Ei tarvitse lukea Raamatun uudempaa puolta kovinkaan pitkälti huomatakseen, että ihmisiä kutsutaan Jumalan luo taivaaseen. Jeesus lupasi seuraajilleen: ”Minä menen valmistamaan teille sijaa”(Joh14:3).
Edelleen meille kerrotaan, että taivaaseen menolla on tietty järjestys, ”vuorolista”. Jeesus aloitti: ”Kukaan ei ole noussut taivaaseen, paitsi hän, joka on taivaasta tänne tullut: Ihmisen Poika.”(Joh3:13) Ja sitten aikanaan taivaallisen ylösnousemuksen saavat muut: ”jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus ja sen jälkeen Kristuksen omat, kun hän tulee.”(1.Ko15:23)
Taivaaseen menolle asetetaan Isossa Kirjassa sitten myös sellainen ehto, joka ei ole meidän omasta tahdostamme riippuvainen. Jeesus opetti, että ”jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan.”(Joh3:5) Kyseessä on siis Jumalan toimenpide, emmehän me tätä ihmiseksi syntymistäkään ole olleet järjestelemässä.
Mutta miksi tällainen meno taivaaseen meille maan matosille? Eikös meidät alun perin luotu ”viljelemään ja varjelemaan maata? Miksi yhtäkään Raamatun vanhemmalla puolella elänyttä ei yhdistetä taivaaseen, kaikki uskolliset odottivat ”perivänsä maan”.(Ps37:29) Raamattu kertoo taivaskutsujen olevan erittäin tarkoituksenmukaisia ja järkeviä. Mistään harpunsoitosta pilvenreunalla ei ole oikeasti kyse.
Eräs monista johtolangoista taivastekemiseen löytyy Jeesuksen puheenvuorosta ensimmäisille seuraajilleen. Jeesus lupasi: ”kun Ihmisen Poika uuden maailman syntyessä istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle, silloin tekin, jotka olette seuranneet minua, saatte istua kahdellatoista valtaistuimella ja hallita Israelin kahtatoista heimoa.”(Mat19:28)
Paavali ymmärsi myös tulevan hallitustehtävänsä ja viestitti Timoteukselle: ”Jos kestämme lujina, saamme myös hallita hänen kanssaan.”(2.Tim2:12) Myös kaikki Korintin seurakuntalaiset oli näemmä kutsuttu taivaaseen ”hallitsemaan kuninkaina”, mutta heidän hallitsemistulevaisuudellaan oli ilmeisiä mutkia matkassa(1.Ko4:8)
Ilmestyskirjassa paljastetaan jopa se, kuinka kauan Kristus ja hänen kanssaan taivaaseen menevät hallitsevat. Kahdeskymmenes luku kertoo hyvin pitkästä hallituskaudesta: ”He ovat Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat Kristuksen kanssa tuhat vuotta.”(Ilm20:6) Mutta Raamatussa kerrotaan myös muuta tuosta tuhatvuotiskaudesta.
Ilmestyskirjan 21. luku kertoo ”pyhästä kaupungista, uudesta Jerusalemista”(jae2), joka yhdistetään ”Kristuksen morsiameen” (ja häiden jälkeen tietysti ”vaimoon”,jae9). Tämä hallintoa kuvaava kaupunki ”laskeutuu taivaasta Jumalan luota”. Ja mitä saakaan aikaan tämä taivaallinen järjestely täällä maan päällä?
Kristuksen ja hänen tuhatvuotiskautensa tuovat Tellukselle melkoisia muutoksia. Vai mitä sinä ajattelet seuraavasta: ”Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.”
Myös Korinttilaiskirjeessä kerrotaan Jeesuksen ja hänen hallitustovereidensa aikaansaannoksista: Kristuksen on näet määrä hallita, kunnes hän on saattanut kaikki vihollisensa jalkojensa alle. Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema.”(1.Ko15:25,26)
Poimin tähän muutamia raamatunjakeita, jotka kertovat siitä, mitä taivaassa oikeasti tehdään. Meillä ihmisillä voi Raamatun kertoman ohella olla omia mielikuviamme asiasta, sellaisiahan ei yleensä ole tapana erityisemmin perustella. Miten sinä koet sen, että taivastoivo onkin hallitsemistoivoa? Olisin kiinnostunut kuulemaan sinun mietteitäsi, olivatpa perustelut sitten millaiset tahansa.
Itse asiassa Raamatussa ei ko. kohdin käyetyt sanat olma ja aion eivät tarkoita koskaan loppumatonta aikaa ja jatkumoa. Käsitteet viittaavat aikasykleihin, joiden pituutta ei ole ainamäärätty,mutta ne ovat jokatapauksessa ajanjaksoja.
Sepolle jälleen hiukan tarkennuspyyntöjä.
Olet jälleen lukenut samoja sanakirjoja kuin minä, Kreikan sana aiōn on todellakin perusmerkitykseltään ajanjakso. Minun tietolähteeni antaa sanalle kuitenkin myös päättymättömän merkityksen ”eternity” eli ”ikuisuus”.
Jeesus käyttää vastaavaa adjektiivia esimerkiksi kohdassa: ”Mutta jos joku herjaa Pyhää Henkeä, hän ei saa ikinä anteeksi vaan on syypää ikuiseen syntiin.”(Mark3:29)
Kaikki käännökset näyttävät käyttävän tässä kohden sanaa ”everlasting” tai ”eternal”. Eivät kai kaikki kääntäjät voi olla väärässä? Ei liene mahdollista puhua tässä yhteydessä jostakin ”karenssiajasta”, jonka jälkeen sanktio laukeasi.
Myös heprean sanalla `owlam on myös tuo ikuisuusmerkitys, mikäli Strongin sanakirjaan on luottaminen. Ja siihenhän on.
http://www.blueletterbible.org/lang/lexicon/lexicon.cfm?Strongs=H5769&t=KJV
Esimerkiksi: ”Hän on elävä Jumala ja ikuinen kuningas”, sanotaan (Jer10:10) Ilmeisesti Kaikkivaltiaan kuninkuudella ei ole ”parasta ennen” – päiväystä eli takarajaa?
Mistä tietolähteestä olet ammentanut sellaisen tiedon, etteivät kyseiset sanat voisi merkitä päättymätöntä ikuisuutta?
Tero H: ” Minulla ei ole mitään hevosmiesten tietotoimistoa josta ammentaisin kommentteihini.” Hyvä Ystävä, juurihan Rauli osoitti, että tietosi Jehovan todistajista olivat leimaavia ja väärän todistuksen antavia, jopa tuomitsevia vastoin parempaa tietoa. Eikö Totuus ole Majesteetti, jonka edessä on aina kumarruttava, tulipa se vaikka mielestämme harhaoppisten taholta!
Tero: ”Sanoihan aikoinaan jo kirkkoisä Augustinus, että harha-opettajien toimintaan puuttuminen kuuluu yksinomaan oppineille, ei meille maallikoille.” Ei harhaopettajia vastaan riitä oppineisuus! Muutenhan me, tavalliset mökkiläiset, ”maallikot” olisimme hukan suussa jo lähtölaskelmissa! Kun vielä on otettava huomioon, että väkeväin eksytysten takana saattaa olla itse Kaikkivaltias Jumala (2Tss 2:11), jolloin ei siinä ottelussa tiedolla ja viisaudella taida olla paljoa painoarvoa! Voipa olla, että päinvastoin itse joudumme parannuksen paikalle, palaamaan totuudesta eksyneinä takaisin Totuuden luo, Raamatun ääreen (2Tss 2:12; 2Tm 2:15-26). Totuudesta ei kuulemma niinkään eksy, jos tuntee Kirjoitukset (Mt 22:29)!
Kiitos Reino, että kiinnitit huomiota rehellisyyteen. Siihenhän Raamattu meitä kaikkia kehottaa. Luokkaan, lahkoon tai kuppikuntaan katsomatta.
Tämän palstan kunniaksi voin sanoa, että yleensä kukin esittää omia mielipiteitään eikä ryhdy mestaroimaan sillä mitä toiset ”muka-ajattelevat”. Joskus olen kyllä joutunut poistamaan kommentteja, joiden ainoa tarkoutus on riitely.
Asioista voidaan olla eri mieltä, mutta ottakaamme aina huomioon Raamatun neuvo: ”Puhukaa aina ystävällisesti, kuitenkin sananne suolalla höystäen. Teidän on tiedettävä, miten kullekin vastaatte.”(Kol4:6)
seppo heinola :” Käsitteet viittaavat aikasykleihin, joiden pituutta ei ole ainamäärätty,mutta ne ovat jokatapauksessa ajanjaksoja.”
Parhaan selvityksen aikasykleistä on mielestäni tarjonnut Atso Eerikäinen. Tässä pieni näyte hänen ajattelustaan:
”Kuten suhteellisuusteorioitten (SR ja GR) ”kellon-aika”, fysikaalinen aika on suhteellinen tila tai ainakin Riemannin metrisestä avaruudesta ja painovoimasta riippuvainen. Mutta mitä ”nyt” on? ”Nyt” oli Einsteinille ”salaperäinen jotakin”, joka ei kuulu fysiikkaan. Hän oli oikeassa, mutta koska hän ei halunnut vastata tähän tärkeään kysymykseen, hänen aikakäsityksensä jäi puutteelliseksi. Tämä ”salaperäinen jotakin” on W-todellisuus: ajan objektivoitumaton ja ikuinen variaabeli. Objektivoitumattomana ikuinen nykyhetki on fysiikan
saavuttamattomissa, kuten Einstein oikein päätteli.
Todellisuudessa on siis myös rajattomia ja äärettömiä objektivoitumattomia avaruuksia, joita ei voida määritellä minkäänlaisina matemaattisina joukkoina. Objektivoitumattomat mielen (mind) tilat (avaruudet): Minä, Sinä ja Me, rakentavat todellisuuden objektivoitumattoman ikuisen todellisuuden aspektin:W-todellisuuden (tulemassa oleva todellisuus). Se on absoluuttinen ”nyt” (nunc aeternum) eli Wt = 0. W-todellisuus on puhdas, objektivoitumaton,
emergeettinen ja energinen tila G-todellisuuden sisällä.”
Hyvä Tuula, mutta eiköäs Raamatun tekstin eli Jumalan sana pitäisi olla niin helppoa että sen lapsikin ymmärtää…?
Ajan käsite on meille luontomme mukaan. Jos aikaa ei ole, ei ole myöskään alkua, eikä loppua. Jumalan olemus on iankaikkinen Raamatun mukaan.
Itse olen taipuvainen, ajattelemaan, että emme kuole, vaan me muutumme ja vasta sen jälkeen tulee tuomio. Jotka ovat Kristuksessa, ovat turvassa, mutta jotka eivät ole, jäävät tuomioon, jonka saavat ne jotka, eivät ole ottaneet vastaan Jumalan sovitusta Kristuksessa.
Hengellinen elämä voi käsittääkseni olla jotain, joka on tietoisuutta, joka on syntynyt täällä ajassa ja jatkuu ajallisen
elämän jälkeen. Usko Kristukseen ja Hänen työhönsä meissä, on jotain sellaista, minkä Jumala saa aikaan, kun uskomme Sanansa.
Elämän spiritualiteetti on meille vaikea käsite, koska elämme lihassa, mutta taivaassa olemme kuin enkelit, sanotaan. Mitä meistä lopulta tulee, kun saamme taivaallisen asun?
Jotenkin näen, että halumme tietää juuri sen, minkä Jumala on meiltä salannut, estää meitä uskomasta sen, minkä Jumala on sanonut. Haluamme tietää, vaikka meille on annettu usko, jotta pelastuisimme valheen viettelyksiltä. Sanoihan saatana ihmiselle:
”Te tulette tietämään…”
On syytän pysyä siinä mitä on kirjoitettu, emme kaikkea tiedä ja mielikuvituksemme joskus laukkaa. Pyhien uskosta on kuitenkin kysymys, josta Paavalikin kirjoittaa moni kohdin, saamme uskoa, Jumalan hyvän tahdon tapahtuvan kohdallamme, sillä yhteinen usko vahvistaa meille sen ymmärryksen, että kaikki Pyhät tuntevat saman Herran, joka vaikuttaa meissä Jumalan Rakkautta toisiamme kohtaan ja auttaa meitä kaikkialla levittämään Jumalan Pojan Evankeliumia käskynsä mukaan:
”Minä kiitän Jumalaani aina, muistaessani sinua rukouksissani,
sillä minä olen kuullut sinun rakkaudestasi ja uskostasi, joka sinulla on Herraan Jeesukseen ja kaikkia pyhiä kohtaan;
ja rukoukseni on, että sinun uskosi, se usko, joka on meille yhteinen, olisi väkevä kaiken hyvän tuntemisessa, mikä meillä Kristuksessa on.
Sillä minä olen saanut paljon iloa ja lohdutusta sinun rakkaudestasi, koska pyhien sydämet ovat virvoittuneet sinun kauttasi, veljeni. ” kirj.Fil.1
Pohdiskelet Ismo hyvin syvällisesti asioita, mikä on erinomainen asia. Niinhän Raamattu meitä kehottaakin.
Sanoit, että ”Itse olen taipuvainen, ajattelemaan, että emme kuole, vaan me muutumme ja vasta sen jälkeen tulee tuomio.” Oliko kenties mielessäsi seuraavat jakeet?
”Nyt ilmoitan teille salaisuuden: Me emme kaikki kuole, mutta kaikki me muutummeyhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa. Pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut muutumme.”(1.Ko15:51,52)
Vastaavasta kertoo myös Tessalonikailaiskirje: ”Me elossa olevat, jotka saamme jäädä tänne siihen asti kun Herra tulee, emme ehdi poisnukkuneiden edelle.Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina. Meidät, jotka olemme vielä elossa ja täällä jäljellä, temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa.”(1.Tess4:15-17)
Molempien kohtien asiayhteys on ylösnousemus, kuolleiden herättäminen. Vaikuttaa siis siltä, että kaikki eivät joudu odottamaan taivaallista ylösnousemusta vuosikausia vaan muuttuvat silmänräpäyksessä lihaa ja verta olevista ihmisistä ”taivaskelpoiseen muotoon”. Jakeet antavat ymmärtää, että tällainen nopea ylösnousemus koskee niitä, jotka Raamatun ennustamana ”lopun aikana” saavat taivaallisen ylösnousemuksen.
Mitä ajattelet tällaisesta pohdinnasta
Paras määritelmä taivastoivosta on mielestäni Nikean uskontunnustuksessa: Me odotamme kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää. Tämä tiivistelmä Jeesuksen lupauksista riittää minulle mainiosti, sillä tuonpuoleinen todellisuus on sitä, mitä ei ole silmä nähnyt eikä korva kuulluut, ja mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut. Vain vertauskuvin voi raamattukaan puhua siitä, mille ei ole sanoja.
Kiitos tiivistelmästä ”Me odotamme kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää”. Tuskin kukaan voi väittää sen olevan Raamatun tekstin kanssa ristiriidassa.
Olisi mielenkiintoista kuulla, miten suhtaudut niihin plogissani siteerattuihin raamatunjakeisiin, jotka kertovat Jeesus-kuninkaan hallitsevan ihan oikeasti. Mitä mieltä olet Jeesuksen ensimmäisten seuraajien odotteesta ”hallita yhdessä Kristuksen kanssa”(Ilm20:6)?
Eikö tuollainen taivaallisesta hallituksesta kertova raamatullinen futurologia ole ihan meidän maallisen ymmärryksemme tavoitettavissa? Ja eikö sellaisen ymmärtäminen tuo vähän enemmän turvallisuuden tunnetta kuin nuo Kreikka-uutiset?
Olen antanut itseni ymmärtää, että Herran päivä on, se suuri ja yleinen, jonka kaikki saavat nähdä, ja joka on kerran tapahtuva. Koska? Sitä ei ole kerrottu, mutta Jeesus sanoi: Valvokaa, ettei kukaan teitä eksytä. ja sanoi tulevansa kuin varas yöllä. Sanoi myös ajanmerkkien kertovan koska on aika nostaa päänsä ylös. Viikuna puu ja viinipuu ovat jo lehdessä, hedelmiä ei vielä näy, mutta aika on lähellä, niiden tulla.
Ylösnousemuksesta en osaa sanoa, kuin sen minkä olen Raamatusta lukenut, sen uskon ja tiedän, että se on kaikilla ihmisillä edessä ja sen jälkeen tulee tuomio.
Aikoja ja järjestyksiä on ehkä turha liikaa pohtia, koska meillä on annettu tämä aika palvelun työhön ja luotan, että Taivallinen Isä tietää kyllä kaiken kohdallani, Jos minulle tapahtuu Jumalan tahto, niin kaikki on parhaiten päin, olenhan Hänen lapsensa.
Tempaamisesta on Raamatussa mainittu vain yhden kerran ja sen ympärille on rakennettu mahtavat oppirakennelmat, joita olen tutkinut menneinä vuosina paljon, jotakin hyvää, mutta paljon myös hämärää ja joutavaa. Ylösnousemus uskosta Kristityt maailmalla tunnetaan, joten sen ympärillä täytyy myös joku focus olla.
Uskon, että ihminen syntyy kuoleman ruumiseen synnin tähden, koska vastasyntynyt voi kuolla ennenkuin on tehnyt mitään hyvää tai pahaa. Uskon myös, että täydellinen Pelastus on Kristuksessa, johon uskon ja johon minut on kastettu. Pyhä Henki on annettu minulle sinetiksi lunastuksen päivään, näin Jumala on minut pyhittänyt itselleen. Näin uskon myös koko kirkon olemuksen olevan. Minun tehtäväni ei ole arvioida ihmisten uskoa, vaan pyrin kaikessa vahvistamaan niiden uskoa, jotka epäröivät, näin olen itse saanut ja näin myös annan.
Herra on kaikille yhteinen, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin antanut. Herra pelastaa ja herättää kuolleet, ja tekee eläviksi lahjoittamalla iankaikkisen Elämän kaikille, jotka uskovat Hänen nimeensä.
Olkoon meillä kaikilla sama ja yhteinen ylösnousemus usko ja toivo Herramme Kristuksen kautta.
Strongin sinänsä hyvä sanakirja kirjaa sanojen merkityksiksi myös käännöksistä poimitut teoloigitumisprosessin jo läpikäyneet ’käännösmerkitykset.’ (kehäpäätelmää siis)
Aion sanaa käytetään astronomisita ajanjaksoista Ut.n ulkopuolisessa kirjallisuudessa.
Olma saa merkityksen ’avaruus’. No avaruudessa ei oe aika muuten kun suhteessa a aineellistenkappaileiden tai aalojen liikkeeseen eli tyhjiö on siinä mielessä ’ikuinen’.
Esimerkiksi kreikan ilmaisu ’Eis tous aionas ton aionon on väärinkäännetty ’aina ja iankaikisesti’ vaikka prepositioista nouseva selkeä käännös olisi ’ajanjaksoista ajajaksoihin.