Kirje lestadiolaiselle lähimmäiselle.
Aloitan lainaten ystävääni, joka yhteisöstä erotessani laittoi minulle viestin ja aloitti sen näin; Toivon, etten sanoillani loukkaa. Se mistä kerron, on minun omia tunteitani, minun kokemuksiani.
Erosin lestadiolaisuudesta pari vuotta sitten, yhdessä puolisoni kanssa.
Eroprosessi yhteisöstä alkoi jo vuosia aiemmin, se oli hiljaista irtautumista ilman suuria tunteita tai erityisiä käännekohtia. Viimeiset vuodet ennen lopullista päätöstä olin hämmentynyt. Olin toteuttanut uskoani tekemättä jättämisillä ja tekemisillä, mutta oma hengellisyyteni oli kadoksissa. Uskoni ja herätysliikkeeni eivät kohdanneet. Etsin vastauksia netistä, liikkeen julkaisuista ja historiasta. Kävin keskusteluja. Lopulta olin henkisesti loppu ja samalla hyvin varma päätöksestäni.
Otin puhelimen käteeni ja soitin. Jos olisin tiennyt, kuinka vaikeaa seuraavista kuukausista tulisi, en olisi uskaltanut soittaa.
Eroni yhteisöstä oli yllätys ja shokki monelle läheisistämme. Noissa mielentiloissa toiset sanoivat pahasti. Ensimmäisinä päivinä en ollut onnellinen, en ollut iloinen. Olin vain surullinen. Surullinen siitä, mitä minun päätöksestäni seurasi. Vaikka kuvittelin varautuneeni siihen, en ollut.
Tässä muutama lause noina päivinä ylös kirjoittamistani asioista: ”Puhelimeen ja facebookiin tulvii surun varjostamia viestejä pitkin päivää, öisinkin. Reiluja ihmisiä, rakkaita neuvoja, kauniita sanoja, tukea. Mutta myös jotain, mihin en ole varautunut. Vihaa, pahaa, katkeruutta, syytöksiä ja epäluuloja. Hyvin harva puhuu uskosta”.
Viesteihin oli vaikea vastata. Molemmilla osapuolilla oli tunteet pinnassa minun vuokseni ja tunsin siitä syyllisyyttä.
Mietin välillä, olisiko läheisillä helpompi olla, jos tekisin parannuksen. Pyytäisin anteeksi, jotta he voisivat paremmin. Saisivat yönsä nukuttua, ettei tarvitsisi rukoilla joka ilta puolestani. En uskaltanut sillä hetkellä sanoa, rukoile vain. Mutta voitko rukoilla, että meillä olisi kaikki hyvin, meillä olisi hyvä elämä. Minun sanottiin muuttuneen. Minusta maailmankuvani oli vain erilainen kuin minulle oli haluttu opettaa ja sanoin sen ääneen.
Olin kotiäiti, rakensimme, olimme juuri muuttaneet uudelle paikkakunnalle ja puoliso oli viikot poissa kotoa työnsä vuoksi. Yksinäisyys oli hurja tunne kaikkien elämäntäyteisten vuosien jälkeen. Yhteisöstä eroaminen oli kulttuurishokki. Kirjoitin siitä näin: ”Olen vetänyt itseltäni maton alta. Hetkittäinen pakokauhu ja pelko ovat hurjaa. Olen niin yksinäinen, niin yksinäinen oman maailmankuvani kanssa”. Näin jälkikäteen ajatukset tuntuvat hassuilta, mitä oikeastaan pelkäsin? Maailma on täynnä tavallisen erilaisia ihmisiä elämäntarinoineen. Minä olen yksi heistä.
Jännitin kohtaamisia lestadiolaisten kanssa. Pelkäsin sanovani jollekin vahingossa jumalanterve, niille joita olin aina tervehtinyt jumalanterveellä. Takeltelin monesti, meikäläinen, ei vaan teikäläinen.
Minua on syyllistetty siitä, että vedän muita mukanani ulos lestadiolaisuudesta. En kuitenkaan yllytä siihen ketään. Uskonyhteisöstä eroamista verrataan psykologisella tasolla avioeroon. Moni lähtijöistä tarvitsisi apua uuden elämätapansa rakentamisessa. Ammattiauttajilla on usein hyvin vähän tietoa tästä prosessista.
Jos läheisesi eroaa yhteisöstä, parhautta on olla armollinen, antaa aika surulle ja tunteille sekä olla ystävä. Lisäksi haluan ottaa esille yhden asian, tervehtimisen. Tervehtiminen on hyvä tapa ja tervehtimättä jättäminen on loukkaavaa käytöstä, riippumatta mistään, minkäänlaisesta uskonnosta. Sitä tapahtuu usein, että meidät entiset lestadiolaiset on helppo ohittaa tervehtimättä kaupassa, juhlissa ja kadulla.
Lapsemme kasvavat hyvin lähellä vl-yhteisöä. Meillä on kuitenkin erilainen tapa kasvattaa lapsemme kuin vl-perheissä. Sitä pitää kunnioittaa. Vaikka minut kasvatettiin lestadiolaiseksi, minä en kasvata niin.
Lapseni on joutunut tilanteisiin ja jopa vastaamaan uskonnostaan. Hän ei ymmärrä herätysliikettä, eikä opi millään sanaa lestadiolainen. Hän tietää olleensa joskus lestadiolainen, mutta on nyt pelkkä uskovainen. Hänen uskontoonsa kuuluu oma suojelusenkeli, joulukirkko ja suviseurat sekä se, että taivaassa saa syödä paljon jäätelöä.
Jos lestadiolainen sanoo lapselleni, ettei äitisi pääse taivaaseen, pyydän pohtimaan, millainen käsitys lestadiolaisuudesta hänellä jonain päivänä on? Älkää rikkoko lapsen uskoa. Älkää kääntäkö lapsiamme teidän herätysliikettänne vastaan. Aivan kuten te suojelette lapsianne pahalta, samoin me toimimme. Meille pahaa on se, että lapsemme käännetään vanhempiaan vastaan uskon varjolla. Lasta ja lapsuutta tulee suojella, aina.
Usein kuvitellaan, että elämä muuttuu radikaalisti liikkeestä lähdön jälkeen. Elämän ei kuitenkaan tarvitse muuttua. Arvostan lapsuudenkotini perintöä, uskoa Jumalaan sekä turvallista, perhekeskeistä ja alkoholitonta lapsuutta. Nämä ovat asioita, joita haluan antaa omille lapsilleni.
Minun on vaikea löytää oikeita asioita, mikä olisi muuttunut. Meillä eletään tavallista lapsiperheen arkea.
Erilainen vakaumus ei perhettä tai ystävyyttä riko, vaan ihmiset omalla käytöksellään. Minä olen onnekas, koska minulla on hyviä ystäviä, jotka kulkevat rinnallani. Jotkut ihmissuhteeni ovat laimentuneet. Se johtuu siitä, että minun arvomaailmani lytätään.
Arvostamme suuresti niitä vl-ihmisiä, jotka ottavat meihin itse yhteyttä ja yllättävät vierailullaan.
Pahaa ovat tilanteessamme ne luulot, että rikomme kaiken hyvän, perheen, avioliiton, ystävyyden. Koen kurjaksi, kun minusta puhutaan sanoilla epäuskoinen tai uskoton. Ymmärrän, että se on lestadiolaista puhekieltä. Kuitenkin samaan aikaan minun uskoani pitää kunnioittaa, eikä sitä voi nollata.
Vl-ero on henkisesti raju prosessi ja jos ihmiset hylkäävät, torjuvat, pitää pärjätä yksin tai etsiä uusia ystäviä ympärilleen. Elämä on varmasti helpompi pitää tavallisena, jos ihmiset suhtautuvat ystävällisesti ja kunnioittavat valintojamme.
Jotkut kuvittelevat, että uskonyhteisöstä eroamisesta seuraa huumeidenkäyttöä, rikollisuutta, rappioalkoholismia, perheväkivaltaa. Omassa tuttavapiirissäni en ole tähän törmännyt. Nämä ihmiset tarvitsevat ammattiauttajia olivat he sitten uskovia tai eivät.
Lopulta itseämme voimme jokainen muuttaa, emme toisia ihmisiä. Kun hyväksyin sen tosiasian, että ystävän vakaumuksen mukaan en ole taivaskelpoinen ja laajemmin ajateltuna myös useiden muiden uskontojen mukaan en pääse taivaaseen, on helpompi elää ja toteuttaa omassa elämässäni lähimmäisen rakkautta. Itse koen rikkaudeksi sen, että lähipiirissä on erilaisia tapoja kokea Jumala. Pohjimmiltaan ihmiset ovat aivan samoja kuin ennenkin, muutos on vain hetkeksi nostanut pelkoja pintaan.
Liikkeestä eronneeseen voi suhtautua tasavertaisena ja kuunnella mitä hän ajattelee. Kysy, mitä tuolle läheiselle kuuluu, ole hänelle ystävä. Muutos on pelottavaa ja usein ennakkoluuloihin on helppo takertua.
Minulle vl-ero oli hyvin suuri kokemus. Nyt jälkeenpäin katson sitä rauhallisesti olkani yli. Herätysliike on osa minua, se on etninen alkuperäni.
Kari-Matti Laaksonen: ”…seuraavassa hallituksessa pääministerinä on Rauhan sanalainen Juha Sipilä ja mukana myös katolinen Timo Soini, niin olen peräti varma…”
Pelottava skenaario, varsinkin kun listaan laittaa muutaman nimen lisää.
Kettunen: ” Tosin löytyy vielä sanassa pitäytyvä Suomen Lhpk piispa. Häneltä meni kansankirkon virka ilman mitään pätevää syytä, näiltä tuskin menee. itse Jeesus ennusti, että löytäneekö Hän uskoa maanpäätä tullessaan. Nyt se on realitodellisuutta. ”
Onneksi Ev.lut.kirkon piispat reagoivat aikoinaan tosi hyvin ja hyllyttivät Sanassa pahoin pakanallisuuteen siirtyneen – nykyisin Lhpkssa toimivan pappismiehen. Valitettavaa mutta totta : kansankirkon virka meni syystä.
Aikoinaan Martti Simojoki, arkkipiispamme, antoi vakavan nuhtelun eräälle ev.lut.kirkon sen aikaiselle nuorelle pappismiehelle, joka käytti samaa retoritiikkaa kuin tämä Kettunen tässä kommentissaan.
Näitä tämmöisiä Kettusen kirjoittamia hulahula-tanssikommentteja piisaa ev-lut.kirkossa maailman tappiin asti. Ja kuitenkin: ( Ilm. 22:11)
Mistähän retoriikasta lie kysymys. Näissä asioissa sille ei ole tilaa, on sen vertaa vakava tilanne.
Helppo on nyt nauraen ja pelleillen peukuttaa synnin hyväksymiseksi, mutta Pyhä Jumalan Sana sanoo: ”Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion.” (Jk.3:1). Aidot ihmisoikeudet versovat Sanasta: Jumala loi meidät kuvakseen ja kaltaisekseen. Syntisinä saamme syntimme anteeksi Jeesuksen veressä. Maalliset ihmisoikeudet tulee alistaa Jumalan Sanan alle. Olemme kaikki Jumalan edessä vastuulliset ja myös siitä, minkä mallin annamme ihmisille teoillamme ja valinnoillamme.
Salo: ”Maalliset ihmisoikeudet tulee alistaa Jumalan Sanan alle.”
Annikki Salo voi alistaa omat ihmisoikeutensa ihan kelle tai mille haluaa, mutta turha on tulla mestaroimaan muiden oikeuksia tai maallista lainsäädäntöä omien korvien välinsä tuotoksilla.
K W: ”omien korvien välinsä tuotoksilla.” Homoliitot jos mitkä ovat niitä tuotoksia, jotka syntyy langenneessa ihmismielessä. Peukutusvideoa oli muuten ällöttävää katseltavaa. Ei ainakaan Pyhän Hengen inspiroimaa tuotosta. Sinällään ei yllätä mainittujen reilun 70 prosentin peukuttajien kanta.
Kyllä se kuitenkin on niin, että muutos papiksi syntyy maisterille Kapitulin kuulustelun ja pappislupauksen ja vihkimyksen jälkeen. Se on minusta ihme. On tietysti myös niitä, jotka nuoruudesta asti ovat olleet uskossa ja tietoisia kutsumuksestaan ja joille näin tiedekunnan opetus joiltain osin on ilmeisesti ollut vain pakollista pureskeltavaa.
Uskomattoman hienoa!!!
Aika vahva yleistys otsikossa sana *papit*, ikäänkuin toista mieltä olevat eivät olisi pappeja. Jälleen Kotimaa toteuttamassa agendaansa: 1980-luvulla naiset papiksi ja nyt homoseksuaaleille avioliitto.
”Papit” on substantiivin ”pappi” monikon nominatiivi ja sitä käytetään tässä lauseessa perusmerkityksessään.
Pulkkinen: ”Papit” on substantiivin “pappi” monikon nominatiivi ja sitä käytetään tässä lauseessa perusmerkityksessään.”
Aivan, mutta Per-Olofin äidinkieli taitaa olla ruotsi.
Moberg: ”Jälleen Kotimaa toteuttamassa agendaansa: 1980-luvulla naiset papiksi”
Per-Olof. Itse teet saman ”yleistyksen” ilmauksessasi ”naiset papiksi”. Sen lisäksi suomenkielinen ilmaus ”naiset papiksi” on väärin. Koska ”naiset” on monikkomuoto, myös ”pappi” on oltava monikossa, siis ”naiset papeiksi”, ellet sitten tarkoittanut, että monista naisista tulee yksi pappi.
Älkääs nyt sedät höpöttäkö. Jokaisen maailmankatsomus sisältää lukuisasti muunkinlaista ainesta kuin pelkästään tieteellistä. Pelkästään siihen pohjautuva maailmankatsomus on mahdotonta, kun tiede on periaatteessa arvovapaata. Tästä voi helposti päätellä, että arvot kalastellaan muualta.
Videon nähtyäni olen hämilläni. Kirkkokäsikirjan nostaminen kuvaan antaa ainakin minulle vinkin siitä, että nyt ei pelata puhtaat jauhot pussissa. Samoin se, että vaalien jälkeen vasta kerrotaan, että näin me näemme asiat. Tästä tulee pettämisen karvas maku suuhun. Samaan aikaan sitten selitellään ettei tämä nyt niin vakavaa ole. Voiko tässä enää luottaa mihinkään tai keneenkään?
Turunen: ”Voiko tässä enää luottaa mihinkään tai keneenkään?”
Jaa-a, kehitys senkun kehittyy ja sivistys sivistyy. ”Ammattiliitto Kirkon akateemisten kyselyyn vastanneista papeista 44 prosenttia kannattaa tasa-arvoista avioliittolakia. Vastaajista lakia vastustaa 41 prosenttia.”
Olen samaa mieltä Turusen kanssa tuosta videolla näkyvästä kirkkokäsikirjan esiin nostamisesta, jossa sivuaukeamalla lukee AVIOLIITTOON VIHKIMINEN.
Se vahvistaa sen, että tämä video ei ole kannanotto vain eduskunnassa esille tulevan lakiehdotuksen puolesta vaan video on vahva kannanotto samaa sukupuolta olevien kirkollisen vihkimisen puolesta. Kannanotto on ristiriidassa kirkon virallisen kannan kanssa ja näin ollen se myös julkisesti edistää kirkon opin vastaisen kannan levittämistä eli sotii kirkon oppia vastaan.
Papit vastatkoon tekemisistään.
Salme: ”Papit vastatkoon tekemisistään.”
Mikseivät vastaisi???
Varmastikin papit vastaavat tekemisistään ja alkavat vihkiä pareja heti luvan saatuaan.
Ja tuolta FB-ryhmästä poistetaan alta aikayksikön kaikki kommentit, jotka ovat vähänkään kriittisiä. Samalla laitetaan esto tällaiselle henkilölle, että ei pääse enää kommentoimaan. Papit ovat näköjään aika ”reiluja”. Ei voi muuta kuin ihmetellä tätä homorummutusta ja vain yhden mielipiteen hyväksymistä.
Reiluus on kaukana tuollaisesta menettelystä. Vain yksi mielipide sallitaan, vaikka itse tuodaan esille kirkon opin kanssa vahvasti ristiriidassa oleva näkemys eli ko. parien kirkollinen vihkimys, jolle peukutetaan kirkkokäsikirjaa kädessä pitäen.
Voi olla, että osa kansanedustajista kokee tällaisen viestin manipuloivaksi. Jos se tulisi muilta kuin papeilta, se voisi tulla paremmin hyväksytyksi. Kansanedustajat osaavat ajatella itse.
Salme: ”Kansanedustajat osaavat ajatella itse.”
Toivottavasti, vaikkei se aina siltä tunnu.
Joo, huomasin saman. Kävin laittamassa yhden lauseen ja heti tuli kirjoituskielto. Selvää sananvapauden riistoa ja suvaitsemattomuutta. Eivät kestä valoa vaan nauttivat pimeydessä ja valheessa olemisesta.
Meillä on tuolla FB-sivulla ’Papit tasa-arvoisen avioliittolain puolesta’ selkeästi ilmaistu sivun kuvauksessa asia: ’Tällä sivulla ilmaisemme kannustustamme niille seurakuntalaisillemme ja suomalaisille, joiden perheitä lainsäädäntö koskettaa. Tämän vuoksi poistamme kaikki lakia kyseenalaistavat kirjoitukset – jotta sivu voi olla turvallinen tila kaikille. Lakia vastustavaa materiaalia on netti pullollaan, sille löytyy varmasti oma fooruminsa! Tällä sivulla sanomme ”jaa”.’
Laura Mäntylä,
Varsin erikoiseen menettelyyn olette päätyneet. Jo tuo erilaisten mielipiteiden ilmaisukielto kertoo paljon suvaitsemattomuudesta eri tavoin ajattelevia kirkon jäseniä kohtaan. Tuollaista menettelyä kututaan ”ajaa kuin käärmettä pyssyyn” menetelmäksi.
Salme Kaikusalo, tuollaista menettelyä kutsutaan kyllä ihan vain turvallisen tilan luomiseksi. Ne tuomitsevat sanat, jotka tälläkin foorumilla sallitaan, ovat niin satuttavia, että olisi totaalisen absurdia, jos me kannattaessamme tasa-arvoista avioliittolakia samalla tarjoaisimme tilan lyödä niitä, joiden oikeuksia pyrimme parantamaan. Siihen emme suostu. Linjauksemme pitää.
Laura Mäntylä,
Suon teille tilan pitää linjauksenne, vaikka se asettaakin kirkon jäsenet erirvoiseen asemaan keskenään eikä ilmaise kirkossa niin kovasti kaivattua sovinnon ja yhteyden luomisen pyrkimystä. En usko, että kaikki fb-sivustolle tulleet eriävät kannanotot ovat herjaavia tms. Kyllä ihmiset osaavat kirjoittaa erimieltä olevat mielipiteensä ihan asiallisestikin.
Tässähän ei varsinaisesti ole kyse homoseksuaaleihin kohdistetusta kannanotosta vaan mielipide pappien tavasta kannattaa kirkon virallisen opin vastaista menettelyä videon välityksellä.
Tasa-arvoisen avioliittolain kannattaminen ei kyllä ole millään lailla kirkon opin vastaista — kysehän on siviiliavioliitosta. Ihmettelen, ettei yhdeksän kymmenestä täällä kommentoivasta ole edes sen vertaa perillä puheena olevasta asiasta. Kirkko tekee aikanaan omat linjauksensa, ja silloin teologinen keskustelu on paikallaan, mutta nyt eduskunnassa on käsittelyssä ainoastaan siviiliavioliittoja koskeva lakialoite avioliittolain muuttamisesta.
Mitä sananvapauteen tulee, niin ei asia varmaan ihan niinkään ole, että jokaisella olisi oikeus esittää mikä tahansa mielipiteensä missä tahansa. Sanomalehtien (pää)toimittajat päättävät, mitä kirjoituksia heidän lehdissään julkaistaan ja Facebook-sivujen ylläpitäjät päättävät, mitä kirjoituksia heidän sivuillaan julkaistaan. Itse asiassa epäilen vahvasti, että kirkollisissa piireissä on paljon enemmän sellaisia paikkoja, joihin seksuaalivähemmistöjen oikeuksia puolustavat mielipiteet eivät ole tervetulleita, joten turvallisia tiloja tarvitaan.
Voi teitä, jotka kannatatte nyt ilkamoiden haureuden syntiä, jonka Pyhä Jumala Sanassaan (1Rm.1) tuomitsee! ”Sillä Minä kunnioitan niitä, jotka Minua kunnioittavat, mutta ne, jotka Minua halveksivat, tulevat halveksituiksi” (1Sam.2:30).
Papit peukuttavat synnin puolesta! Ei tuollaisia pappeja saisi pitää virassa. Hehän toimivat ohjekirjansa, Raamatun vastaisesti. He ovat juuri niitä Sodoman ja gomorran sisäänheittäjiä. Omat jalat kyllä kerran polttelevat kuumasti viimeisellä portilla. Silloin on myöhäistä katua työtään sielunvihollisen hyväksi. Mitä siitä seuraa, sitä saa itkeä ja parkua iäisyyden. Jumalan armo on kuitenkin tarjolla täällä ajassa heillekkin, pois poikenneille. Armo kuuluu jokaiselle, joka katuu syntejään ja hylkää ne!
Lappalainen: ”Ei tuollaisia pappeja saisi pitää virassa.”
Taitaisi pienentyä pappissääty Suomessa kertaheitolla roimasti, jos 44% papeista saisi fudut.
(Ammattiliitto Kirkon akateemisten kyselyyn vastanneista papeista 44 prosenttia kannattaa tasa-arvoista avioliittolakia. Vastaajista lakia vastustaa 41 prosenttia.)
Voisi olla alakerran isännälläkin ihmettelemistä jos lipereitä alkaisi vilkkua vähän siellä sun täällä sen tulisen järvenkin rantamilla.
”Armo kuuluu jokaiselle, joka katuu syntejään ja hylkää ne!” Onko meistä katumaan ja hylkäämään syntiämme? Katumus ja parannuksentekokin ovat Jumalan työtä, Hänen armoaan. ”Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti.”