Olen teologian kandidaatti, ja opintoihini kuuluu laajasti myös viestintää. Selvitin kandidaatintutkielmassani, Papit tapetilla – pappikuva Helsingin Sanomissa vuonna 2015, sitä, millaisten aiheiden ympärillä papit esiintyivät maamme levikiltään suurimmassa lehdessä. En jaotellut pappeja yksittäisten kirkkokuntien alle, vaan tarkastelun kohteena olivat kaikki lehdessä esiintyneet papit. Vastaavanlaista aiheiden ympärille rakentuvaa tutkimusta ei papeista tältä vuosikymmeneltä ole. Kaiken kaikkiaan pappeja koskevia artikkeleita löytyi vuoden ajalta n. 230 kappaletta.
Ensimmäisen esiteltävän aihealueen, moraalit ja säännöt, osalta voidaan todeta, että papeilla ei näytä olevan suurta sananvaltaa kirkon oppien tai ylempien auktoriteettien päätösten suhteen. Papit esiintyivät myös kirkon oppien uhmaajina ja sääntöjen rikkojina. Pappien esiintyminen kirkon tunnustuksen vastaisen elämäntavan puolustajana voi ihmisen perusoikeuksien toteutumisen kannalta olla myönteistä, mutta tämä ei välttämättä ole kirkon oman arvopohjan mukaista. Pappisvirkaan kuuluu velvoite pysyä kirkon tunnustuksessa. Tämän teeman artikkelit koskivat pääasiassa katolista kirkkoa. Kirkon opit ja pappeja ylemmät auktoriteetit ovat osa pappien arkea, ja ne määrittävät papin toimintaa ja työtä. Myös todellisuudessa papit saattavat kyseenalaistaa ja pohtia kirkon oppien toimivuutta osana työtään, mutta ristiriidat oppien ja vallankäytön suhteen eivät välttämättä ole jokapäiväistä keskusteluilmastoa kirkossakaan.
Artikkeleissa esiintyneet papit kannattivat myös sukupuolineutraalia avioliittoa, ja osa papeista myönsi itsekin kuuluvansa seksuaalivähemmistöön. Kuva papeista on uudistushaluinen, ja he toivovatkin kirkon menevän eteenpäin kysymyksen kanssa. Helsingin Sanomat haluaa rajaavalla ja painottavalla uutisoinnillaan korostaa itsekin kannattavansa liberaalia näkemystä asiasta.
Papit identifioituivat myös seksuaalirikosten ja rahojen kavaltamiseen liittyvien rikosten ympärille. Osassa rikollisuutta koskevissa artikkeleissa henkilön ammattinimike, pappi, on tuotu julki. Ammattinimikkeen julkituomisella halutaan rikkoa käsityksiä papeista, ja herättää keskustelua sekä paheksuntaa pappeja kohtaan.
Lisäksi papit tulivat esille työnkuvansa kautta. Papin työnkuva sisältää kirkossa tapahtuvia toimituksia, mutta samalla pappi on asiantuntija ja tukija. Artikkeleita lukemalla sai monipuolisen kuvan papin työstä myös eri kirkkokunnissa. Artikkelit papeista turvapaikanhakijoiden puolustajina luonnehtivat pappeja kristillisen diakonian ja altruismin toteuttajina. Samalla papit kannustavat muitakin auttamistyöhön. Papit katsovat, että jokainen on yhtä arvokas henkilökohtaisista taidoista, arkipäiväisistä valinnoista tai yhteiskunnallisesta asemasta huolimatta. Turvapaikanhakijoita puolustavat papit antavat papeista totuudenmukaisen kuvan, sillä toisista huolehtiminen kuuluu kristilliseen perinteeseen.
Papit esiintyivät myös elokuvissa, sarjoissa ja kirjallisuudessa. Papit esiintyivät monissa esille tuoduissa teoksissa moraalisesti vääriä tekoja tekevinä henkilöinä tai pahuuden edustajina. Viihdeteollisuus ei ole kuvannut pappeja kovin imartelevassa valossa, etenkin kun erilaisia pedofiilitapauksia alkoi säännöllisesti esiintymään katolisessa kirkossa. Papit kuvataan monesti tekopyhinä ja rikollisina. Helsingin Sanomat on valikoinut artikkeleissaan esitetyt teokset, joten se pystyy vaikuttamaan siihen, mitä lehden lukijat katsovat tai lukevat.
Henkilökuva-artikkelit antoivat papeista inhimillisen kuvan. Jokaisella papilla on oma elämäntarinansa ja omat kokemuksensa, oma arvomaailmansa ja kanta asioihin. Muistokirjoitukset kunnioittavat pappeina toimineita ja heidän uraansa.
Viimeinen pappeja koskeva aihealue koski pappien osallisuutta historiallisesti merkittävissä tapahtumissa. Tällä aihealueella on myös opetuksellinen ulottuvuus. Tarkoituksena on ollut kertoa historiallisten pappien vaikutuksesta nykypäivään.
Vuoden aikana Helsingin Sanomat käsitteli artikkeleissaan pääasiassa katolisen ja luterilaisen kirkon pappeja. Positiivissävytteisistä artikkeleista erottuivat suomalaiset luterilaisen kirkon papit, ja negatiivissävytteisistä pääosin katolisen kirkon papit.
Helsingin Sanomilla on Suomen suurimpana lehtenä vaikutusvaltaa ja paljon lukijoita. Uutisoinnillaan se pystyy vaikuttamaan käsityksiin ja keskusteluilmapiiriin papeista. Monien käsitys papeista voi syntyä pelkästään lehden uutisoinnin pohjalta, ja harvoin, jos ollenkaan tosielämästä. Helsingin Sanomat tarjosi monipuolisen ja monimuotoisen kuvan papeista. On tärkeää tarkastella pappien asemaa mediassa, ja sitä kautta yhteiskunnassa, sillä se auttaa meitä ymmärtämään ja pohtimaan sitä, missä asioissa papit ovat viime aikoina onnistuneet ja missä taas epäonnistuneet, ja miten papit voisivat vaikuttaa oman julkisuuskuvansa kehittymiseen.
Ari Minadis
En käy talkoissa.
Herätysliikkeet ovat ihan pihalla?
Viime kesä meni siinä mielessä minulta vähän ohi, ettei tullut oltua tarpeeksi pihalla, vaikka olisi ollut hyvä olla. En tainnut olla kovin monissa pihaseuroissa, jotka ovat mielestäni erittäin hyvä tapa olla pihalla.
Olen iloinen, että olimme sentään lasten ja perheiden leireillä hirmu paljon pihalla. Juhannuksenakin oltiin Hietoinrannassa aika pihalla, vaikka se olikin järven rantaa.
Evankeliumijuhla meni kaikuvassa suurhallissa. Ehkä mukavampi olisi äänentoiston kannalta ollut olla enemmin pihalla (nuorten teltta ja siikkarijamit olivat kai kuitenkin vähän pihalla).
Tavoittavan työn suhteen olimme pari kertaa pihalla, kun kokooonnuimme soppatykin äärelle. Muuten olemme tyytyneet kokoontumaan viikoittain sisätiloissa. Minusta tuntuu, että varsinkin sadepäivinä Siperian nähneitä vanhuksia ja suomalaista kadun kansaa on mukavampi tavata sisätiloissa (he ovat jo olleet tarpeeksi paljon pihalla).
Jotenkin minusta kuitenkin tuntuu, että meille nuoremmille työntekijöille tekee hyvää olla ihan pihalla.
Mikä on herätysliikkeen alkuperäinen ydinsisältö? Tähän on tietysti oikein ja autuaallista vastata: Kristus. Vaikka vastaus onkin oikea, se ei riitä. Herätysliikkeet toivat Kristuksen aikoinaan yhteiskunnan ja kulttuurin tilanteisiin, joissa Häntä tarvittiin. Yhteiskunta, kulttuuri ja niiden tilanteet muuttuvat. Kenties Kristus on tuotava nyt kokousten ja poytäkirjojen pölyyn. Se maailma ei näet minusta järin kristilliseltä vaikuta.
”Mikä on herätysliikkeen alkuperäinen ydinsisältö? Tähän on tietysti oikein ja autuaallista vastata: Kristus. Vaikka vastaus onkin oikea, se ei riitä”.
Miksei riitä?
Menevätkö herätysliikkeet ohi Kristuksen yhteiskunnan parantajina mielipiteillään. jolloin Hän jää hieman sivulle?
Pitääkö ostaa herätysliikkeiden tavarataloon etukortti jotta pääsee portista sisään?
Henkilökohtaisesti erosin eräästä herätysliikkeestä, koska en halua hypätä samaan kaivoon heidän kanssaan.
”Herätysliikkeet toivat Kristuksen aikoinaan yhteiskunnan ja kulttuurin tilanteisiin, joissa Häntä tarvittiin”.
Herätysliikkeet toivat Kristuksen yhteiskuntaamme?
Minä olen sitä mieltä, että Kristus on tullut yhteiskuntaamme ennen herätysliikkeitä.
Joten kunnia sille kenelle se kuuluu ja tällä kertaa se ei minusta ainakaan kuulu herätysliikkeille.
Kristus ei ole yhteiskunnan parantaja vaan syntisten vapahtaja.
En ole herätysliikkeiden historian asiantuntija, mutta käsitykseni on yksinkertaistaen tämä: rukoilevaisuus toi Kristuksen lounaisen Suomen talonpojille, lestadiolaisuus toi Kristuksen jänkhällä juopotteleville poromiehille, körttiläisyys toi Kristuksen häjyjen vaivaamille pohjalaisille ja hallaisia peltojaan viljeleville savolaisille ja viidesläisyys toi Kristuksen maalta paenneille kaupunkilaisille. Kaikissa tilanteissa taisi olla joku muu osa suomalaisia, jotka kokivat olevansa autuaasti Kristuksen omia. Maamme vaivatut syntiset eivät enää vastaa näitä määritelmiä.
”Kuinka Nasaretista voisi tulla mitään hyvää”?
Minusta olet nyt kyllä hieman erehtynyt maanosasta sekä kaupungista tällä viitauksella. Mutta kun kysymyksessä on henkilö Martti Pentti, ymmärrän kommentin ilmaisu tavan täysin ja minusta se on negatiivinen jos se oli minulle henkilökohtainen viitaus.
”Se on ihan sama, mistä piiristä hengellinen liike lähtee, kunhan se lähtee#.
Onko nyt aivan varma, ettei sillä ole merkitystä, mistä piiristä hengellinen herätys lähtisi?
Olisihan se hienoa kun se alkaisi Teidän piiristä .
Oli liike mikä tahansa mistä herätys alkaisi, niin ajan myötä siinä liikkeessä varmasti esimerkiksi ylpeys jne. nousisivat esille muita herätysliikkeitä kohtaan.
Kuten esimerkiksi körtit, jotka pitävät itseään tänään hieman parempana , vaikka väittävät olevansa alatien kulkijoita.
Tai joku muu Suomen herätysliike mikä katsoo että heidän näkemyksensä ja arvomaailmansa on se oikea Kristuksen seuraajana.
Eli ei se nyt ihan ole sama mistä se herätys lähtee.
Toivoisin että se lähtee Hänestä eikä mistään herätysliikkeestä.
Meidän kai pitäisi sanoa Mariaa sivuten: Miten se on mahdollista, kun en herätyksestä mitään tiedä? Kristikunnassa on tuomitsevaa sanaa ainakin monien mielestä, mutta herätystä ei ole tullut sillä konstilla.
Sitten on tullut voimatekojen tekijöitä, mutta näyttää siltä, ettei sekään tuo herätsta.
Vielä on kolmas linja jossa melkain kaikki käy, mutta ei siinäkään ole herätyksen siementä. Meidän kaikkien täytyy tunnustaa rehellisesti, ettemme ymmärrä yhtään mitään herätyksestä. On huudettava: Apuva!
Tuomion sanat ja voimalliset teot eivät synnytä herätystä, ei takuulla kaiken sallivuuskaan. Eiköhän se ainoa oikea ole evankeliumi, iloinen sanoma rakastavasta Jumalasta ja Jeesuksen sovitustyöstä. Niilo Ylivainionkin kokousten kuulijamäärät laskivat, kun hänet onnistuttiin värväämään armon saarnaajasta keskikaljan vastustajaksi.
Kun ihminen herää oikeasti, syntyy jotain uutta ja liikehdintää. Kun se sitten alkaa vaikuttaa useammassa ihmisessä, syntyy liike. Liike, joka elää kaksi tai kolme sukupolvea ja sitten laitostuu ja pannaan mappiin. Jokainen liike on lopulta mappi siellä valtionarkistossa. Kaikki lähes yhtä hiljaisia ja yksilöä korostavia eikä kukaan halua alistua minkäänlaisiin auktoriteetteihiin.
Tästä todistaaJoosuan kirja, joka kertoo miten kauan palveltiin Jumalaa. Siihen asti, kun joku muistaa, miksi lähdettiin liikkeelle. En kuitenkaan väitä, että kaikki olisivat nuutuneita, mutta tänä aikana toteutuu usein sanonta: Totuudenpuhuja ei saa yösijaa!
Miten auktoriteetteihin alistuminen liittyy herätysliikkeisiin? Liikkeillä on toki johtohahmonsa, mutta eivät ne ole kaikki kovin tiukoissa ohjaksissa.
Jokaisella porukalla on johtjahahmonsa. hallita voidaan pelottelemalla, joka ei enää onnistu ihan sataprosenttisesti, joten liikehdintää tulee niissä puitteissa.
Ehkä vaivattomin ja tällä hetkellä menestyvin tapa hallita on kaiken salliminen niin, että lyyvvään vaan hivelevällä terällä ja toinen terä jää käyttämättä.
Johtohahmon pelolla tai muulla painostuksella hallitsema uskonnollinen liike ei ole herätysliike, vaan lahko. Kaiken salliminen taas ei ole hallitsemista lainkaan, suosion kalastelua korkeintaan. Miten tämä vallankäytön teema kuuluu herätysliikkeisiin? Ihmettelen edelleen. Eikö herätys lähde liikkeelle usein jostakin yhteisestä kokemuksesta ja järjesty vasta seuraavassa vaiheessa joidenkin henkilöiden johtoon. Johtamisella ja hallitsemisellakin on eroa.
Kerronpa tapauksesta, jossa Turun Kansanlähetys on ihan pihalla: aikovat järjestää luentoja David Pawsonin 40 vuotta vanhasta ja vanhentuneesta vihanlietsontaopuksesta Sinitaivassalissa. Kirjasta, jossa hekumoitiin mm. sillä epätodennäköisellä skenaariolla, että homoseksuaalit tulisivat muka käymään heterojen kimppuun. Toivottavasti ev lut seurakuntayhtymä ei ole mukana rahoittamassa moista jonninjoutavaa moskaa!
Toivottavasti ev lut seurakuntayhtymä
”Kaiken salliminen taas ei ole hallitsemista lainkaan, suosion kalastelua korkeintaan”.Martti Pentti 04.10.2014 08:27
Olen aivan samaa mieltä Martti Pentti. Tämän päivän herännäisyys sallii kaiken ja kalastelee suosiota, mutta näinhän tekee myös kirkkomme. Suokaa anteeksi unohdin että herännäisyys on kirkon sisällä vaikuttava herätysliike, mikä minusta kyllä saa vaikuttaa liikaa kirkossamme ja sen työntekijöissä.
”Miten tämä vallankäytön teema kuuluu herätysliikkeisiin”?
Martti Pentti 04.10.2014 08:27
Sopii kysyä todellakin, miten vallankäytön teema kuuluu tämän päivän herätysliikkeisin tai esimerkiksi Herättäjän-yhdistys ry kohdalla?
Minusta viime kesän tapahtumat saivat aika irvokkaan kuvan heränneinten piirissä ja todistivat myös sen, että ne jotka olivat hieman erimieltä yhdistyksen vaikuttajien ja hallituksen kanssa. Niin heistä tehtiin suorastaan naurunalaisia ”körtti kapinoitsijoita”.
Minusta nämä tapahtumat ja kirjoitukset osoittivat sen kuinka pihalla heränneet kulttuurikörtit ovat.
Lopuksi esimerkki tämän päivän vallasta sekä vallan kahvassa olevasta hallituksesta eräässä herätysliikkeessä.
https://www.h-y.fi/1581-yhdistyksen-saannot
”Niin heistä tehtiin suorastaan naurunalaisia ’körttikapinoitsijoita’.” Nauretaan sitten ’kulttuurikörteille’!
Milloin mahdettiin ensimmäisen kerran julkisuudessa käyttää körttikapina-nimitystä? Kuka sitä silloin käytti?
Tämän löysin: http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=969.0
Martti Pentti 06.10.2014 21:35
”Nauretaan sitten ‘kulttuurikörteille’!
Miksi pitäisi nauraa teille, kaikki ja kaiken tietäville.
Ei minua ainakaan naurata, päinvastoin.
Mutta , jotta tämä herätysliikkeistä ja erityisesti kulttuurikörteistä keskustelu ei olisi enää minun ja Martti Pentin välistä.
Jätän tämän keskustelun omalta osaltani herätysliikkeistä tähän.