Miten tunnistaa kunnon konservatiivin? Professori Anu Kantolan kolumni Hesarissa (27.3.) on synnyttänyt virkistävän keskustelun aiemmin selviönä pidetystä asiasta, ketkä ovat liberaaleja ja ketkä konservatiiveja.
Perinteisessä oikeiston ja vasemmiston dynamiikassa oikeisto keskittyi arvojen ja kansallisvarallisuuden luomiseen järjestyksellä ja jokaista koskettavilla velvollisuuksilla, vasemmisto taas vapauteen ja kansallisvarallisuuden jakamiseen heikoimmille.
_ _ _
Perinteinen puoluejako konservatiiviseen oikeistoon ja liberaaliin vasemmistoon on murtumassa, samalla kun yhteiskunnallinen kysymyksenasettelu on muuttunut. Tähän vaikuttavat esimerkiksi globalisaation mylläämät työmarkkinat, ikäluokkien pienenemisen aiheuttama kestävyysvaje ja ilmaston kuumenemisen liikkeelle sysäämä massiivinen maahanmuutto.
Yhä suurempi osa länsimaiden asukkaista kuuluu laajenevaan keskiluokkaan, joka on saavuttanut varsin korkean aineellisen hyvinvoinnin. Kantola muistuttaa siitä, että Yhdysvalloissa keskiluokkaa halkoo jako konservatiiveihin ja liberaaleihin.
Siellä tiukka konservatiivi-isä kasvattaa lapset kuriin ja ahkeruuteen. Yhteiskunnassa se tarkoittaa lakia ja järjestystä, yksilön vastuuta, pientä julkista sektoria, tiukkaa suhdetta sosiaalitukiin ja pakolaisiin sekä uskonnon korostamista.
Entä liberaalit? Professori Kantolan mukaan liberaalissa katsannossa miehen ja naisen roolit eivät ole kiveen hakattuja. Lapsille ollaan sallivia ja heitä autetaan toteuttamaan itseään. Liberaalit kannattavat verovaroin toteutettuja julkisia palveluita ja turvaverkkoja. ”Jaot ovat syviä. Konservatiivit pitävät liberaaleja sinisilmäisinä lepsuilijoina, ja liberaalit konservatiiveja itsekeskeisinä tiukkapipoina.”
Toteutuuko myös Suomessa sama keskiluokan jakautuminen liberaaleihin ja konservatiiveihin? Kokoomuslainen voi kannatta talousliberaaleja aatteita, väljää suhdetta työntekoon sekä vapaata seksuaalimoraalia ja moninaisia perhemalleja. Sosiaalidemokraatilla taas saattaa olla perinteinen käsitys perheestä ja sukupuolirooleista sekä työn asemasta elämää määrittävänä asiana. Kumpi on liberaali ja kumpi taas konservatiivi?
_ _ _
Eduskunnan äänestäessä samaa sukupuolta olevien avioliitosta 2014 oikeisto hajosi konservatiiveihin ja liberaaleihin. Sama voi olla edessä, jos Eduskunta äänestää esimerkiksi pakolaisten vastaanotosta tai asevelvollisuudesta: perinteinen oikeisto on jakautunut liberaaleihin ja konservatiiveihin, samoin vasemmisto.
Sama ilmiö näkyy Ruotsissa, jossa valmistaudutaan vaaleihin. Vapaa pakolaispolitiikka toi mukanaan ongelmia, jotka ovat muuttaneet poliittisen kentän. Ruotsissa Sosiaalidemokraattien ja Kokoomuksen suhtautuminen maahanmuuttoon on kiristynyt parissa vuodessa. Jos ne olisivat välinpitämättömiä maahanmuuton tuomista ongelmista, antaisivat ne Ruotsidemokraateille vaalivoiton avaimet.
_ _ _
Toisenlaisen kolumnin kirjoitti kirjailijatoimittaja Kalle Veirto (ESS 12.5.): ”Luin Hesaria ja näin punaista. Tarjolla oli kysymyspatteri, joka mukamas selvitti, kuinka liberaali tai konservatiivi olen muihin nähden.” Kysymys koskee ”yksipuolista ihannetta ydinperheestä…, joka on 1950-luvulta peräisin oleva vanhentunut ihanne.” – ”Sillä tontulla, joka kysymykset laati, on ollut alasuoja silmillä”, kommentoi Veirto, ja jatkaa ”Maamme lapsiperheistä kaksi kolmesta on yhä mallia aviopari ja lapsia. Onko liberaali ihanne se, että tämän perhetyypin olisi parasta supistua edelleen?”
Lopuksi Veirto tyypittelee liberaalin karikatyyrin, joka ”mestaroi muitten asioita toisten rahoilla, tietää kaiken oikein ja neuvoo sitäkin, joka ei neuvoa kysy; yrittää ensin hyvällä, pakottaa sitten pahalla, koska liberaalin paha on sekin tavallaan hyvää.”
_ _ _
Palaan vielä – tämän turhan pitkän tekstin – lopuksi Anu Kantolan kolumniin. Siinä hän kysyy ehdotuksia, millä kysymyksillä voisi tunnistaa konservatiivin Suomessa?
Tässä muutamia ehdotuksia, kuinka tunnistaa liberaalin – konservatiivin:
1. Huumeiden vapauttaminen tuo piristystä talouteen. — Tuo ongelmia.
2. Jokainen saa valita, suorittaako asevelvollisuuden vai ei. — Velvollisuus suoritetaan ellei myönnetä vapautusta.
3. Lakkautettavan asevelvollisuusarmeijan tilalle perustetaan 10 000 vapaaehtoisen naisen ja miehen armeija, sekä pysytään sotilaallisesti liittoutumattomina. — Ei riitä mihinkään.
4. Transseksuaalien asema on suurin oikeudenmukaisuuskysymys. — Nuorten miesten syrjäytyminen.
5. Jokaiselle kuuluu vastikkeeton 1500 e kansalaispalkka. — Työnteolle on oltava riittäviä kannustimia.
6. Naisten asemaa on parannettava kouluissa ja yliopistoissa. — Pojat on motivoitava koulunkäyntiin.
7. Miehen ja naisen avioliitto on vanhentunut instituutio. — Yhteiskunnan perusta.
8. Lasten saamiseen ei tarvita miestä. — Lapsi tarvitsee isän ja äidin.
9. Hyvinvointipalvelut katetaan tulevaisuudessakin verovaroin. — Kestävyysvaje merkitsee lisääntyvää vastuuta itsestä ja lähimmäisistä.
10. Kaikki halukkaat saavat tulla Suomeen. — Maahantulolle on selvät kriteerit ja määrille rajat.
– – –
Piispa Teemu Laajasalo saarnasi juuri Kirkolliskokouksen avajaismessussa ja korosti yhteyden nerkitystä. Jeesus ei ole jaettu. Hän kuuluu niin liberaalille kuin konservatiiville. Siksi kristittyjen on pyrittävä keskinäiseen yhteyteen, että maailma uskoisi.
Onpa vähän omituinen otsikko tällä jutulla. Kirjaa siis kuvataan negaation kautta.
Puuttuu siitä varmaan paljon muutakin. Miten olisi: Arkkipiispan juhlakirjasta puuttuu ruokaohjeet. Arkkipiispan juhlakirjasta puuttuu tieteellisyys, Arkkipiispan juhlakirjasta puuttuuu……….
Pekka särkiölle. Olen varsin mykistynyt blogisi lopussa olevasta kymmenen kohdan ehdotuksesta, kuinka tunnistaa liberaalin, toisaalta konservatiivin. Blogisihan osoitti muutoin (riittävää?)perehtyneisyyttä liberaali-konservatiivitematiikkaan mediassa ja politiikassa.
Toki listasi voisi olla omasta mielestäsi ironinen, sarkastinen, humoristinen. Mutta kun se ei nyt siinä onnistu.
Syy on se, että konservatiivien piirteiksi olet listannut asioita, joita kaikki puolueet ajavat.
Liberaalien piirteistä suuri osa on asioita, jotka eivät liity liberaaleihin millään tavoin, vaan ovat esimerkiksi vihreiden tai sosiaalidemokraattien esiin tuomia asioita, ja samaiset puolueet myös tekevät työtä estääkseen miesten syrjäytymistä ja edistääkseen poikien oppimista koulussa.
Lisäksi sekoitat avioliiton ja perheen. Yhteiskunnan perustahan on perhe ja perheet ovat monimuotoisia.
Onko sellaisia konservatiiveja jotka ajattelevat , että miehen ja naisen avioliitto on yhteiskunnan perusta? Se voi olla monille konservatiivikristityille merkittävä asia, mutta silloinkin he ajattelevat kirkkoa, eivät ehkä niinkään yhteiskuntaa.
Perheen merkityksen yhteiskunnassa allekirjoittavat kaikki puolueet. Sosiaalipolitiikassa perhepoliittiset tuet ja perheiden palvelut ovat tärkeitä.
No niin, moneen muuhunkin kohtaan voisi sanoa jotain, mutta nyt on kiirehdittävä muihin hommiin.
Kiitos Terhi kommentista. Myönnän, että 10 kohdan listani korreloi lähinnä liberaalin äärilaidan ajatuksia. Eduskuntapuolueiden sisällä oleva liberalismi on varmasti monessa kysymyksessä lähempänä – jos ei konservatiivilaitaa – niin keskikenttää.
Pekka Särkiö :”Entä liberaalit? Miehen ja naisen roolit eivät ole kiveen hakattuja.”
Eikä mikään muukaan, mitä olemme oppineet arvostamaan ja kunnioittamaan. Eduskunnan äänestyksessä uuden avioliittolain hyväksyneistä oli naisia 68%, miehistä vain 42%. Kaikki Vasemmistoliiton ja Vihreiden edustajat äänestivät lain puolesta, kuten suurin osa SDP:n edustajistakin.
Myös eutanasia-äänestyksessä Vasemmistoliiton ja Vihreiden enemmistö kannatti lain hyväksymistä.
Poliittista kannatusta harkitessa voi jakolinjoilla olla merkitystä, mutta entä tässä meidän kesken?
Pekka Särkiölle: aion tulevina tunteina käydä hieman läpi joitakin ehdotuksistasi liberaalin ja konservstiivin tunnistamiseksi. Aloitan kohdasta 1.eli huumeiden vapauttaminen.
Suomessa ei ole ketään, joka olisi julkisuudessa esittänyt, että huumeiden vapauttaminen piristäisi taloutta. Toisin sanoen tuollaista liberaalia ei ole olemassa. Suomessa on eurooppalaisittain erittäin ankara huumelainsäädäntö. Asiantuntijoiden keskuudessa on esitetty, että kriminalisointia lieventämällä haittoja voitaisiin vähentää. Esimerkki maaksi on esitetty mm. Portugalia.
Mitä tulee lailliseen taloudelliseen toimintaan, lääkekannabiksen viljely ja myynti on ollut Yhdysvalloissa joillekin osavaltioille tuottoisaa.
Huumeiden salakuljetus, välitys ja myynti on yksi maailman tuottoisimpia laittomia elinkeinoja. Voittorahat pestään mm.kiinteistöbisneksessä.
Puutun näihin blogisi juttuihin siksi, että sinä Pekka Särkiö olet käsittäkseni täällä arvostettu blogisti ja merkittävä vaikuttaja kirkossa ja yhteiskunnassakin. Siten sinulla on lukijoita ja kuulijoita, jotka pitävät sinua luotettavana auktoriteettina. Olen huomannut, että Suomessakin on salaliittokuvitelmia liberaaleista, ja jotkut ehdottamistasi liberaalin piirteistä esiintyvät juuri noissa kuvitelmissa ’ liberaalien’ tuhoavasta voimasta.
Terhi, viittaukseni vapaamielisen huumepolitiikan perustelemisesta piristyksellä talouteen perustuu Helsingin Sanomien artikkeliin 20.4. jossa kuvataan Yhdysvaltojen useissa osavaltioissa vietettävää karnevaalihenkistä kannabispäivää. Kirjoitan siitä blogiini otsikolla Knnabispäivä – kansanjuhla?
Ei kai Kirjallisena julkaistu ohjelma voi olla mikään salaliitto, tai kuvitelmakaan. Varsinkin kun se on otettu yliopiston opiskelumateriaalien joukkoon. Minusta on kummallista, kun jatkuvasti saa lukea väitteitä salaliitosta.
Kirkon arvojen romuttaminen on tuossa suunnitelmassa hyvin selkeästi ja yksityiskohtaisesti ilmaistu ja sen mukaan on myös toimittu. Joten miten voidaan puhua salaliitosta?
Yleensä salaliitolaiset pitävät tietonsa ja suunnitelmansa muilta piilossa. Tämä on kaikkien luettavana ja tarkasteltavana.
Pekka pesonen, nyt en ymmärrä, mistä julkaisusta oikein kirjoitat. Kerrotko tarkemmin? Kiitos jo etukäteen.
Itse olen viime aikoina saanut kuulla, että Yhdysvalloista on lähtenyt liikkeelle konservatiivikristittyjen piiristä kuvitelma, että kulttuurimarksilaisiksi nimetty sateenkaariväkihaluaa tuhota yhteiskuntaa vapaalla seksillä, vapailla huumeilla, jne.jne. Minä tarkoitan salaliittokuvitelmalla juuri tätä ajattelua:sateenkaariväki soluttautuu myös kirkkoon ja tuhoaa kirkon humanistisillä ajatuksillaan; ajatellaan, että sateenkaariväellä on maaailmanlaajuinen salaliitto avioliittoa, perhettä ja kirkkoa vastaan.
Itseasiassa sateenkaariväkihän arvostaa avioliittoa ja perhettä.
”Itseasiassa sateenkaariväkihän arvostaa avioliittoa ja perhettä.”
——
-No mikä on ”sateenkaariväki”? Monenkirjava joukko, kuten kaikki muutkin ihmisryhmät tai tiettyä asiaa edustavat.
Itselläni on käsitys, että läheskään kaikki homoseksuaalit eivät arvosta avioliittoa. Ainakin Amerikassa tässä asiassa on jo näkynyt järjestäytymistäkin ja selkeitä kannanottoja:
https://www.youtube.com/watch?v=nJrmBocx0o4
En voi esittää tilastollista tietoa, ja tästä olisikin mielenkiintoista tehdä tutkimusta, että kuinka suuri osa, koska avioliittohan itsessään on konservatiivinen ja konservatiivisille perhearvoille perustettu yhteiskunnallinen rakennelma. Jota vastaan liberaalit (hipit) nousivat 60-luvulla.
Avioliitto miehen ja naisen välisenä on luonut ehjiä ydinperheitä, joiden jäsenillä on biologinen side keskenään. Tämän vuoksi, Jani Toivolan sanoin, yhteiskunta on ”rakennettu puusilmäisesti heteroydinperheen oletukselle”.
Nyt tästä periaatteesta ollaan luopumassa. Ja sitä myöten yhteiskuntarakennekin ideaaleineen ja tavoitteineen muuttumassa. Enkä itse usko, että menee kauankaan ennenkuin avioliiton tarpeellisuus ylipäätään yleisemmin ja voimakkaammin kyseenalaistetaan. Onhan tällaisia ääniä ollut jo ilmassa, mutta ei vielä paljon mediassa.
Mutta toki voi olla niin, että jossain asiassa liberaali onkin jossain toisessa asiassa konservatiivi. Tunnistan tätä itsessänikin 🙂
Sari, kiitos tuosta youtube-linkistä, oikeasti. Olin tosi yllättynyt, kun videossa puhuikin Masha Gessen, ikätoverini, tunnettu venäläis-amerikkalainen intellektuelli, toimittaja-kirjailija, jonka teos presidentti Putinista suomennettiin jokunen vuosi sitten.
Masha Gessen on arvostettu nyky-Venäjän asiantuntija ja kriitikko.
Videolla Gessen kertoo kolmilapsisesta perheestään, jossa on viisi vanhempaa:entinen kumppani, nykyinen kumppani sekä kahden lapsen isät. Gessen muutti Venäjältä Yhdysvaltoihin lastensa kanssa, kun Venäjän homovastaiset lait kärjistyivät niin, että valtio uhkasi naispareja lasten huostaanotolla.
Videolla Masha Gessen kertoo, että avioliitto ei sovi heidän perhetilanteeseensa, jossa on viisi vanhempaa.
Gessen on siis ikätoverini, minua joitakin vuosia nuorempi. Hän on elänyt lesbona 30 vuotta, minulla taas on 40 vuoden henkilökohtainen perspektiivi homomiesten ja lesbojen elämään ja asemaan. Minuakaan ei henkilökohtaisesti kosketa avioliitto-oikeudet ja vihkimiset, aion mennä naimattomana hautaan. Mutta soisin tuon oikeuden kuitenkin nuoremmille.
Omaelämäkerrallisesti itselleni merkityksellisin muutos varmaankin oli homoseksuaalisuuden poistuminen sairausluokituksesta 1981 sekä yhdenvertaisuuslaki 2004.
”Minuakaan ei henkilökohtaisesti kosketa avioliitto-oikeudet ja vihkimiset, aion mennä naimattomana hautaan. Mutta soisin tuon oikeuden kuitenkin nuoremmille.”
————
-Masha Gessen meni tuosta paljon pidemmälle. Hän sanoi, ettei avioliittoa pitäisi olla olemassa. Ja sai valtaisat aplodit yleisöltä. Eli ei ollut kyse vain siitä mitä itse henkilökohtaisesti haluaa tai ei.
Hän myös sanoi, että spn-avioliittolaki on valhe. Valhe on siinä, ettei avioliitto mukamas muuttuisi. Se muuttuu, ja Masha Gessenin mukaan sen tulee muuttua niin, että se lakkaa olemasta.
Linkitin tuon sen osoitukseksi, että on olemassa eräs ryhmittymä ns. sateenkaariväen joukossa, joka ei arvosta avioliittoa. Ja joka haluaa lakkauttaa sen.
Sari, Masha Gessen on vaikuttava puhuja ja kirjoittaja. Hän on terävä, todellinen intellektuelli. Yksi ihminen ei tee vielä ryhmittymää. Kerroit, missä kohtasa yleisö taputti. Mehän emme tiedä yleisöstä mitään, siis siitä oliko se edes sateenkaariväkeä, vai oliko yleisö demokraattipuolueen vasemmistosiipeä, hipstereitä, älymystöä, kansalaisliikeaktivisteja, feministejä, suurin osa streittejä, heteroita. Todennäköisesti oli juuri näin, kuten minä oletan.
Masha Gessen on Suomessakin tunnettu ja on vieraillut täällä aivan muissa kuin sateenkaarimerkeissä. Hän on kirjoittanut useita kirjoja ja kirjoittaa toimittajana arvostetuimpiin sanomalehtiin.
Masha Gessenin kanssa olisin varmaan itse ollut täsmälleen samaa mieltä 15-35 vuotta sitten. Mutta nyt olen niin kyllästynyt kirkon jääräpäisyyteen ja joidenkin piispojen kantoihin sekä K24-kommenttiketjujen älyttömiin kommentteihin, että haluan sen avioliiton vihkioikeuksineen samansukupuolisille pareille. Niin paljon on vyörynyt potaskaa, että sen potaskan vaikutukset voi korjata vain se, että kirkko sallii tavalla tai toisella laajennetun vihkioikeuden. Vain se olisi se korjaava kokemus. Toki muitakin perusteita on.
Pekka särkiölle:
Transseksuaalisuus ja miesten syrjäytyminen:
En ole missään kuullut tai lukenut jonkun esittävän, että transseksuaalien asema olisi suurin oikeudenmukaisuuskysymys. Olen kyllä tietoinen siitä, että transseksuaaleja koskevaa nykyistä lakia pidetään merkittävänä ihmisoikeuskysymyksenä tämän päivän Suomessa. Nykylaki lisää syrjäytymisriskiä transseksuaalien keskuudessa. Oma minusta tuntuu oletukseni on, että transseksuaalimiehillä on suurempi riski syrjäytyä työelämästä kuin transseksuaalisilla naisilla. Molemmillä on valtaväestöä suurempi syrjäytymisriski. Jos lainsäädännöllisillä uudistuksilla voidaan ehkäistä syrjäytymistä ja vähentää inhimillistä kärsimystä, eikö olisi viisasta niin tehdä?
Miehillä, erityisesti heteroseksuaalisilla miehillä on suurempi riski syrjäytyä kuin heteroseksuaalisilla naisilla. Syrjäytymisriskiä lisää se, jos miehellä on joustamaton käsitys maskuliinisuudesta ja sen mukaisesti tuhoavaa riskikäyttäytymistä, humalahakuista juomista, joutumista ristiriitoihin ympäristön kanssa peruskoulusta alkaen. Jäykkä sukupuolijärjestelmä on erityisesti miehille kohtalokas, koska perinteinen maskuliinisuus ei kannusta tunnetyötaidoissa kehittymiseen.
Joustamaton, kiveen hakattu sukupuolirooli aiheuttaa inhimillistä kärsimystä. Tässä viittaan myös koskettavaan Pauliina Rauhalan romaaniin Taivaslaulu, jota vastikään luin kyyneleet silmissä. Romaanissa on vaikuttavasti kuvattu, millaiseen kuiluun lapsiperhe ajautuu, kun puolisot kuuliaisestii toteuttavat miehen ja naisen roolia lestadiolaisessa yhteisössä.
Sukupuoliroolijärjestelmän joustavoittaminen ja huokoistaminen vähentää syrjäytymistä ja inhimillistä kärsimystä.
Terhi, sukupuoliroolien joustaminen on tervetullut asia samoinkuin perheessä joustava tehtävänjako perheenjäsenten kesken. Viittaukseni transseksuaalien tilanteeseen suurimpana oikeudenmukaisuuskysymyksenä liittyy vuoden takaisen Pride-kulkueen teemaan miesten oikeudesta synnyttää. Kirjoitin tästä blogissani 1.7.2017 otsikolla Päivänpaistattajien kerhon eväsretki.
Pekka Särkiölle:
Avioliitosta ja yhteiskunnan perustasta
Perhe on yhteiskunnan perustava yhteisö, ja avioliitto on juridinen sopimus perheen jatkuvuuden turvaamiseksi. Avioliittosopimus turvaa muun muassa lasten asemaa ja ohjaa oikeuksissa, velvollisuuksissa ja perimisessä. Avioliitto liittyy lukuisiin muihin lakeihin, siten parien elämän konkreettisiin käytäntöihin ja siksi tasa-arvoinen avioliittolaki on ollut tärkeää.
Perheellä on lukuisia merkittäviä yhteiskunnallisia tehtäviä. Perhe on kotitaloutta, hoivaa- ja huolenpitoa, kasvun tukemista, vastavuoroisia ihmissuhteita. Hyvin toimivat perheet ovat yhteiskunnalle voimavara; hyvin toimivassa perheessä yksilöt voivat uusintaa työ- ja toimintakykyään jaksaakseen työelämässä, opiskellessa, kansalaistoiminnassa.
Huonosti toimivat perheet taas vievät perheenjäsenten ja muun yhteiskunnan voimavaroja.
Perhe on yhteiskunnan perusta riipumatta siitä onko kyseessä samaa sukupuolta olevien perhe, eri sukupuolta olevien perhe vai aikuisperhe. Minun perheeseeni tällä hetkellä kuuluu kolme aikuista: kuusikymppinen tytär, 81-vuotias sairasteleva äiti ja 89-vuotias kovakuntoinen isä. Äiti ja isä ovat eronneet vuonna 1971. Perheeseemme kuuluu myös kuusikymppiset lapsiperheelliset sisarukseni, mutta minä olen se, joka pääasiassa hoitaa perheen tehtävät. Minun aikuisperheessäni on yhteensä kolme erillistä kotitaloutta, jotka kuitenkin leikkaavat toisiaan. Lisäksi isäni kuuluu pitkäaikaisen nsisystävänsä kotitalouteen oman kotitaloutensa lisäksi.
Aikuisperheitä on Suomessa paljon, kun väestö ikääntyy. Kuusikymppisten aikuisten lasten ja heidän vanhojen vanhempiensa perheitä, joiden jäsenet asivat satojen kilometrien päässä toisistaan, mutta hoitavat perheelle kuuluvia yhteiskunnallidia tehtäviään, huolenpitoa niin ihmisistä, kiinteistöistä, kansallisvarallisuudestakin.
Kiitos Terhi oman perhetilanteesi jakamisesta. Siinä tulee kauniilla tavalla esille sukupolvien välinen hoiva ja tuki.
Tämä ei kuitenkaan kumoa sitä, että liberaalissa katsannossa lain konstituoima avioliitto nähdään jäykkänä ja vapautta rajoittavana. Sen sijaan pyritään saamaan samat oikeudet avosuhteelle.
Pekka Särkiölle, kiitos selvennyksestä. Avoliitoissa esimerkiksi kotiäidin tilanne on taloudellisesti turvaton, jos avoliitto purkautuu.
Sukupolvien välisessä hoivassa ja tuessa aikuisten lasten ja ikääntyneiden tai sairaiden vanhempien välillä on useimmiten kauneus kaukana. Perheen sisäistä huolenpitoa ei mielestäni tule ylistää kauniiksi, koska hyvin usein se on kaikkea muuta. Hyvin usein se on jaksamisensa äärirajoilla toimivien ihmisten ahdistunutta arkea, jossa on enemmän pakkoa kuin vapaata valintaa.
Useinkin pienituloinen keski-ikäinen lapsi pitää huolta pienituloisesta eläkeläisestä, joka asuu satojen kilometrien päässä. Jos lapsi on työssä, hän käyttää viikonloppunsa, vapaapäivänsä ja lomansa matkustamiseen ja vanhempansa kotitalouden pyörittämiseen. Muina aikoina hän hoitaa vanhempansa asioita puhelimitse ja sähköpostilla (raha-asioita, palveluverkostoon, esim.kotihoidon työntekijöihin yhteydenpito).
Piispat ja kokoomuspoliitikot puhuvat mielellään siitä, miten yhteisöllisyyttä on vahvistettava ja yhteisöjen vastuunottoa kannustettava. Kuitenkin he delegoivat loppuunajettujen omaishoitajien kohtaamisen kirkon diakoniatyöntekijöille sekä sosiaali-ja terveysalan ruohonjuuritason lähihoitajille. Tässäkin näkyy paternalistinen tekopyhyys, patriarkaattikin – uskaltaisin lohkaista näin.
Aikuisperheissä huolenpidon taustalla on usein välttämättömyys. Huolta aletaan pitää taloudellisissa mahdollisuusrakenteissa, siis huolenpito on kaikkein järkevin vaihtoehto. Ikäihmisen eläke ei mene palvelumaksuihin, vaan hän asuu omaisten tukemana velattomassa kodissaan. Suurimmassa osassa Suomea kiinteistöillä ei ole arvoa kuin 15-60 tuhatta euroa. Kiinteistökaupoista saaduilla tuloilla ei kovin pitkään makseta palvelumaksuja. Toisaalta maaseudun kiinteistöillä on edelleen täysin käypä käyttöarvo, vaikka vaihtoarvo olisikin vain 30 tonnia.
Saattaa olla, että kirkonmiehet ajattelevat juuri rakastavien tunteiden johdattavan ihmiset pitämään huolta läheisistään. Käsittääkseni totuus on kuitenkin ainakin osittain toinen. Kyse on kotitalouksien selviytymisestä niin, että elämisen perusedellytykset voidaan säilyttää perheen sisällä. Kun käytetään tehokkaasti hyödyksi kaiken omassa hallinnassa olevan käyttöarvo (oma koti, irtaimisto, jne.), sekä verkostoissa piilevät voimavarat (vastavuoroinen palvelujen vaihto ja yksipuolinen huolenpitopalveluiden anto) ei ole niin riippuvainen rahataloudesta.
Hoiva- ja huolenpito on pitkälti taloutta, oli kyse sitten yhteisöllisestä huolenpidosta tai markkinoiden hoivapalveluista.
Varakkaat keski-ikäiset voivat ostaa rahalla itsensä vapaaksi hoivavastuusta vanhempiaan kohtaan ja saavat siitä verovähennykset. Pieni-ja keskituloiset jäävät kärvistelemään hoivavastuunsa alla ja pelkäämään oman terveytensä menettämisen puolesta.
Piispojen olisi jo aika kohdata se todellisuus, joka yhteisöllisessä vastuussa on. Todellisuus ei usein ole kaunis, vaan kauhea.
Kiitoa Terhi yhteisöllisen vastuun ongelmien avaamisesta: ihmisen väsymisestä ja olemassa olevien resurssien venyttämisestä.
Viittaukseni verovaroilla kustannettavien palvelujen ja lähiyhteisön hoivan asettaminen rinnakkain johtuu siitä, että nämä ovat tavallisimmat vaihtoehdot (ja lisäksi ostopalvelut, joihin harvoilla on varaa). Syntyvyyden lasku ja ikääntyvien hoivamenojen kasvu johtaa siihen, että jatkossa palkkaverotulot eivät riitä nykyisiin palveluihin. Siksi lähiomaisten hoiva jää vaihtoehdoksi, mikä muukaan se olisi?
Totta puhut, haasteet ovat melkoiset. Mutta yhteisöllistä, perhepiirissä tapahtuvaa hoivaa on vsikea lisätä muuttoliikkeen vuoksi. Lisäksi monet tyttäret ja pojst asuvat ulkomailla ja ikääntyneet vanhemmat jäävät yhden yli viisikymppisen työssäkäyvän lähellä asuvan lapsen harteille.
Lisäksi tulevilla vanhuksilla, suurilla ikäluokilla, on vain yksi tai kaksi lasta, joista toinen saattaa olla pois pelistä oman syrjäytymisen takia.
Itse katsoisin, että ainoa kestävä keino vaikuttaa hoiva-ja huolenpitokuormaan, on väestön toimintakyvyn vahvistaminen.
Mitä piispat voisivat tehdä? He voisivat vähentää syrjintää ja hyljeksintää. Syrjintä heikentää terveyttä ja hyvinvointia.
Terhi: ” koska avioliittohan itsessään on konservatiivinen ja konservatiivisille perhearvoille perustettu yhteiskunnallinen rakennelma. Jota vastaan liberaalit (hipit) nousivat 60-luvulla.”
No tuossahan ne perustelut on sanottu selvääkin selvemmin. Miksi minulta kysytään sitä, mihin dokumentteihin väitteeni perustan, kun itse tuot perusasiat selkeästi esiin. Juuri näiden kristillisten arvojen tuhoamisesta on koko kirkon kriisissä kyse.
Pekka Pesonen, olen aivan ihmeissäni. En ymmärrä yhtään, mitä tarkoitat. Tietääkseni en ole kirjoittanut tuollaista, mitä laitat minun suuhuni sitaateissa.
Pekka, mistä oikein on kysymys? Kerro, mistä julkaisusta, kommentista tai muusta on oikein kysymys.
Terhi, minä kirjoitin tuon Pekan lainaaman kommentin.
Onhan selvää, että kun nämä perusarvot saadaan mitätöityä, niin kirkon arvovalta kaatuu samalla.
Jolloin myös yhteiskuntamme pohjarakenne hajoaa. Minusta on käsittämätöntä ,että kirkon johtavilla paikoilla on henkilöitä, jotka edesauttavat niiden pyrkimyksiä, joiden tavoitteina on kristillisen arvomaailman mitätöiminen. Jolloin tietysti myös kirkon toiminta ajetaan marginaaliin.