Maanantaina 19.9.2022 kuulin Samuli Putron kappaleen Mitäpä jos. Siinä sanotaan: ”Mitäpä jos sä pelkäät turhaan, turhaan, turhaan, turhaan, turhaan. Mitäpä jos sä pelkäät turhaan?”
Kappale pysäytti, se kosketti. Mitä kaikkea me pelkäämme turhaan? Mitä hyvää estämme tapahtumasta itsellemme, toiselle, lähimmäiselle, kirkolle jos pelkäämme turhaan? Mitä sinä pelkäät turhaan? Mitä minä pelkään turhaan? Mitä me pelkäämme turhaan?
Sain mahdollisuuden kuulla Samuli Putroa ekan kerran livenä, läsnänä. Minulle oli Helsingin Tuomiokirkon ovi kutsuvasti auki ja penkeissä hyvin tilaa kun Putro esitti kappaleita hääorkesterissa. Tämä hääorkesteri soitti koskettavaa juhlamusiikkia Mustien morsiamien tarinoiden välissä.
Helsinkiin oli saapunut hailuotolaisia vieraita. He olivat pukeutuneet mustaan häähuntuun ja kertoivat tarinoita siitä kuinka kristilliseen avioliittoon aikovia on syrjitty, sivuutettu, loukattu, ohitettu ja lannistettu. Esiin tuli kuinka sorto ja ulossulkeminen lannistaa ja satuttaa.
Kuvittele: Elämän suuri juhla, ilo ja riemu. Asian, jonka pitäisi olla hersyvän kaunis ja onnellinen. Ja todellisuus on ovia sulkeva, ei löydy kirkkotilaa, ei rohkeaa pappia tai tervetulon toivotusta.
Eräs morsian pohti, että ei kait kirkkoa haittaa kirkosta eronneet kun miettii miten kirkko kohtelee normista poikkeavaa. Ja toinen, että miten rakkaus voi olla väärä asia kirkossa. Ja kolmas, että ei kait Jumala ole kuitenkaan kiinnostunut hänen seksielämästään.
Mitenköhän näille mustille morsiamille olisi pitänyt, voinut, saanut vastata? Miten sinä vastaisit?
Kirkko, mitäpä sinä pelkäät turhaan?
Kriittinen korkeakouluhan on aika veikeä nimi…
Ko laitos ei ole korkeakoulu, eikä se oli kriittinen, vaan ponnistaa antroposofiasta/steinerilaisuudesta.
Ajatelkaapa, jos joutuisimme myöntämään, että kuvamme todellisuudesta on ollut väärä. Ei niin, etteikö senkin kuvan varassa voisi arjessa elää, mutta niin, että kriittisesti sitä tarkastellessamme huomaisimme siinä hirveitä loogisia aukkoja. Vertailukohtana voisi käyttää Newtonin ja Einsteinin fysiikkaa. Elämme päivittäin yhä Newtonin fysiikan mukaan, vaikka myönnämme ja tiedämme jo, että Einsteinin fysiikka on tosi. Samalla tavoin kuvamme ihmisestä on yhä valistuksen aikainen ja väärä, emme vain sitä vielä kehtaa myöntää.
”Samalla tavoin kuvamme ihmisestä on yhä valistuksen aikainen ja väärä, emme vain sitä vielä kehtaa myöntää.”
Millä tavalla kuvamme ihmisestä on väärä ja mikä on se oikea?
Ja oletko todellakin sitä mieltä, että on olemassa vain yksi vallitseva kuva ihmisestä?
Valistuksen ihmiskuva on sikäli väärä, että se on kadottanut Paavalin ihmiskuvan. Kun Paavali puhuu Kristuksesta miehen päänä, on näkökulma ihmisen, joka ei enää katsele itseään kuin peilistä, vaan näkee todellisen ruumiinsa, joka on ylösnoussut Kristuksessa. Silloin pään paikalla on ihan jotakin muuta kuin about jalkapallon kokoinen möykky nahkaa, luuta ja karvoja. Pään paikalla on ääretön tyhjyys, mutta samalla koko maailma. Testaa itse! Tämä on se yksi vallitseva ja ainoa oikea kuva ihmisestä. Eikö vain?
Kuva on kirkas, yksi ja iso. Jeesus sanoo: Silmä on ruumiin lamppu. Kun silmäsi on terve, on koko ruumiisi valaistu. Mt6:22. Näinhän asia oikeasti on. Ei niin, että pääkopan sisältä tirkistelee kahden n.sentin kokoisen viiston aukon takaa joku tyyppi. Se on silkkaa sci-fiä, ja vielä melko huonoa sellaista. Se on valistuksen malli ihmisestä, joka on lapsellisuudessaan niin kömpelö ja epätieteellinen, että sitten kun olemme tulleet tolkkuihimme, meitä hävettää ajatellakin, että olemme joskus moisen varassa eläneet.
Katsohan Kari,miten kristikunta sitä paavalilaista ihmiskuvaansa sovelsi e n n e n valistusaikaa:
http://seppoheinola.net/?page_id=17
Seppo, väärin sovellettu. Ei noin. Minä selitän, miten sovelletaan oikein. Maailma pelastuu.
Dosentti Jyri Komulainen käytti mielenkiintoista termiä, post-konstantinolainen kirkko. Meidän tulee perustaa post-konstantinolainen kirkko. Se syntyy luterilaisen kansankirkkomme ytimeen ja laajenee sieltä ensin koko Suomeen ja sitten koko maailmaan. Siinä sovelletaan Paavalia oikein, ei väärin. Samalla ratkeaa tieteen ja uskon ristiriita. Ja muutkin ristiriidat. Kaikki ymmärtävät vihdoin toisiaan. Näin se menee. Ei enää mitään inkvisitioita sun muuta hulluutta.
Jari Sarasvuo muuten ilmoitti haluavansa minut ohjelmaansa kertomaan tästä näkemisen teologiastani tarkemmin. En vitsaile. Esiinnyn Sarasvuon ohjelmassa lähiviikkoina ja uskon, että varsinainen herätyksen aalto käynnistyy siitä. Millaiset muodot se saa, riippuu kuitenkin viime kädessä sitten siitä, miten esiintymiseni onnistuu. Olen kuitenkin hyvin luottavainen. Seuratkaa tilannetta. Lähiviikkojen Sarasvuo-show’ssa siis aiheesta laajemmin ja lisää.
Onneksi tietopohjamme ja ymmärryksemme on kehittynyt Paavalin ajoilta melkoisesti. Kaikille tämä ei vaan ole selvinnyt.
”Pään paikalla on ääretön tyhjyys, mutta samalla koko maailma. Testaa itse!”
Eiköhän esimerkkisi riitä mille palstalle tahansa.
”Se on valistuksen malli ihmisestä, joka on lapsellisuudessaan niin kömpelö ja epätieteellinen, että sitten kun olemme tulleet tolkkuihimme, meitä hävettää ajatellakin, että olemme joskus moisen varassa eläneet.”
En voi kuin ihmetellä että jonkun hybris voi manifestoitua noin estottomasti ja ilman vähäisintäkään itsekritiikkiä.
”Meidän tulee perustaa post-konstantinolainen kirkko. Se syntyy luterilaisen kansankirkkomme ytimeen ja laajenee sieltä ensin koko Suomeen ja sitten koko maailmaan.”
Yhtäkkiä tänne tupsahtanut voisi käsittää tuon railakkaana läppänä, mutta aikaisempia kirjoituksiasi luettuani, pelkään pahoin että tarkoitat juuri mitä kirjoitat.
”En vitsaile. Esiinnyn Sarasvuon ohjelmassa lähiviikkoina ja uskon, että varsinainen herätyksen aalto käynnistyy siitä.”
MOT
”Millaiset muodot se saa, riippuu kuitenkin viime kädessä sitten siitä, miten esiintymiseni onnistuu.”
Annas kun arvelen: Esiintyminen ei mene ihan nappiin ja muutama jää kääntymättä… mutta vika om ensisijaisesti Sarasvuossa, median rajoituksissa tjms – sulla lienee selityskässäri jo valmiina?
Nooh, lykkyä!
Kiitos.
http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288666424149.html
Sarasvuon ohjelma lopetetaan joten maailman käännyttäminen jäi nyt tekemättä.
Kyllä, ei tästä kauas tarvitse muistella kun kuuron heteroparin täytyi esittää toisen sterilointitodistus ennenkuin kirkkomme pappi suopesi vihkimään.
Kiitos kommentistasi Pekka.
Todella surullista kuulla tuosta tapauksesta.
Näitä monella tapaa haavoitettujen ja sorrettujen tarinoita on niin paljon, liian paljon.
Tarvittaisiin paljon rohkeutta ja toimintakykyä, että kokemus yhdenvertaisesta kohtaamisesta ja kohtelusta voisi toteutua.
terkuin, AnnuKF
Tuo kuuron parin kohtelu osoittaa ainakin sen että avioliitto instituutiona on perustunut luonnolliselle lisääntymiselle.
Tuo siis yhteiskunnalliselta kannalta katsottuna. Kirkko olisi voinut tuolloin keskittyä avioliiton teologiseen sisältöön. Ja vihkiä myös kuurot.
Kipeästä asiasta löytyi artikkeli, joka on kirjoitettu kokemusasiantuntijanäkökulmasta.
Kuurojen liiton sivulla on kirjoitus
Kakkosluokan kansalaiset – pitkään vaietut vääryydet esille on kaksi tapauskertomusta, joista paljastuu, että jopa pappien kädet ovat voineet vihkimistä pyytävien edessä olla sidottuja.
Linkki särkyi. Kakkosluokan kansalaiset – pitkään vaietut vääryydet esille
Sain olla kutsuttuna todistajana ja vieraana häissä, joissa toinen oli sokea ja toinen puolisokea ja halvaantunut. Häät olivat toki maistraatissa ja jäivät ikimuistoisina mieleeni.
Hääkuva on yhä pöydälläni.
Kiitos Jouni linkistä. Tärkeää kuulla näitä todellisia tarinoita. Julmaa on ollut.
Ja valitettavasti edelleen kamppaillaan näiden syrjintä ja loukkaamis teemojen kanssa.
Onko niin, että aina halutaan jättää osa ns. kakkosluokan kansalaisiksi?
Anna-Leena. Eräs näkökulma kysymyksesi johdosta.
On kurjaa, jos jokin ryhmä tieten tahtoen yhä haluaa jättää osan kansasta kakkosluokkaan. Ainakaan toisen luokan kristityksi päätyminen ei johdu siitä, että Jeesus olisi perustetta sellaiseen opettanut.
Luukkaan evankeliumissa kyllä on kaksi näennäisesti vastakkaista sanaa, joiden väliin voi joku jauhautua. Tarkoitan mahdollisuutta, että keskustelun toinen osapuoli leimataan kärjistetysti typistetyillä Jeesuksen sanoilla: Joko leimalla Luuk. 9:50 ”Joka ei ole teitä vastaan, on teidän puolellanne.” tai leimalla Luuk. 11:23 ”Joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan.”
Asiayhteydelle uskollinen tulkinta lähtee ymmärtääkseni siitä, että vastustajiksi luetaan vain ne, joille nimi Jeesus on ns. punainen vaate. Siis kristittyjen suoranaiset vainoajat. Samalla puolella olijoiksi tulisi lukea vastaavasti jokainen, jolle kaikki se, mikä tehdään Jeesuksen nimessä, on arvokasta ja tärkeää. Näin riippumatta siitä, minkä nimiseen uskonyhteisöön kanssakulkija kuuluu vai kuuluuko mihinkään.