Kirsikan hedelmät luovat mielikuvan rististä. Jeesuksen risti toi koko maailmalle sovinnon ja kutsuu meitä keskinäiseen rauhaan ja yhteisymmärrykseen kaikilla tasoilla, suhteessamme Jumalaan, toisiin ihmisiin, luontoon ja koko sen maailman kanssa jossa elämme, Jumalaa ylistäen ja hänen luomakunnastaan huolta pitäen.
SUNNUNTAI 27.3.2022
Marian ilmestyspäivä
Herran palvelijatar
Juhlapäivän psalmiteksti: Ps. 113:1–8
Näemme että Luther on Mariaa koskevassa opetuksessaan erittäin ekumeeninen ja vanhan kirkon perinteeseen pitäytyvä.
Tämän lisäksi voimme sanoa, että Marian autuaaksi julistaminen on sisällöllisesti samaa kuin Jeesuksen palvontaa, koska Juuri ikuisen neitsyen kautta Jumalan Poika otti ihmisyyden olemukseensa.
Jeesus nimessä on meidän ylistyksemme ja kiitoksemme. Jeesuksessa me julistamme Jumalan rakkautta ihmiskuntaa kohtaan. Jeesus otti koko ihmisyyden olemukseensa ja yhä edelleenkin hän Jumalan valtaistuimella Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella istuessaan on Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa.
Jumalan synnyttäjää kiittäessämme hänen suuresta kasvatustyöstä ihmiskunnan hyväksi, kiitämme annamme hänelle kunnian Vapahtajamme äitinä tekemästään työstä ja tuomme hänelle sen kunnian, joka kuuluu maailmankaikkeuden Herran synnyttäneelle, hoitaneelle, kasvattaneelle ja äidin rakkauteensa sulkeneelle.
Tässä juhlapäivän Psalmi, joka ihanasti ylistää Vapahtajamme suurta ja ihmeellistä pelastustekoa:
Halleluja! Ylistäkää Herran nimeä,
ylistäkää, te Herran palvelijat!
Siunattu olkoon Herran nimi nyt ja aina!
Idän ääriltä kaukaiseen länteen saakka
kaikukoon Herran nimen ylistys!
Herra on korkea, kaikkien kansojen valtias,
yli taivaitten kohoaa hänen kirkkautensa.
Onko ketään Herran, meidän Jumalamme, vertaista?
Hän istuu valtaistuimellaan korkeuksissa
mutta näkee alas maan syvyyksiin.
Ei ole taivaassa, ei maassa
ketään hänen vertaistaan!
Hän nostaa köyhän tomusta, hän kohottaa kurjan loasta
ja asettaa hänet ylhäisten joukkoon, kansansa ylimysten vierelle.
Ps. 113:1–8
Marian ilmestymispäivää esitellään ja tekstit näytetään tässä osoitteessa
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-27-3-2022/
”Näemme että Luther on Mariaa koskevassa opetuksessaan erittäin ekumeeninen ja vanhan kirkon perinteeseen pitäytyvä.”
Matias, hiukan epäilyttää. Voisit avata enemmän miten päädyt ajatuksissa tähän näkemykseen.
Sami
Kiitos kommentistasi ja kiitos kysymyksestäsi.
Yllä esittelen vain viitteet lyhyesti niihin yhteyksiin, joissa Luther asiasta puhuu.
Tuohon aikaan ei ainoastaan Luther vaan yleisesti ottaen kaikki muutkin opetttivat neitsyt Mariasta periaatteessa samoin. Pitäydyttiin kirkon alkuperäiseen opetukseen eikä siinä nähty mitään ongelmallista.
Kirkkomme tunnustuskirjoissakin tämä vanha perinne näkyy kolmessakin kohdassa:
Luterilaisen tunnustuksen mukaan
1) Maria oli neitsyt ennen Jeesuksen syntymää.
2) Maria oli neitsyt synnyttämisen tapahtumassa. Hän ei menettänyt neitsyytensä merkkejä synnytyksen aikana.
3) Maria on neitsyt myös synnyttämisen jälkeen. Hän on ikuinen neitsyt.
Matias, tältä osin asia on kuten kirjoitat. Kokonaisuus Marian osalta ei mielestäni kuitenkaan vastaa vanhan kirkon perinnettä.
Sami
Kiitos keskustelun jatkosta.
Kysymys Raamatun puheeseen Jeesuksen sosiologisista veljistä ja sisaruksista, on yksi kohta, jossa seuraan itäisen kirkon säilyttämää perinnettä, koska siitä löytyvät vanhemmat todisteaineistot.
Pyhä Joosef Kihlaaja, Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian aviomies, oli ollut aikaisemmin avioliitossa. Ensimmäisestä avioliitostaan hänellä oli neljä poikaa, Jaakob, Joosef, Juuda ja Simeon ja kolme tytärtä, Ester, Martta ja Salome. Salome avioitui Sebedeuksen kanssa. Heille syntyivät Jaakob ja Johannes, joista sitten tuli Jeesuksen opetuslapsia.
Joosefin pojasta Jaakob Vanhurskaasta tuli Jerusalemin ensimmäinen piispa. Hän oli vanhempi kuin neitsyt Maria. Toinen piispa oli Simeon Jerusalemilainen vuosina 63-107. Tämä oli Joosefin veljen Kleopaan/Kloopaan poika.
Läntisen perinteen mukainen ratkaisu ilmenee teksteistä vasta jonkin verran myöhemmin. Luther seuraa tätä läntistä perinnettä ja siksi hän tulkitsee nämä sosiologiset sisarukset eli samassa lapsikatraassa kasvaneet Jeesuksen serkuiksi.
Molemmat perinteet, sekä itäinen että läntinen, sopivat yhteen tunnustuskirjojemme lausuman kanssa, että Maria on ikuinen neitsyt.
Sen sijaan, jos olen asian oikein ymmärtänyt, ajatus siitä, että Uuden testamentin puhe Jeesuksen sisaruksista olisi ymmärrettävä biologisena samanäitisyytenä, on peräisin vasta 1700 -luvulta.
Marian ikuinen neitsyys on tulos teologisen selitystaiteen akrobatiasta kolmella kierteellä, joka ikävä kyllä päätyy Raamatun valossa pahasti läiskähtävään ja kipeään mahalaskuun.
Kiitos tiiviistä yhteenvedosta.
”Marian tahraton sikiäminen” ei ole Kirkon opetusta vaan Rooman paavin itse keksimiä innovaatioita, siis harhaista opetusta.
Muuten Luther vaikutti olevan oikeilla jäljillä.
Jari
Kiitos kommentistasi. Kiitos että nostat esille kysymyksen Marian tahrattomasta sikiämisestä.
Otin Lutherin näkökulman asiaan esille siitä syystä, että voisimme huomata, ettei tätä ajatusta keksitty vasta 1800 -luvulla, vaan että sillä on jo hyvin vanhat kirkon perinteen juuret. Tämä opinkohta on esiintynyt vuosisatojen kuluessa. kirkko on jo pitkään tuonut esille, että Maria, Jumalan ”armon täyttämä”, ”armoitettu”, Luuk. 1:38, oli lunastettu jo sikiämisessään. Läntisen kirkon piirissä tämä tuli sitten katolisessa kirkossa vuonna 1854 tarkemmin määritellyksi dogmiksi tahrattomasta sikiämisestä paavi Pius IX:n julistuksella.
Tämän opinkehityksen juuria löytyy jo kirkkoisä Pyhällä Ireneuksella, Lyonin piispa toisen vuosisadan jälkipuoliskolla. Hän lausuu nimittäin teoksessaan Adversus haereses (3, 22, 4), että Maria ”oli kuuliaisuudellaan omansa ja koko ihmissuvun pelastuksen syy”. Tästä ajastus sitten on kehittynyt yksilöidymmäksi, kun useampi varhaisemmista kirkkoisistä liittyi häneen. On myös vedottu Ireneuksen ajatukseen: ”Eevan tottelemattomuuden solmun aukaisi Marian tottelevaisuus; minkä neitsyt Eeva epäuskossaan sitoi, sen Neitsyt Maria uskossaan aukaisi.” ( Ks. viite edellä.)
Nostaessani tämän kohdan esille Lutherin tuotannossa halusin vain tuoda esille, sen että paavin julistuksella 1854 on huomattavasti vanhemmat juuret, kuin mitä yleisesti ajatellaan.
Matias, mitä muuta näet luterilaisuuden säilyttäneet vanhan kirkon perinteestä, kuin Maria ikuisen neitsyyden ja Jeesuksen sosiologista veljistä ja sisarista. Tuo viittauksesi Irenauksen tekstii, voidaan tulkita toisinkin. Näin tärkeä tulkinta jos se olisi noussut vallitsevaksi, tai saanut laajaa kannatusta, oli käsitelty ekumeenisissa konsiileissa. Lännen kirkko ja sen teologiset tulkinnat kasvoivat suuren eron myötä. Yhtenäinen kirkko ei antanut Marialle sitä mitä länsi myöhemmin.
Sami
Kiitos erittäin keskeisistä uskonkohdista esiin nostamistasi kysymyksistäsi.
Kysymykseesi, mitä luterilaisuus on jättänyt vanhan kirkon perinteestä, ja tähän liittyen, mitä on korjattu, nostan ensiksi tarkasteltavaksi tähtäyspisteen suunnan ja sen jälkeen siteeraan Lutherin työtoverin Philipp Melanchthonin tekstiä Augsburgin tunnustuksessa.
Mielestäni uskonpuhdistuksen pyrkimyksenä oli päästä kirkon alkuperäisen uskon ytimeen. Kyse siis ei ollut poispäin vanhan kirkon opetuksesta, vaan ainoastaan puhdistaa alkuperäiseen uskon käsitykseen jälkeenpäin syntyneistä vääristymistä.
Augsburgin tunnustuksessa sanotaan sen yhteenvetona
Tässä ovat esitettyinä meidän oppimme pääpiirteet. Siitä voidaan todeta, ettei siinä ole mitään, mikä on ristiriidassa Raamatun tai katolisen kirkon tai Roomankaan kirkon kanssa, sikäli kuin kirkon oppi on isien kirjoituksista meille tunnettua.
Koska näin on, niin ne, jotka vaativat pitämään meitä harhaoppisina, tuomitsevat kohtuuttomasti.
Koko erimielisyyden kohteena ovat vain tietyt harvat väärinkäytökset, jotka ilman varmaa perustetta ovat päässeet pesiytymään seurakuntiin. —-
Kaikkien kirkkojen tavat eivät liioin ole koskaan olleet samankaltaiset. Siitä huolimatta meillä on suurimmalta osalta tunnollisesti säilytetty vanhat tavat. Sellainen väite, että me olemme poistaneet kaikki seremoniat ja vanhan kirkollisen järjestyksen, on näet parjauspuhetta.
Julkisesti on sen sijaan valitettu, että yleisissä kirkkotavoissa esiintyy tiettyjä väärinkäytöksiä. Koska omatunto ei ole sallinut niiden hyväksymistä, niitä on osittain korjattu.
Sami
Marian tehtävästä Vapahtajamme äitinä ja tähän liittyvistä uskonopin määritelmistä.
Koska katolisen kirkon julistus 1854 on syntynyt kirkollisen jakaantumisen jälkeen, niin sen julistus ei ole meitä luterilaisia sitova opinkohta. Tässä mielessä katolinen kirkko, ja sen laajuudesta johtuen yli puolet maailman kristikuntaa, sitoutuu tähän ikivanhaan perinteeseen nimenomaan tuon 1854 julistuksen muotoilun mukaisesti.
Ikivanhoissa konsiileissa otettiin kantaa sellaisiin kysymyksiin, jotka olivat kulloisenakin aikakautena ajankohtaisia. Yhteistä uskoa pyrittiin puolustamaan niissä mahdollisimma selkeästi kunkin ajan omien kysymyksenasettelujen valossa.
Yksi esimerkki selkeästä Maria -opin sivuraiteille menosta esiintyy Arabian profeetan julistuksessa, joka tämän opin kohdan sivuun menon takia ajautui kokonaan uuden uskonnon perustajaksi, oli Muhammed. Hänhän ymmärsi Pyhän Kolminaisuuden tarkoittavan Isää ja Poikaa ja neitsyt Mariaa. Tämän käsityksen takia hän huomasi tällaisen opin vievän vanhaan arabialaiseen monijumalaiseen jumalperheen käsitykseen. Näin hän päätyi luopumaan kolminaisuusopista ja sen mukaan ajautui kristikunnan ulkopuolelle.
Jotta vältämme näitä painotuksen väärään menoon johtamia käsityksiä, otin jo blogini alussa esille sen, että kristillisen Maria -opin sisältönä on julistus Autuaan Neitsyen Pojasta, Vapahtajastamme Jeesuksesta.
Hänestä Nikean uskontunnustus sanoo:
ja yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka ennen aikojen alkua on Isästä syntynyt, Jumala Jumalasta, Valkeus Valkeudesta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä, joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista, tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi, — jne
Onneksi Maria- kultti on kaukana tunnus-luterilaisuudesta. Toisaalta Marian uskon esimerkistä on vaiettu liikaa. Marian ylistysvirsi on kulumaton esimerkki uskon puheesta.
Samuel
Kiitos kommentistasi.
Mielestäni yksikään kristillinen kirkkokunta ei opeta Maria-kulttia. On nimittäin kaksi eri asiaa toisaalta kunnioittaa Mariaa Jumalan äitinä ja toisaalta palvoa häntä jumalana.
Yllä olen kirjoittanut mitä meidän oppi-isämme Luther on lausunut Mariasta.
Jotta tulisi selväksi, ettei yllä olevat kohda millään tavalla puhu Maria -kultista, siteeraan tässä samaisen Lutherin Schmalkaldenin artikkeleissa selkeästi esille tuomaa opetetusta, ettei pyhien palvonta kuulu kristinuskoon.
Kyllähän enkelit rukoilevat taivaassa meidän puolestamme, niin kuin Kristus itsekin, ja niin tekevät myös pyhät maan päällä ja kukaties taivaassakin.
Siitä ei kuitenkaan seuraa, että meidän tulisi — huutaa avuksi ja palvoa enkeleitä ja pyhiä, paastota, viettää juhlia, pitää messuja, uhrata, perustaa kirkkoja, alttareita ja jumalanpalvelusmenoja heidän kunniakseen, palvella heitä jollakin muulla tavalla, pitää heitä auttajina hädässä ja uskoa, että he kukin ovat erikoistuneet jonkin tietyn avun antamiseen. Kaikki tämä on epäjumalanpalvelusta,
Kyllä, sellainen usko voi olla Mooseksen ohjeiden ulkopuolella, että Isä ELI voi saattaa tyttären raskaaksi, olihan se myös Lootin ja tyttärien tapa lisääntyä,
mutta juutalaisuudessa sellainen oli kiellettyä laillisesti.
On meillä vieläkin paljon tyttäriä, jotka eivät vielä ymmärrä mistään mitään, ja isä tunkeutuu makuuhuoneeseen. Erityisesti uskovaisissa piireissa tällasta tapahtuu.
Ikuinen neitsyt on tähtikuvio taivaalla ja Messiaasta puhutaan myös Tähden poikana, joten tottakai sekin piti saada Jeesukselle mukaan.
Tarja
Kiitos kommentistasi.
Meillä on luotettava perinne siitä, että Maria oli 3-12 vuotiaana Jerusalemin temppelissä opiskelemassa temppelin kankaiden parissa työskentelyä. Kaksitoistavuotiaana hän tuli siihen ikään että hänet piti järjestää avioon. Joosef suostui ottamaan hänet puolisokseen. Kihlaus oli tuon aikainen laillisesti sitova avioliitto. Yhteen muuttaminen saattoi tapahtua paljonkin myöhemmin.
Enkelin vierailun hetkellä hän oli tekemässä kangastyötä temppeliin. Tämän kanssa käydyssä keskustelussa tuli ilmi, ettei Maria vielä ollut harrastanut seksiä kenenkään kanssa. Luotettavan perinteen mukaan hän pysyi neitsyenä koko ikänsä.
Mielestäni kuvitelma, että sukurutsausta muka olisi uskovien keskuudessa enemmän kuin toisaalla, ei mitenkään vastaa todellista tilastollista todellisuutta.
Esimerkiksi aikaisemmin paljonkin keskusteltu kysymys lestadiolaisuuden piirissä olleista väärinkäytöksistä sisälsi tapauksia puolelta vuosisadalta. Silti lukumäärä oli pienenpi kuin samoihin aikoihin tuon teoksen julkitulon tienoilla yksistään Helsingissä oli vajaa parikymmentä kertaa enemmän tapauksia yhden ainoan vuodeen aikana, Joten väkimääriin suhteutettuna Helsingin yhden vuoden tilasto oli kolminkertainen kuin tuon liikkeen parissa oli löydetty puolen vuosisadan aikana.
Jokainen tapaus on liikaa. Siitä lienemme samaa mieltä.
Mutta jos näiden lukujen ääressä katsomme tilastojen antia, niin liikkeen parissa on päästä suorastaan suuremmoiseen tulokseen verrattuna pääkaupunkimme tuon ajankohdan tilanteeseen.
Kiitos Matias oppineista ja syvälleluotaavista teksteistäsi.
Viittaat tuohon Luuk.1:38, ”Marian olleen lunastettu jo sikiämisessään” ja että Luther myös uskoi Marian tahrattomaan sikiämiseen.”
En löytänyt omasta kirjastostani tuota Lutherin saarnaa vuodelta 1527. Netistä löysin siitä osan, jossa Luther kirjoittaa:
”On suloinen ja hurskas uskomus, että Marian sielun luominen tapahtui ilman perisyntiä niin, että hänen sielunsa luomisen hetkellä hän myös puhdistui perisynnistä ja sai osakseen Jumalan lahjat saaden puhtaan Jumalan luoman sielun – täten hänen elämänsä ensimmäisestä hetkestä asti hän oli vapaa kaikesta synnistä.”
Itse näen ongelman nimenomaan hamartiologiassa.
Kosti
Kiitos että tuot julki tuon saarnan sisällön.
Kiitos myös että nostat esille sen ongelman, minkä kanssa tuon saarnan äärellä on työskenneltävä, nimenomaan hamartologia on sen herättämä suuri pohdiskelun aihe.
Itse en valitettavasti pysty kirjoittamaan tähän tekstiyhteyteen soveltuvaa ongelman esittelyä. Oletko tutkinut aihetta enemmän, niin että pystyisit kansanomaisesti nostaa esille joitakin tuohon ongelmakenttään kuuluvia pohdiskelun tähtäyspisteitä?
Matias, kiitos vastauksesta.
Ajattelen asian hyvin yksinkertaisesti Herran siunauksen sanoin. ”….Herra kirkasta kasvosi meille ja ole meille armollinen. Herra käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille rauhasi.” Kun Maria kiitti ja ylisti Herraa, hän sanoo tuossa Luukkaan evankeliumissa; ”…sillä hän on katsonut palvelijattarensa alhaisuuteen. Katso, tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi.”(KR38)
Ajattelen näin, että Marian kunnioituksen perusta on siinä, että Jumala katsoi häneen, ei siinä, että Maria oli neitsyt tai Jumalan äiti. Ehkä tätä voi soveltaa myös tavallaan Pietariin, kun hän oli kieltänyt Kristuksen. Herra siitä huolimatta käänsi armokasvonsa häneen. En oikein tätä muuten osaa selittää tai ymmärtää. Sinulla on kokemusta elämästä ja teologiasta runsaasti enemmän kuin minulla. Usko ja ristinteologia on kuitenkin meillä kaikilla yhteinen määrämittaan laskettu.
Kosti
Kiitos vastauksestasi.
Hyvin sinä osaat sanasi sovittaa ja tuoda esille sen, miten vuosisatoja on Marian synnittömyyttä perusteltu: Kaikki on Kristuksen armon varassa.
Matias
Kiitos lämpimistä sanoistasi.
Siunattua pääsiäistä sinulle ja läheisillesi! Herra kääntäköön armokasvonsa meidän kaikkien puoleen.
Matias
Vaikka Joosef olisi ollut kihloissa Marian kanssa, se ei muuta asiaa parenpaan suuntaan, koska molempien, niin Marian, kuin Joosefinkin isä oli Eli. He olivat siis sisaruksia. Siskon ja veljen keskinäinen lisääntyminen, tai avioliitonomainen parisuhde oli tavallista Egyptissä ja Roomassa, ja varsinkin eliitin piireissä, faaraoilla ja keisareilla, mutta ei juutalaisuudessa. Egytissä sisko ja veli saattoivat lisääntyä ja näin dynastia jatkui suvun tiukassa otteessa.
Jossakin vaiheessa huomattiin, että se ei ole hyvä tapa, koska perilliset kantoivat vanhempiensa sairauksia kaksinkertaisina. Todennäköisesti niin fyysisesti kuin henkisestikin.
Tarina Mariasta pyrkii kauppaamaan egyptiläis-roomalaista tapaa sukulaisten keskeisistä suhteista jumallisen korkeatasoisina, koska se oli eliitin tapaista ja he ovat aina esikuvia.
Essealaiset moittivat Herodestakin sukulaisen naimisesta ja saivat tietysti vihat päällensä.
Tarja
Kiitos kommentistasi.
Kuvitelma Elistä on täysin tuulesta temmattu. Sellaista tarinaa ei ole esitetty edes koko vanhana aikana. Sellaisen sepustuksen voi laatia vain sellainen, joka harkitusti haluaa vääntää vinoon kristinuskon sanoman Autuaasta neitsyestä. Tällaisen väärälouan tuhinoilla ei ole scifin vertaa historiallista arvoa.
Marian sielun synnittömyyden olen kuullut toisenlaisena, eli koskien tytär Siionia, eli Jerusalemia josta sanotaan, että se pyhyys ei ole kadonnut, vaan jopa lisääntynyt vaikka se on raiskattu monelta suunnalta ja sodissa revitty ja kilpakosijat ovat siitä taistelleet miekoin ja heittokonein. Jokainen halusi tämän jalokiven itselleen voidakseen julistaa itsensä Jerusalemin kuninkaaksi. Koska oli sanottu: ”Katso, sinun kuninkaasi tulee sinulle.”
Kysymys on siis oikeasti Jerusalemista, sen sieluun ei kukaan pysty koskemaan, ja sitä saastuttamaan, se on tavoittamattomissa. Se on ikuisesti Pyhä kaupunki, ja nyt sinne on palannut entinen hallitus, Jerusalemin kuninkuus.
Tarja
Jerusalemin pyhyys on Jumalan asunnon temppelin antamaa pyhyyttä. Jumalan kansa kokoontuu pyhässä rakennuksessa pyhään liturgiaan ja Jumala on läsnä jokaisessa liturgiassa. Näin ollen temppelin pyhyys merkitsee Jumalan armahtavan anteeksiannon antamaa synnittömyyttä, kun synnit pyyhitään pois ja itsessään syntinen julistetaan synnittömäksi Jumalan rakastavan armon avulla.
Tämän mukaisesti myös jokaisessa kirkossamme vietettävässä liturgiassa sama Jumala on läsnä, kun Jumalan Poika, Vapahtajamme Jeesus Kristus antaa meille ruumiinsa ja verensä pyhässä ehtoollisessa. Näin siis Jumala on reaalisesti läsnä messun antamassa Jumalan ojentaman pelastusvälineen jaossa. Jeesus itse on jokaisen Herran pyhän ehtoollisen vieton varsinainen Isäntä ja toimituksen suorittava pappi on vain hänen palveluksessaan oleva henkilö liturgian lukemisessa ja ehtoollisvälineitten jaossa.
”Kuvitelma Elistä on täysin tuulesta temmattu. Sellaista tarinaa ei ole esitetty edes koko vanhana aikana. Sellaisen sepustuksen voi laatia vain sellainen, joka harkitusti haluaa vääntää vinoon kristinuskon sanoman Autuaasta neitsyestä. Tällaisen väärälouan tuhinoilla ei ole scifin vertaa historiallista arvoa. ”
Voi se ollakin scifiä, en sitä kiellä, mutta ainakin se on peräisin evankeliumista, vai halutko kumota sukuluettelot, ja sen, että Jeesus huusi Eliä ristinpuulla. Osa luuli hänen huutavan Eliasta.
MInä perustan käsitykseni, en kirkon tarinoihin, vaan Raamattuun. Perin kummallista, että siitä saa aina vihat päällensä, kun pyrkii olemaan totuuden henki.
Tarja
Tarkoitukseni ei ole esittää vihapuhetta, vaan päin vastoin tuoda esiin totuutta ja sen mukanaan tuomaa rakkautta.
Väitteeni koski Jeesuksen sikiämistä Mariasta. Sen sijaan en puhunut mitään Eelistä.
Nimi Eeli tai Eli oli ihmisistä käytetty nimi Samuelin kasvattajan pappi Eelin mukaisesti. Tämä nimi mainitaan myös Luukkaan sukuluettelossa Joosef Kihlaajan isänä.
3:23 Ja hän, Jeesus, oli alottaessaan vaikutuksensa noin kolmenkymmenen vuoden vanha, ja oli, niinkuin luultiin, Joosefin poika. Joosef oli Eelin poika,
Nimi on lyhenne jostakin pidemmästä yhdistelmästä, jonka alkuperäinen rakenne on ollut pidempi, mutta joka sitten sitten ahkerassa käytössä on lyhentynyt nykyiseen muotoonsa. Esimerkiksi nimi Miikael on yhdistelmä sanoista Mii, ka ja Eel, ”Kuka on kuin Jumala” eli siis parafraasina ”Ei ole olemassa muuta Jumalaa, kun Israelin Jumala HERRA.”
Ristillä Jeesus rukoili psalmia 22, jossa esiintyviä sanoja evankeliumeissä toistetaan.
Psalmit:
22:2 Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja?
Juutalaiseen tapaan kuvaus kertoo, että Jeesus lauloi ristillä koko psalmin. Tähän voi verrata ilmausta: ” Ja sitten me luimme ”Isä meidän” yhteen ääneen, kun tarkoitetaan koko rukousta.