Pastori Heikki Palmu kirjoitti Helsingin Sanomien Vieraskynä-artikkelissaan otsikolla: ”Kirkon ei pitäisi juuttua sukupuoleen ja seksuaalisuuteen” (HS 13.5.2024). Artikkelin ilmestyminen oli ajoitettu kirkolliskokouksen uuden kauden aloitukseen.
Palmu viittaa Kirkolliskokouksessa käsittelyyn tulevaan Piispainkokouksen esitykseen kahden rinnakkaisen avioliittokäsityksen mallista, jossa toinen käsitys on miehen ja naisen välinen ja toinen käsitys kahden henkilön välinen.
1.Kirkon avioliittokäsityksen suhde avioliittolakiin
Avioliittolain muutoksen (156/2015) jälkeen samaa sukupuolta olevat parit ovat voineet solmia avioliiton 1.3.2017 alkaen. Heikki Palmin mukaan ”Evankelis-luterilaisella kirkolla on ollut sopeutumisvaikeuksia: nykyisin jo suuri osa papeista vihkii samaa sukupuolta olevia pareja, mutta kirkon konservatiivinen siipi on … vastustanut tiukasti homoliittoja ja samaa sukupuolta olevien vihkimistä.”
- Palmu antaa ymmärtää, että kirkon olisi tullut seurata avioliittolakia. Lakiteksti jättää kuitenkin kirkolle autonomian päättää itse avioliittokäsityksestään.
Avioliittolain (156/2015) 14§:ssä todetaan: ”Kirkollinen vihkiminen toimitetaan evankelisluterilaisessa tai ortodoksisessa kirkossa taikka rekisteröidyssä uskonnollisessa yhdyskunnassa.” sekä 17§:ssä: ”Kirkollisen vihkimisen saa toimittaa 1) evankelis-luterilaisessa ja ortodoksisessa kirkossa pappi.”
Lakitekstin sanamuoto ”Kirkollinen vihkiminen toimitetaan evankelisluterilaisessa tai ortodoksisessa kirkossa” ei viittaa vihkimisen paikkaan (kirkkotilaan), vaan esimerkiksi kirkon säädöksiin, teologiseen perusteluun ja liturgiseen perinteeseen sekä edellisten mukaiseen avioliitto-opetukseen.
Tämä käy myös ilmi Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisusta (2020:97): ”Lain esitöissä on korostettu, että lailla ei ole tarkoitus puuttua uskonnollisten yhdyskuntien avioliittolain 16 §:ssä säädettyyn oikeuteen määrätä kirkollisen vihkimisen ehdoista ja muodosta.” … ”Suomen evankelis-luterilaisen kirkon avioliittokäsitys on ennen avioliittolain 1.3.2017 voimaan tullutta muutosta perustunut siihen, että avioliitto on miehen ja naisen välinen. Kirkkokäsikirjan avioliittoon vihkimistä koskevaa kaavaa, jonka sanamuoto viittaa vain miehen ja naisen väliseen avioliittoon, ei ole avioliittolain muuttamisen jälkeen muutettu.” … ” Saadun selvityksen perusteella korkein hallinto-oikeus toteaa oikeudellisena arvionaan, että Suomen evankelis-luterilaisen kirkon avioliittokäsitystä ja vihkimistä koskevaa säännöstöä, joiden perusteella avioliitto on miehen ja naisen välinen, ei ole 1.3.2017 voimaan tulleen avioliittolain muutoksen vuoksi muutettu.”
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun jälkeen on selvää, että samaa sukupuolta olevia pareja vihkineet papit ovat toimineet vastoin kirkon järjestystä sekä myös vastoin avioliittolakia, joka rajaa pappien vihkioikeuden kirkon järjestyksen mukaisiin avioliittoon vihkimisiin.
2.Kirkon virallinen kanta on ilmaistu selvästi
Heikki Palmu toteaa ”Kirkon virallinen kanta on ollut horjuva ja epäselvä, vaikka kirkkojärjestyksessä ei ole mainintaa vihittävien sukupuolesta.” Näin Palmu antaa ymmärtää, että kirkkojärjestys antaisi mahdollisuuden jo nykyisellään vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja.
Kirkkojärjestyksessä ei ole viittausta kirkolliseen avioliittoon vihkimiseen miehen ja naisen välisenä. Korkeimman Hallinto-oikeuden e.m. päätöksen perustelu nojautuu kuitenkin siihen, että Kirkkokäsikirjan avioliittoon vihkimistä koskevan kaavan sanamuoto viittaa avioliittoon miehen ja naisen välisenä. Kirkollisten toimitusten kirjan ingressi puhuu morsiamesta ja sulhasesta. Lisäksi avioliittoon vihkimisen johdantosanat toteavat, että avioliittoon vihittävänä on mies ja nainen.
Katekismuksen (1999) luku 6 koskien Kuudetta käskyä viittaa avioliiton tarkoitukseen: ”Elinikäisessä avioliitossa miehen ja naisen suhde voi parhaiten toteutua Jumalan tarkoittamalla tavalla.” Siten edellä mainituissa Kirkolliskokouksen hyväksymissä kirjoissa esiin tuotu kirkon avioliittokäsitys on selkeä. Se perustuu raamatunkohtiin, mm. kirkkokäsikirjan johdannossa (1. Moos 1:27–28; Mark 6:6–9) sekä Katekismuksen 6. luvussa (Mal 2:15; Mark 10:6–9).
3.Raamatusta ilmenevä avioliittokäsitys on miehen ja naisen välinen
Heikki Palmu toistaa yleisen väitteen, että Raamatun avioliittokäsitys olisi epäselvä ja vaihteleva viitatessaan moniavioisuuteen, eikä siten tarjoaisi mallia miehen ja naisen väliselle avioliitolle.
Tähän on todettava, että Raamatun avioliittokäsitys on johdonmukaisesti miehen ja naisen välinen. Moniavioisuus, miehen yhtyminen vaimon palvelijattaren kanssa lapsen saamiseksi, sekä leviraatti- eli lankousavioliitto (kuolleen miehen veli yhtyy lesken kanssa lapsen saamiseksi kuolleelle miehelle) ovat miehen ja naisen välisen avioliiton erikoistapauksia, joilla turvattiin (poika)lapsen saaminen maaomaisuuden säilyttämiseksi perheen ja suvun hallussa. Raamatussa ei tule missään esille avioliitto samaa sukupuolta olevien välillä. Näin Raamatussa tuodaan esille miehen ja naisen avioliiton malli, mutta vaietaan samaa sukupuolta olevien avioliitosta, joka ei tuon ajan yhteiskunnassa ollut ajateltavissa.
_ _ _
Heikki Palmu kritisoi Raamatun Luomiskertomukseen vetoamista miehen ja naisen avioliiton perusteluna: ”Luomiskertomus ei kerro avioliitosta vaan luomisesta.”
Tähän on todettava, että avioliitto on osa luomista. Luomiskertomus kertoo Jumalan luoduilleen antamasta kyvystä lisääntyä. Se toteutuu miehen ja naisen sukupuoliyhteyden kautta, joka konstituoi avioliiton. ”Jumala loi ihmisen … mieheksi ja naiseksi. Jumala siunasi heidät ja sanoi: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää…” (1 Moos 1:27-28) sekä ”Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi.” (1 Moos 2:24). Raamatussa avioliitto toteutui sukupuoliyhteyden kautta, kun morsiamen suvulta oli tähän suostumus.
_ _ _
Kirkossa on puhuttu viimeisen vuosikymmenen aikana paljon samaa sukupuolta olevien avioliitoista, mutta vain vähän miehen ja naisen välisistä avioliitoista. Jälkimmäisiä miehen ja naisen avioliittoja on kuitenkin yli 98 prosenttia solmituista avioliitoista: vuonna 2023 solmittuja avioliittoja oli 21 007, näistä samaa sukupuolta olevia avioliittoja oli 370, mikä on 1,76% solmituista avioliittoista. Kirkon tulee aktiivisesti pitää esillä avioliittoa kristillisenä parisuhteen muotona.
Koska avioliitoista valtaosa on miehen ja naisen välisiä liittoja ja niissä kasvaa suurin osa lapsista, muodostavat ne yhteiskunnan perustan – mitenkään vähättelemättä samaa sukupuolta olevien avioliittojen merkitystä. Kaikkien avioliiton solmiminen, pysyvä ja turvallinen parisuhde, sekä vastuun ja huolenpidon toteutuminen puolisoiden välillä luovat edellytykset myös lasten syntymiselle ja yhteiskunnan jatkuvuudelle.
Avioliittojen määrän romahdusmainen lasku tuottaa vaikeuksia sekä yksilöille että koko yhteiskunnalle. Runsaan vuosikymmenen aikana solmittujen avioliittojen määrä on laskenut noin kolmanneksella (n. 30 000/v => n. 20 000/v), samaan aikaan myös syntyvyys on laskenut noin kolmanneksella (62 000/v => 43 000/v) uhaten mm. hyvinvointivaltion ja eläkejärjestelmän perusteita.
Kiitos, hyviä näkökulmia. Heikin kirjoitukselle hyvää vastapainoa.
Pekka Särkiöltä voisi kysyä, miten meidän nyt tulisi suhtautua joihinkin Raamatun sanoihin? Kuten Paavalin sanoihin orjuudesta? Tai siihen, että että miues on naisen pää ja nainen on aina miehelle alamainen? Raamatun linja on patriarkaalinen, miehen asema on naista ylempänä Onko meidän syytä pitää tästä kiinni kirkossa, koska se on niin selvä Raamatun teksteissä?
Minun mielestäni kirkko ei ole ulkopuolinen ja omalakinen, vaan se on mukana maailmassa. Jos yhteiskunta hylkää miehen ja naisen epätasa-arvon, on mielestäni myös kirkon syytä se tehdä – ja varsinkin, kun se on Jeesuksen opetuksen ydintä. Sama porukka, joka vuosikymmeniä taisteli sen puolesta, ettei nainen saisi julistaa pappina evankeliuumia, se sama porukka taistelee nyt kahden aikuisen ihmisen sukupuolesta liitoissaan. Kirkko tulee varmasti aikanaan hyväksymään tämänkin liiton ja että sille voi pyytää Jumalan siunausta. Kristityt ovat tien kansaa ja katsovat eteenpäin. Meidän pitää kuitenkin hyväksyä sisariksi ja veljiksi heidät, jotka ohjaavat autoaan tiukasti peruutuspeiliin katsoen. Me olemme Jumalan lapsia, eikä vielä ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee.
”Jos yhteiskunta hylkää miehen ja naisen epätasa-arvon, on mielestäni myös kirkon syytä se tehdä – ja varsinkin, kun se on Jeesuksen opetuksen ydintä.”
Mies ja nainen ovat tasa-arvoisia. Siitä ei ole kysymys ollenkaan. Turhaan sotket asioita.
Tiedät myös mikä Kristuksella on opetuksen ytimenä suhteessa luomiskertomukseen.
Heikki P. Uuden testamentin mukaan mies on naisen pää samalla tavoin kuin Kristus on seurakunnan pää. Maallinen järjestys siis heijastaa hengellistä ja on sen kanssa analoginen. Logiikkasi mukaan Kristus ei itse asiassa ole (enää) Kirkon/seurakunnan pää, koska tällainen järjestys on ”patriarkaalinen” ja patriarkaalisuus on aikansa elänyttä sekä pahaa 🙂
Minulla on naispuolinen työtoveri, joka pitää kiinni tästä ns. kefale-struktuurista ja elää minun ymmärrykseni mukaan tasapainoisessa avioliitossa. Olemme erinäisiä kertoja keskustelleet tästä aiheesta eikä kysymys todellakaan ole mistään asetelmasta”naisen-paikka-on-kotona-nyrkin-ja-hellan-välissä-ja-aviomies-määrää-kaikesta”.
Kristushan antoi itsensä uhriksi seurakunnan edestä eli alensi itsensä mitä perusteellisimmin. Tällaisesta perheen päänä olemisestahan tässä on kysymys. Siinä on totisesti meille aviomiehille tavoitetta ja seurattavaa esikuvaa. En rupea nyt käymään läpi kaikkia niitä Raamatun kohtia, jotka täydentävät ja rikastuttavat tätä aviomies-aviovaimo -asetelmaa toisista näkökulmista.
Kiitos Heikki kommentista. Orjuutta käytetään usein perusteluna, kun halutaan osoittaa Raamatun avioliittokäsitysten aikahistoriallisuutta. Hyväksyikö Paavali varauksetta orjuuden ja orjien epäinhimillisen kohtelun, kuten tuohon aikaan oli yleistä? Paavalin käsitys orjuudesta näyttää poikkeavan aikansa käsityksestä. Paavali lähetti Onesimoksen, ”rakkaan poikansa”, Filemonin luo sanoen: ”lähetän hänet luoksesi … en enää orjana, vaan orjaa arvokkaampana, rakkaana veljenä,… Jos siis pidät minua kumppaninasi, ota hänet vastaan niin kuin minut.” (Film 12-17). Tässä Paavali myöntää orjan täyden ihmisarvon ja yhdenvertaisuuden. Varhaiset kristityt eivät kyenneet poistamaan orjuutta Rooman valtakunnasta, mutta saattoivat osoittaa orjille kristillistä rakkautta ja samanarvoisuutta.
Samaa sukupuolta olevien avioliitto tulee todennäköisesti hyväksyttyä myös kirkossa, mutta sen tulisi tapahtua pitävillä argumenteilla, niin viitattaessa avioliittolakiin, Raamattuun kuin Kirkolliskokouksen aiempiin päätöksiin.
Aika moni papeista vihkii jo nyt samaa sukupuolta olevia pareja.
On toki paljon ihmisiä, jotka eivät samaa sukupuolta olevien kirkollista vihkimistä – blogistin tavoin – tule koskaan hyväksymään. Eihän se minua enää näin vanhoilla päivillä haittaa. Minut ja vaimoni on jo toki vuosikymmeniä sitten vihitty ja liittomme siunattu.
Toivoisin vain, että nuorilla ei- heteroseksuaalisia nuorilla olisi vähän enemmän elintilaa aivan omina itsenään kirkossamme kuin mitä meillä vanhuksilla oli aikanaan.
Kirkolliskokouksen kokoonpanon tietäen palaamme ihan blogistin toiveiden mukaiseen menneeseen aikaan.
Säälin niin niitä nuoria ihmisiä, jotka haluaisivat olla Suomen ev.lut. kirkon toiminnassa mukana, mutta joille heitetään märkää rättinä naamalle kerta toisensa jälkeen.
Nämä blogit ovat surullista luettavaa kirkon nuorien näkökulmasta. Onneksi kukaan tuntemistani kirkon nuorista ei edes tiedä, että joku kotimaa.fi on edes olemassa.
Kirkolliskokouksessa edustajat mm. Torsten Sandell ja Pauli Niemelä käyttivät hyvän ja asiallisen puheenvuoron ko. asiasta. Edustaja Niemelä totesi ”Jeesuksen vahvistaneen luomiskertomuksen. Avioliitto on miehen ja naisen liitto.” Ihmettelen itsekin sitä, eikö Jeesuksen sanoilla tosiaan ole painoarvoa tässä asiassa? Eikö itse Jumala puhu Pyhän Henkensä kautta Raamatussa, että se velvoittaisi myös meitä tämän ajan ihmisiä? Vai onko Raamattu pelkästään inhimillinen ihmiskäden tuotos jolloin on makuasia, mitä muutoksia ohi evlut-kirkon tunnustuksen tehdään? Papit ovat tässä paljon vartijoina.
Jättääkö Jeesus tämän ehdonvallan asiaksi, että me voimme tehdä kuten parhaaksi näemme lähimmäisenrakkaudessa, jolla tätä muutosta lähinnä perustellaan, kun muita ”teologisia” perusteluita ei tahdo löytyä? Edustaja Niiranen totesi olleensa muutama vuosi sitten perustevaliokunnan jäsen, kun tätä muutosta käsiteltiin koskemaan myös spn-pareja. ”Kivet ja kannot käännetiin”, mutta kuten hän toteaa; ”emme löytäneet riittäviä teologisia perusteita laajentaa kirkon avioliittokäsitystä.”
Valiokunnassa Niirasen mukaan oli ”kaksi nykyistä piispaa, jotka vielä silloin olivat valiokunnan mietinnön kannalla. He olivat silloin sitä mieltä, ettei avioliittokäsityksen muutokselle löydy riittäviä teologisia perusteita.” Mistä lie sitten nyt löytynyt teologiset perustelut, kun tässä piispojen kirkolliskokoukseen tuodussa mallissa ”esitetään hyväksyttäväksi kaksi avioliittokäsitystä, joiden välillä on aito teologinen jännite, jopa ristiriita.” Sillä tavalla ”looginen ristiriita” kuitenkin, ettei se hajota kirkkoa? Niin?
Luomisen fundamentista seuraa naisen ja miehen välinen liitto, jolla on luomisen ontologinen perusta ja Luojan antama siunaus ja tehtävä: (1Moos1:27-28), jonka Jeesus itse vahvistaa (Mark10:6-9; Matt19:4-6). Mitään vastaavaa ei löydy tästä toisesta mallista. Paavali myös tunsi varsin hyvin Rooman käytännöt ja (ne variaatiot, kuten edustaja Niemelä totesi) ja sen, kuinka naiset ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden ja miespuoliset luopuneet yhteydestä naiseen. Valtakunnansyyttäjälle tämä on tosin arka paikka, josta jotkut ovat joutuneet kärsimään.
Kosti V. Oikeastaan on kysymys siitä, että kahden samaa sukupuolta olevan avioliitto nyt pitää vain kirkonkin hyväksyä, vaikka teologisia argumentteja ei olisi tai ne olisivat sitä vastaan. Ensin on saatava aikaan päätös. Argumentit kehitellään sitten jälkikäteen.
Eksegeetit kutsuvat tätä taaksepäin päättelyksi, jota Paavalikin kuulemma harrasti kirjeissään.
Olen jo pitkän aikaa pohtinut sitä, että kirkossamme on yhä alettu käyttää mallia, jonka mukaan ensin on kirkollinen elämä ja liturgia tai kirkkokansan vaatimus, sitten sitä koskeva ja legitimoiva sekä kaikkia kirkon jäseniä koskeva virallinen päätös tai linjaus ja lopuksi kehitellään teologiset ”perustelut”. Jaroslav Pelikan esitti tästä teologianhistoriallisina esimerkkeinä mariologian kehityksen ja luopumisen ehtoollisviinin jakamisesta maallikoille keskiajalla. Nykyisessä ajattelussa kirkkokansan ja hurskaiden tilalla vain on kansa tai ”yleinen mielipide”.
Marko S. Olet oikessa noissa jälkikäteisargumenteissa. Minun on erittäin vaikea uskoa, etteikö piispojen enemmistö, joiden esitystä nyt käsitellään ole täysin selvillä siitä, mikä on Jeesuksen kanta ko. asiaan. Tarvitaanko siis tulkintoja? Vai otammeko Jeesuksen sanat siten kuin ne on kirjoitettu. Mutta kun Raamattu on ”ihmisten kirjoittama”, se ei ole silloin suuremmassa kädessä! Valitettavasti olen ollut pyhässä yksinkertaisuudessani taipuvainen sellaiseen oletukseen, että Jumalan sanalla olisi sellainen auktoriteetti, ettei sitä ilman päteviä perusteluita noin vain sivuutettaisi tälläisessä kirkon oppia koskevassa asiassa. Kun noita edustajien keskusteluja kuuntelee huomaan, että olen ollut täysin vääräässä. Kun muutoksen tuulet puhaltavat ei ole suinkaan ennenkuulumatonta, että totuus on ensimmäinen joka uhrataan.
”Ihmisten kirjoittamaa” Raamattua saa tulkita Suomen luterilaisessa kansankirkossa miten vain?
Virkakysymyksen kohdalla 80-luvulla myös pohdittiin kovasti teologisia perusteluja. Portti uusille tuulille avattiin, vaikka se kiivaasti kiistettiin:
”Suomeen palattuani v. 2009 havaitsin myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon muuttuneen vielä paljon nopeammin ja perusteellisemmin, kuin olin ennustanut Ilkko I- ja Ilkko II-seminaareissa vuosina 1980 ja 1982. Olin mm. sanonut, että naispappeuden jälkeen vuorossa on homoseksualismin tuominen kirkkoon aivan samanlaisella mielivaltaisella Raamatun selittämisellä kuin naispappeuskin. Sanani saivat muuten aina niin hillityn arkkipiispan menettämään malttinsa ja äänensä korottaen vakuuttamaan, että mainituilla asioilla ei ole mitään yhteyttä toistensa kanssa. Hän piti puheenvuoroani sopimattomana. Valitettavasti olin ollut oikeassa ja arkkipiispa väärässä.” / Ote Anssi Simojoen kirjeestä Turun Tuomiokapitulille, joka oli hänet erottanut pappisvirasta. On luettavissa netissä.
Luterilaisille tämä on mahdollista mutta ortodokseille ja katolisille ei. Uudistaminen uusine tulkintoineen on vasta alussa?
Pekka: ”Koska avioliitoista valtaosa on miehen ja naisen välisiä liittoja ja niissä kasvaa suurin osa lapsista, muodostavat ne yhteiskunnan perustan…”
Avioliitoissa syntyy Suomessa vain noin puolet kaikista lapsista, ja osuus on ollut laskussa pitkään. Saattaa olla, että aviottomia lapsia syntyy tänä vuonna enemmän kuin aviossa syntyneitä. Raja saatettiin toki ylittää jo viime vuonna.
Antero S. Tähän vain se näkökulma, että eri kulttuureista ja yhdessä asumisen muodoista riippumatta juuri miehen ja naisen välinen liitto on maailmanhistoriassa selvästi hallitseva.
”Miehen ja naisen välinen liitto on maailmanhistoriassa selvästi hallitseva.” MIten mahtaa olla, jos ymmärretään tuo todellakin vain yhden miehen ja yhden naisen elinikäiseksi liitoksi? Sekin on huomioitava, että liitto voi olla pikemminkin kahden suvun välinen. Silloin ei aina kysytä niiden mieltä, joita liitto koskee; sulhanen ja morsian saattavat olla toisilleen vento vieraita ennen liiton solmimista.
Totta Antero, että yhä suurempi osa lapsista syntyy avioliiton ulkopuolella. Nämäkin perheet ovat kuitenkin enimmäkseen miehen ja naisen parisuhteita.
Martti P. Joo, mutta ne ovat kuitenkin olleet miehen ja naisen välisiä liittoja ja jokaisella lapsella on biologisessa mielessä isä ja äiti. Varmasti uskontotieteilijät ja historioitsijat löytävät myös mitä merkillisimpiä poikkeuskombinaatioita. Muistelen, että keisari Nero olisi valtakautensa loppuvaiheessa mennyt (ainakin juorujen mukaan) naimisiin eunukin kanssa potkittuaan raskaana ollutta vaimoaan vatsaan ja aiheutettuaan tämän kuoleman. Kirkkomme pitää kuitenkin Raamattua uskon ja kirkon elämän ylimpänä ohjeena ja normina ja arvioi kaikkia tällaisia erikoisuuksia sen valossa. Ainakin meidän pitäisi. Olen jo aiemmin todennut, että kirkkomme päähuolen pitäisi avioliittoteologian osalta olla eväiden antamisessa elinikäistä miehen ja naisen välistä avioliittoa varten ja avosuhteissa elävien rohkaiseminen/ojentaminen avioliittoon. Sateenkaarisuhteet kuuluvat sielunhoidon piiriin, koska kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita. Yläkoululaisten ”v*tun homo” ja vastaavat ilmaisut eivät kuulu kristityille kuten ei kenenkään kiusaaminen tai syrjiminen.
Pekka ja Marko, mitä huomionarvoista tuossa oli? Totta kai miehen ja naisen parisuhde on selvästi yleisin ja tulee aina olemaankin.
Antero: ”mitä huomionarvoista tuossa oli? Totta kai miehen ja naisen parisuhde on selvästi yleisin ja tulee aina olemaankin.” Kyse on siitä, että miehen ja naisen avioliitosta puhutaan kirkkomme opetuksessa kovin vähän. Voisiko kyse olla siitä, että miehen ja naisen avioliitosta puhuminen ja sen solmimiseen rohkaiseminen koetaan jotenkin samaa sukupuolta olevien avioliiton vähättelemisenä?
Ovatko parisuhde ja avioliitto täysin sama asia? Avioliittohan on julkinen ja juridinen sopimus, joka liittyy esimerkiksi perintöoikeuteen. Parisuhde on yksityinen asia, toisinaan salainen ja jopa laiton.
Minusta Heikki Palmu oli kolumnissaan oikeassa.
Yhä vähenevä osa suomalaisista haluaa kuulua sellaiseen kirkkoon, jonka päätehtävä näyttää olevan vahtia sitä, mitä itsekunkin makuuhuoneessa tapahtuu. Tämä kirkko on suoraan 1800-luvulta.
Ketä nykynuorta kiinnostaa kirkko, joka jonkun muutaman raamatunlauseen (samalla unohtaen koko Uuden Testamentin perussanoman) taakse piiloutuen julistaa silkkaa syrjintää.
Olen sanonut tämän ennenkin ja sanon taas: Jos kirkko, piispat, kirkolliskokous jne. keskittyisi näin voimallisella intensiteetillä esim. yhteiskunnan huono-osaisten auttamiseen, kuin mitä se nyt keskittyy kahden toisiaan rakastavan aikuisen ihmisen tuomitsemiseen, niin olisivatpa asiat suomalaisessa yhteiskunnassa paljon paremmin.
Eiköhän se tärkein syy kirkosta eroamiseen ole ihan oikea jumalauskon puute. Olen samaa mieltä siitä, että meidän pitäisi auttaa vähäosaisia voimallisemmin. Mutta kyllä yhteiskunnallista oikeudenmukaisuuttakin käsittelevät raamatunkohdat voi näppärästi selittää ”vain muutamaksi raamatunlauseeksi” ja Uuden testamentin pääsanomaksi löytää jotain raflaavaa: Neljäsosa UT:n jakeista kuulemma liittyy jollakin tavalla Jeesuksen takaisin tuloon. Jeesuskin sanoi, että ”köyhät teillä on aina keskuudessanne”. Almuja tulee siis antaa, mutta yhteiskuntia ei tarvitse muuttaa…
Ei perinteisestä avioliittokäsityksestä kiinni pitäminen ole vastakohta sosiaalisen hyvinvoinnin tai oikeudenmukaisuuden edistämiselle kirkon työssä.
Martti P ja Antero S. Tässä on lähtökohtana se, että luomiskertomuksen ja Jeesuksen sille vahvistaman tulkinnan mukaan meidät on luotu miehiksi ja naisiksi ja tästä syystä nämä liittyvät yhteen eli menevät naimisiin. Nämä tekstit luetaan tämänkin päivän kirkollisessa vihkimisessä (tosin vaihtoehtoina). On totta, että parisuhteen ja avioliiton välillä on erityisesti meidän aikanamme ero. Niin oli jo Rooman valtakunnassa. Mutta eihän meidän pidä kirkossa lähteä siitä, minkä laisia avioliittoja ja suhteita Roomassa oli vaan Raamatusta ja kirkon traditiosta.
”Mutta eihän meidän pidä kirkossa lähteä siitä, minkä laisia avioliittoja ja suhteita Roomassa oli vaan Raamatusta ja kirkon traditiosta.” Katsokaamme siis, millainen perhe Jaakobilla oli.
Martti P. Katsotaanpa. Kaksi vaimoa ja kaksi näiden orjatarta konkubiineina. Jo Korkea Veisu ylistää yljän ja morsiamen vuorolauluissa yksiavioisuutta. Jeesus näyttää pitäneen sitä itsestäänselvyytenä, samoin Paavali.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että näillä Vanhan testamentin teksteillä on ilman muuta sanottavaa niissä kulttuureissa, joissa on vallinnut moniavioisuus ja ollaan siirtymässä yksiavioisuuteen. Eikö linja lähetysmaillakin ole nykyään se, että entisistä vaimoista ei tarvitse erota, mutta uusia ei pidä ottaa. Seuraavaa sukupolvea ohjataan yksiavioisuuteen. Kaikki VT:n tapaukset eivät tietenkään ole meille esikuvallisia! Jos olisin literalistinen fundamentalisti, voisin kyllä todeta heteroseksuaalisen moniavioisuuden luvalliseksi, monogamian suositeltavaksi ja samaa sukupuolta olevien seksuaalisen kanssakäymisen synniksi.
”Korkea Veisu ylistää yljän ja morsiamen vuorolauluissa yksiavioisuutta.” Ylistääkö Korkea Veisu avioliittoa vai parisuhdetta. Onko siinä mitään mainintaa liiton solmimisesta tai vihkimisestä? Onko siinä mainintaa elinikäisestä uskollisuudesta tai lapsista?
Korkea Veisu ylistää miehen ja naisen välistä rakkautta sekä Kristuksen ja uskovan sielun/seurakunnan välistä suhdetta. Kuulemma hyvinkin erotiikkaa tihkuvilla ilmaisuilla ylittämättä kuitenkaan asiallisuuden rajoja. Ei joka ikisessä kohdassa tarvitse erikseen todeta kaikkia samaan aihepiiriin liittyviä seikkoja.
”Ei joka ikisessä kohdassa tarvitse erikseen todeta kaikkia samaan aihepiiriin liittyviä seikkoja.” Toisaalta on väärin väittää, että ylistetään yksiavioisuutta, jos mitään ’aihepiiriin liittyviä seikkoja’ ei mainita.
Jaahas, Seija Rantasen eilisiltainen kommentti ja minun vastaukseni siihen on poistettu.
En tiedä, miksi Markon viittaamat kommentit on poistettu.
Heikki Palmun eilinen kommentti sekä minun vastaukseni siihen on poistettu. Palmun kommentti oli toinen tällä blogilla.
Näköjään myös minun kommenttini Palmulle patriarkalismista ja avioliiton analogisuudesta Kristuksen sekä seurakunnan suhteesta on poistettu.