Jehovan todistajien yhdyskuntajärjestys tarjoaa oppitunnin siitä miten uskonnollisessa yhteisössä kaikki valta voidaan laillisesti keskittää pienelle piirille yli 60-vuotiaita miehiä. Suomessa on noin 20 000 Jehovan todistajaa. Kukaan ei ole kertonut heille sitä, mutta heistä 99,9% on yhdyskunnan ulkojäseniä. Varsinaisia jäseniä, joilla on päätösvaltaa yhdyskunnan asioihin on vain 17.
Tämä selviää Jehovan todistajien yhdyskuntajärjestyksestä, jonka mukaan hallituksen lisäksi on vain kourallinen hallituksen valitsemia miehiä, jotka valitsevat hallituksen. Edellinen lause pitää ehkä lukea pariin kertaan, mutta näin se on.
Huomautettakoon, että ainoastaan tämä 17 miehen pieni piiri tietää Jehovan todistajien raha-asiat, tilinpäätös ei ole juurikaan muiden saatavilla. Ilmeisesti jotain resursseja on, koska Jehovan todistajat painavat miljoona lehteä joka kuukausi 5000 neliön kompleksissaan Vantaalla. Vertailun vuoksi, Uskontojen uhrien tuki ry:n Muutos-lehteä painetaan 1000 kappaletta kahdesti vuodessa.
Jehovan todistajien rivijäsenillä ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa siihen, ketkä päättävät yhdyskunnan asioista. Kaikki valta on keskitetty pienelle piirille miehiä, jotka ovat valinneet toisensa näihin tehtäviin. Samat miehet ovat olleet tämän piirin jäseniä jo kymmeniä vuosia. Yksi heistä, Veikko Leinonen, esiintyy yleensä julkisuudessa. Yhdyskunnan puheenjohtajaa Jukka Ropposta ei julkisuudessa juuri nähdä. Edes media ei siis haasta hänen valtaansa.
Useimmat Jehovan todistajat eivät ole koskaan kuulletkaan tästä yhdyskuntajärjestyksestä. He eivät edes tiedä, että on olemassa 17 miestä, jotka päättävät yhdyskunnan asioista. Luonnollisesti he eivät siis myöskään tiedä keitä nämä 17 miestä ovat. Suljettua yhteisöä pitää vähän jeesata avautumaan. Tästä syystä entinen Jehovan todistaja on nyt julkaissut yhteisön johtajien nimet netissä.
Mistähän syystä m inulla tuli yhtäkkiä lähetyshiippakunta mieleen?
Puolassa on erittäin pieni luterilainen seurakunta. Suomalainen vieras kysyi kerran seurakunnan papilta, miltä tuntuu olla luterilainen lähes 100%:en katolisessa maassa?
Ilmeisesti hieman Suomen oloja tunteva pappi vastasi, että vähän samalta kuin olla Jehovan todistajana Suomessa.
Keksin yhdeltä istumalta melkoisen määrän yhdistyksiä, seuroja, yhteisöjä jne, joissa valtaa pitää pieni yli 60-vuotiaiden miesten piiri. Talouselämä esimerkiksi.
Olen yli 60-vuotias mies ja kyllä minä pidän itseäni jo liian vanhana päättämään enää yhtään mistään.
Osmo Kauppinen:
Ja minulla SRK -lestadiolaisuus, ehkä samasta syystä.
Vaikuttaa siltä että Jehovan todistajia johdetaan kuin mitä tahansa suomalaista yhdistystä. Se, että jäsenet eivät tiedä miten johto valitaan on sekin aivan tavanomaista. Esimerkiksi Vapaa-ajattelijoiden hallituksen jäsenten valintamenettely ei selvinnyt minulle vaikka itse työskentelin liiton toimistossa. Tärkein valintakriteeri vaikutti olevan hyvät henkilösuhteet hallituksen istuviin jäseniin. Yksityiset sähköpostit ja kännykät taisivat olla hyvässä käytössä
Katolisessa kirkossa paavi nimittää kardinaalit ja kardinaalit valitsevat paavin.
Systeemi voi tietysti olla erilainen käytännössä ja paperilla, ääriesimerkkinä esim. muodollisten sääntöjensä mukaan demokraattinen NKP. Toisaalta mikään ei estäisi käytännössä kuuntelemasta jäsenistöä, vaikka muodollinen päätövalta ei heillä olisi.
Tuli myös mieleen Vanhalestadiolaiset Jehovien lisäksi. Ja tietysti talouselämä.
Se on uutta, että homma pelaa myös Vapaa-ajattelijoiden piirissä.
Tarja, eikös VL-puolella kuitenkin olla periaatteessa demokraattisia? Ts. yhdistysten jäsenet valitsevat edustajia, jotka valitsevat keskusjohdon.
Va-puolella tuollainen on ainoastaan va-liittoon kuulumaton Pääkaupunkiseudun ateistit ry. Sillä homman pihvi on siinä, että yhdistyksessä on ”tukijäseniä” paljon enemmän kuin äänivaltaisia täysjäseniä. En kuitenkaan tiedä miten helppo tai vaikea on tuolla päästä äänivaltaiseksi.
Jori on oikeassa. Vanhoillislestadiolaisuuden systeemi on näennäisesti demokraattinen. Mutta vain näennäisesti. SRK:n johtokuntaan valittava uusi jäsen tiedetään jo useita kuukausia etukäteen, niin viime kesänäkin. Jtk:aan pääsee vain jtk:lle suosiollinen mies.
Pelkkä yleinen vaali ei tee järjestelmästä demokraattista. Vl:ssa eriävän esityksen tekemistä ei pidetä oikein hyvänä, ei myöskään ”puskista” tulevaa ehdotusta, vuosikokouksissa painostetaan ottamaan vastaehdotukset pois eikä kaiketi koskaan erovuoroista jtk:n jäsentä ole ehdotettu eroamaan ellei tämä itse ole ollut siihen halukas.
Vl vertautuu enemmän Valko-Venäjään jossa kyllä on vaalit mutta ei demokratiaa.
Osin vl:ssa jtk:n sulkeutuneisuuteen vaikuttaa myös systeemiin pesiytynyt yksimielisyyden paine. Suurin osa ei halua vuosikokoukselta muuta kuin yksimielisyyttä. Itse päätöksen sisältö on toissijainen.
Osin ongelma on myös SRK:n kaksoisluonne. Se on virallisesti vain yhdistysten palvelujärjestö. Tosiasiallisesti se on silti liikkeen johto: sen johto on arvovaltaisin porukka liikkeessä, se antaa liikkeen ja seurakunnan nimissä kantoja ja ohjeita, lähettelee paimenkirjeitä jne. Tämä aiheuttaa se että SRK käyttää valtaa kuin johtaja mutta vetäytyy aina ongelmien ilmetessä vastuusta kuten rivisotilas.