Miten lopetin Helsingin Sanomien tilaamisen ja pääsin irti huumeista

Neljännen polven paljasjalkaisena stadilaisena muutin vuonna 2000 maaseudulle työtehtävästä johtuen. Lopetin tuolloin Helsingin Sanomien tilaamisen, koska en ajatellut sen koskettelevan uutta mystistä elinpiiriäni, jossa tiedotusvälineide mukaisesti aukenevat vain oudot salomaat ja syrjäkylien tyhjät polut, Siperian esikartano ja urbaanista sykkeestä osaton ahdistus.  

Aviisissa  oli ensisijaisesti niitä stooreja, joita Rauhankadulla sijainneessa mummolassani jo 1930-luvulla kotiapulaisena ollut landebönde valisti: ”Vieläks rouva uskoo tommottiin epykteihin.”

Yllätyksekseni lehti menestyi kuitenkin hyvin ilman, että se tarvitsisi minua.

Tänään, Herran vuonna 2024, Suuren paaston viidennen viikon maanantaina, Jerusalemin patriarkan Sofronioksen, Johannes Moskovin ja Novgorodin arkkipiispan Eufemin päivänä, sanoin henkilöstön aamupalaverissa, että turvat tukkoon ja sanankuuloon, luin edellisen leipäsunnuntain psalmin ja ilmoitin, että olen tehnyt suuren päätöksen: Koska Helsingin Sanomien tiedonkäsitys ei vastaa oppilaitoksia vastaavan länsimaisen tiedollisen kulttuurin tiedonkäsitystä, ilmoitan täten nöyrimmästi, että olen päättänyt irtisanoa oppilaitoksen Helsingin Sanomien tilauksen.

Olin näin vapaa ja raitis. Olin irronnut sosiaalisen ympäristön hyväksymistä huumeiden käyttöhuoneista ynnä muista organisaatiouudistuksen edellyttämistä pilvipalveluista.

Mistä tämä? Mistä tuo kumma miete?

Elinympäristössäni on tullut ilmi törkeä salametsästyksen  rikosvyyhti noin vuosi sitten. Tämä on tullut tyrmistyksenä kaikille tuntemilleni henkilöille tässä yhteisössä. Poliisi on tutkinut asiaa ja saanut luultavasti paljon laajemmasta bakkanaalista selville, että kolme sutta on tapettu, hanhia ja joutsenia ym., osittain huvin vuoksi.

Noin vuoden asiaa selvitettyään poliisi on tiedotustilaisuudessa ilmoittanut seuraavalla tavalla: ” ”Sosiaalinen ympäristö hyväksyy laittoman toiminnan ainakin joillain alueilla. Kiinnijäämisen riski on ollut niin pieni, että sitä ei ole pidetty merkittävänä.”

Mikä lie sosiaalinen ympäristö? Joku Teboilin kuppila, jossa joku sankari on retostellut uroteoillaan tehden salametsästyksestä julkimetsästystä. Se ei ole kuitenkaan kunta, ei seurakunta, sen oppilaitokset, yritykset ja Osulan asiakkaat.

Asiasta on video ja raportti Ylen sivuilla. Saamani tiedon mukaan tämä poliisin havainnoksi ilmaisema näkemys perustuu Luken antamaan yleiseen luonnehdintaan. Poliisi ei tietääkseni ole suorittanut laajaa asennetutkimusta tutkinta-alueellaan.

Tästä sitten Helsingin Sanomat on asettanut poliisin suuhun pääkirjoituksessaan seuraavan luonnehdinnan 8.3. samaisena mainittuna Herran vuoden totuuden päivänä.

”Noin 9 000 asukkaan kunnassa asiasta on tiedetty laajasti. Poliisin mukaan suuri osa kuntalaisista on tukenut salametsästystä tai ainakin hiljaa hyväksynyt sen, ja joitain on ehkä pelottanut asettua metsästäjien tielle. Lapinlahdelle tuntuu juurtuneen sisilialainen laillisuuskulttuuri.”

Lähetin Helsingin Sanomien osoittamaan oikaisupyyntöosoitteeseen ystävällisen viestin, että lehti oikaisisi antamansa virheellisen tiedon.

Vastausta en saanut. Seuraavana päivänä päätoimittaja twiittasi, että lehden pääkirjoitus perustuu tosiasioihin.

Samassa pääkirjoituksessa viitattiin paikkakunnalta kotoisin olevan ministerin aiempaan lausuntoon, jonka mukaan on ollut tulkintaa, jonka mukaisesti petopolitiikkaan ollaan tyytymättömiä. Ja kerrottiin, että päättäjät ovat hunningolla tai jotakin muuta sellaista.

Syntyneessä somekeskustelussa Heidi Hautala esitti, että ministerin toiminta ja mahdolliset yhteydet rikollisjengiin olisi hyvä tutkia.

Esitettiin myös, että pääkirjoituksessa ei ole minkäänlaisia vihjailuja.

Kun pääkirjoitus ei vastaa sitä, mitä poliisi on sanonut ja siinä tehdään tällaisia luonnehdintoja, joilla on sekä yhteisöllisen että yksilöllisen kyseenalaistamisen sanomaa ja niiden seurauksia, ilmaisen tyytymättömyyttä. En tarvitse tällaista tiedonvälitystä. Yli 35 vuoden toimintani pohjalta kaikkien suomalaisen koulutusasteiden opettajana ja vastuuhenkilönä katson, että kyseessä on kovin vieras suuntaus.

Lehden pääkirjoituksen alla lukee, että se vastaa lehden periaatelinjaa. Onko siis esimerkiksi Uudenmaan jengirikollisuuden selitys lehden periaatelinjan mukaisesti sosiaalisen yhteisön hyväksyntä?

Kun lehden vastuuhenkilö väittää tosiasioihin perustuvaksi pääkirjoitusta, joka ei nojaa sekä kuvallisesti että kirjallisesti dokumentoituun aineistoon vaan siitä johdettuihin lehden omiin tulkintoihin, jotka eivät vastaa dokumentaatiota, herää kysymys, onko lehti siirtynyt esimerkiksi Vladimir Putinin ja Donald Trumpin esittämiin näkemyksiin totuudesta?

Riittääkö paikkakunnalla asuminen ja julkisessa tehtävässä toimiminen siihen, että toimitetaan tutkittavaksi ja kuulusteltavaksi, kuten Venäjällä?

Kun ymmärtääkseni lehti on saarnannut viharikoksista, miten pitäisi ajatella siitä, että se hyökkää 9000 henkilön yhteisöä vastaan pääkirjoituksessaan luonnehtiessaan näiden suurta joukkoa sisilialaisen oikeustajun harjoittajiksi?

Kuinka kaukana tällaisen kirjoittelun logiikka on salametsästäjän logiikasta?  Laittomasti viattoman kimppuun käyminen tuomitaan, mutta oikeudentunnon vyöttämänä niin voi journalismissa tehdä ihmisten osalta?

Mutta minähän olen vain asian hyväksyjä ja pelkuri. En tee kantelua Julkisen sanan neuvostolle. Mutta vastaavia tarpeelliseksi koettuja käyttöhuoneita ja pilvipalveluita en kaipaa. Ja tämähän ei ole missään muodossa vihjailua. Metsien ja salojen raikas ilma riittää.  Tosin minulla ei ole metsästyskorttia enkä tunne alaa.

***

Lisäys 12.3. Savon Sanomissa tutkinnanjohtaja on tänään kertonut, että kyse ei ole sadoista ihmisistä. Näin HS:n ilmaisemalle käsitykselle, jonka mukaan poliisin mukaan asia on laajasti tiedossa, ei ole poliisin oman selostuksen mukaisesti perusteita. Saamani opastuksen mukaisesti blogi on avautunut kommentoitavaksi.