Olen teologian kandidaatti, ja opintoihini kuuluu laajasti myös viestintää. Selvitin kandidaatintutkielmassani, Papit tapetilla – pappikuva Helsingin Sanomissa vuonna 2015, sitä, millaisten aiheiden ympärillä papit esiintyivät maamme levikiltään suurimmassa lehdessä. En jaotellut pappeja yksittäisten kirkkokuntien alle, vaan tarkastelun kohteena olivat kaikki lehdessä esiintyneet papit. Vastaavanlaista aiheiden ympärille rakentuvaa tutkimusta ei papeista tältä vuosikymmeneltä ole. Kaiken kaikkiaan pappeja koskevia artikkeleita löytyi vuoden ajalta n. 230 kappaletta.
Ensimmäisen esiteltävän aihealueen, moraalit ja säännöt, osalta voidaan todeta, että papeilla ei näytä olevan suurta sananvaltaa kirkon oppien tai ylempien auktoriteettien päätösten suhteen. Papit esiintyivät myös kirkon oppien uhmaajina ja sääntöjen rikkojina. Pappien esiintyminen kirkon tunnustuksen vastaisen elämäntavan puolustajana voi ihmisen perusoikeuksien toteutumisen kannalta olla myönteistä, mutta tämä ei välttämättä ole kirkon oman arvopohjan mukaista. Pappisvirkaan kuuluu velvoite pysyä kirkon tunnustuksessa. Tämän teeman artikkelit koskivat pääasiassa katolista kirkkoa. Kirkon opit ja pappeja ylemmät auktoriteetit ovat osa pappien arkea, ja ne määrittävät papin toimintaa ja työtä. Myös todellisuudessa papit saattavat kyseenalaistaa ja pohtia kirkon oppien toimivuutta osana työtään, mutta ristiriidat oppien ja vallankäytön suhteen eivät välttämättä ole jokapäiväistä keskusteluilmastoa kirkossakaan.
Artikkeleissa esiintyneet papit kannattivat myös sukupuolineutraalia avioliittoa, ja osa papeista myönsi itsekin kuuluvansa seksuaalivähemmistöön. Kuva papeista on uudistushaluinen, ja he toivovatkin kirkon menevän eteenpäin kysymyksen kanssa. Helsingin Sanomat haluaa rajaavalla ja painottavalla uutisoinnillaan korostaa itsekin kannattavansa liberaalia näkemystä asiasta.
Papit identifioituivat myös seksuaalirikosten ja rahojen kavaltamiseen liittyvien rikosten ympärille. Osassa rikollisuutta koskevissa artikkeleissa henkilön ammattinimike, pappi, on tuotu julki. Ammattinimikkeen julkituomisella halutaan rikkoa käsityksiä papeista, ja herättää keskustelua sekä paheksuntaa pappeja kohtaan.
Lisäksi papit tulivat esille työnkuvansa kautta. Papin työnkuva sisältää kirkossa tapahtuvia toimituksia, mutta samalla pappi on asiantuntija ja tukija. Artikkeleita lukemalla sai monipuolisen kuvan papin työstä myös eri kirkkokunnissa. Artikkelit papeista turvapaikanhakijoiden puolustajina luonnehtivat pappeja kristillisen diakonian ja altruismin toteuttajina. Samalla papit kannustavat muitakin auttamistyöhön. Papit katsovat, että jokainen on yhtä arvokas henkilökohtaisista taidoista, arkipäiväisistä valinnoista tai yhteiskunnallisesta asemasta huolimatta. Turvapaikanhakijoita puolustavat papit antavat papeista totuudenmukaisen kuvan, sillä toisista huolehtiminen kuuluu kristilliseen perinteeseen.
Papit esiintyivät myös elokuvissa, sarjoissa ja kirjallisuudessa. Papit esiintyivät monissa esille tuoduissa teoksissa moraalisesti vääriä tekoja tekevinä henkilöinä tai pahuuden edustajina. Viihdeteollisuus ei ole kuvannut pappeja kovin imartelevassa valossa, etenkin kun erilaisia pedofiilitapauksia alkoi säännöllisesti esiintymään katolisessa kirkossa. Papit kuvataan monesti tekopyhinä ja rikollisina. Helsingin Sanomat on valikoinut artikkeleissaan esitetyt teokset, joten se pystyy vaikuttamaan siihen, mitä lehden lukijat katsovat tai lukevat.
Henkilökuva-artikkelit antoivat papeista inhimillisen kuvan. Jokaisella papilla on oma elämäntarinansa ja omat kokemuksensa, oma arvomaailmansa ja kanta asioihin. Muistokirjoitukset kunnioittavat pappeina toimineita ja heidän uraansa.
Viimeinen pappeja koskeva aihealue koski pappien osallisuutta historiallisesti merkittävissä tapahtumissa. Tällä aihealueella on myös opetuksellinen ulottuvuus. Tarkoituksena on ollut kertoa historiallisten pappien vaikutuksesta nykypäivään.
Vuoden aikana Helsingin Sanomat käsitteli artikkeleissaan pääasiassa katolisen ja luterilaisen kirkon pappeja. Positiivissävytteisistä artikkeleista erottuivat suomalaiset luterilaisen kirkon papit, ja negatiivissävytteisistä pääosin katolisen kirkon papit.
Helsingin Sanomilla on Suomen suurimpana lehtenä vaikutusvaltaa ja paljon lukijoita. Uutisoinnillaan se pystyy vaikuttamaan käsityksiin ja keskusteluilmapiiriin papeista. Monien käsitys papeista voi syntyä pelkästään lehden uutisoinnin pohjalta, ja harvoin, jos ollenkaan tosielämästä. Helsingin Sanomat tarjosi monipuolisen ja monimuotoisen kuvan papeista. On tärkeää tarkastella pappien asemaa mediassa, ja sitä kautta yhteiskunnassa, sillä se auttaa meitä ymmärtämään ja pohtimaan sitä, missä asioissa papit ovat viime aikoina onnistuneet ja missä taas epäonnistuneet, ja miten papit voisivat vaikuttaa oman julkisuuskuvansa kehittymiseen.
Ari Minadis
Ei.
Herätysliikkeet, poislukien kortit, ovat hyvinkin perillä nykytilanteesta.
Muiden tahojen on aika tulla pois kuvitelmistaan.
”Ensimmäisinä peilin eteen joutuvat evankeliset, Kansanlähetys ja Raamattuopisto.”
Entäs körtit? Olen saanut käsityksen, että körtit ovat takapajuisin herätysliike kirkon kentällä. Olenko väärässä?
Kerro tuo kulttuurikörteille!
Niin, voi olla, että minulla on kovin vähän tietoa körteistä. Olen käsittänyt, että he eivät liikkeenä tee juurikaan lähetystyötä tms. ja että he veisaavat monimutkaisen venyviä lauluja (naiset huivit päässä ja miehillä sarkapuku yllä). Voi olla, että käsitykseni on ajalta ennen kulttuurikörttien esiintuloa? Missä on körttiliikkeen herätys?
Olen samaa blogistin kanssa mieltä siitä että ”Heräämiset tapahtuvat nyt enimmäkseen muualla, esimerkiksi herätysliikkeiden rajoja noudattelemattomissa rukouspiireissä, Alfa-kursseilla ja internetissä.”
Olen ollut muutamia kertoja körttien herättäjäjuhlilla ja seuroissa. Olen tykännyt olla körttien tilaisuuksissa. Niissä en ole törmännyt vastenmieliseen fanaattisuuteen ja ”harhaoppisten” haukkumiseen, joihin olen törmännyt usein muissa hengellisissä tilaisuuksissa.
Tilaisuuksissa näkemäni körtit ovat olleet samalla tavalla pukeutuneita kuin kaikki muutkin ihmiset. Tosin aina herättäjäjuhlilla olen nähnyt pari kolme vanhempaa naista joilla on ollut perinteiset mustat körttivaatteet.
Körttien tilaisuuksissa laulettavat Siionin virret eivät ole mielestäni millään tavoin monimutkaisia. Niitä on helppo laulaa.
Kun kuulen ja luen puheita missä muut kristityt syyttävät körttejä että
he eivät ole tarpeeksi hengellisiä, niin jotenkin tuntuu kyllä siltä että siinä fariseukset haukkuvat.
Kiitos Voitto Kotiaho kommentistasi. Se antaa positiivisen kuvan körttien tilaisuuksista.
Takapajuisuus on arvossaan herätysliikkeiden parissa. Sitä nimitetään perinteiseksi tai klassiseksi. Onhan se outoa, kun herääminen on jonkin uuden alkamista.
Olikos se niin, että vain lestadiolaisuuden kautta ”pelastuu” ja välttää ”kadotuksen”? Pakko myöntää, että os noin on, aika suvaitsevaista porukkaa on ev.lut. kirkon kadotuksen kansan johdossa… Money talks?
Esa Ylikoski,
lestadiolaisuutta on olemmassa useita haaroja joista tietääkseni vain vanhoillislestadiolaisuudessa elää sellainen oppi että vain heidän kuppikuntaansa kuulumalla pelastuu (nk. eksklusiivinen seurakuntakäsitys). Tosin luulen että jotkut vanhoillislestadiolaiset eivät ole tuota mieltä…en tiedä.
Vanhoillislestadiolaisuus on noista haaroista ylivoimaisesti suurin ja niin suuri, että jos he lähtisivät evlut kirkosta, niin se voisi varmaan olla liian kova isku kirkolle taloudellisesti(?)
”Kristus ei ole yhteiskunnan parantaja vaan syntisten vapahtaja”.
Minusta taas Kristus on syntisen vapahtaja sekä sairaan yhteiskunnan parantaja.
Miksi, siksi että yhteiskunnan muodostavat ihmiset oli aika kausi mikä tahansa ihmisen historiassa.
”Kaikissa tilanteissa taisi olla joku muu osa suomalaisia, jotka kokivat olevansa autuaasti Kristuksen omia”.
Mutta näinhän se on myös nykyisin meidän yhteiskunnassamme.
Minusta on tilanne edelleenkin sama. Esimerkiksi herätysliikkeiden sisällä ja sen ulkopuolella sekä myös herätysliikkeiden välillä on ihmisiä jotka uskovat itsestänsä liikoja me ja te hengessä, körttien piirissä myös.
”Maamme vaivatut syntiset eivät enää vastaa näitä määritelmiä”.
Onko meidän maassamme muitakin kuin syntisiä?
Minusta Suomessa ei ole muuta kuin syntisiä, vai tekevätkö heränneet körtit jotenkin poikkeuksen menneen ajan juoposta poromiehestä tai tämän päivän ”piritorin narkkarista”, Martti Pentti?
”Onko meidän maassamme muitakin kuin syntisiä?” Ei ole, mutta meitä ei voi enää määritellä 1700-, 1800- ja 1900-luvun määritelmillä. Kiitos uudesta! Mistä löytyisi piritorin narkkareiden Laestadius, joka käynnistäisi kuudennen herätysliikkeen? Vai onko hän jo täydessä työn touhussa?
”Ei ole, mutta meitä ei voi enää määritellä 1700-, 1800- ja 1900-luvun määritelmillä”.
Miksi ei voi määritellä, ei ihminen ole muuttunut yhtään siitä Aatamin ja Eevan ajoista. Valta, himot, raha, pahuus ovat aina läsnä eivät ne mihinkään ole kadonneet, sen hän on Kristus meille todistanut, eikä herätysliikkeet.
”Mistä löytyisi piritorin narkkareiden Laestadius, joka käynnistäisi kuudennen herätysliikkeen”?
Tai Ruotsalaisen, siihen en kyllä usko että se Teidän piiristä lähtisi. Sen verran on tullut seurattua kultturikörttien maailman parannusta.
Viestistäsi myös huomaa sen mihin tämän päivän körtti kulttuuri on mennyt.
Onneksi en kuulu kumpaankaan herätysliikkeeseen ja suosittelen jokaiselle tänään herätysliikeisiin kuuluvalle pohdintaa. Onko se oma herätysliikkeessä oleminen tarpeellista ja mitä se minulle antaa?
Ahdistusta, vapauden menettämistä, ajatusteni muokkaamista, iloa, surua, naurua , itkua, turvaa, epävarmuutta jne. Ratkaisu pitäisi olla jokaisen ihmisen oma ja sitä ei minusta enää tarvitse hävetä ratkaisun jälkeen. Eikä sitä pidä tulla myöskään kenenkään arvostelemaan.
Kristus,se riittää aivan varmasti. Ilman mitään herätysliikeitä, Martti Pentti.
”Siihen en kyllä usko että se Teidän piiristä lähtisi.” Kuinka Nasaretista voisi tulla mitään hyvää? Se on ihan sama, mistä piiristä hengellinen liike lähtee, kunhan se lähtee.
Jos vanhoillislestadiolaiset lähtisivät ev.lut. kirkosta, niin se ei olisi kova isku kirkolle vaan se olisi erittäin kova isku aina kyseiselle paikallisseurakunnalle. Meillä ei ole olemassa jäsenyysmielessä organisaatiota nimeltään evankelisluterilainen kirkko. Olemme aina paikallisen seurakunnan jäseniä. Emme voi erota kirkon jäsenyydestä kun sellaista ei siis ole olemassa. Eroamme aina paikallisseurakunnan jäsenyydestä. Samoten maksamme kirkollisveromme paikalliseen seurakuntaan, emme mihinkään taloudelliseen suureen organisaatioon nimeltään ev.lut. kirkko joka jakaisi rahat seurakuntien kesken. Se ei mene niin. Kaupungeissa olevat srk-yhtymät ovat toinen asia, niissähän on kaupungin alueella oleva yhtymä, joka ”huolehtii” kaikkien alueella olevien seurakuntien taloudesta yhteisesti. Koska kaupungissa ei voi olla eri seurakuntien välillä esim. erilaista veroprosenttia.
Täytyy korjata aiempaa käsitystäni körttien lähetystyön puutteesta. Järjestö kertoo omalla sivullaan seuraavaa:
”Herättäjä-Yhdistyksen kansainvälinen työ tarjoaa monenlaista mielekästä toimintaa. Sinä voi osallistua ja auttaa!
Heränneen kansan lähetysrahasto ja työ sukukansojemme parissa ovat kansainvälisenssä työssämme keskeisessä asemassa. Lähetystyössä toimimme Suomen Lähetysseuran kautta. Herättäjä on SLS:n jäsenjärjestö. Herättäjä-Yhdistyksellä on 13 nimikkolähettiä ja tällä hetkellä kaksi nimikkokohdetta.
Työtä sukukansojen parissa tehdään Venäjällä ja Virossa. Herättäjä-Yhdistys tekee läheistä yhteistyötä Inkerin ja Viron luterilaisten kirkkojen kanssa. Toiminnassa keskeisellä sijalla ovat talkoorakentaminen ja humanitäärinen avustustoiminta.”
Keskeisellä sijalla ovat siis ” talkoorakentaminen ja humanitäärinen avustustoiminta.”
Mieleeni tulee Kelton kirkon vihkimisjula jostain parinkymmenen vuoden takaa.Siellä eri herätysliikkeetkin saivat suunvuoron. M ieleeni jäi Herättäjäyhdistyksen puiheenvuorosta jotain tämän tapaista. He ilmoittivat, että eivät ehtineet kelttoon mukaan kovin paljoa, mutta antoivat lupauksen Toksovaa varten , jos en väärin muista, niin se oli kai seiotsemäntuhannen miestunnin verran. Siellä monet ihmiset todistivat uskollisuudesta asialle.
Vanhoillislestadiolaisuutta on tullut kritisoiduksi, mutta sanonpa vain, että herätysliikkeistä vl-liike on tällä hetkellä keskustelevin ja avoimin.
Kuten Kakkuri suurinpiirtein Kmaan haastattelussa toteaa, niin körtit murskasivat pikku fraktion legalla. Herännäisyydessä, erityisesti sen kulttuurikörttisiivessä, joka pitää liikkeessä valtaa, toleranssi erimielisyyden suhteen on lähes nolla. Samaa voi sanoa kulttuurikörttien haaraosastosta Tulkaa Kaikki-liikkeestä.
’Leka, joka murskasi fraktion’ oli Herättäjä-Yhdistyksen vuosikokous, jossa valittiin yhdistyksen hallituksen jäsenet erovuoroisten tilalle. ’Fraktio’ oli etukäteen sanonut edustavansa suurta joukkoa heränneistä ja näin saanut ne liikkeelle, jotka eivät katsoneet kuuluvansa siihen ryhmään. Ketään ei estetty puhumasta ennen kokousta, sen aikana tai sen jälkeen. Ainoa murskaus oli selvä ääniero hallitukseen valittujen ja valitsematta jääneiden välillä. Sellaistahan on tapana sanoa murskavoitoksi. Se, että vuosikokouksessa oli paikalla huikeasti enemmän äänivaltaisia jäseniä kuin aiemmin, saattoi johtua SLEY:n taannoisten ’naispappeusvuosikokousten’ maineesta. Körttiläisestä näkökulmasta niissä tehtiin vallankaappaus taistolaisilta omaksutulla strategialla. Saattoi olla hätävarjelun liioittelua.
Miksi herätysliikkeet ovat pihalla? Se lienee totta, että näin on? Olisiko niin, että kirkko nousi ilmaan ja leijaili pois paikalta?
”Herätysliikkeet ovat ihan pihalla” kuin lumiukko.
Jospa herätysliikkeet heräisivät Teemu Kakkuri.
Siihen en kyllä itse ihan usko. Sillä kirkossakin sekä herätysliikkeissä raha on joka nykyisin ratkaisee ja tietysti mediaseksikkyys.
Jäseniä pyritään haalimaan, mutta mitä jäsen saa, muuta kuin jäsenmaksun postiluukusta sekä ”kuivahkon” kymmen sivuisen lehden kerran kuussa.
Toisaalta mitä minä tässä murahtelen, salattu on viisaus ja sitä minulla ei ole. Mutta onneksi on yksi ylitse muiden, jolta ristin ryövärikin saa kysyä neuvoa tyhmänä.
Olisi parasta olla hiljaa, ettei herätä närää, mutta tuo Sandbergin ”raha ratkaisee” näkökulma on minusta outo. En ole sellaista nähnyt.
Kun pieni yhteisö rakentaa talkoilla rukoushuoneen joka toinen vuosi, kai siinä on saatu muutakin kun kuivahko jäsenlehti.
Jos herätysliikkeet ovat pihalla – en lähde tuota lausuntoa arvioimaan – onko kirkko pihalla? Näen hyvin samantapaisia ongelmia niin kirkossa kuin eräässä lest. yhteisössäkin.
Varmastikin kirkkoon suhtautumisessa on tapahtumassa jotakin, mutta,… Mielestäni näilläkin sivuilla ollut keskustelu vakaumuksellinen sanan poistamisesta vaalikelpoisuusehtona kertoo suuresta antamattomasta opetuksesta, mistä kirkko ei ole huolehtinut. Tässä on vielä huomattava, että Piispojen pitäisi huolehtia opetuksesta, mitä Papit antavat. Herätysliikkeet kaikkiaan antavat laiskanpulleille kirkon rivijäsenille tuulahduksen siitä, että jotakin voi olla olemassa. Asia sinänsä hyvä.
”Olisi parasta olla hiljaa, ettei herätä närää, mutta tuo Sandbergin “raha ratkaisee” näkökulma on minusta outo. En ole sellaista nähnyt. Kun pieni yhteisö rakentaa talkoilla rukoushuoneen joka toinen vuosi, kai siinä on saatu muutakin kun kuivahko jäsenlehti”
Yhden rukoushuoneen joka toinen vuosi, pienet on kuviot.
Rukoushuoneitakin kun on erilaisia, toisissa ei tarvitse heittää kun uudet maalit seinälle ja toisissa joudutaan rakentamaan kivijalasta lähtien.
Raha todellakin ratkaisee niin kirkossakin kuin herätysliikkeissä. Jos meillä olisi todellakin talkoo henkeä ja lähimmäisen rakkautta. Niin aina ei valitettaisi rahan puutteesta eikä jäsenistön vähyydestä. Mutta kun bisnes pitäisi pyöriä, niin silloin lähimmäisen rakkaus unohtuu jos ollaan pyyteettömän rehellisiä itsellemme ja näin on kirkossamme ja kirkkomme sisällä olevissa herätysliikkeessä, vai mitä olet mieltä esimerkiksi tapauksesta Aholansaari? Väittäisin enemminkin paikkaa nykyisin ”kulttuurikörttien lomakeskukseksi”
Ehkä on vain sittenkin, että katson asioita aivan erikulmasta kuin esimerkiksi Jorma Ojala.
Se siitä ja sen kestävyydestä. Hyvää syksyä.
Hämmentävää, että Kakkuri on kirjoittanut herätysliikkeistä kirjan ja esittää kuitenkin noin yksioikoisia väitteitä. Tulee mieleen kysymys kuinka laajasti Kakkuri on tutustunut esim. SLEY:n, KL:n ja Raamattuopiston toimintaan? Jos Kakkurilla on sellainen käsitys, etteivät ne olisi kansanliikkeitä ollenkaan -vaan vain työntekijävetoisia? Ja että ylläpitävät vain omaa työtään ja rakenteita. Onkohan Kakkuri tietoinen esim. siitä kuinka paljon esim. KL tai SLEY tekee työtä yhdessä esim. seurakuntien -ja toisten herätysliikkeiden- kanssa. Se tuntuu olevan ihan pimennossa hyvin suurelle osalle ihmisiä. Jotkut tuntuvat ja näyttävät luulevan, että monet järjestöt tekevät vain omaa työtään, vaikka käytännössä monissa piireissä järjestöjen työntekijät ja vapaaehtoiset tekevät prosentuaalisesti jopa suurimman osan työstään yhdessä esim. seurakuntien kanssa.
Tälläinen lyhyt referaatio kirjaa koskevasta lehtijutusta on aika ongelmallinen kun siinä ei avata oikein mitään. Esim. sitä mistä Kakkurin mukaan tietyt järjestöt ovat ”ihan pihalla”. Kansan parissa tapahtuu aika moniakin asioita. Ilmeisesti herätyksestä? Kakkurin mielestä.
Tämä olisi voinut olla ihan hyödyllinen keskustelunavaaja, jos siitä kävisi ilmi Kakkurin ajatukset. Mutta ehkä ei ollut tarkoitus herättää keskustelua vaan todeta vain raflaavasti, että herätysliikkeet ovat Kakkurin mielestä pihalla -jostain.. Kirjasta ajatukset kävisivät tietysti ilmi paremmin. Tai Miettisen jutusta. Ehkä se voisi herättää kiinnostuken kirjaan..
SLEY-asiantuntija Kakkuri ainakin on. Hän on toiminut SLEY:n pappina jo 1980-luvulta lähtien monta vuotta ja ev. opiston rehtorinakin yli 10 vuotta. Ja toiminut ”kentällä” useasti puhujana erilaisissa tilaisuuksissa. Ja väitellyt sodanjälkeisestä evankelisuudesta. Yhtä laaja-alaisesti pätevää SLEY-asiantuntijaa saa hakea. Itsekin jotain SLEY:stä tiedän mutta en sadatta osaa Teemu Kakkuriin verrattuna. Sitä paitsi hänen vaimonsa kotitausta on vahvasti evankelisuudessa.
Herätysliikkeet on samassa määrin kansanliikkeitä kuin sosiaalidemokraattinen puolue: liikkeiden eliitti ja työntekijät sitä toistavat, vaikka ei kai kukaan siihen enää oikeastaan usko.
Suomalaista herätysliiketutkimusta on vaivannut se, että körtit ovat tutkineet körttejä, evankeliset evankelisia ja lestadiolaiset lestadiolaisia. Väitöskirjan tekijöillä tämä on usein tarkoittanut vieläpä sitä, että työn ohjaaja, vastaväittäjä ja väittelijä ovat edustaneet samaa väitöksen kohteena olevaa liikettä. En tarkoita nyt esim. Teemu Kakkurin väitöskirjaa, joka oli hyvä, eikä lainkaan ”sisäsiittoisemmasta” päästä.