Ihmisen seksuaalinen käyttäytyminen on osa — iso osa — ihmisyhteisön elämää. Tähän kuuluvat käytännöt ja normit, niiden noudattaminen ja rikkominen. Normit myös muuttuvat aikojen ja tilanteiden kuluessa. Yleensä uskonnot ovat hyväksyneet nikotellen erilaiset muutokset; esimerkkinä Suomen kirkon suhtautuminen avioeroon. Toinen vaihtoehto on ollut pitää kiinni vanhoista näkemyksistä, joista uskovat piittaavat, jos piittaavat; esimerkkinä katolilaisten suhtautuminen ehkäisykieltoon. Kristinuskon tai juuri minkään muunkaan uskonnon ydin ei kuitenkaan ole seksuaalimoraali.
Miten sitten on mahdollista, että homoseksuaaleista on tullut niin keskeinen osa kirkollista keskustelua? Kaikki muutokset ovat haastaneet kirkon tullessaan, siinä ei ole mitään uutta. Nyt vain sekä kielenkäyttö että toimenpiteet ovat saaneet ennennäkemättömiä ulottuvuuksia. Suhtautumisesta yhden vähemmistön oikeuksiin on tullut kysymys, joka tuntuu vaarantavan kirkollisen yhteyden maan päällä ja pelastuksen iankaikkisuudessa. Miksi tässä kysymyksessä ei näytä olevan mahdollista löytää rauhanomaista rinnakkaiseloa?
Kun ymmärrys seksuaalisuudesta on muuttunut, niin suomalaisten enemmistön suhtautuminen homoseksuaalisuuteen ja homoihin ja lesboihin on muuttunut ja muuttumassa. Osa kirkon aktiivisista jäsenistä jakaa tämän muutoksen. Minulle ja monelle muulle tämä on kysymys ihmisen hyväksymisestä. Ja siihen hyväksymiseen kuuluu myös hänen parisuhteensa hyväksyminen. Näen asian niin, että ymmärryksemme rakkauden (ei tarkoita eroottista rakkautta) ja oikeudenmukaisuuden toteuttamisesta— eli Jumalan tahdosta — on syventynyt.
Ajattelen niin, että tämän myönteisen vaihtoehdon rinnalla on kolme välittävää vaihtoehtoa, joiden kanssa keskusteleminen rakentavasti on realistinen mahdollisuus. Ja joiden kanssa asia pysyy järkevissä mittasuhteissa. Yksi on se, että pidetään tiukasti kiinni siitä, että avioliitto on miehen ja naisen välinen, mutta muuten pyritään eroon kaikesta syrjintään vivahtavastakin. Toinen vaihtoehto on, että homoseksuaalista käyttäytymistä pidetään syntinä, mutta ajatellaan, että joku toinen voi nähdä tilanteen toisin. Kolmannessa homoseksuaalista käyttäytymistä pidetään syntinä, mutta sitoutunutta parisuhdetta pidetään pienempänä pahana kuin irtosuhteita; ja ehkä avoimmuutta parempana kuin kaappiin menemistä. Kaikille näille on tyypillistä heteronormatiivinen ajattelu ja kahtessa viimeisessä myös ainakin henkinen rasismi syntileiman kautta — siis minun mielestäni.
Osa keskustelijoista näkee asian Raamattu-kysymyksenä. Argumentin rakenne on seuraava: Raamattu kieltää homo- ja lesbosuhteet; kristityn on toteltava Raamattua; se, joka luistaa tässä asiassa on syvästi harhaoppinen ellei kokonaan lakkaa olemasta kristitty. Periaatteessa tämänkin argumentin kanssa voisi keskustella. Voidaan perustellusti kysyä, puhuuko Raamattu samasta asiasta kuin me puhuessaan miesten kanssa makaavista miehistä? Toiseksi tulee kysymys siitä, mikä Raamatussa on aikaan sidottua ja mikä ikuisesti pysyvää. Oma kokemukseni on, että kriittiset kysymykset torjutaan argumentilla, jonka mukaan niiden esittäjä on liberaaliteologi, jolle Pyhä Henki ei ole avannut kirjoituksia; mutta uskova kyllä tietää, mitä Henki puhuu.
Toiset taas näkevät asian synti- ja pelastuskysymyksenä. Jos tätä asiaa lakataan pitämästä syntinä, turmellaan koko kristillinen käsitys synnistä. Ja kun synti-käsitys on vinoutunut, ei armo- ja pelastuskäsityskään voi olla kunnossa. Välillä tähän argumenttiin lisätään mausteeksi kysymys parannuksen tekemisestä: kristillisen uskon pitäisi näkyä parannuksentekona ja homoseksuaalisuuttaan toteuttava elää avoimesti julkisynnissä. Johtopäätös on, että taipumustaan toteuttava homo on matkalla helvettiin. Joillakin keskustelijoilla on sen verran hengellistä itsesuojeluvaistoa suhteessa kadotustuomion lausumiseen, että jättävät viimeisen johtopäätöksen esittämättä.
Kahteen viimeiseen argumenttiin liittyy usein myös eräänlainen kiristys. Boikotoimme niitä, jotka hyväksyvät homostelun; boikotoimme myös niitä, jotka tekevät yhteistyötä niiden kanssa, jotka hyväksyvät homostelun; boikotoimme niitä, jotka eivät tuomitse niitä…. Tanskan kahdeksan järjestöjohtajan uhittelu on tuore esimerkki tästä. Sama kaiku oli askelten myös silloin kun Suomen Lähetysseuran yhdestä lähettiparista alettiin vaahdota. Suorastaan surkuhupaisaa on, että tämän argumentin esittäjät syyttävät toista osapuolta säännöllisesti kirkollisen yhteyden rikkomisesta.
Ihan omassa luokassaan on sitten kysymys, miksi rikotte kirkollisen yhteyden näin vähäisen asian takia? Asiaa pidetään vähäisenä, koska se koskee vain pientä vähemmistöä ja heilläkin vain yhtä elämänaluetta. Samaan aikaan tämä pieni asia on niin suuri, että koko kirkko tuhoutuu, jos vähänkin annetaan periksi. Niin ja pieni se tuntuu olevan nimenomaan sille, jota se koskettaa henkilökohtaisesti.
Muille kuin asianosaisille sivuasiasta tulee pääasia, jos he puolustavat omaa kantaansa kaikin mahdollisin keinoin. Eli kolmannella kotimaisella: by any means necessary.
”Kirkon kannalta ratkaiseva hetki tulee, kun avioliittolakia muutetaan.”
Ei sitä muuteta. Vaikka evankelisluterilainen kirkko kovasti ajaa muutosta, niin kansanedustajien enemmistö kuulemma vastustaa sitä.
Jusu,
Minä taas näen asian näin, syntiinlankeemuksessa on merkittävä osuus, ihmisen seksuaalisuus on kokenut vaurioita. Vaurion seuraus tulee ilmi mm. homoseksuaalisuutena. Se miten ihmisen sukupuolinen suuntautuminen saattaisi muodostua, on olemassa lukemattomia variaatioita. Kukaanhan ei synny homona, lapsen seksuaalisuus kehittyy myöhemmin ja siihen vaikuttaa monet tekijät. Me emme näe lapsen seksuaalista suuntautumista, se tulee ilmi myöhemmin ja tekijöitä on kuten sanoin monia.
Ympäristötekijöiden vaikutus on merkittävä. Sanotaanko nyt vaikka näin, homus kasvaa räjähdysmäisesti koska media tekee siitä hienon asian. Tämä on aika yksinkertainen yhtälö, koska ympäristö vaikuttaa lapsen seksuaaliseen kehitykseen.
Uusi eduskunta valitaan neljän vuoden välein. On ihan mahdollista, jopa todennäköistä, että nykyinen eduskunta ei muuta avioliittolakia. Sitä ei välttämättä tee edes seuraava eduskunta, mutta on perusteltua tehdä ennustus, että viimeistään vuoden 2019 vaalien jälkee muodostuva hallitus ottaa asian hallitusohjelmaan ja laki tulee voimaan vuonna 2020.
Tämä antaa taantumuksellisille tahoille vielä 7 vuotta aikaa vastustaa niiden parien (mukaanlukien puolisoni ja minun) avioitumista, jotka ovat jo vuosien ajan odottaneet avioliitto-oikeutta.
En lähde keskustelemaan teorioista, joiden mukaan jokin yliluonnollinen voima, joka on kuvattu tuhansia vuosia vanhassa kirjassa, määrittäisi ihmisen seksuaalisen suuntautumisen. Menee vähän Harry Potter -osastolle.
Kuten sanoit, lapsen seksuaalinen suuntautuminen tulee näkyväksi tyypillisesti murrosiässä. On esitetty näkemyksiä, joidenka mukaan se, millaiseksi ihmisen seksuaalinen suuntautuminen aikanaan muodostuu, määräytyy jo raskausaikana. On jopa löydetty eroavaisuuksi heteroiden ja homojen aivojen rakenteesta. Mikäli nämä teoriat pitävät paikkaansa, olisi perusteltua sanoa, että lapsi syntyy homoksi tai heteroksi.
Kaikkien aiheesta tehtyjen tutkimusten valossa homoihin myönteisesti suhtautuvissa kulttuureissa ei esiinny homoseksuaalisuutta sen enempää kuin homoihin kielteisesti suhtautuvissa. Ihmisen seksuaalinen suuntautuneisuus ei ole riippuvainen siitä, hyväksyykö ympäristö hänet sellaisena kuin hän on.
On tietenkin totta, että myönteinen ilmapiiri antaa ihmiselle paremmat mahdollisuudet toteuttaa seksuaalisuuttaan julkisesti sekä houkuttelee seksuaalivähemmistöjä muuttamaan tällaisille alueille.
Tarkoitin kuitenkin sitä, että myönteinen suhtautuminen homoihin ei saa aikaan sitä, että homojen määrä populaatiossa kasvaisi. Samoin vihamielinen suhtautuminen ei muuta homoja heteroiksi.
Epäilen, että tässä on kyseessä väärinkäsitys.
Biologit tuntuvat mielellään puhuvan siitä, että jokin omainaisuus muodostuu geenien ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksesta. Minun käsitykseni mukaan tällöin puhutaan tyypillisesti esimerkiksi:
(1) Lämpötilasta
(2) Happamuudesta
(3) Hormonitasosta
(4) Happipitoisuudesta
Eli ympäristötekijöillä viitataan esimerkiksi raskaudenaikaisiin olosuhteisiin.
Sen sijaan ympäristötekijöillä ei käsittääkseni tarkoiteta sitä, että lapsen homoseksuaalisuuden synnyttäisi vaikkapa läheinen äiti, etäinen isä, myönteinen suhtautuminen homoihin tai lasten leikkikavereiden lukumäärä tai sukupuoli.
Voi Heikki Leppä,
Ei tästä mitään näytä tulevan vielä tällä vuosisadalla.
Homous on synnin seuraus, uh, kun pieni poika tykkää kauniista vaatteista, on vilkas ja elehtiväinen, tai pieni tyttö on alusta asti hyvin poikamainen ja myöhemmin ”hyvä jätkä”, mistä synnistä se on seuraus?
Toivon, että joku asioista todella tietävä kirjoittaisi siitä, kuinka munasolun ja siittiösolun yhdyttyä jonkin aikaa kaikki alkiot ovat naispuolisia ja sitten osaan tapahtuu muutos miespuolisiksi ja osaan ei ja tässä vaiheessa olevassa häiriössä tapahtuu jotain mikä aiheuttaa syntymisen heteroksi tai seksuaaliseen vähemmistöön.
On höpö höpöä, että mainonta ja median julkaisut seksuaalivähemnmistöistä saavat jonkun henkilön muuttumaan lesboksi tai homoksi.
Poikkeava lapsi voi syntyä vaikka kummallakin vanhemmalla on normaalit geenit. Tapahtuu mutatioita.
Annetaan ihmisten olla fundamentalisteja, liberaaleja, seurataan Jeesusta ja mietitään mitä hän tässä tilanteessa tekisi. Hän ehkä sanoisi: Lopettakaa turha vouhkaaminen, säilyttäkää tämä kaunis maapallo, joka on tuhoutumassa, kun te ette katso nenäänne pitemmälle, rakastakaa sitä ja toisianne.
Homoseksuaalisuus ei ole seksuaalinen kehityshäiriö.
Lääketieteellistä tautiluokitusta ylläpitää Maailman terveysjärjestö WHO. Suomen osalta sitä hallinnoiva viranomainen on Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL).
Jos et usko, ettei homous ole seksuaalinen kehityshäiriö, voit tarkistaa asian itse täältä (suomenkielinen tautiluokitus):
http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/15c30d65-2b96-41d7-aca8-1a05aa8a0a19
Jusu. Ottamatta kantaa siihen, onko homokeskustelu sinänsä hyvä vai paha asia, huomautan, että olet itse kyllä ollut yksi sitä keskustelua Kotimaa24:ssä ylläpitävä voima 2063 kommentillasi, joista aika harva kai koskee muuta kuin juuri tätä asiaa.
Muistan sinun kertoneen, että juuri tämä kysymys oli se, miksi tälle keskusteluareenalle ilmestyit. Yritin etsiä muita, jotka olisivat yltäneet tuohon kommenttimäärään, mutta en pikaisella tarkistuksella löytänyt. Jokaisella saa tietysti olla oma agendansa, mutta ei silloin voi ihmetellä, että keskustelua syntyy.
Heikki,
lainasit jonkun toisen kommenttia, siihen liittyen: ”Se tiedetään varmasti, että ratkaisevat ja peruuttamattomat asiat ovat tapahtuneet ennen kuin ihminen itse tiedostaa asiaa tai tekee siihen liittyviä tietoisia ratkaisuja.” ”Tästä ovat yhtä mieltä kaikki paitsi homofobiafundamentalistit.”
Huomaatko, että tietynlaista fundamentalismia on sekä lainauksessasi että loppukaneetissasi? Minusta näytät ajattelevan paljon homoliikkeen aktivistien tavoin. Siihen ajatteluun ei sovi esim. Mario Bergnerin omakohtainen kertomus homoudestaan, kristillisen uskon omakohtainen löytäminen ja halu etsiä muutosta seksuaaliseen suuntautuneisuuteensa. Mario lähti etsimään omalla kohdallaan mahdollisia vaikuttaneita syitä- ja hän alkoi sielunhoidossa tunnistaa noita torjumiaan ”tuntemattomia asioita” (juuret lapsuudessa hänen kohdallaan). Mario Bergnerin kirja on osoitus sinnikkäästä totuuden etsimisestä Kristuksen, syvällisten sielunhoitajien ja ystävien avulla. Jeesus sanoi: ”Etsivä löytää”.
En minä ihmettele eikä minua haittaa, että homoseksuaalisuudesta syntyy keskustelua. Huomautan lisäksi, että minulla ei ole oikeuksia kirjoittaa tälle sivustolle uutisia tai blogeja, joten kommentoin ainoastaan muiden kirjoittamia homoblogeja tai -uutisia.