Vuoden 2021 ja 2022 vaihde on tuonut meille mukanaan Nato- ja Venäjä-keskustelun. Luin iltapäivälehtien keskustelupalstoilta satoja kommentteja, joissa ihmiset pohtivat, mikä on Suomen turva. Yksi porukka oli hakemassa kiireellä turvaa läntisistä Nato-voimista, toiset kannattivat puolueettomuutta ja vahvaa omaa armeijaa. – Ja kyllä niissä keskusteluissa löytyi ymmärtäjiä myös Venäjän aluepoliittisille ajatuksille.
Jäin miettimään näitä keskusteluja. Mieleeni tuli Israelin kansan historia sen arpoessa Egyptin, Assyrian ja Babylonian välillä. – Ihmisten ajatukset tuntuvat olevan yhä tänään aika samanlaiset. Suuri sotilasvoima vetää puoleensa. Sen kanssa tuntuisi niin turvalliselta liittoutua. Lieneekö pohtinut myös psalmin kirjoittaja jotakin tämänkaltaisia ajatuksia, kun hänen kynästään syntyi seuraava oivallus:
”Toiset turvaavat vaunuihin, toiset hevosiin, mutta me tunnustamme Herran, Jumalamme, nimeä. He vaipuvat maahan ja kaatuvat, mutta me nousemme ja pysymme pystyssä.”
(Ps.20:7-8)
Minä uskon, että tässä oivalluksessa on myös Suomen turva vuonna 2022. Sotilaalliset strategiat taitavat olla sen rinnalla sittenkin aika paljon vähemmän merkityksellisiä…
