Ihmisen seksuaalinen käyttäytyminen on osa — iso osa — ihmisyhteisön elämää. Tähän kuuluvat käytännöt ja normit, niiden noudattaminen ja rikkominen. Normit myös muuttuvat aikojen ja tilanteiden kuluessa. Yleensä uskonnot ovat hyväksyneet nikotellen erilaiset muutokset; esimerkkinä Suomen kirkon suhtautuminen avioeroon. Toinen vaihtoehto on ollut pitää kiinni vanhoista näkemyksistä, joista uskovat piittaavat, jos piittaavat; esimerkkinä katolilaisten suhtautuminen ehkäisykieltoon. Kristinuskon tai juuri minkään muunkaan uskonnon ydin ei kuitenkaan ole seksuaalimoraali.
Miten sitten on mahdollista, että homoseksuaaleista on tullut niin keskeinen osa kirkollista keskustelua? Kaikki muutokset ovat haastaneet kirkon tullessaan, siinä ei ole mitään uutta. Nyt vain sekä kielenkäyttö että toimenpiteet ovat saaneet ennennäkemättömiä ulottuvuuksia. Suhtautumisesta yhden vähemmistön oikeuksiin on tullut kysymys, joka tuntuu vaarantavan kirkollisen yhteyden maan päällä ja pelastuksen iankaikkisuudessa. Miksi tässä kysymyksessä ei näytä olevan mahdollista löytää rauhanomaista rinnakkaiseloa?
Kun ymmärrys seksuaalisuudesta on muuttunut, niin suomalaisten enemmistön suhtautuminen homoseksuaalisuuteen ja homoihin ja lesboihin on muuttunut ja muuttumassa. Osa kirkon aktiivisista jäsenistä jakaa tämän muutoksen. Minulle ja monelle muulle tämä on kysymys ihmisen hyväksymisestä. Ja siihen hyväksymiseen kuuluu myös hänen parisuhteensa hyväksyminen. Näen asian niin, että ymmärryksemme rakkauden (ei tarkoita eroottista rakkautta) ja oikeudenmukaisuuden toteuttamisesta— eli Jumalan tahdosta — on syventynyt.
Ajattelen niin, että tämän myönteisen vaihtoehdon rinnalla on kolme välittävää vaihtoehtoa, joiden kanssa keskusteleminen rakentavasti on realistinen mahdollisuus. Ja joiden kanssa asia pysyy järkevissä mittasuhteissa. Yksi on se, että pidetään tiukasti kiinni siitä, että avioliitto on miehen ja naisen välinen, mutta muuten pyritään eroon kaikesta syrjintään vivahtavastakin. Toinen vaihtoehto on, että homoseksuaalista käyttäytymistä pidetään syntinä, mutta ajatellaan, että joku toinen voi nähdä tilanteen toisin. Kolmannessa homoseksuaalista käyttäytymistä pidetään syntinä, mutta sitoutunutta parisuhdetta pidetään pienempänä pahana kuin irtosuhteita; ja ehkä avoimmuutta parempana kuin kaappiin menemistä. Kaikille näille on tyypillistä heteronormatiivinen ajattelu ja kahtessa viimeisessä myös ainakin henkinen rasismi syntileiman kautta — siis minun mielestäni.
Osa keskustelijoista näkee asian Raamattu-kysymyksenä. Argumentin rakenne on seuraava: Raamattu kieltää homo- ja lesbosuhteet; kristityn on toteltava Raamattua; se, joka luistaa tässä asiassa on syvästi harhaoppinen ellei kokonaan lakkaa olemasta kristitty. Periaatteessa tämänkin argumentin kanssa voisi keskustella. Voidaan perustellusti kysyä, puhuuko Raamattu samasta asiasta kuin me puhuessaan miesten kanssa makaavista miehistä? Toiseksi tulee kysymys siitä, mikä Raamatussa on aikaan sidottua ja mikä ikuisesti pysyvää. Oma kokemukseni on, että kriittiset kysymykset torjutaan argumentilla, jonka mukaan niiden esittäjä on liberaaliteologi, jolle Pyhä Henki ei ole avannut kirjoituksia; mutta uskova kyllä tietää, mitä Henki puhuu.
Toiset taas näkevät asian synti- ja pelastuskysymyksenä. Jos tätä asiaa lakataan pitämästä syntinä, turmellaan koko kristillinen käsitys synnistä. Ja kun synti-käsitys on vinoutunut, ei armo- ja pelastuskäsityskään voi olla kunnossa. Välillä tähän argumenttiin lisätään mausteeksi kysymys parannuksen tekemisestä: kristillisen uskon pitäisi näkyä parannuksentekona ja homoseksuaalisuuttaan toteuttava elää avoimesti julkisynnissä. Johtopäätös on, että taipumustaan toteuttava homo on matkalla helvettiin. Joillakin keskustelijoilla on sen verran hengellistä itsesuojeluvaistoa suhteessa kadotustuomion lausumiseen, että jättävät viimeisen johtopäätöksen esittämättä.
Kahteen viimeiseen argumenttiin liittyy usein myös eräänlainen kiristys. Boikotoimme niitä, jotka hyväksyvät homostelun; boikotoimme myös niitä, jotka tekevät yhteistyötä niiden kanssa, jotka hyväksyvät homostelun; boikotoimme niitä, jotka eivät tuomitse niitä…. Tanskan kahdeksan järjestöjohtajan uhittelu on tuore esimerkki tästä. Sama kaiku oli askelten myös silloin kun Suomen Lähetysseuran yhdestä lähettiparista alettiin vaahdota. Suorastaan surkuhupaisaa on, että tämän argumentin esittäjät syyttävät toista osapuolta säännöllisesti kirkollisen yhteyden rikkomisesta.
Ihan omassa luokassaan on sitten kysymys, miksi rikotte kirkollisen yhteyden näin vähäisen asian takia? Asiaa pidetään vähäisenä, koska se koskee vain pientä vähemmistöä ja heilläkin vain yhtä elämänaluetta. Samaan aikaan tämä pieni asia on niin suuri, että koko kirkko tuhoutuu, jos vähänkin annetaan periksi. Niin ja pieni se tuntuu olevan nimenomaan sille, jota se koskettaa henkilökohtaisesti.
Muille kuin asianosaisille sivuasiasta tulee pääasia, jos he puolustavat omaa kantaansa kaikin mahdollisin keinoin. Eli kolmannella kotimaisella: by any means necessary.
Otsikkoon viitaten tuntuu siltä, että homoille sivuasiasta on tullut pääasia. Hyvä päästä kaapista vaan eikös vähempikin metelöinti riittäisi? Ihan kuin maailmassa ei muuta olisi kuin homojen edunvalvonta.
Maija Mäkelä, viittaat nähtävästi keskusteluumme täällä. Keskustelimme ei-ammattimaisesta ja julkisesta diagnoosien tekemisestä, jota moitit. Minä kyselin, miksi tällaiseen toimintaan reagoidaan kielteisesti nyt, kun yksi toimittaja on kirjoittanut yhden kolumnin aiheesta? Samaan kysymykseen on suhtauduttu päinvastaisesti tälläkin foorumilla ja tätä toimintaa on vuosikausia puolustettu asiaan vihkiytyneiden kristillisten järjestöjen tekemänä kun kohteena ovat homoseksuaalit. Kysymys oli siis periaatteen soveltamisesta, kuten totesin lukuisia kertoja keskustelun aikana, ei homoseksuaalisuudesta ja hyvin silmiinpistävän ristiriidan vuoksi kyselin asiasta. On oikeasti ihan kiinnostava kysymys, miksi tällaista tietyn periaatteen korostamista täysin päinvastaisessa hengessä ilmenee ja mitä siitä seuraa. Mielestäni se ei ole lainkaan mitätön juttu, kuten siellä ketjussa myös perustelin. Ja huomiota se kyllä kiinnittää ja saa aikaan myös keskustelua.
Muuten en pidä erityisenä ihmeenä, että seksuaalivähemmistöihin kuuluvat henkilöt osallistuvat seksuaalivähemmistöja koskevaan keskusteluun eivätkä katso perustelluksi pysyä silkkana objektina, kuten kirkollisessa keskustelussa on ollut tapana.
Tällä foorumilla kirjoittaa muutama homoseksuaali. Aika ymmärrettävää, että he kommentoivat homoasiaa. Mutta noin yleisesti, kun tutkii verkkolehden kirjoituksia (toimittajat lienevät heteroita?), niiden kommentteja sekä blogikirjoitusten kommentteja, niin ylivoimaisesti pisimmät ketjut muodostuvat homoasian alle. Blogeissa on paljon hyvin laadittuja, tärkeitä kysymyksiä käsitteleviä kirjoituksia, jotka ovat keränneet vain muutaman kommentin ja suosituksen. Homoutta käsittelevät ketjut sen sijaan venyvät mahdottoman pitkiksi. Yksinäänkö ne muutamat homot niihin kirjoittelevat?
Kyllä tyhmempikin tätä Kotimaa24:ä selatessa tajuaa, mikä aihe täällä kiinnostaa ja puhuttaa eniten.
Tavallaan ymmärrän, mutta toisaalta tämä on vähän ajattelematon kommentti. Voisi esittää vastakysymyksen: Jos kerran asia ei ole tärkeä niin miksi homosuhteiden syntiseksi julistaminen tai homoparien avioliitto-oikeuden vastustaminen ovat niin merkittäviä kysymyksiä?
( Jusu Vihervaara)
Ne ovat siksi merkittäviä, että säilyisi sellainen sukupolvi jolle homosuhteet ovat edelleen Jumalan sanan pohjalta väärin, ei tavoiteltava, ei normaali ja luonnotonta kuten Paavali sanoo.
Kristityt kaikkialla vastustavat sellaista joka ylittää normatiivisuuden rajat. He eivät halua, että luonnottomuudesta tulee luonnollista. Homoseksuaalisuus on siis erittäin jakava aihe kaikkialla maailmassa ja kirkoissa.
Kristinuskon ydin on ihan jotain muuta kuin sukupuoliyhteyttä.
Ainakaan Kankaanpäässä ei vastustettu, vaan kehoitettiin ylittämään normatiivisuuden rajat, kun sisäministeri neuvoi uskovia rikkomaan lakia, jos Raamattu heidän mielestään niin sanoo. Laithan ovat kaikkia kansalaisia velvoittavia normeja.
Luonnottomuuskin on melkoinen kompastuskivi paajaselle. Ilman kommervenkkejä on aika vaikea perustella, miksi autoa saa ajaa ja mikrobit poistaa elimistöstä ihmisen kehittämillä lääkkeillä. Sananvapaus samoin kuin neitseellinen sikiäminenkin kuulunevat luonnottomina kristityn vastustettavien listalle.
Sami Paajanen:
Näinhän se on… Ugandassa ja Etiopiassa on tällainen vastustus kristittyjen taholta hyvinkin voimakasta…. 3-10v vankeutta ei heidän mielestään riitä rankaisuksi homoudesta.
Mitä mieltä sinä olet? Tällaistako Suomeenkin haluat?
Joku kristitty kertoi, että Raamatun mukaan ateismikin on vastaava tuomittava asia, kuin homous. Onko ateistit seuraava vainon kohde?
Martin Niemöller: ”Ensin ne tulivat hakemaan kommunistit, ja en puhunut mitään koska en ollut kommunisti.
Sitten ne tulivat hakemaan ammattiyhdistysihmiset, ja en puhunut mitään koska en ollut ammattiyhdistyksessä.
Sitten ne tulivat hakemaan juutalaiset, ja en puhunut mitään koska en ollut juutalainen.
Sitten ne tulivat hakemaan minut, ja silloin ei enää ollut ketään joka olisi puhunut puolestani.”
Jani Salminen. Viittasit meidän keskusteluihimme. Se on yksi niistä, jota tarkoitin. Tarja Koivumäki oli jo sitä ennen kääntänyt keskustelun homoseksuaaleihin ja meihin, tuohon kolumniin kriittisesti suhtautuneisiin, ”syyttäen” meitä vuodesta toiseen jatkuneesta väärästä suhtautumisesta homoseksuaaleihin:
Hän puhui monikossa ja kun katselin meitä ”samoja”, en tällaisia syyllisiä kovinkaan paljon löytänyt. Pyysinkin Tarja Koivumäkeä etsimään minun kommenteistani edes yhtä tällaista homoseksuaaleja syrjivää kirjoitusta. Hän ei vastannut.