Tällä viikolla Kotimaa julkaisi itseään koskevan jymyuutisen. Ensi vuoden alusta lukien Kotimaa ei enää ole viikkosanomalehti vaan kerran kuukaudessa ilmestyvä aikakauslehti. Mikään ei siis ole tässä maailmassa pysyvää!
Olen hieman huolestunut, sillä Kotimaa on kuulunut elämääni vuosikymmeniä. Olen tottunut lukemaan Kotimaasta tärkeät kirkolliset uutiset ja seuraamaan sen sivuilta välillä kiivastakin mielipiteenvaihtoa. Henkilöhaastattelut, kulttuuriaiheet ja hengelliset kirjoitukset ovat täydentäneet lehden antia. Varmasti jään kaipaamaan sitä hetkeä, kun laskeudun viikonloppuun Kotimaata lukien.
Suomessa ilmestyy paljon herätysliikkeiden ja muiden kristillisten järjestöjen lehtiä, joilla kullakin on omat painopistealueensa. Kotimaa erottuu niistä nimenomaan evankelisluterilaisen kirkon hallintoa ja elämää valottavana uutislehtenä, jossa on ollut tilaa myös mielipidekirjoituksille. Kotimaa koetaan usein kirkon epäviralliseksi äänenkannattajaksi, ja sillä onkin ollut – ja on edelleen – merkittävä rooli kirkollisella ja laajemminkin kristillisellä kentällä.
Uudistuksen myötä verkkolehden merkitys ilmeisesti korostuu. Ajankohtaiset asiat juoksevat verkossa, ja painetusta lehdestä löytyy ”pysyvämpää” aineistoa, jonka lukemiseen jää kuukausi aikaa. Huomaan, että omat lukutottumukseni ovat jo muuttuneet tähän suuntaan. Kun printtilehti loppuviikosta kolahtaa postilaatikkoon, olen jo lukenut suuren osan jutuista netissä, jolloin paperiversiosta löytyy melko vähän uutta luettavaa. Olen myös alkanut tottua siihen, että verkossakin osa jutuista on vain tilaajille, maksumuurin takana.
Ymmärrän uudistuksen tarpeellisuuden. Digitaalinen viestintä syö armotta tilaa painettuna ilmestyviltä lehdiltä. Olen vuosia lukenut maakuntalehden digitaalisena, mutta jostakin syystä silti toivon, että Kotimaa vielä pitkään ilmestyisi myös painettuna tai tilaaja ainakin voisi valita, haluaako painetun lehden vai pelkästään digiversion.
Toivon myös, että seurakunnat edelleen tilaisivat Kotimaata luottamushenkilöilleen ja että me entiset luottamushenkilöt jatkaisimme tilausta itse maksaen. Tilausten ja mainosten määrä lopulta ratkaisee sen, millaisena ja miten pitkään lehti ilmestyy. Tämä koskee Kotimaata samalla tavoin kuin kaikkia muitakin lehtiä.
Menestystä uudistuvalle Kotimaalle!
Luulen, että Kotimaalla ei vaihtoehtoa. Tulot tulevat tilauksista, kirkko ei rahoita ja toimittajakunta pieni. Paperilehtiä yhä harvempi lukee (en itse edes muista, milloin olisi lukenut mitään viikoittain tai useammin ilmestyvää paperista lehteä). Lisäksi kusti, vaikka posti muutti nimensä takaisin postiksi, polkee yhä harvemmin ja kalliimmalla.
Henkilökohtaisesti toivoisin Kotimaalta pari piirua yhteiskunnallisempaa linjaa. Ei kukaan jaksa enää lukea pitkäpiimäistä juttua, jossa ihastellaan varpusta puun oksalla ja löydetään sille hengellisiä merkityksiä. Teräviä, kantaaottavia pääkirjoituksia! Se aika, jolloin täytyy miellyttää kaikkia ja varoa visusti loukkaamasta ketään on auttamatta ohi.
Kotimaalla voi olla pitkä ja menestyksekäs tulevaisuus digilehtenä ja kerran kuukaudessa julkaistavana aikakauslehtenä. Kaikki riippuu sisällöstä.
Yksi ongelma voi olla se, että lukijoilla on keskenään kovin ristiriitaisia odotuksia.
Se hyvä puoli on ristiriidoista, ettei mikään muutu.
Pirjo,
Vuonna 2008 otin yhteyden Kotimaan toimitukseen puhelimitse, esittelin itseni helluntalaiseksi, joka asuu Ticinossa ja kuuluu Italina ADI helluntaiherätyksen paikallisseurakuntaan Sveitsin puolella. Naishenkilö, joka puhelimeen vastasi, että kyllä sopii vallan mainiosti helluntalaisena sinun kirjoittaa blogeihin. Jotkut silloin kyselivät julkisesti, että ”miksi tänne tulit?” Vastasin, että kysyin ensin luvan. Se lupa kesti aina niihin asti kun suurin osa uskovaisista, siis tunnustuksellisista karsittiin pois ja luterilais-sakramentalinen opinmuoto saneli painotukset. Sitten noin ehkä vuoden jälkeen taas ei-sakramentalinenkin opinmuoto sai palata tekstiin ja niinpä olen koko ajan saanut nauttia Kotimaa-lehden ystävällisyydestä kohtaani. Kiitos!
Näissä blogikäytännöissä on tosiaan vuosien varrella ollut vaihtelua. Hyvä, että tällä hetkellä kaikki halukkaat voivat kirjoittaa ja kommentoida. Se on tosiaan ystävällisyyttä, jota emme ehkä aina osaa riittävästi arvostaa.
Digitaalisuus on tullut vähitellen. Osa 1960 -luvulla ylioppilaaksi kirjoittaneista on ottanut elämäntehtäväkseen tietokonealan. Siitä se sitten on laajentunut ja yleistynyt.
Jo 1980 -luvun alkupuolella pidin Lapinjärven ruotsalaisessa seurakunnassa kolmella kylällä alakoululaisille suunnattua tietokonekerhoa, yksi ilta yksi kylä periaatteella. Sen kattavuus oli yli 100 %, kun mukaan tuli sekä nuorempia että vanhempia kuin oli alkuaan suunniteltu. Samaten suomenkielisten koulujen oppilaita tuli mukaan.
Sen jälkeen kehitys on nopeutunut nykyaikaan tullessa. Yhä suurempi osa informaatiosta tulee netin välityksellä. Vaikka kotiini on tämän vuosituhannen puolella ajautunut noin 10 000 kirjaa entisten lisäksi, niin nykyisin huomaan yhä enemmän vilkaisevani ensi tiedot netistä ja vain tarvittavia tarkistuksia varten saatan ottaa kirjan esille.
Kotimaan suuntautuminen yhä enemmän digitaaliseen palveluun on luonnollista uusiutumista aikamme kulttuurimurroksen keskellä. Näin tiedon ensikäden uutiset tulevat reaaliajassa ja pysyvämmän arvon saavuttaneet uutiset tallentuvat kuukausittain julkaistavaan paperiversioon.
Toivotan siunausta Kotimaa -lehdelle
Ps.
Kotimaa lehti oli alkuaan Hannulan herätyksen lehti, mutta on siitä laajentunut yleiskirkolliseksi.
Kiitos Pirjo mietteistäsi. Kotimaata 1980-luvun lopulta lähtien lukeneena, on ajatuksiisi helppo yhtyä. Eräänlainen sukupolvikokemus ehkä. Minusta seurakunnat eivät aina ole oikein ymmärtäneet Kotimaan merkitystä seurakuntien luottamushenkilöiden näkökulmasta ja se on minusta sääli. Kotimaata kyllä tarvitaan yleiskirkollisena-yhteiskunnallisena lehtenä Suomessa! Jatkossa varmasti ensisijaisesti verkossa – niin maailma muuttuu.
Tapio, kiitos kommentista! Luottamushenkilöiiden tosiaan olisi hyvä seurata kirkon asioita valtakunnallisestikin. Itse olen kokenut juuri Kotimaan hyväksi kanavaksi. Evl.fi myös hyvä.