Ihmisen seksuaalinen käyttäytyminen on osa — iso osa — ihmisyhteisön elämää. Tähän kuuluvat käytännöt ja normit, niiden noudattaminen ja rikkominen. Normit myös muuttuvat aikojen ja tilanteiden kuluessa. Yleensä uskonnot ovat hyväksyneet nikotellen erilaiset muutokset; esimerkkinä Suomen kirkon suhtautuminen avioeroon. Toinen vaihtoehto on ollut pitää kiinni vanhoista näkemyksistä, joista uskovat piittaavat, jos piittaavat; esimerkkinä katolilaisten suhtautuminen ehkäisykieltoon. Kristinuskon tai juuri minkään muunkaan uskonnon ydin ei kuitenkaan ole seksuaalimoraali.
Miten sitten on mahdollista, että homoseksuaaleista on tullut niin keskeinen osa kirkollista keskustelua? Kaikki muutokset ovat haastaneet kirkon tullessaan, siinä ei ole mitään uutta. Nyt vain sekä kielenkäyttö että toimenpiteet ovat saaneet ennennäkemättömiä ulottuvuuksia. Suhtautumisesta yhden vähemmistön oikeuksiin on tullut kysymys, joka tuntuu vaarantavan kirkollisen yhteyden maan päällä ja pelastuksen iankaikkisuudessa. Miksi tässä kysymyksessä ei näytä olevan mahdollista löytää rauhanomaista rinnakkaiseloa?
Kun ymmärrys seksuaalisuudesta on muuttunut, niin suomalaisten enemmistön suhtautuminen homoseksuaalisuuteen ja homoihin ja lesboihin on muuttunut ja muuttumassa. Osa kirkon aktiivisista jäsenistä jakaa tämän muutoksen. Minulle ja monelle muulle tämä on kysymys ihmisen hyväksymisestä. Ja siihen hyväksymiseen kuuluu myös hänen parisuhteensa hyväksyminen. Näen asian niin, että ymmärryksemme rakkauden (ei tarkoita eroottista rakkautta) ja oikeudenmukaisuuden toteuttamisesta— eli Jumalan tahdosta — on syventynyt.
Ajattelen niin, että tämän myönteisen vaihtoehdon rinnalla on kolme välittävää vaihtoehtoa, joiden kanssa keskusteleminen rakentavasti on realistinen mahdollisuus. Ja joiden kanssa asia pysyy järkevissä mittasuhteissa. Yksi on se, että pidetään tiukasti kiinni siitä, että avioliitto on miehen ja naisen välinen, mutta muuten pyritään eroon kaikesta syrjintään vivahtavastakin. Toinen vaihtoehto on, että homoseksuaalista käyttäytymistä pidetään syntinä, mutta ajatellaan, että joku toinen voi nähdä tilanteen toisin. Kolmannessa homoseksuaalista käyttäytymistä pidetään syntinä, mutta sitoutunutta parisuhdetta pidetään pienempänä pahana kuin irtosuhteita; ja ehkä avoimmuutta parempana kuin kaappiin menemistä. Kaikille näille on tyypillistä heteronormatiivinen ajattelu ja kahtessa viimeisessä myös ainakin henkinen rasismi syntileiman kautta — siis minun mielestäni.
Osa keskustelijoista näkee asian Raamattu-kysymyksenä. Argumentin rakenne on seuraava: Raamattu kieltää homo- ja lesbosuhteet; kristityn on toteltava Raamattua; se, joka luistaa tässä asiassa on syvästi harhaoppinen ellei kokonaan lakkaa olemasta kristitty. Periaatteessa tämänkin argumentin kanssa voisi keskustella. Voidaan perustellusti kysyä, puhuuko Raamattu samasta asiasta kuin me puhuessaan miesten kanssa makaavista miehistä? Toiseksi tulee kysymys siitä, mikä Raamatussa on aikaan sidottua ja mikä ikuisesti pysyvää. Oma kokemukseni on, että kriittiset kysymykset torjutaan argumentilla, jonka mukaan niiden esittäjä on liberaaliteologi, jolle Pyhä Henki ei ole avannut kirjoituksia; mutta uskova kyllä tietää, mitä Henki puhuu.
Toiset taas näkevät asian synti- ja pelastuskysymyksenä. Jos tätä asiaa lakataan pitämästä syntinä, turmellaan koko kristillinen käsitys synnistä. Ja kun synti-käsitys on vinoutunut, ei armo- ja pelastuskäsityskään voi olla kunnossa. Välillä tähän argumenttiin lisätään mausteeksi kysymys parannuksen tekemisestä: kristillisen uskon pitäisi näkyä parannuksentekona ja homoseksuaalisuuttaan toteuttava elää avoimesti julkisynnissä. Johtopäätös on, että taipumustaan toteuttava homo on matkalla helvettiin. Joillakin keskustelijoilla on sen verran hengellistä itsesuojeluvaistoa suhteessa kadotustuomion lausumiseen, että jättävät viimeisen johtopäätöksen esittämättä.
Kahteen viimeiseen argumenttiin liittyy usein myös eräänlainen kiristys. Boikotoimme niitä, jotka hyväksyvät homostelun; boikotoimme myös niitä, jotka tekevät yhteistyötä niiden kanssa, jotka hyväksyvät homostelun; boikotoimme niitä, jotka eivät tuomitse niitä…. Tanskan kahdeksan järjestöjohtajan uhittelu on tuore esimerkki tästä. Sama kaiku oli askelten myös silloin kun Suomen Lähetysseuran yhdestä lähettiparista alettiin vaahdota. Suorastaan surkuhupaisaa on, että tämän argumentin esittäjät syyttävät toista osapuolta säännöllisesti kirkollisen yhteyden rikkomisesta.
Ihan omassa luokassaan on sitten kysymys, miksi rikotte kirkollisen yhteyden näin vähäisen asian takia? Asiaa pidetään vähäisenä, koska se koskee vain pientä vähemmistöä ja heilläkin vain yhtä elämänaluetta. Samaan aikaan tämä pieni asia on niin suuri, että koko kirkko tuhoutuu, jos vähänkin annetaan periksi. Niin ja pieni se tuntuu olevan nimenomaan sille, jota se koskettaa henkilökohtaisesti.
Muille kuin asianosaisille sivuasiasta tulee pääasia, jos he puolustavat omaa kantaansa kaikin mahdollisin keinoin. Eli kolmannella kotimaisella: by any means necessary.
Sami,
yksikään monimutkainen ominaisuus ei ole yhden geenin tuotos. Se, että ”homogeeniä” ei ole olemassa, ei todellakaan tarkoita, etteikö homoseksuaalisuus olisi osittain perinnöllisiä. Ja siltä osin kuin se ei ole perinnöllistä, se voi silti olla synnynnäistä.
Heikille sellainen kommentti, että vaikka sellaiset asiat kuin älykkyys, seksuaali-identiteetti, temperamentti ja emootiot ovatkin hyvin monimutkaisia ja vielä huonosti tunnettuja, niin monimutkaistenkin psyykkisten ilmiöiden biokemiallinen ja fysiologinen tausta selkiytyy vääjäämättä lähitulevaisuudessa, halusimmepa tai emme. Lähimmäisemme ja itsemme meidän on kohdattava ja hyväksyttävä tässä ja nyt riippumatta tiedon määrästä, mutta kirkko on kiinni ilmoitetussa Sanassa, eikä kannatta päästää irti kevyin perustein. Vaara on siinä, että heikoimman puolustaminen Sanasta välittämättä on vähän kuin hyppäisi myrskyävään mereen kaveria auttamaan tyhjän pelastusveneen karatessa maailman tuuliin.
( Leppä)
Varmasti näin, toisinaan toisin.
( Vihervaara)
Jusu Vihervaara valitettavasti tuota homogeeniä ei ole löytynyt. Esimerkiksi se, että vastustaa homoseksuaalista elämäntapaa ei ole geeneistä johtuvaa, olen samaa mieltä Viherevaaran kanssa.
( Tuusa)
Homoseksuaalisuuden syyt voivat todella olla monitahoiset, tästäkin löytyy erilaisia teorioita. Mutta mitä tarkoittaa synnynnäinen tässä yhteydessä jos se ei tarkoita geneeettistä pohjaa? Entä mitä tarkoittaa perinnöllisyys tässä yhteydessä.
Sami,
perinnöllinen tässä ja muussa yhteydessä tarkoittaa sitä, että jokin ominaisuus ja sen esiintyvyys johtuu vanhemmilta perityistä perintötekijöistä eli geeneistä. Kun ominaisuuden ilmentymiseen vaikuttaa useiden (ehkä useita kymmenien) geenien lisäksi ympäristö, niin peritytyvyys havaitaan tilastollisena ilmiönä (kulkee suvussa), jossa ominaisuus (fenotyyppi) kytkeytyy genotyyppiin (sukulaisuuteen).
Ei-perinnöllinen synnynnäinen ominaisuus taas voi johtua esimerkiksi raskaudenaikaisista olosuhteista, jotka vaikuttavat sikiön kehitykseen. Tästä sikiön alkoholisyndrooma (FAS) on erittäin ikävä esimerkki. Aikaisemmin ketjussa mainitsemani epigeneettinen periytyvyys ei ole periytyvyyttä geneettisessä mielessä, vaan siinä perintötekijöiden ilmenemistä säätelevät ympäristön aiheuttamat modifikaatiot voivat ilmentyä sukupolvelta toiselle.
Jusu. Maailman ruoka ja vesi kyllä riittäisivät kaikille maailman ihmisille. Ongelma ei ole siinä. Ongelma on logistiikassa ja poliittisen tahdon puutteessa. Pelkästään Euroopan työmaaruokaloista ylijäävällä ruoalla ruokittaisiin lähes kaikki maailman nälkää näkevät ihmiset.
Hengitäpä hetki ja pysähdy lukemaan, mitä juuri kirjoitin. Se, että jokin asia on synnynnäinen ei tarkoita sitä, että siihen liittyisi väistämättä jokin geeni. Tämä asia tuntuu nyt olevan sinulle ylivoimaisen vaikea ymmärtää.
Ihmisen sukupuolinen suuntautuneisuus voi olla synnynnäistä ilman, että on olemassa geeniä, joka tekee ihmisen heteroksi tai homoksi. Synnynnäisyys ja geneettisyys ovat kaksi eri asiaa.
Voit lopettaa homogeenin perään mankumisen. En ole väittänyt, että sellainen olisi olemassa.
En puhunut nykytilanteesta. Jos oletetaan, että vuonna 804 j.a.a maailmassa oli noin 250 miljoonaa ihmistä. Tuhat vuotta myöhemmin vuonna 1804 heitä oli nelinkertainen määrä eli noin miljardi.
Tästä 170 vuotta myöhemmin vuonna 1974 maailman väkiluku oli jälleen nelinkertaistunut 4 miljardiin ja tulee 50 vuotta myöhemmin vielä tuplaantumaan 8 miljardiin.
Tällä kasvutahdilla 16 miljardia ihmistä saavutettaisiin hyvinkin vuoteen 2050 mennessä ja vuosisadan loppuun mennessä tavoittelisimme jo 50 miljardin ihmisen rajaa. Tietysti riippuen siitä, kuinka eksponentiaaliseksi kasvun ennustaa.
Jossain vaiheessa Euroopan työpaikkaruokaloiden roskalavojen kyky ruokkia kolmannen maailman nälkäänäkeviä päättyy. Jo tänä päivänä Afrikassa käydään kirkkopoliittista taistelua kondomeiden saatavuudesta ja niiden käytön syntisyydestä.
Tässä mielessä voidaan sanoa, että navanalusjutut ovat kristillisyyden ytimessä, koska ne lopulta määrittävät ihmisen tulevaisuuden tällä planeetalla. Monella tavalla.
Tästäkin huolimatta se, että muutama prosentti ihmisiä homostelee keskenään, ei ole uhka yhteiskunnalle eikä ihmisen tulevaisuudelle. Eikä se uhkaa edes kristinuskoa.
Jusu Vihervaara
Jussi Tuusa tuossa vähän selitti noita eroja. En ole väittänyt, että synnynnäisyys ´ja genettisyys ovat sama asia. Olen kysynyt mitä sillä tässä yhteydessä tarkoitetaan. Sinulta sitä vastausta ei ole löytynyt.
Geenikeskustelu on sikäli tarpeellinen, että antaa näkökulmaa keskusteluun. Jos homogeeni olisi löytynyt se olisi homomaailmassa suuri Argumentti.
Raamattu tuntee myös homoseksuaalisuuden synnynnäisenä ilmiönä. En tarkoita synnynnäisenä ilmiönä, sitä että joku syntyy homona, vaan homous on synnin seuraus.
Jusu onnistui änkeämään vastaukseensa navanalusjutut, homostelut ja kristinuskon. Ja minä kun luulin keskustelevani pelkästään ruoantuotannon ja maailman väkiluvun välisestä suhteesta.
Maailman väkiluku ei kasva esittämälläsi tavalla. Monissa maissa väkiluku tulee jopa alenemaan.
Tämä on tyypillistä! Näin sekoitetaan keskustelua ja syytetään krisittyjä ja heidän uskontoaan.
Sami,
Voisin ottaa esimerkin, mutta käytän mieluummin vasenkätisyyttä, koska siihen ei ole ainakaan 50 vuoteen liittynyt voimakkaita ideologisia intressejä. En ole biologi, mutta kirjoitan oman parhaan ymmärrykseni rajoissa.
Käsitykseni mukaan kätisyyden muodostumista ei täysin tunneta. Tutkimuksissa on havaittu, että mikäli lapsen molemmat vanhemmat ovat vasenkätisiä, lapsen vasenkätisyyden todennäköisyys kasvaa verrattuna oikeakätisiin vanhempiin. Tämä antaa osviittaa vasenkätisyyden perinnöllisyydestä.
Toisaalta kaksostutkimusten perusteella on selvää, että identtisistä kaksosista toinen voi olla oikeakätinen ja toinen vasenkätinen. Koska identtisillä kaksosilla on sama perimä, ymmärtääkseni se tarkoittaa sitä, että vasenkätisyys ei voi johtua pelkästään geeneistä vaan siihen vaikuttaa myös raskaudenaikaiset ympäristötekijät.
Jossain suomalaistutkimuksessa on löydetty merkkejä geenistä, joka altistaa vasenkätisyydelle. Itse ymmärrän altistamisen siten, että geenin kantajasta ei väistämättä tule vasenkätistä, mutta hänen todennäköisyytensä vasenkätisyydelle kasvaa.
Oma johtopäätökseni tästä on se, että vasenkätisyys saattaisi johtua yhden tai useamman geenin sekä raskaudenaikaisten olosuhteiden yhteisvaikutuksesta.
Homoseksuaalisuudesta tehtyjen kaksostutkimusten perusteella ihmisen sukupuolinen suuntautuminen saattaisi muodostua jollain samankaltaisella mekanismilla kuin ihmisen kätisyys. Täytyy muistaa, että ihmisen geeniperimässä on edelleen huomattavan paljon asioita, joiden vaikutuksia emme ymmärrä.