Ihmisen seksuaalinen käyttäytyminen on osa — iso osa — ihmisyhteisön elämää. Tähän kuuluvat käytännöt ja normit, niiden noudattaminen ja rikkominen. Normit myös muuttuvat aikojen ja tilanteiden kuluessa. Yleensä uskonnot ovat hyväksyneet nikotellen erilaiset muutokset; esimerkkinä Suomen kirkon suhtautuminen avioeroon. Toinen vaihtoehto on ollut pitää kiinni vanhoista näkemyksistä, joista uskovat piittaavat, jos piittaavat; esimerkkinä katolilaisten suhtautuminen ehkäisykieltoon. Kristinuskon tai juuri minkään muunkaan uskonnon ydin ei kuitenkaan ole seksuaalimoraali.
Miten sitten on mahdollista, että homoseksuaaleista on tullut niin keskeinen osa kirkollista keskustelua? Kaikki muutokset ovat haastaneet kirkon tullessaan, siinä ei ole mitään uutta. Nyt vain sekä kielenkäyttö että toimenpiteet ovat saaneet ennennäkemättömiä ulottuvuuksia. Suhtautumisesta yhden vähemmistön oikeuksiin on tullut kysymys, joka tuntuu vaarantavan kirkollisen yhteyden maan päällä ja pelastuksen iankaikkisuudessa. Miksi tässä kysymyksessä ei näytä olevan mahdollista löytää rauhanomaista rinnakkaiseloa?
Kun ymmärrys seksuaalisuudesta on muuttunut, niin suomalaisten enemmistön suhtautuminen homoseksuaalisuuteen ja homoihin ja lesboihin on muuttunut ja muuttumassa. Osa kirkon aktiivisista jäsenistä jakaa tämän muutoksen. Minulle ja monelle muulle tämä on kysymys ihmisen hyväksymisestä. Ja siihen hyväksymiseen kuuluu myös hänen parisuhteensa hyväksyminen. Näen asian niin, että ymmärryksemme rakkauden (ei tarkoita eroottista rakkautta) ja oikeudenmukaisuuden toteuttamisesta— eli Jumalan tahdosta — on syventynyt.
Ajattelen niin, että tämän myönteisen vaihtoehdon rinnalla on kolme välittävää vaihtoehtoa, joiden kanssa keskusteleminen rakentavasti on realistinen mahdollisuus. Ja joiden kanssa asia pysyy järkevissä mittasuhteissa. Yksi on se, että pidetään tiukasti kiinni siitä, että avioliitto on miehen ja naisen välinen, mutta muuten pyritään eroon kaikesta syrjintään vivahtavastakin. Toinen vaihtoehto on, että homoseksuaalista käyttäytymistä pidetään syntinä, mutta ajatellaan, että joku toinen voi nähdä tilanteen toisin. Kolmannessa homoseksuaalista käyttäytymistä pidetään syntinä, mutta sitoutunutta parisuhdetta pidetään pienempänä pahana kuin irtosuhteita; ja ehkä avoimmuutta parempana kuin kaappiin menemistä. Kaikille näille on tyypillistä heteronormatiivinen ajattelu ja kahtessa viimeisessä myös ainakin henkinen rasismi syntileiman kautta — siis minun mielestäni.
Osa keskustelijoista näkee asian Raamattu-kysymyksenä. Argumentin rakenne on seuraava: Raamattu kieltää homo- ja lesbosuhteet; kristityn on toteltava Raamattua; se, joka luistaa tässä asiassa on syvästi harhaoppinen ellei kokonaan lakkaa olemasta kristitty. Periaatteessa tämänkin argumentin kanssa voisi keskustella. Voidaan perustellusti kysyä, puhuuko Raamattu samasta asiasta kuin me puhuessaan miesten kanssa makaavista miehistä? Toiseksi tulee kysymys siitä, mikä Raamatussa on aikaan sidottua ja mikä ikuisesti pysyvää. Oma kokemukseni on, että kriittiset kysymykset torjutaan argumentilla, jonka mukaan niiden esittäjä on liberaaliteologi, jolle Pyhä Henki ei ole avannut kirjoituksia; mutta uskova kyllä tietää, mitä Henki puhuu.
Toiset taas näkevät asian synti- ja pelastuskysymyksenä. Jos tätä asiaa lakataan pitämästä syntinä, turmellaan koko kristillinen käsitys synnistä. Ja kun synti-käsitys on vinoutunut, ei armo- ja pelastuskäsityskään voi olla kunnossa. Välillä tähän argumenttiin lisätään mausteeksi kysymys parannuksen tekemisestä: kristillisen uskon pitäisi näkyä parannuksentekona ja homoseksuaalisuuttaan toteuttava elää avoimesti julkisynnissä. Johtopäätös on, että taipumustaan toteuttava homo on matkalla helvettiin. Joillakin keskustelijoilla on sen verran hengellistä itsesuojeluvaistoa suhteessa kadotustuomion lausumiseen, että jättävät viimeisen johtopäätöksen esittämättä.
Kahteen viimeiseen argumenttiin liittyy usein myös eräänlainen kiristys. Boikotoimme niitä, jotka hyväksyvät homostelun; boikotoimme myös niitä, jotka tekevät yhteistyötä niiden kanssa, jotka hyväksyvät homostelun; boikotoimme niitä, jotka eivät tuomitse niitä…. Tanskan kahdeksan järjestöjohtajan uhittelu on tuore esimerkki tästä. Sama kaiku oli askelten myös silloin kun Suomen Lähetysseuran yhdestä lähettiparista alettiin vaahdota. Suorastaan surkuhupaisaa on, että tämän argumentin esittäjät syyttävät toista osapuolta säännöllisesti kirkollisen yhteyden rikkomisesta.
Ihan omassa luokassaan on sitten kysymys, miksi rikotte kirkollisen yhteyden näin vähäisen asian takia? Asiaa pidetään vähäisenä, koska se koskee vain pientä vähemmistöä ja heilläkin vain yhtä elämänaluetta. Samaan aikaan tämä pieni asia on niin suuri, että koko kirkko tuhoutuu, jos vähänkin annetaan periksi. Niin ja pieni se tuntuu olevan nimenomaan sille, jota se koskettaa henkilökohtaisesti.
Muille kuin asianosaisille sivuasiasta tulee pääasia, jos he puolustavat omaa kantaansa kaikin mahdollisin keinoin. Eli kolmannella kotimaisella: by any means necessary.
Olemus on jokaisella sellainen, miksi Jumala on ihmisen luonut. Jumala on antanut hyvän elämän ohjeet Moosekselle, kun oli jo kertaalleen tuhonnut melkein kaikki mpahuuden tähden.
Jeesus tuli tuomaan voiman Jumalan tahdon noudattamiseen polkemalla rikki käärmeen pään. Miksi olisi niin makeaa seurata päänsärkyä potevaa käärmettä, kun on ulottuvilla rauha ja lepo Pyhässä Hengessä.
Kyllä ymmärtääkseni syntyy. Aivan samoin kuin toinen syntyy heteroksi.
Minä ihastuin poikiin jo pikkutyttönä asiaa sen kummemmin ajattelematta tai mistään oppimatta. Se vain oli osa minua.
Samoin olen kuullut, että jotkut pojat ihastuvat poikiin jo pikkupoikana asiaa mistään oppimatta. Se on vain luonnollinen osa heitä niinkuin minussa oli ihastuminen vastakkaiseen sukupuoleen.
Ymmärtääkseni se, miksi toisesta tulee homo ja toisesta hetero, on prosessi, jota ei tunneta. Mahdollisia vaikuttavia tekijöitä ovat sekä perintö- että ympäristötekijät. Se tiedetään varmasti, että ratkaisevat ja peruuttamattomat asiat ovat tapahtuneet ennen kuin ihminen itse tiedostaa asiaa tai tekee siihen liittyviä tietoisia ratkaisuja. Näkemys, että kyseessä olisi myöhemmin korjattavissa oleva kehityshäiriö, on toiveuni tai puoskarien rakentama illuusio, jonka varaan vastuullista toimintaa tai järkevää keskustelua ei voi rakentaa.
Heikki Leppä vetää tässä hihnat kiinni. Kova on usko homouteen. Mitä Heikki vastaa sellaiselle ihmiselle joka haluaa homoudesta eroon ihan tosissaan? Ei mitään. Onko seksuaalisuuden alue sellainen, jossa ei mitenkään ole mahdollista elää langenneessa maailmassa vaan kaikki on normaalia.
Sami Paajanen,
mitä sinä vastaat vasenkätiselle, joka haluaa oikeakätiseksi, tai ruskeasilmäiselle, joka haluaa sinisilmäiseksi?
Kehäpäätelmä! Tyypilllinen homofundamentalisti argumentti. Mitä niille pitäisi vastata. Heillä on geneettinen perusta.
Se tiedetään varmasti, että ratkaisevat ja peruuttamattomat asiat ovat tapahtuneet ennen kuin ihminen itse tiedostaa asiaa tai tekee siihen liittyviä tietoisia ratkaisuja.
Tästä ovat yhtä mieltä kaikki paitsi homofobiafundamentalistit.
En minä sanonut homogeenistä mitään, Sami Paajanen. Olen vain sitä mieltä, että osa ihmisistä syntyy homoina johtuu se nyt sitten mistä hyvänsä.
Suurin osa maailman väestöstä on heteroita ja on aina ollut. Aivan samoin kuin pieni osa on aina ollut homoja. Eivät homot maailmaa ole tähänkään mennessä kaataneet. Jos sitä pelkää, että syntyvyys loppuu sillä, että homoseksuaalit hyväksytään, niin se on kyllä kovin utopistinen pelonaihe. Maapallo on nyt jo ylikansoittunut ja lisää lapsia syntyy koko ajan.
Lisäksi homouden kutsuminen Jumalan rangaistukseksi on vähintäänkin lapsellista.
Tästä Heikki Lepän kanssa täysin samaa mieltä kuten koko hänen kommentistaan.
Maapallon väkiluvun kehitys näkyy tästä:
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/b/b7/Population_curve.svg
Ihminen on asuttanut maapalloa tuhansia vuosia, mutta väkiluku saavutti miljardin rajan vasta vuonna vuonna 1804. Kahden miljardin raja tuli täyteen 100 vuotta myöhemmin vuonna 1927. Väkiluku edelleen kaksinkertaistui neljään miljardiin 50 vuodessa (1974). Nykyisin meitä on hieman yli 7 miljardia.
40-vuotias ihminen on nähnyt maapallon väkiluvun kaksinkertaistuvan. 70-vuotias on nähnyt sen kolminkertaistuvan. Geometrisen sarjan tavoin väkimäärän kasvu on rakettimaisesti kiihtyvää, mikä näkyy linkissä olevasta kuvaajasta mainiosti.
Meidän lapsemme elävät maailmassa, jossa ruokaa ja puhdasta vettä ei riitä lähellekään kaikille. He elävät maailmassa, jossa joudutaan päättämään ketkä saavat jäädä henkiin ja kenelle ei riitä ruokaa ja vettä. He elävät maailmassa, jossa ihmiset varastavat ja tappavat pysyäkseen hengissä.
Ja kaiken tämän keskellä joidenkin suurin huolenaihe on se, ettei homopari saa keskenään lapsia. Toivotan onnea ja menestystä omalla hiekkalaatikolla kiukuttelulle.
Paajanen näyttää nyt kovasti hirttäytyvän tuohon homogeeniin eikä ymmärrä sitä, että kaikki synnynnäinen ei ole geeneistä johtuvaa. Esimerkiksi vain noin puolet synnynnäisistä kuulovioista johtuu geneettisistä syistä. Seksuaalisen suuntautumisen synnynnäisyys ei edellytä homogeenin tai heterogeenin olemassaoloa.
Ymmärrän sokean uskon omaan ideologiaan ja kirkkopoliittisen tarpeen öykkäröidä sen puolesta. Tästäkin huolimatta kannattaa unohtaa ylimielisyys ja tutustua asioihin. Liika ylpeys usein kostautuu eikä ehkä Jeesuskaan olisi sellaiseen kannustanut.
PS. Vasenkätisyyteen ei ole löytynyt selkeää geeniperäistä selitystä, joten toistaiseksi vasenkätisyyttä voi pitää perisynnistä johtuvana syntinä ja luonnottomuutena, jota kristityillä on täysi oikeus vastustaa.