Miten tunnistan uskovan?

Pekka kun kysyt mistä tunnistaa uskovan niin minulle se on lapsenmielinen usko, mitä sinulle lapsenmielinen usko tuo mieleen?

Varsinkin kun Jeesus Sanoo Jumalan salaavan evankeliumin viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittavan sen lapsenmielisille.

Matt. 11:25
Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.

Jollakin oudolla tavalla Ari on kääntänyt tuon parannuksen tekemisen ihmisen suoritukseksi ja vielä niin, että vasta Pyhän Hengen voimasta tuota parannusta pystyyn sitten tekemään kunnolla. Ne joilla ei ole Pyhää Henkeä, niin he eivät sitten pysty parannusta tekemään. Välillä menee käsitteet niin villisti sekaisin, ettei aina tiedä miten niinkin tulisi suhtautua.

Parannuksesta sen verran, että tuo sana ja ja varsinkin lause: ”Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi” on alkukielestä käsitteellisesti ymmärretty väärin, jos sen käsittää tekemiseksi, sillä tuo on sana pari, joka sisältää ”muutoksen ajattelussa”
(metanoeo) jolloin tuo Evankeluimin uskominen on juuri sitä, mihin pyritään.

”Ajattelun muutos” voisi kuvastaa parhaiten Jeesuksen sanoja kun kehottaa Hän meitä uskomaan Häneen. On vähän samaa, kuin Suomalainen sanoisi: ”Uskokaa mitä sanon, sillä se on Totuus”

Kun Jeesus sanoo ”tehkää parannus” ja monessa muussa kohdassa myös esim.
Pietari käyttää sanaa ”metanoeo” niin siinä on sama kaiku. Kun ihminen uskoo Evankeluimin niin ihminen on silloin tehnyt ”metanoeo” eli muuttanut käsitystään Jumalan ilmoituksesta (Evankeliumi) eli uskoo Evankeluimin Pelastuksekseen.

Sana Parannus pitäisi poistaa Raamatusta, koska se ohjaa ihmistä omiin tekoihin ja mahdollisuuksiin ja siitä ei tuossa ”Kääntymisessä” tai ”uudelleen ajattelussa” ole lainkaan kysymys.

Tuo ”ja” sana liittää uskomisen ja parannuksen yhteen, siten, että ne ovat sama asia, Samaa kuin joku sanoisi ”juokaa vettä” niitä ei siis voi erottaa toistaan. Kuten tuo ”tehkää ja uskokaa” on jotenkin käännetty oudosti. ”Parannuksen tekeminen” on siis uskoa Evankeluimi, ei sen kummempaa.

Kun uskon Jumalan Sanan, niin se sisältää ”kääntymisen ja uskomisen” ei siis ole Raamatun sanan mukaista tehdä ensin jotain ja sitten uskoa jotain, kun käännytään Jumalan puoleen.

Ismo malinen toteat seuraavasti:””Kun uskon Jumalan Sanan, niin se sisältää ”kääntymisen ja uskomisen” ei siis ole Raamatun sanan mukaista tehdä ensin jotain ja sitten uskoa jotain, kun käännytään Jumalan puoleen.”

Siis selittänet parannuksen aikalailla oikein eli mielenmuutoksen eli tunnustaa syntinsä eli eronsa Jumalasta ja kääntyy pois vanhasta syntielämästä.

Tuo yllä oleva kohta jonka kopion on taas mielenkiintoinen parannuksen kanssa eli kuinka ihmeessä yhytät lapsikasteen parannukseen eli mielenmuutokseen kun kerran vielä väität ”ei siis ole Raamatun sanan mukaista tehdä ensin jotain ja sitten uskoa jotain”, siis ei toinenkaan ihminen voi ensin tehdä jotain ja sitten vauva kasvettuaan uskoisi?

Entäpä jos kuitenkin lapsi on kastettu ja on kodissaan saanut hyvän opetuksen, eikä koskaan ole ottanut pesäeroa uskosta. Eli on kasvanut uskoon lapsuudestaan asti.
Mitäs siihen sanot?

Lutherin aikana näin oli paljon useammin, kuin nykyisin.

Martti Pentti sitooko Jumalan Sana sitten ihmistä? Tulee vaan mieleen että ajatusmallissasi ihminen saa tehdä miten vaan ja Jumala on mukana kaikessa siunaten ja hyväksyen, onko todella näin?

Pekka ajattelussasi on pari kohtaa jotka uskot olevan Jumalsata mutta ovatko ne todella, siis kaste ja opetettu uskos?

Onko kaste oikotie iankaikkiseen elämään ohi Jeesuksen Sanojen?

Kun Jeesus Sanoo:

i19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
20 ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”(Matt.28)

Niin mitä on tämä ”kaiken pitäminen”?

Sallittaneen vielä yksi pidempi vastaus Arin kysymykseen ”kaiken pitämisestä.”

Kaiken pitäminen on Jeesuksen sanojen pitämistä, niinkuin Jeesus piti Isän sanat.
Rakkaus on lain täyttymys, jossa on pidetty kaikki laki, sillä Jumala on Itse Rakastanut meitä, että mekin voisimme Rakastaa, sillä meissä ei itsessämme ole luonnostaan Jumalan Rakkautta.

Osaamme pitää huolen omastamme ja varjella kaikkea, joka meille kuuluu, mutta se ei ole Rakkautta, sillä pakanatkin osaavat pitää huolen omaisuudestaan ja omaisistaan, vaan se on Rakkautta, että palvelemme toisiamme ja olemme alttiit kaikkeen hyvään, myös niiden tähden joita emme tunne.

Usko vaikuttaa meissä Jumalan Rakkautta ja Usko on Jumalan teko meissä. Olemme ansiottomat palvelijat. Jumala Itse vaikuttaa meissä kaiken hyvän ja ainoastaan syntiä teemme itse omasta halusta. Siihen emme kuitenkaan perusta elämäämme, (eli lihaan) vaan katsomme yksin Kristukseen, joka voi meidät täydellisesti Pelastaa ja Pyhittää.

Kasvaminen Kristukseen tapahtuu aina Herran ajalla, eikä meidän tahdon mukaan. Sen minkä Herra näkee meissä hyväksi tehdä, sen me ilolla otamme vastaan. Kasvamiseen tuijottaminen ei ole tärkeää, vaan Luottamus Jumalaan.
Jeesus sanoo: ”Pitäkää usko Jumalaan. Totisesti minä sanon teille: jos joku sanoisi tälle vuorelle: ’Kohoa ja heittäydy mereen’, eikä epäilisi sydämessään, vaan uskoisi sen tapahtuvan, minkä hän sanoo, niin se hänelle tapahtuisi.
Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva.
Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne.”( Mark.11:22-25 )

Seuraavassa on kaiken pitämisestä Jeesuksen omia sanoja:

”Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.
Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani; ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.
Tämän minä olen teille puhunut ollessani teidän tykönänne.
Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.
Rauhan minä jätän teille: minun rauhani-sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.
Te kuulitte minun sanovan teille: ’Minä menen pois ja palajan jälleen teidän tykönne’. Jos te minua rakastaisitte, niin te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän tykö, sillä Isä on minua suurempi.
Ja nyt minä olen sanonut sen teille, ennenkuin se on tapahtunut, että te uskoisitte, kun se tapahtuu.
En minä enää puhu paljoa teidän kanssanne, sillä maailman ruhtinas tulee, ja minussa hänellä ei ole mitään.
Mutta että maailma ymmärtäisi minun rakastavan Isää ja tekevän, niinkuin Isä on minua käskenyt: nouskaa, lähtekäämme täältä.” (Joh.14:23-30) ja vielä:

”Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri.
Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän.
Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut.
Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa.
Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.
Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat.
Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen.
Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni.
Niinkuin Isä on minua rakastanut, niin minäkin olen rakastanut teitä; pysykää minun rakkaudessani.
Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan.
Tämän minä olen teille puhunut, että minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi.
Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut.
Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä.
Te olette minun ystäväni, jos teette, mitä minä käsken teidän tehdä.
En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni.
Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi.
Sen käskyn minä teille annan, että rakastatte toisianne.
Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä.
Joh.15:1-18

Kaiken pitäminen on Rakastamista ja Armahtamista, kuten Jumala on meitä Rakastanut ja Armahtanut. Joka on saanut paljon anteeksi, se Rakastaa paljon.

Hupaisa tuo uskovaisen tuntomerkki, jonka kolumnisti kertoi: teloi päänsä eikä kiroillut. Myönän, että kiroilu vastoinkäymisissä on huono tapa, mutta kun sitä itsekin harrastan, niin en kai sitten ole hyvä uskovainen. Itse asiassa sen olen tiennyt aina, mutta kyllä se sielunvohollisen manaaminen kivun hetkellä helpottaa kummasti. Siinähän ei sitä avuksi huudeta, vaan päinvastoin, pyritään karkottamaan tuo pahan aiheuttaja. Kun uskovainen serkkupoika löi vasaralla peukaloonsa, hän puhkesi laulamaan ”Saatanan juonet kauaksi heitä…”

Mistä tunnistan uskovan kyselin 2018. Nyt vasta sen alan tiedostaa, että tunnistaminen tapahtuu, kun tiedostaa, että toisessa vaikuttaa sama Kristuksen Henki. Jos vain se Kristuksen Henki on vaikuttamassa puheessa ja teoissa, niin kyllä siitä selkeästi tunnistaa uskovan.