen saa lahjakkuuden puhkeamaan kukkaan, jopa jalostaa sitä. Usein muutkin elämänalueet alkavat kukoistaa. Läheisiltä saatu hyvä palaute tukee kehitystä.
Jeesuksen vertauskertomus oli rahan maailmasta, mutta muuten Herramme ei kehottanut palvomaan omaisuutta, päinvastoin Hän varoittaa mammonan vaaroista. Vertauksessa on kyse hengellisistä lahjoista ja niistä kalleimmasta, uskosta. Hengellisistä lahjoista kyseen ollen juuri usko panee toimeksi. Ilman uskoa ja käyttämättömänä hyvätkin lahjat hiipuvat arvottomiksi. Lottovoittajakin voi tulla rutiköyhäksi ajanoloon, mutta oikein toimiessaan hän voi vaurastuttaa omaa ja lähimmäistensä elämää.
Hiljaisuuden perinteen näkökulmasta ajattelen lahjojen levollisen katselun ja niistä kiittämisen tärkeyttä. Talenttimme ei pakota meitä uupumaan loppumattomassa pinnistelyssä, vaan paremminkin se on kiitollista vastaaottamista ja lahjan näkemistä (Ef. 2:8-10). Elämme armon eli Kristuksen valmiin työn varassa. Hiljaiset rukoushetket, jolloin kiitämme Jumalaa elämästä ja uskon lahjasta, ovat suuria talletuksia tulevaa elämää varten. Niiden varassa jaksamme eteenpäin tässä elämässä ja ajan rajan tuolle puolen iankaikkiseen elämään.
Pentti Tepsa
Kemijärven kirkkoherra
eiköhän siellä ole ahtaalla kaikki toisin-ajattelijat.kristittyjen vainot eivät tietenkään ole oikein mutta usemmiten unohdetaan se että samalla on vainottu myös muita toisin-ajattelijoita.ketään ei saa vainota mielipiteensä takia.täytyy kuitenkin muistaa ettei vainoaminen tarkoita sitä ettei anneta eri-oikeuksia.
Hyvä Juha. Toivotaan yhdessä sitten, ettei ateistien vainoista ainakaan vapaa-ajattelijat tule julkaisemaan yhtään uutista. Vainotaanhan sitä muitakin!
Yli 100,000 Jeesuksen seuraajaa kuolee tänäkin päivänä todistuksena evankeliumille, joka on vavisuttava todistus sen voimasta. Valitettavan harvoin näistä vain uutisoidaan ja vielä harvemmin asialle tehdään yhtään mitään päättäjien tasolla, jos vertaa vaikkapa joidenkin seksuaalivähemmistöjen aiheuttamasta uutisryöpytyksestä.
Kun näiltä vainotuilta on kysytty, että miksi he eivät ole kieltäneet uskoansa säästääkseen elämänsä, niin he ovat vastanneet: ”Koska se on totta!”.
”Yli 100,000 Jeesuksen seuraajaa kuolee tänäkin päivänä ”
Yleensä kun näitä uhrilukuja heitetään, puhutaan 100,000 vuodessa, ei päivässä. Lisäksi tähänkin sisältyy kristittyjen keskenään käymissä sisällissodissa kuolleita (ilman niitä puhutaan 10,000 kuollutta vuodessa, mikä sekin on toki paljon).
http://www.bbc.com/news/magazine-24864587
Kristityt siis kokevat ihan oikeaa vainoa, ja se on surkea asia. Siitä huolimatta (tai juuri sen takia) olisi kyllä syytä osata edes ”sinne päin” näitä suuruusluokkia, ihan vaan ettei näytä pölvästiltä.
”Kun näiltä vainotuilta on kysytty, että miksi he eivät ole kieltäneet uskoansa”
Uskon puolesta kuoleminen ei ole toimiva totuuskriteeri. Maailmasta löytyy hyvinkin monen eri uskonnon puolesta kuolevia (ja jopa ateismin puolesta on kuoltu).
”Uskon puolesta kuoleminen ei ole toimiva totuuskriteeri. Maailmasta löytyy hyvinkin monen eri uskonnon puolesta kuolevia (ja jopa ateismin puolesta on kuoltu).”
Ei tietenkään uskon puolesta kuoleminen ole totuuskriteeri. Kyllähän jokainen tietää, että muslimit ja monet muutkin ovat kuolleet sen puolesta ja vuoksi mihin uskoivat.
Ja on ateistejakin kuollut vakaumuksensa vuoksi. Keskiajalla kirkko poltti ateisteja roviolla. Tässä asiassa täytyy näin uskovana nostaa hattua vakaumukselleen uskollisille ateisteille ja osoittaa syyttävä sormi kirkkoa kohtaan.
Mutta mielestäni ateisteilla nykysuomessa ei ole oikein varaa korostaa ateismin vuoksi henkensä menettäneiden rohkeutta, kun tämän päivän ateistit kammoksuvat tilanteita joissa heidän ateisminsa voi paljastua. Kuten vaikka koulun kevätjuhlassa 🙂
Tuskin vakaumuksensa vuoksi kuolleet ateistitkaan olisivat moisesta kovin ylpeitä.
Tämä on aika mielenkiintoinen juttu. Jotain se kyllä kertoo vakaumuksesta ja vakaumuksellisesta ihmisestä onko valmis kuolemaan vakaumuksensa vuoksi, vai pelkääkö sen ilmituloa täysin vaarattomissakin tilanteissa.
Omasta puolestani täytyy vielä sanoa, että ainakin näin Suomessa toivoisin henk.koht. että tulisi mahdollisimman usein tilanteita, joissa erottuu uskovaksi luonnollisella tavalla. Esim. siten että sitä suoraan kysytään, ja saa mahdollisuuden keskusteluun.
Ja tilaisuus, jossa niinkin helpolal eleellä kuin seisomaan nousemisella tai istumaan jäämisellä tai vastaavalla tavalla voi osoittaa olevansa uskova kristitty, sekin olisi vain hyvä asia. Tai vaikka siten että lausuu ruokarukouksen ja tekee ristinmerkin muiden nähden.
Täytyy toki myöntää, että esim. tuolla Pohjois-Koreassa ei odottaisikaan tällaisia tilanteita yhtä toiveikkaasti…
”Tämä on aika mielenkiintoinen juttu. Jotain se kyllä kertoo vakaumuksesta ja vakaumuksellisesta ihmisestä onko valmis kuolemaan vakaumuksensa vuoksi, vai pelkääkö sen ilmituloa täysin vaarattomissakin tilanteissa.”
Kenties et ole tajunnut, että suurin osa ihmisistä haluaa elää rauhallista elämää vakaumuksestaan riippumatta. Se, ettei Suomessa heitä henkeään vakaumuksen ilmitulon vuoksi ei tarkoita, etteikö vakaumuksen julkitulosta voi koitua ongelmia; vaaraton siis ei ole sama asia kuin seuraamukseton. Seuraamukset riippuvat siitä minkälaisessa naapurustossa asuu. Itse olen kokenut ateismini takia päin naamaa ja selän takana tapahtunutta paskanpuhumista, en sen pahempaa. Joku muu voisi pitää jo moista riittävänä syynä vakaumuksen pitämisenä omana tietonaan, enkä minä moiti heitä. Saati sitten heitä jotka ovat kokeneet pahempaakin.
Minusta on lisäksi ”hauskaa” että tuomitset toisten vakaumuksia sen perusteella onko valmis kuolemaan vaiko ei tai tuomaan julki tai ei. Eipä mitään, tasapuolisuuden nimissä minäkin tuomitsen toisia jos he esimerkiksi typerästi ja/tai raukkamaisesti typistävät viime viikkojen uskonvapauskeskustelun ”siihen yhteen virteen” tai kevätjuhlaan. 😀
vapaa-ajattelijoita on vainottu ja vainotaan vieläkin kristityissä maissa(kuten suomessa)pakottamalla heitä uskontoon.vaikka suomen pitäisi olla uskontoneutraali se on kuitenkin käytännössä kristillinen mikä merkitsee muiden vainoa.
Vapaa-ajattelijaparat joutuvat viettämään muun muassa jouluvapaata ja pitämään pääsiäislomaa – pois moinen vapaa-ajattelijoiden vaino ja työpaikalle.
Brittiateisteille on juuri muistutettu, että kristillinen perinne kulttuurissa on taannut kaikille vapauden ilmaista käsityksiään. Uskontoneutraaleissa kulttuureissa tämä ei ole aina mahdollista.
Seurakuntalainen ehti uutisoimaan brittikeskustelun kulttuurin kristillisyydestä täällä
Älä nyt viitsi verrata näitä asioita Pohjois-Koreaa käsittelevässä uutisessa. Lue kirja Leiri 14.
Tämä on niin lapsellinen kommentti, ettei ansaitsisi edes vastausta mutta vastataan kumminkin.
Missään ei ole ateistin niin hyvä elää kuin kristillisessä maassa. Kristillisellä tarkoitan maata, jossa valtaosa väestöstä kuuluu kristilliseen kirkkoon, vaikka jäsenyyden peruste olisi kuinka muodollinen.
Keskustelun voi itse avata, ei tarvitse odotella että joku kysyy.
Kaltevan pinanna rgumenti tulee historiasta , Raamatussa nähdään miten kävi juutalaielle kansalle joka kerta kun hiemna alkoivat pois poiketa JUmalan sanasta ja tahdosta, aina alkoi alamäki. Kaikki ihmiset ovat samanlaisia kuinjuutalaiset, se on siis ihmisen historia. Tästä tulee ko. kaltevan pinnan argumentti,
ja sen paikkansa pitävyys.
täytyy kuitenkin muistaa,että kristittyjä ei vainota länsimaissa.kristityt pitävät vainona sitä että heiltä otetaan pois eri-oikeuksia.tai sitten he ennustavat vainojen alkavan siitä että eri-oikeudet otetaan pois.ns.kaltevan pinnan argumentti.mikä on selvä argumentointi virhe.näin ei tapahdu.ainakaan siitä ei ole mitään näyttöä..
Arkipyhät työpäiviksi kaikille. Ilman korvausta mm. toisina vapaapäivinä. Näin saadaan Suomi nousuun.
Ei vainotakaan. Niin kuin ei vainota ateistejakaan. Pohjois-Koreassa vainotaan sekä kristittyjä, että ateisteja ja on mautonta, että jauhat näin vakavassa yhteyksissä jostain ateistien vainoista Suomessa.
Pohjois-Korea on turhan usein esimerkkinä siitä, minkälainen on ateistinen yhteiskunta parhaimmillaan.
Onhan näitä ollut muitakin, Kimin dynastia toteuttaa vain edeltäjiensä oppeja.
Muistamme saman innon Neuvosto-Venäjällä ja Kiinassa hävittää uskonto ja tuoda tilalle jotain uutta.
Terroria se on yleensä merkinnyt.
No ei nyt tähän tarvitse mennä. Ei uskonnottomuudella ja Kimin dynastialla ole mitään tekemistä toisillaan. Esimerkiksi isien syntien käsite esiintyy vahvana P-Koreassa eräänlaisen kastijaon pohjana.
Ihan totta, että meidän mielestämme tärkeimpiä ihmisarvoja kunnioittavaa ateistista valtiota ei oel pystytty luomaan (ja se on toki merkittävä asia!), mutta se on toki ihan eri asia kuin valtio, jossa uskonnon harjoittaminen nähdään positiivisena, mutta vapaaehtoisena asiana. Minä kannatan semmoista valtiota. Toivottavasti mahdollisimman moni ateistikin. Semmoisessa valtiossa lienisi vähiten kokemuksia vainon tunteesta. Vainottuja alentavaa, että joku länsimainen kristitty tai ateisti edes puhuu vainosta, kun kyse on yleensä asioista luokkaa kiusalliset tilanteet tai esimerkiksi konservatiivikristittyjen kohdalla ”vaino” on tähän asti ilmennyt esimerkiksi työpaikkasyrjintänä.
Kunnioittakaamme vainottuja ihmisiä ja koitetaan me kristityt iloita Jumalan voimassa meidän kärsimyksistämme ilman, että meidän pitää alkaa samaistaa itseämme niihin, jotka antavat henkensä uskonsa tähden.
Kiitos Jorma Ojala! Lukiessani uutista olin aivan varma, että joku heittää kommenteissa tämän aivopierun 😀
Ateismi ei todellakaan ole sama asia kuin diktatuuri tai kommunismi.
Mutta ateisti voi olla diktaattori tai kommunisti. Oma läheiseni oli aikoinaan savolainen ja kova kommunisti, mutta kuollessaan enää savolainen. Mutta sen yhdistelmää mikä tulee ateismin ja kommunismin seurauksena kärsimyksiä ei taideta edes pystyä mittaamaan muuna kuin kuolleiden määränä ja ahdistavina kokemuskertomuksina sekä dokumentteina. On siinä aivopieruja kerrakseen.
Aikoinaan Stefanus viestistä luin kuinka kiinalaiset palauttavat Pohjoiskoreasta paenneet takaisin vakaumuksesta riippumatta, niin sitä tapaa ei voi edes käsittää. Alkuun kaikkien nähden kaksi elävää ja tajuissaan olevaa ihmistä koukulla yhteen, mutta sitten käsittivät asian herättävän huomiota ja toimet siirtyivät sisätiloihin. Mutta yhtä kaikki takaisin sinne, mistä oli tultu. Siihen aikaan pohdin, että rankkaa on, jos Kiinaan pyritään turvaan. Mitä liene tapahtuikin.
Suomessa alkaa olla sama tilanne.
Raamatun omistamisesta Pohjois-Koreassa on muutaman vuoden ollut rangaistuksena kuolema tai työleiri.
Uskonnollisesti Pohjois-Koreassa on valtionuskontona juche-aate.
Suomessa ei ole pakko kuulua kirkkoon ekiä kastaa lapsia jo ei halua. EI myöskään tarviste osallistua jumalanpalveluksiin, sekin on vapaaehtoista siis Suomessa on uskonnonvapaus. Krisityillä om myös vapaus kuulua kirkkoon ja osallistua Messuihin ja vaikka rukoilla teiden varsilla.
Jos joku on kastettu lapsena eikä halunnut nyt aikuisena voi valittaa asiasta omille vanhemmilleen. Heidän toiveesta lapset kastetaan.
Kirkon olemassaolo vain näyttää häiritsevän tiettyjä ihmsiä.