Virsikirjan lisävihkon mainitseminen synnyttää mielenkiintoisia keskusteluja. Jotkut ovat harmitelleet, että edellisestä virsikirjasta poistettiin Haqvin Spegelin kirjoittama ja Elias Lönnrotin suomentama ”Jo vääryys vallan saapi” (440). He ovat jopa ehdottaneet, että se otettaisiin nyt lisävihkoon. Niin komea ja ajankohtainen se tuntuu olevan.
Virsi seisoo väkevästi köyhän ja vähäosaisen rinnalla sortajia vastaan. Se uskoo vakaasti oikeuden voittoon ja armahdukseen, joka tulee Herralta. Mikkeliläinen koraalitoisinto tukee virren sanomaa ja hengittää sen rukousta, joka mukailee psalmia 58.
Viimeksi olen kuullut tämän virren kotiseutuni historiasta syntyneessä Pula-oopperassa Nivalan jäähallissa. Siellä se laulettiin vuoden 1886 virsikirjan sanoilla: ”Walittaa täytyy totta Ja surra suuresti, Kun wääryys wallan ottaa Ja pahuus paisuupi.” Pohjanmaan jokilaaksojen laulajista koottu oopperakuoro tulkitsi jykevästi 1930-luvun lamavuosista, pakkohuutokaupoista ja nälästä kärsineiden tuskaa sekä heidän luottamustaan Jumalan oikeudenmukaiseen tuomioon.
Olen samaa mieltä keskustelukumppaneitteni kanssa. Tämän virren olisi hyvin voinut säilyttää nykyisessä virsikirjassa.
Silti en aio ehdottaa sitä lisävihkoon, sillä työryhmän tehtävä on määritelty toisin. Lisävihkoon otetaan nimenomaan uusia virsiä. Sellaisia, jotka on kirjoitettu ja sävelletty tätä lisävihkoa varten. Tai sellaisia, joita olemme hakeneet kotoisesta, hengellisistä lauluaarteistostamme, sisarkirkkojemme virsikirjoista ja muusta kansainvälisestä aineistosta. Vanhoja virsiä voi harkita palautettavaksi, jos virsikirja päätetään uudistaa joskus kokonaan.
Toivon toki, että löydämme lisävihkoon elämän makua, rosoisuutta ja lujuutta. Kaikkea sitä on tässä vanhassa virressä ja kaikkea sitä voisi kuvata yhdellä muotisanalla, joka vilahtaa usein sisustusta tai vaatetusta käsittelevissä lehtijutuissa. Viimeksi luin sunnuntain Savon sanomista, miten vanhasta eurolavasta oli syntynyt rouhea sohvapöytä.
Jospa edes yksi lisävihkon uusista virsistä olisi yhtä rouhea kuin elämää nähnyt ja monissa kuljetuksissa pintansa pitänyt kuormalava!
Jaana Marjanen, lisävihkotyöryhmän puheenjohtaja
Twitterissä kerskuvat tekemisillään poliitikot ja julkkikset. Jeesus oli toista maata. Hän paransi sokean, mutta sanoi: ”Älä edes poikkea kylään.”
Ennen olivat TV:ssä ja kauniit ja rohkeat. Nyt ovat Twitterissä hilpeät ja nokkelat. Mutta autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.
Ytimekkyyden ja lyhyyden kääntöpuolena on se, että yhä vähemmän jaksamme keskittyä pitempään tekstiin. Raamatunkin tunteminen voi rappeutua entisestään, kun some tarjoilee kontekstista irroitettuja (herkku)paloja.
Twitter on virtuaalinen todellisuus, jossa kuka tahansa voi esiintyä periaatteessa kenen tahansa nimissä. Esim. Jumalalla on Twitterissä montakin tiliä, hieman eri otsikoilla. Suosituin niistä on pelkkä God, seuraajia hänellä on 1 262 494. Hän twiittaa: ”Jos kuulet minun puhuvan sinulle, sinun on syytä mennä puhumaan psykiatrille.”
Se, että joku kirjoittelee sarkastista twiittejä Jumalan nimissä, saattaa vaikuttaa vain harmittomalta pilalta, mutta on itse asiassa merkki suuresta eksytyksestä, jonka loppuvaiheessa hurjimmiltakin huuliveikoilta vielä hymy hyytyy. Siihen on kuitenkin matkaa, mutta jo nyt olemme todistamassa omituista identiteettien ja arvojen sekamelskaa, joka näkyy entistä selvemmin eri elämän alueilla, mm. politiikassa, viestinnässä ja taiteessa. Perustan pettäessä etsimme uutta näkökulmaa koko tivoliin, joka kiihtyvällä vauhdilla meitä kieputtaa. Ja siinä ohessa voimme naputella muutaman nasevan twiitinkin, jos vielä ehdimme. Se ei toki ole syntiä, päinvastoin, meillä on kuitenkin vielä yhteys toisiimme, vaikka enää ehkä vain ohikiitävä ja hauras. Meillä on toivoa.
Kiitos blogistasi Pekka.
Hienoa, jos olet Hedbergin löytänyt! Kannattaa lukea lisää 🙂
Pyrkiminen omilla teoilla ansaitsemaan Jumalan rakkaus voi tämä johtaa omavanhurskauteen, epätoivoon tai/ja uskon kysymysten täydelliseen hylkäämiseen. Parhaimmassa tapauksessa armo Kristuksessa saa kuitenkin kirkastua. Tämä tapahtuu sanan ja sakramenttien kautta ja välityksellä. Evankeliumin saa heti uskoa. Sen tähden tulee aina julistaa kaikille kuuluvaa autuutta Kristuksen sovitustyössä ja ylösnousemuksessa, niin kuin tuossa blogissasi hyvin esiin tuotkin.
Kristuksen veressä meillä on kaikkien syntien täysi anteeksiantamus ja avattu taivas.
Pekka tuot esille uskoontulosi 50 vuotta sitten eli ilmeisesti olit jo iällinen eli jopa täysikäinen, näin oletan.
Mitä siis kohdallasi uskoontulo tarkoittaa, olisi hyvä jos sanoittaisit sen Raamatun sanoilla.
Sitten vielä jos sitä verrataan esim muslimin uskoontuloon niin kuinka se eroaa vai eroaako siitä?
Kannattaa ottaa selvää omakohtaisesti, miten se eroaa.
Samuel Kettunen olen kyllä ”ottanutkin” selvää henkilökohtaisesti eli ei eri ihmisten uskoontulossa ole eroja, kaikkien tulee tehdä parannus ja uskoa evankeliumi ja ottaa kaste Jeesuksen nimeen saadakseen synnit nateeksi ja Pyhän Hengen lahjan. Ei ole muuta toista tietä vaan ainoastaan Jeesus ja Hänen sanansa on oikea Tie.
Ari. Keskustelumme eroaa siinä. että sinä haluat keskustella minun uskostani ja minä Jumalan ihmeellisestä vanhurskaudesta, joka Jumala lukee syntiselle. Siinä on suuri ero. Jos puhuisimme tekstistäni eikä jostain muusta epäollennaisesta.
No puhutaan nyt sitten siitä ihmeellisestä vanhurskaudesta, kenelle se luetaan, siis kaikille syntisillekkö vai kenelle?
Siis ilmeisesti ajattelet (olenko oikeassa?) ettei ihminen itse voi mitään tehdä sen eteen, niin miten tuon vanhurskauden sitten saa jos kaikki eivät sitä saa?
Omasta ajattelusta ei kannat puhua, eikä edes omasta uskosta. Uskoni on heikko ja hatara. Jumala kuitenkin onnekseni luottaa siihen että se mitä Golgatalla edestäni on tehty 2000v. sitten riittää. Hänen uskonsa ja ajattelunsa varassa tässä ollaan.
Sinulle Ari on tärkeää ihmisen tekemiset. Minä en niistä tässä Jumalan vanhurskauden asiassa halua puhua mitään. Ne kun ovat tämän rinnalla täysin vailla merkitystä.
Pekka mietippä yhtä kohtaa evankeliumissa:
18 Ja eräs hallitusmies kysyi häneltä sanoen: ”Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?”
19 Jeesus sanoi hänelle: ”Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä, paitsi Jumala yksin.
20 Käskyt sinä tiedät: ’Älä tee huorin’, ’Älä tapa’, ’Älä varasta’, ’Älä sano väärää todistusta’, ’Kunnioita isääsi ja äitiäsi’.”
21 Mutta hän sanoi: ”Tätä kaikkea minä olen noudattanut nuoruudestani asti”.
22 Kun Jeesus sen kuuli, sanoi hän hänelle: ”Yksi sinulta vielä puuttuu: myy kaikki, mitä sinulla on, ja jakele köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua”.
23 Mutta tämän kuullessaan hän tuli kovin murheelliseksi, sillä hän oli sangen rikas.(Luuk.18)
Eikö tuossa ihminen vastannut Jeesuksen kutsuun kieltävästi?