Vaalilupaukset, vaalitulos sekä hallitustunnustelujen aikana käydyt keskustelut paljastavat paljon demokratiasta, puolueista edustajineen sekä kokonaisuuden hallinnasta tai sen puutteesta. Osan suhde kokonaisuuteen on aina mielenkiintoinen. Lupauksia ja tavoitteita on leimannut näennäinen positiivisuus oli puhe sitten työvoimapulasta, työperäisestä maahanmuutosta, koulutuksesta, EU:n arvoista, ihmisoikeuksista tms. Kaikki kuulosti hyvältä jos ajatellaan tuon kaiken tarkoittavan, mitä rahalla saa.
Se mitä rahalla ei saa, tai oikeastaan mikä vain maksaa, jäi sanomatta. Eri syistä työvoiman ulkopuolelle jääneistä tai jätetyistä 642 000 työikäisen edustamasta työvoimasta ei puhuttu juuri ollenkaan. Sama toistui niiden 130 000 nuoren osalta, jotka pelkän huonosti järjestetyn perus- ja toisen asteen koulutuksen alisuorittajina – 20 prosenttia ikäluokasta (44 900 ikäluokka x 12 vuoden oppivelvollisuus = 107 760) – jäävät tai jätetään tosiasiallisesti kasvamaan tulevaksi työttömyyden kovaksi ytimeksi. Leikkisyyskään ei ole unohtunut. RKP esitti kolme ehdottoman tärkeätä ennakkoehtoa osallistumisesta tulevaan hallitukseen. Ne olivat suhtautuminen EU:n arvoihin, ihmisoikeuskysymykset sekä ruotsinkielen aseman säilyttäminen. Huomiotta jäi EU:n kykenemättömyys tehdä päätös pakolaisten vastaanottamisesta Eurooppaan. Kuluvana vuonna jo 441 ”siirtolaisen” (HS 23.4.2023) kerrotaan hukkuneen Välimerellä. Suomi muiden EU-jäsenmaiden kanssa ei ole laittanut asiassa tikkua ristiin. Se ihmisoikeuksista. Ainoaksi todelliseksi ehdoksi osallistua hallitusneuvotteluun jäi siis RKP:lle ruotsinkielen aseman säilyttäminen.
On puhuttu paljon myös säästöistä, leikkauksista ja verotuksen kiristämisestä, mitä sillä sitten on tarkoitettukaan. Puheet jäivät epäselviksi. Tasa-arvo-käsite toki mainittiin. Ei aikaakaan kun julkisuuteen nostettiin suuryritysten johtajien palkat, mikä ongelmana on globaali. Suomen 10-listan kärjen muodostavat mm. QT-Group, MetsäGroup, UPP-Kymmene ja Kesko, joiden toimitusjohtajat samassa järjestyksessä saivat 149-, 138-, 123- ja 136-kertaisen keskimääräisen työntekijän kuukausipalkan (HS 19.4.2023). Jos kaikkine kuluineen lasketaan 3 000 euron kuukausipalkan mukaan työntekijän palkkakuluiksi 50 000 euroa, pystytään enimmin ansaitsevan toimitusjohtajan 15 944 860 euron vuosiansioilla työllistämään 318 työntekijää. Jää nähtäväksi uskaltautuuko tuleva hallitus tasa-arvon nimissä toteuttamaan progressiivista suurituloisten verotusta 80-85 prosenttiin asti. Vastaava käytäntö on toistunut kriisiaikoina niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin. Samalla olisi poistettava yleishyödyllisyyskäsite monilta säätiöiltä ja ennen kaikkea ay-liikkeeltä. Rohkein veikkaus verotuksen ja tasa-arvon toteuttamiseksi lienee kuitenkin työryhmän perustaminen ja asian siirtäminen tuleville hallituksille.
Entä kulttuuri yleensä ja suomalaisuus erityisesti? Luin vuonna 2017 Thomas Pikettyn vuonna 2013 kirjoittaman kirjan Pääoma 2000-luvulla. Innostuin lukemastani. Saatuani tietää hänen vuonna 2019 julkaisemastaan uudesta kirjasta Capital and ideologia olen tiedustellut kustantajalta taloustieteen nobelistiksikin arvellun tekijän kirjan käännöstyön edistymistä. Odotan sitä edelleen. Aiheen vaativuuden takia olen itse riippuvainen tarkasta käännöksestä. Ottamatta kantaa itse teokseen kiintyy huomioni siihen jälkijättöisyyteen, mikä liittyy niinkin keskeisen alan kuin taloustieteen tarjoamista lukijakunnalle sen omalla kielellä. Puhumme välttämättömästä työperäisestä maahanmuutosta – kymmenientuhansien ammattilaisten muka odottaessa rajoilla pääsyä maahamme – mutta emme kanna huolta merkittävistä käännöstöistä. Suuri osa väestöstä pääsee siitä osalliseksi eli kurkistamaan maailman taloudellisiin tapahtumiin vasta useitten vuosien viiveellä. Kuinka yksittäinen kansalainen voi edes äänestää tietämättä mitään maailman tapahtumista? Esimerkistä käynee Nato. Kesti 30 vuotta ennen kuin jälkisuomettumisen aika päättyi kansan gallupeissa ilmaisemaan tahtoon.
Entä vaalitulos ja sen demokraattisuus? On selvä, että virta vei ns. oikealle. Myös sosiaalidemokraatit juhlivat voittoa. Sen sijaan, että kansalaiset kykenisivät käännetyn ja vaikkapa vain popularisoidun tieteiskirjallisuuden avulla laajentamaan maailmankuvaansa, he taktikointiin yllytettyinä luopuivat omaksumastaan näkemyksestä. Sen tuloksena voittoaan juhlivien sosiaalidemokraattien 617 552 äänestä 22,9 % eli 141 419 ääntä koostui perinteisesti muita puolueita äänestävistä (Ajatuspaja Toivo, IL 21.4.2023). Huomattakoon, että vertailun vuoksi RKP:n 9 ja kristillisdemokraattien 5 edustajapaikkaa saavutettiin edellisen osalta 133 518 äänellä ja jälkimmäisen osalta 130 694 äänellä. Se vakaumuksellisuudesta.
Takaako demokratiamme kansan tahdon? Vaalien suurin 1 275 852 ”ääntä” saanut nukkuvien puolue pitää pintansa. Se ei vaaleista toiseen näytä juurikaan menettävän kannatustaan eikä koe tarvetta edes taktiseen äänestämiseen. Äänestämättömät olettavat, ettei äänestämällä voi vaikuttaa yhteiskunnan uudistamiseen. He ovat oikeassa ainakin siinä, että on helpompi muuttaa puolueen nimeä kuin politiikan sisältöä. Uudet nimet ja iskulauseet ikään kuin tulevaisuuteen tähtäävinä työryhminä käyvät teoista. Kansa, joka rohkean uudistamisen sijasta tyytyy vain reagoimaan pelkkiin käsitteisiin kuten tasa-arvoon, oikeudenmukaisuuteen, työvoimapulaan, työperäiseen maahanmuuttoon, ulko-, talous-, koulutus- tai muihin yhteiskunnallisiin ongelmiin, ei voi menestyä. Vanha viisaus, ”näytä sinä uskosi ilman tekoja, niin minä teoissani näytän sinulle uskoni”, saattaisi olla elvyttämisen arvoinen.
Hannu A,
Maahanmuuton suosimisen merkittävin syy lienee pitää työvoimakulut Suomessa alhaisina. Tämä hyödyttää taloutta.
Luultavasti työnantajat arvelevat nuorien maahanmuuttajien olevan parempia työntekijöitä kuin mainitsemasi suuri joukko Suomessa asuvat työtä vailla olevat.
> Jää nähtäväksi uskaltautuuko tuleva hallitus tasa-arvon nimissä toteuttamaan progressiivista suurituloisten verotusta 80-85 prosenttiin asti.
Jos ihminen menestyy urallaan, miksi häneltä pitäisi viedä pois hänen omat rahansa ja antaa ne jollekulle toiselle?
En ymmärrä sitä ajatusta, että sosialistin käsi on aina toisten taskussa kerjäämässä sieltä rahaa jaettavaksi.
On totta, että ehdotus tuntuu, ja on tuntunut jo silloin kun sitä on kriisiajan jälkeen käytetty, pahalta mutta yhteiskuntarauhan takia tasausta täytyy tavalla tai toiselle tehdä. Platonin mukaan palkkataso tulisi ehkä toteuttaa suhteessa 4:1 tai jotain sinne päin. HS:n kirjoitus toi esille 10 kärjessä olevaa toimitusjohtajaa, joista yksikään ei ole puhdas yrittäjä eli omalla omaisuudellaan riskiä ottava työntekijä. Puhdas yrittäjä, joka omilla innovaatioillaan luo imperiuminsa, on asia erikseen. Mutta perinnön tai pörssin kautta asemaansa päässyt ei ole yrittäjä tarkoittamassani mielessä. Teen osaltani eron työn ja ns. pörssihain välillä, edellinen tekee työtä, jälkimmäinen ratsastaa toisten, työtätekevien harteilla.