Palasin Kotimaa24 blogistiksi reilu vuosi sitten kohtuullisen pitkän tauon jälkeen. Tein sen uskonpuhdistuksen juhlavuoden takia. Nyt on juhlavuosi takana ja sopiva aika arvioida mennyttä.
Ensimmäiset blogini käsittelivät uskonpuhdistuksen pääkysymyksiä. Kaksi ensimmäistä blogiani saivat täällä Kotimaan foorumilla melko myönteisen vastaanoton.
https://www.kotimaa.fi/blogit/hieno-mutta-erehtynyt-luterilaisuus/#comments
https://www.kotimaa.fi/blogit/kamalaa-ja-ihanaa-julistusta/
Niitä luettiin sivulaskurin mukaan yhteensä 1674 kertaa. Kyseisiin blogeihin liittyvä keskustelu ei silti tuonut esille mitään sinänsä yllättävää. Se kuvasti melko selkeästi niitä asetelmia, jotka jokainen tätä Kotimaa24 sivuja lukeva melko nopeasti havaitsee: Kaikki Kotimaa24:n lukijat eivät ole kovin vahvasti luterilaisuuteen ja klassiseen kristinuskoon sitoutuneita, mutta osa haluaa pitää uskonymmärryksemme keskeisiä teemoja uskollisesti esillä. – Täällä Kotimaa24:n sivuilla näihin ensimmäisiin blogeihini ei siis liittynyt erityisiä yllätyksiä. Sen sijaan blogieni dramatiikka liittyy toisaalle. – Kyseiset blogit muodostivat käytännössä sisällöltään Lappeenrannan hiippakunnallisessa lähetyseminaaarissa pitämäni esitelmän aiheesta tunnustuksellinen lähetystyö. Minulle oli mielenkiintoista havaita, että Kotimaa24:n usein terhakkaa kritikkiä tarjoava lukijakunta ei juurikaan kritisoinut blogejani samoista asioista, joista jouduin syytetyksi Suomen ev.lut. kirkon edustajien taholta hiippakunnallisen lähetyseminaaarin jälkeen. Eräs kirkkoherra syytti minua näin:
”Minun kirkossani olen esittänyt, että täällä saarnataan Kristusta, ei omia erityskorostuksia, eikä kirkkomme vastaisesti. Nyt näin tapahtui räikeällä ja kuulijoita hämmentäneellä ja ahdistaneella tavalla.” – Lisäksi sama kirkkoherra esitti uhkauksen vetäytyä Sleyn taloudellisesta tukemisesta. – Yritin saada jälkikäteen vastauksen, missä ja miltä osin uskonpuhdistuksen keskeisiä teemoja käsittelevä esitelmäni edusti yksityistä teologiaani, eikä julistanut Kristusta. En kuitenkaan saanut koskaan vastausta useista pyynnöistäni huolimatta. – Nämä em. blogini varmaan unohtuvat monelta, koska ne lienevät lopulta asiasisältönsä puolesta melko tyypillistä puhetta uskonpuhdistuksen aiheista. Minulle henkilökohtaisesti niihin liittyy kuitenkin myös tällaista uskonpuhdistuksen ajan tunnemyrskyistä muistuttavaa dramatiikkaa.
Eräs osa blogien kirjoittamista on niiden henkilökohtaisuus kirjoittajalle itselleen. Mielestäni vaikuttava blogi on aina blogistille itselleen tärkeä; aito puheenvuoro.
Katsoessani taaksepäin ja arvioidessani blogejani, edessäni vilisee monia itselleni tärkeitä teemoja. Osa blogeistani käsittelee uskonoppia, osa moraalis-eettisiä teemoja, osa kirkkovuoden aiheita, osa ateismia jne. On tunnustettava, että olen blogeissani sotkenut käteni jossain määrin myös politiikkaan ja kirkkopolitiikkaan. Kaikki teemat eivät ole toki kristityn uskon ja elämän kannalta yhtä tärkeitä; sekin on syytä myöntää…
Millaisista asioista sitten olen iloinen, ja mitkä koen onnistumisiksi blogistina?
Ennen kaikkea olen iloinen siitä, että minulla on ollut mahdollisuus kirjoittaa Jeesuksesta Kristuksesta. Mikään poliittinen tai moraalis-eettinen teema, vaikka nekin ovat hyvin tärkeitä, ei tuota sellaista iloa kuin Jeesuksen armon sanoma. Aina kun teen löytöjä Kristuksen ainutlaatuisuuden ja ohittamattomuuden äärellä, iloitsen voidessani jakaa niitä. Tästä aiheesta kirjoitin aivan menneen vuoden alussa:
https://www.kotimaa.fi/blogit/ainutlaatuinen-jeesus/
En ole vielä varma jatkanko tulevana vuonna Kotimaan blogistina. Jos niin teen, haluan julistaa vielä enemmän ohittamattomasta ja ainutlaatuisesta Jeesuksesta!
Nyt yritän lopulta vastata otsikon kysymykseen vaikuttavasta ja onnistuneesta blogista…
Onnistuneen blogin kirjoittamisesta voi nostaa esille kiinnostavan otsikon, sopivan pituuden, sopivasti provosoivan kysymyksenasettelun, henkilökohtaisuuden, asiaosaamisen jne. Syvimmiltään ajattelen kuitenkin niin, että parhaiten onnistunut kristillinen blogi vie lukijansa Jeesuksen luokse, eli kirkastaa Kristuksen armoa ja rakkautta sinua ja minua kohtaan.
”Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” (2Kor.5.20)
Ps. Tässä kaikki blogini:
Manu, älä lopeta. Blogisi antavat hyvin usein ajattelemisen aihetta, ja niissä on yleensä myös hengellistä sisältöä ja ravintoa. Olet yksi harvoista valonpilkuista täällä.
Olen aina haaveillut seurakunnasta jossa voisi pitää spontaanin keskustelusaarnan.