Identiteettipolitiikka
Kirjailija Douglas Murray on perehtynyt syvällisesti identiteettipolitiikkaan. Hänen mukaansa maailman tulkitseminen ”identiteettipolitiikan ryhmien” ja ”intersektionalismin” linssien läpi on kenties röyhkein ja laajin yritys kylmän sodan jälkeen luoda uusi ideologia.
Identiteettipolitiikan yhtenä pyrkimyksenä on sukupuoli -ja seksuaalinäkökulman ulottaminen politiikan kaikille alueille: talouselämään, sosiaali -ja terveydenhuoltoon, kasvatukseen jne. Intersektionaalisen teorian ja performatiivisen ihmiskäsityksen nimissä luodaan uhriluokkia ja edistetään sukupuoli- ja seksuaali-identiteettejä sekä erilaisia perhemuotoja. Yksilön oman potentiaalin täydellistäminen on nostettu elämän päämääräksi ja samalla yhteiskunnan tehtäväksi on tullut tukea sitä täysimääräisesti.
Yksi esimerkki identiteettipoliittisesta ohjelmasta on Setan poliittinen ohjelma. Sen mukaan ”sukupuolten epätasa-arvon taustalla on sama heteronormatiivinen sukupuolijärjestelmä kuin Hlbtiq-ihmisten kokeman epätasa-arvon taustalla”. Seta joutuu käymään jatkuvaa sotaa perinteisen sukupuolijaon kumoamiseksi ja yhteiskunnallisen tunnustuksen hankkimiseksi omille näkemyksilleen. Kirkon sisällä toimitaan peitellymmin sanomalla mm. ”se, että seksuaalisuudesta ja sukupuolisuudesta ajatellaan laajemmin, ei kuitenkaan vahingoita ketään eikä ole keneltäkään pois.”
Sukupuoli- ja heteronormia ei ole aikaisemmin pidetty kirkossa syrjivänä, vaan kunnioitettuna, haluttuna ja juhlittuna Jumalan luomistyönä. Setan ajamassa muutoksessa ei ole kysymys pienestä sukupuoli- ja seksuaaliroolien laajentamisesta, vaan syvällisestä poliittis-yhteiskunnallisesta kulttuurivallankumouksesta, kun se siirtyy koko voimallaan lainsäädäntöön.
Sateenkaariliikkeen yhdeksi tavoitteeksi on tullut, että sukupuolen ja seksuaalisuuden itsemääriteltyä monimuotoisuutta pidettäisiin luonnollisena asiana. Sukupuoli- ja seksuaalikysymysten kohdalla sana ”luonnollinen” on tietenkin erittäin kiistanalainen. Sateenkaariaktivistit väittivät pitkään, että se, että jotakin pidetään biologisesti luonnollisena ei ratkaise sitä, onko se sosiaalisesti oikein. Nyt samat ihmiset äänekkäästi vaativat, että sitä, mitä identiteettipoliittinen sukupuoli- ja seksuaalikulttuuri pitää oikeana, kaikkien tulee pitää sitä luonnollisena. Tästä on ollut seurauksena luonnollisen ja biologisen todellisuuden suoranainen kieltäminen ideologian perusteella.
Hesarin toimittaja Annikka Mutanen kirjoitti taannoin kolumnissaan:
”Hyvän asian takia eli vähemmistöä tukeakseen moni on hiljaa hyväksynyt oudot ajatusrakennelmat. Biologia ei lakkaa vaikuttamasta, ajamme läpi millaisen kulttuurisen uudelleenkoulutusohjelman tahansa. Moni on hiljaa myös siinä pelossa, että saa otsaansa taantumuksellisen sortajan leiman. ”
Sateekaariliikkeen vaikutusvalta kirkossa –
”Tänä vuonna Seta päätti myöntää tunnustuksen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Kirkkohallituksen Kasvatus ja perheasiat -yksikölle.”
Kirkon ja Sateenkaariliikkeen yhteistoiminta oli pitkään seurakuntien ja Setan (Malkus) yhteistyöpainotteista ryhmätoimintaa. Identiteettipolitiikan myötä kirkon keskushallinnosta on tullut yhä aktiivisempi osapuoli. Nostan esille kolme laajempaa kehityskulkua.
1. Sateenkaariliikkeen seksuaalipoliittiset sukupuoli -ja seksuaalikatsomukset ovat nousemassa lännen politisoituneiden protestanttisten kirkkojen seksuaalieettisiksi ohjelmiksi identiteettipolitiikan vaikutuksella. Saman sukupuolen avioliittokiista on vain niiden yksi osatekijä.
Seksuaalipoliittiset liikkeet ovat reaktioita yhteiskunnan ylläpitämien seksuaalinormien poistamiseen. Mutta turvallisten rajojen asettamisen sijaan nämä liikkeet keskittyvät sukupuolineutraalien ja juridisten vaatimuksien ajamiseen. Liberaalissa seksuaalikulttuurissa rajat on korvannut ”sukupuolen ja seksuaalisuuden sensitiivisyys” -puhe. Monenkirjavia oppaita julkaistaan kiihtyvällä tahdilla kirkossa. Gender-ideologian mukainen kieli koetaan empaattisena huolenpitona seksuaalivähemmistöjä kohtaan.
Identiteettipolitiikan vaikutuksesta sateenkaariyhteisön identiteetit tulevat seurakuntiin. Ennen kaikkea nuorten on nyt punnittava seksuaalista identiteettiään, koska se ei ole enää itsestään selvä. Sensitiivisyysinnossa on unohtunut se, että useimmilla ihmisillä ei ole ”seksuaalista identiteettiä” samassa mielessä kuin sateenkaariyhteisön jäsenillä. Toivoa sopii, ettei seurakuntien kasvavasta sateenkaari-toiminnasta muodostu suora reitti sateenkaariliikkeen sukupuoli- ja seksuaali-identiteettien kotiuttamiselle nuorisotyöhön ja rippikouluihin.
Pelkkä saman sukupuolen avioliittojen vihkimysten salliminen kirkossa on suhteellisen konservatiivinen kanta kirkon identiteettipoliitikkojen parissa nykyisin. Kirkollisten sateenkaariaktivistien painopiste on jo kauan ollut heteronormatiivisuuden kumoamisessa, erilaisten sukupuoli- ja seksuaali-identiteettien esittelyssä, nousevien sateenkaariperheiden rakentamisessa ja Queer-teologian ja -raamatuntulkinnan harjoittamisessa. On pelkkää toiveajattelua kuvitella, että pelkkä saman sukupuolen avioliittojen salliminen kirkossa ratkaisisi enää mitään tai lopettaisi kirkon sisäisen seksuaalieettisen konfliktin.
2. Monissa kirkoissa Sateenkaariliikkeen politisoitunut ihmiskäsitys on jo syrjäyttänyt kirkon oman, Raamattuun pohjautuvan teologisen ihmiskäsityksen avioliittoa ja seksuaalieettisiä ratkaisuja tehtäessä.
Sateenkaariyhteisöissä sukupuolta ja seksuaalisuutta katsotaan vahvasti kielenkäytön, poliittisen vaikuttamisen ja yhteiskunnallisen tunnustuksen kautta. Poliittisten päättäjien ja sateenkaariliikkeen välille on muodostunut vahva sidos. Kun tunnustamisesta tulee identiteetin muodostustapa, se politisoituu.
Tärkeää on muistaa, että kirkossa sukupuoli ja seksuaalisuus eivät ole milloinkaan syntyneet poliittisen taistelun tuloksena, vaan Jumalan luomistyönä ja lahjana. Emme ole sitä, mitä olemme vain valintojemme tai kykyjemme tähden. Me emme saavuta identiteettiämme voittamalla tunnustustaistelussa. Kristityt ovat sitä, mitä ovat, luomisen ja Jumalan armon kautta. Meidän olisi mukautettava käsityksemme itsestämme Jumalan antamaan tunnustukseen. Identiteettimme näkyy ja välittyy kirkon yhteisessä uskontunnustuksessa, ei poliittisissa julistuksissa.
Uusi poliittinen antropologia on kristillisen ihmiskäsityksen uudelleen määritelmä. Kun Ruotsin kirkko 2009 muutti avioliittokantansa sukupuolineutraaliksi, niin osa Englannin kirkon piispoista lähetti arkkipiispa Anders Wejrydille kirjeen. ”Nyt ehdotettu näyttää olevan täydellinen kristillisen avioliittonäkemyksen ja kristillisen antropologian uudelleen määritelmä. Tämä kehitystä voidaan pitää osana laajempaa länsimaisen kulttuurin ja teologian siirtymistä kohti näkemystä, jossa sukupuolten välistä perustavanlaatuista erottelua pidetään merkityksettömänä ja jossa avioliitto nähdään asiana, joka voi ja pitää olla sukupuolineutraali. Tämä kanta olisi ristiriidassa Raamatun opetuksen kanssa, jonka mukaan Jumala on luonut ihmiset miehiksi ja naisiksi.”
3. Suomen ev.lut.kirkon vaikutusvaltaiset identiteettipoliittiset vaikuttajat ovat miltei kritiikittä siirtämässä Sateenkaariliikkeen näkemykset sukupuolesta, seksuaalisuudesta ja seksuaalivähemmistöistä suoraan kirkon omiksi normeiksi, joiden mukaisesti niistä kirkossa tulisi ajatella ja puhua.
Muun muassa Seta vartioi ”hyvän- ja pahan seksuaalitiedon puuta” Suomessa mm. Sukupuolen osaamiskeskuksen välityksellä. Se jakaa vuosittain ”asiallisen tiedon omenan”. Tänä vuonna palkinnon sai Kirkkohallituksen Kasvatus- ja perheasioiden yksikkö. Palkinnosta huolimatta Setan sukupuoli- ja seksuaalinäkemyksiin olisi syytä suhtautua terveen kriittisesti ja tuntea niiden erityispiirteet.
Hämmästyttävää on, miten suoraviivaisesti esimerkiksi emeritus arkkipiispa John Vikström, ottaessaan kantaa avioliittokysymykseen ja kuvatessaan homoseksuaalisuuden luonnetta, seuraa Sateenkaariliikkeen narratiivia. ” Jos…tehdään ero homoseksuaalisen suuntautumisen ja homoseksuaalisen käyttäytymisen välillä, jolloin toista pidetään sallittuna, toista ei, tehdään distinktio, joka on täysin kestämätön sekä psykologiselta että teologiselta kannalta. Ei seksuaalisuutta voida tällä tavoin halkaista… se on koko persoonallisuutta tunteineen ja tekoineen läpäisevä ja leimaava jakamaton todellisuus.” Olisi kuitenkin hyvä muistaa, että kiinteä ”seksuaalisen orientaation” -käsite on nuori, pitkälti 1900-luvun ja Lgbt-liikkeen tuote.
Kirkossa on tiedostettu Auqustinuksesta lähtien, että (langennut) seksuaalinen halu on liian hallitsematon ja vaihteleva sopiakseen siistiin orientaatioon tai hetero/homoseksuaaliseen binaariin. Oliver O’Donovanin mukaan: ”Halu (desire) … on yksi näkökohta siihen, kun kristillisessä opissa aiemmin puhuttiin vaikkapa ”konkupiskenssi”-taipumuksesta, maailman rikkoutumisesta, joka heijastuu halujen sekaannuksena, jonka yhteiskuntamme itse istuttaa meihin. Perisynnin pituuden, leveyden ja syvyyden uudelleen löytäminen vapauttaisi meidät tässä asiassa monista väärinkäsityksistä.” Tämän vuoksi seksuaalisten toiveiden välitöntä toteuttamista ei ole viisasta pitää niiden ”todellisena täyttymyksenä”, sanoo O’Donovan: ”Halujemme tulkinnassa tarvitsemme tradition viisautta, joka opettaa meitä varomaan välittömien emotionaalisten tulkintojen harhakuvia ja auttaa meitä selvittämään ja selventämään halujamme. Kaikkien halujen todellinen ilmaus, riippumatta siitä, ovatko ne hyvin perusteltuja tai pelkästään banaaleja, eroaa kiusallisesti siitä mielikuvasta, jonka se ensimmäiseksi herätti.” Usein halumme johtavat meitä harhaan.
Tämän vuoksi seksuaalista halua, orientaatiota ja identiteettiä on perinteisesti suunnattu ja rajattu avioliiton kautta. Nyt identiteettipolitiikalla ja sateenkaarikulttuurilla vaikutetaan syvällisesti näihin kaikkiin. Koska sisäinen kokemuksemme on korotettu ensisijaiseksi ja itsetulkintaiseksi, niin moni kristitty on ottanut sateenkaariliikkeen näkemykset joko sellaisenaan todesta tai vaihtoehtoisesti torjunut sateenkaariyhteisön ihmiset. Kriittinen harkinta on puuttunut.
Kirkossa ei edelleenkään pitäisi ajatella, että homoseksuaalinen kiinnostus vie automaattisesti kohti homoseksuaalista orientaatiota, homoidentiteettiä ja homoseksuaalisia suhteita homonarratiivien mukaisesti. Myös ammattitaitoinen terapeutti erottaa seksuaaliset impulssit, orientaation ja identiteetin toisistaan, muutoin hän ei ole tehtäviensä tasalla.
Kirkon pastoraalinen vastuu
1. Kirkon tulisi nousta seksuaalikeskustelussa identiteettipolitiikan ja kulttuurisodan yläpuolelle ja ottaa pastoraalinen vastuu jäsenistään.
Kirkon tulisi löytää ratkaisuja seksuaalivähemmistönsä seksuaalieettisiin kysymyksiin ennen kaikkea omissa teologisissa, pastoraalisissa ja kirkollisissa puitteissaan. Mikään ulkopuolinen taho ei osaa sille kertoa, mitä ajatella ja miten toimia. Ei edes Seta, jonka antropologia ja seksuaalietiikka on kristilliselle kirkolle vieras. Papeilla on velvollisuus tarjota pastoraalista apua ja tukea kirkossa kaikille, jotka elävät vaikeiden seksuaali-identiteetin ristiriitojen paineessa.Avioliiton säilyttäminen miehen ja naisen välisenä liittona on pastoraalisen vastuun ottamista.
2. Erilaisten kehityspolkujen tarjoaminen
Kirkon tulee ajatella seksuaalivähemmistöjään laajemmin kuin vain Sateenkaariliikkeeseen kuuluvien kautta. Mark Yarhouse on puhunut kolmesta kehityspolusta, joissa otetaan huomioon kristittyjen erilaiset ajattelutavat ja valinnat sateenkaariliikettä ja modernia homoseksuaalista identiteettiä ajatellen.
Yksi kehityspolku on niille, jotka haluavat vahvistaa homoidentiteetin keskeiseksi siinä, keitä he ihmisinä ovat. Tämä on sateenkaariliikkeen tapa. Yarhousen mukaan: ”tämä…kehityskaari sisältää siis paikantamisen modernin homoliikkeen jäseneksi. Se sisältää yksityisen seksuaalisen identiteetin homona ja tyypillisesti julkisen seksuaalisen identiteetin homona. Se pitää homoidentiteettiä normatiivisena lopputuloksena seksuaalisen identiteetin kehittämiselle niiden keskuudessa, jotka ovat kiinnostuneita samaa sukupuolta olevista. Homoseksuaalisen käyttäytymisen uskotaan siis olevan normaali ja luonnollinen identiteetin ilmentymä sille, kuka ihminen on.”
Toinen kehityspolku on niille, jotka itse oma-alotteisesti pyrkivät siirtymään homoseksuaalisesta suuntautumisesta heteroseksuaaliseen. Yarhause varoittaa ääripäistä: ylimielisestä optimismista, että kaikki voivat muuttua ja kyynisestä pessimismistä, että kukaan ei voi kokea muutosta seksuaalisessa suuntautumisessaan. Hänen mukaansa pastoraalinen: ”…lähestymistapa aiheeseen on realistinen raamatullinen toivo. Tästä näkökulmasta 1.Kor. 6:11 kuvaa muutosta, mutta meillä ei ole varmuutta siitä, että kyseinen muutos on muutos vetovoimassa tai suuntautumisessa; pikemminkin muutos voi olla käyttäytymismalli, joka luonnehtii ihmistä. Muutos voi tapahtua myös vetovoiman tai suuntautumisen tasolla, mutta sitä ei pidetä tyypillisenä tai tarpeellisena tulkintana Raamatun kohdasta. Myös seksuaalisen suuntautumisen muutoksen korostaminen voi muodostua uhaksi sille, että heteroseksuaalisuus korotetaan epäjumalanpalveluksen asemaan. Kristitylle heteroseksuaalisuus ei ole tärkeintä, vaan Kristuksen kaltainen elämä, joka on omistettu Jumalalle (esim. 2.Tim. 2:21; 1.Tes. 5:23)”.
Kolmas kehityspolku on niille, jotka eivät hyväksy homoidentiteettiä henkilökohtaiseksi identiteetikseen tai hylkäävät sen irrottautumalla siitä. He eivät keskity niinkään liikkumiseen pois homoseksuaalisesta suuntautumisesta (kuten 2. kehityspolussa), vaan keskittyvät kokonaisvaltaisemmin seksuaaliseen identiteettiin. Tässä pyritään pastoraalisesti auttamaan ihmistä löytämään itsensä, kuka hän on ja mitä hän ajattelee itsestään ja ilmaisemaan sen muille, eikä rajoiteta keskustelua kiihottumismalleihin tai seksuaalisen vetovoiman kokemuksiin. Seksuaaliset impulssit ja suuntautuminen eivät määrittele ihmisen identiteettiä eivätkä lausu viimeistä sanaa siinä, kuka ihminen on.
Lopuksi
Kirkko ei ole immuuni seksuaalisen identiteetin vääristymiselle. Elämme kaikki samassa maailmassa. Kirkon tulisi tarkistaa tapaa, jolla se lähestyy koko kysymystä nykyaikaisesta seksuaali-identiteetistä. Identiteettipolitiikan kulttuurissa siitä on vaarassa tulla kuvitteellista tai performatiivista mielenilmaisua myös kirkossa. Kirkossa seksuaalisuutta ei kuitenkaan pitäisi ajatella vain identiteettien räätälöimisenä, jonka kristityt hoitavat projektina modernien sateekaariliikkeen ( hetero-, bi-, homo-, lesbo- tai trans) identiteetin rakentamisen tapaan.
Papeilta vaadittaisiin nyt toisenlaista pastoraalista otetta tukea hämmentyneitä seksuaali-identiteetin etsijöitä, jotka etsivät omaa identiteettiään. Nykyisiä tuloksia tuskin voi kutsua menestykseksi: epäterve kiinnostus performatiivisuuteen, raastupakulttuuri, agressiivinen cancel-kulttuuri jne. Eikö näiden pitäisi olla vakava muistutus kirkolle olla varovainen uusien seksuaalisten identiteettien edistämisessä?
Ilkka Kurjenmäki
Kirjallisuutta mm:
- Mark A. Yarhouse: Sexuality and Sex Therapy: A Comprehensive Christian Appraisal, 2014.
- Douglas Murray: The Madness of Crowds: Gender, Race and Identity, 2019.
- Charles Taylor: ”The politics of recognition”, 1992.
- Letter to the Archbishop of the Church of Sweden, 26 June 2009.
- Mark A. Yarhouse: Understanding Sexual Identity: A Resource for Youth Ministry, 2013.
- Seta: Poliittinen ohjelma
- Alastair Roberts: Reality Beyond Ourselves.
- Francis Fukuyama:Identiteetti.
- Oliver O’Donovan, A Conversation Waiting to Begin: The Churches and the Gay Controversy., 2009.
> Jotkut eivät hyväksy suuntautumistaan itse, ja pyytävät siihen itse apua kenenkään siihen painostamatta. Heidän avunpyyntönsä pitäisi evätä?
Vastaan Kari Paukkusen kysymykseen, että kukaan ammattitaitoinen terapeutti ei lähde esittämään homoseksuaalisuutensa kanssa kipuilevalle potilaalle terapiaa, jolla hänen seksuaalisuuttaan pyrittäisiin muuttamaan heteroseksuaaliksi. Tämä olisi epäeettistä ja ammattitaidotonta.
Terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa vallitsee hyvin laaja yhteisymmärrys siitä, että tällainen terapia ei ole toimivaa ja on usein potilaalle vahingollista. Kuten aikaisemmin kirjoitin, terveysalan valvontavirasto Valvira kieltää tällaiset hoidot toimiluvan menettämisen uhalla. Myös evankelis-luterilainen kirkko kieltää eheytyshoidot omissa toimintaohjeissaan, jotka koskevat myös kirkon perheneuvontaa ja seksuaaliterapiaa.
Vastaus kysymykseesi on, että kenenkään ihmisen avunpyyntöä ei tule evätä. Vastuullinen ja ammatitaitoinen terapeutti valitsee kuitenkin sellaiset hoitomuodot, jotka ovat toimivia ja potilaan edun mukaisia.
”Vastaus kysymykseesi on, että kenenkään ihmisen avunpyyntöä ei tule evätä. Vastuullinen ja ammatitaitoinen terapeutti valitsee kuitenkin sellaiset hoitomuodot, jotka ovat toimivia ja potilaan edun mukaisia.”
Samaa mieltä.
Teitä on monia. Joku löytää itsensä homona ja joku jopa saattaa löytää itsensä heterona?
M. Niemeinen; ”Timo Eskola ei päätä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon opista.”
Evlut.kirkon opetus on muutenkin tästä ko.asiasta aivan selvä, kuten muiden piispojen ohella 2/2022 vihittävä piispa Matti Salomäki on asiaa kommentoinut.
..anteeksi, Nieminen piti oleman.
Keskustelua helpottaisi, jos olisi kertonut, mistä asiasta opetus on mielestäsi selvä ja mitä piispa Matti Salomäki on kommentoinut.
Markku Hirn. Tässä se yksi vedenjakaja onkin. Monessa asiassa. Luterilaisen ja monen muun kirkkokunnan ymmärryksen mukaan Raamattu on Jumalan sanaa samalla kun se on ihmisten kirjoittamaa ja kuvaa tätä ihan oikeaa todellisuuttamme. Kristillisen uskon näkökulmasta on ainakin minusta täysin mahdoton ajatus, että Raamattu olisi jotenkin todellisuudelle vieras. Koska se on aidosti inhimillinen historiallinen dokumentti. Ja koska sen varsinainen kirjoittaja on sama Korkein Olento, joka on sattunut luomaan tämän maailman ja pitää sitä yllä meidän syntiinlankeemuksestamme huolimatta.
”Sen varsinainen kirjoittaja on sama Korkein Olento.” Vaikka Raamattu olisikin ’kirkkokunnan ymmärryksen mukaan’ Jumalan sanaa, se ei suinkaan ole sama asia kuin Luojan pitäminen sen ’varsinaisena kirjoittajana’.
Mikko Nieminen: ”Tätä keskustelua olisi mielekkäämpää käydä omasta vakaumuksesta käsin eikä puhua muiden ihmisten suulla. On hyvin omahyväistä kuvitella, että koko kristikunta jakaa Riitta Sistosen näkemykset.”
– Tietenkin käyn keskustelua omasta vakaumuksesta käsin. Ja niin teet sinäkin. Kun julkaisin ensimmäisen blogini ”Liberaaliteologia vie harhaan” ja kerroin vakaumuksestani ja itsestäni, niin olit ensimmäinen kommentoija.
Näin kirjoitit: ”Minusta tämä on tällainen perinteinen *minun tapani uskoa on ainoa oikea ja muut ovat harhaoppisia* -kirjoitus. Tämän laatuinen ylimielisyys ja itserakkaus ei suuresti kerää pisteitä ainakaan minulta. Tosin blogisti omassa kaippivoipaisuudessaan minun pisteistäni tuskin välittää.
Zero points.”
Mikkä Nieminen: ”Hän on eläkkeelle jäänyt Helsingin yliopiston dosentti sekä Suomen teologisen instituutin tutkija. Raamatuntulkinnoissaan hän edustaa kirkon konservatiivista siipeä, joten en pidä mitenkään yllättävänä, että hän haluaa nähdä homoseksuaalisuuden negatiivisessa valossa.
Kuten sanoin aikaisemmin, Riitta Sistonen ei edusta ”meitä koko kristikuntaa”. Sama koskee Timo Eskolaa.
Yksittäisten ihmisten näkemyksistä, mieluiten omista, voimme täällä keskustella. Minulta loppuu mielenkiinto välittömästi siinä vaiheessa, jos joku kuvittelee voivansa esiintyä täällä koko kristikunnan äänitorvena.”
Et ole halunnut keskustella yksittäisten ihmisten omista näkemyksistä etkä kristikunnassakaan olemassa olevista näkemyksistä, joista vallitsee yksimielisyys. Sinun ”panetteluretkesi” (kuten monen muunkin täällä) on kohdistettu henkilöiden, heidän näkemyksiensä ja viitekehyksensä epälyttävään ja paheksuttavaan jopa rikolliseen (Räsänen) valoon saattamiseen. Itse asiasta et halua etkä todennäköisesti edes pysty keskustelemaan. Tarkoitan tällä Raamatusta selvästi esille nousevaa Jumalan tahtoa tästä asiasta ja sen teologista tulkintaa. Jos henkilö viittaa näkemyksiään tukeviin lähteisiin, se on kaltaistesi ”mustamaalajien” mukaan vastenmielistä, kammottavaa, suorastaan kiellettyä (vrt. kantelut Ylläpidolle). Kyllä tämän agendanne räikeys paljastuu jo vähän vähemmänkin asioista perillä oleville.
Vaikka tämä ei ole tieteellistä keskustelua ja argumentaatiota, niin minulle tulee tuollaisesta asenteesta mieleen Eskolan blogissaan esille tuoma ”ad hominem”-argumentaatio.
> Sinun ”panetteluretkesi” (kuten monen muunkin täällä) on kohdistettu henkilöiden, heidän näkemyksiensä ja viitekehyksensä epälyttävään ja paheksuttavaan jopa rikolliseen (Räsänen) valoon saattamiseen
Sen verran korjaan käsitystäsi panetteluretkestäni, että en ole tehnyt kansanedustaja Räsäsestä rikosilmoitusta. Minulla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että häntä syytetään rikoksesta.
> Jos henkilö viittaa näkemyksiään tukeviin lähteisiin, se on kaltaistesi ”mustamaalajien” mukaan vastenmielistä, kammottavaa, suorastaan kiellettyä (vrt. kantelut Ylläpidolle).
Olen sanonut suoraan ja sanon jatkossakin, jos jonkun ihmisen seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin kohdistamat halventavat kommentit ovat mielestäni vastenmielisiä. En kuitenkaan kannata sensuuria enkä juokse kantelemassa ylläpidolle muista kommentoijista. Ihmisillä tulee olla oikeus asettaa itsensä naurunalaiseksi typerillä kommenteilla.
> Itse asiasta et halua etkä todennäköisesti edes pysty keskustelemaan.
Tämä lienee ”ad hominem”-argumentti.
Martti Pentti: ”Teologisesti Eskola kirjoittaa uskottavasti ja se on se ongelma. Näissä kysymyksissä Raamattu on ristiriidassa todellisuuden kanssa. Eskolakaan ei vastaa siihen kysymykseen että miten homoseksuaalisten sitten pitäisi järjestää rakkauselämänsä.”
Kun kirjoittaa teologisesti uskottavasti, se on ongelma? Miten niin ongelma?
Missä kysymyksissä Raamattu on ristiriidassa todellisuuden kanssa? Syntikysymystenkö? Miksi? Emmekö näe näiden syntien toteutumista koko ajan maailmassa ja ympärillämme ja itsessämme nykyaikana ja historiassa on nähty?
Syntiin langennut ihminen tahtoo rikoskumppanin, koska se jotenkin rauhoittaa hänen mieltään.
”Vaikka he tietävät Jumalan säätäneen, että ne, jotka käyttäytyvät tällä tavoin, ovat ansainneet kuoleman, he toimivat itse näin, vieläpä osoittavat hyväksymistään, kun muut tekevät samoin.” Room.1:32
Tiede yritetään nyt valjastaa siihen, että synti sanotaan jo luomisessa ihmiseen istutetuksi ominaisuudeksi. Voiko enää valheellisempaa ajatusta olla! Näin siis tämä ominaisuus on Jumalan syytä ja pitää siksi olla hyväksyttyä ja siunattua!
Siteeraat Markku Hirniä, joten vastauksesikin taitaa suuntautua hänelle.
Riitta Sistonen vastaa nyt kuinka olet ottanut malkan omasta silmästäsi niin että pystyt neuvomaan toisia?
1 ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi;
2 sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.
3 Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi?
4 Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi: ’Annas, minä otan rikan silmästäsi’, ja katso, malka on omassa silmässäsi?
5 Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä.
(Matt.7)
Siis oletan että olet luterilainen niin mitä toisten luterilaisten pitää tekemän että saisivat saman ”näkökyvyn” ja ymmärryksen?
”Tiede yritetään nyt valjastaa siihen, että synti sanotaan jo luomisessa ihmiseen istutetuksi ominaisuudeksi.” Tiede ei lausu synnistä mitään. 1948 Kristinoppi puolestaan sanoo: ”Luonnollisessa tilassaan ihminen on vailla todellista onnea. Hän on rauhaton ja tyytymätön elämään. Tämä johtuu siitä, että ihminen on luopunut Jumalasta ja langennut syntiin.”
Martti Pentti kuinka ihminen siis ”pääsee” luonnolliseen tilaan kun kerran ensin pitää luopua Jumalasta?
Ketä tämä koskee, kuka on syntiä tehnyt ja luopunut Jumalasta?
Martti P., totta puhut. Anteeksi sekaannus!
Martti Pentti, viittaan tällä tiede-jutulla siihen, että yritetään väittää tieteen keinoin että Jumala olisi luonut homoseksuaaliset ihmiset harjoittamaan jo syntymästään homoseksuaalisuutta.
Ihmisen perimä rappeutuu ja se johtuu mielestäni syntiinlankeemuksesta. Miehen siittiöt ovat edelleen joko x- tai y-kromosomit sisältäviä ja määräävät syntyvän lapsen biologisen sukupuolen.
Lasta ja nuorta tulee tukea hänen identifioitumisessaan omaan biologiseen sukupuoleensa. Näin myös hänen henkistä tasapainoaan tuetaan. Tämä halutaan nyt kieltää ja tuoda epäterveitä malleja tilalle.
Joka tuhannes suomalainen mies on kromosomeiltaan XXY (1 ylimääräinen X kromosomi joka aiheuttaa mm erittäin pitkää pituutta). Maailmassa on ihmisiä jotka ovat kromosomeiltaan (XY) mutta, joilla on kehittynyt naisen ulkoiset sukupuolielimet (Swyer syndrome) ja ihmisiä jotka ovat kromosomeiltaan (XX) mutta joilla on kehittynyt miehen ulkoiset sukupuolielimet (de la Chapelle syndrome). Ja sitten löytyy roppakauppa muita geneettisiä kombinaatioita, X0, Y0, … jne
Kromosomit, sisältäen geenit ovat jokaisen ihmisen DNA materiaalissa mutta niiden vaikutus voi vaihdella ihmisestä toiseen. Ihmisen kehittyessä kohdussa, geenit aktivoituvat ja ohjaavat kehitystä. Joskus tämä aktivoituminen on vaillinaista, joskus liiallista ja joskus ”normaalia”.
Transseksuaalisuuden (lääketieteen tutkima ja todistama asia) ajatellaan johtuvat juuri tästä geenien aktivoitumisesta tapahtuvasta virheestä. Ihmisen aivot ja ulkoiset sukupuolielimet kehittyvät eri aikaan, jolloin häiriö geenin aktivoitumisessa voi johtaa hyvin erikoiseen tilanteeseen. Kukaan ei synny tyhjillä aivoilla ja joskus käy niin että aivoissa oleva ohjelmointi ei vastaa anatomisia sukupuolielimiä.
Me voisimme jaotella ihmisiä puhtaasti sen perusteella mitä sukusoluja hän tuottaa. Mutta mikä tämän jaottelun idea ja tarkoitus olisi? Ihminen kun on niin paljon muuta kuin sukusolut joita hän tuottaa.
>>Näin myös hänen henkistä tasapainoaan tuetaan
Tiede on selvittänyt ihmisen seksuaalisuutta ja kehitystä siköstä aikuiseksi. Tieteen ansiosta me ymmärrämme että meitä on niin monenlaisia. On munasoluja tuottavia siroja balleriinoja mutta myös kuulaa työntäviä mörssäreitä. Homoseksuaalisuus/BI seksuaalisuus ovat normaaleja alueita ihmisen seksuaalisuudessa. Transsukupuolisuus on tieteen todentama tila, johon tiede on myös kehittänyt hoitomuodot jotka tutkitusti tehoavat ja parantavat hoidettavien elämänlaatua jne jne
”Transseksuaalisuuden (lääketieteen tutkima ja todistama asia) ajatellaan johtuvat juuri tästä geenien aktivoitumisesta tapahtuvasta virheestä. Ihmisen aivot ja ulkoiset sukupuolielimet kehittyvät eri aikaan, jolloin häiriö geenin aktivoitumisessa voi johtaa hyvin erikoiseen tilanteeseen. Kukaan ei synny tyhjillä aivoilla ja joskus käy niin että aivoissa oleva ohjelmointi ei vastaa anatomisia sukupuolielimiä”
”Ajatellaan johtuvan” (tiede on todistanut). Pääasiassa synnytään naisiksi ja miehiksi. Pienellä marginaalilla voi olla syntymästään saakka virhe. Tämä on totta.
Tunnetuin parisuhde on miehen ja naisen välinen kaikkialla maailmassa. Tähän ei Raamattua tarvita.
”Viittaan tällä tiede-jutulla siihen, että yritetään väittää tieteen keinoin että Jumala olisi luonut.” Tiede ei sano Luojasta mitään.
> viittaan tällä tiede-jutulla siihen, että yritetään väittää tieteen keinoin että Jumala olisi luonut homoseksuaaliset ihmiset harjoittamaan jo syntymästään homoseksuaalisuutta.
Kuten Martti Pentti aikaisemmin totesi, tieteellä ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa.
Uskomus siitä, että homoseksuaalisuus johtuu syntiinlankeemuksesta on puhtaasti vakaumuksellinen kysymys. Vakaumuksellisille kysymyksille on tyypillistä, että ne ovat totta niille jotka niihin haluavat uskoa ja epätotta niille, jotka eivät niihin usko.
Raamatusta ei löydy kirjoituksia, joiden mukaan syntiinlankeemus rappeuttaa ihmisen geeniperimää on synnyttää homoseksuaalisuutta tai transsukupuolisuutta. Ei se silti sitä tarkoita, etteikö Riitta Sistonen saisi näin uskoa.
Tällaisella uskomuksella ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa. Eikä itseasiassa myöskään Raamatun kanssa.
”Kuten Martti Pentti aikaisemmin totesi, tieteellä ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa.” Tarkkaan ottaen, en ole näin todennut. Myös uskontoja voi tutkia tieteellisesti.
Martti Pentti kuinka uskontoja tutkitaan tieteellisesti?
Kuinka evankeliumia voisi tutkia tieteellisesti kun kerran Jumala salaa sen ”viisailta ja ymmärtäväisiltä”? Eikö näin mene koko kristinuskon tieteellinen tutkiminen mahdottomaksi?
> Tarkkaan ottaen, en ole näin todennut.
Pahoitteluni, Martti Pentti. Tarkoitukseni oli mainita sinut, jotta en ota kunniaa sanomisistani. Tulin kuitenkin muotoilleeksi lauseeni turhan löysästi. Tarkoitukseni ei ollut laittaa sanoja suuhusi.
….tiede yritetään valjastaa siihen, että ”synti sanotaan jo luomisessa ihmiseen istutetuksi ominaisuudeksi…”
Tieteen sekä Raamatun ja sen tulkinnan suhteeseen liittyy kieltämättä jännitteitä.
Kun Nikolaus Kopernikus ja Galileo Galilei haastoivat Raamatun edustaman maakeskisen maailmankuvan (mm. 1. Moos. 1:6-8, Joos. 10:12-13), katolinen kirkko ärähti ja rankaisi Galileita. Lutherkin kiinnittyi eräissä teksteissään maakeskiseen maailmankuvaan.
Mutta miten kävi? Kristilliset kirkot ovat jo kauan sitten hyväksyneet tieteeseen perustuvan aurinkokeskeisen maailmankuvan ja hylänneet Raamatun edustaman maailmankuvan.
Raamattuun nojautuen kuukautisia pidettiin vuosisatoja saastaisina/epäpuhtaina (3. Moos.). Ihmistä ja ihmisen seksuaalisuutta koskevan tutkimuksen kehittyessä käsitys kuukautisista muuttui, ja 1800-luvun jälkipuoliskolla selvisi, mistä kuukautisissa on kyse.
Kristillisissä kirkoissa on hyväksytty tieteeseen perustuva tieto kuukautisista ja unohdettu puheet epäpuhtaudesta.
Käsitys ihmisen seksuaalisesta identiteetistä on runsaan vuosisadan ikäinen, tulos Ihmistä ja ihmisen seksuaalisuutta koskevasta tutkimuksesta. Seksuaalinen identiteetti – heteroseksaalinen tai homoseksuaalinen – on ihmisen olemuksellinen ominaisuus.
Paavalilla ei ollut kirjeitä kirjoittaessaan mitään käsitystä ihmisen seksuaalisesta identiteetistä. Hänelle ihmiset olivat seksuaalisuudeltaan samanlaisia – nykytermein ilmaistuna heteroseksuaalisia. Hän tuomitsi synniksi samaa sukupuolta olevien (heteroiden) seksin.
Raamattun sanaa on tieteen antamin perustein tulkittu uusiksi esimerkiksi edellä kuvaamissani asioissa. Muodostavatko Paavalin kirjeiden muutamat jakeet sellaisen ylipääsemättömän kynnyksen, ettei niiden uusiksi tulkitseminen ole mahdollista ilman, että Raamatun auktoriteetti horjuu?
Seijalta, ”tiesin jo nuorena, että minusta naiset ovat kauniimpia ja kiinnostavampia kuin miehet. Onneksi minä ja vaimoni olemme molemmat saaneet elää jo vanhaksi asti yhdessä.”
Seijalta, ”Tällä bloggaajalla näyttää olevan tarvis lähinnä HUUTAA omaa homokammoisuuttaan amerikkalaisten sitaattien ryydittämänä.”
Seija
Sinä olet sinut itsesi ja vaimosi kanssa. Sinulla on kuitenkin tarve kertoa, että kaikki muutkin löytävät itsensä yhtä helposti kuin te? Luulen, en tiedä, että olet tavannut myös heitä, jotka eivät ole päätyneet samaan tulokseen seksuaalisuutensa kanssa kuin sinä ja vaimosi?
Se minua ihmetyttää, että ajetaan vain yhtä agendaa? On olemassa monia tarinoita siitä, mihin päädytään oman seksuaalisuuden kanssa. Minä luulen/kuvittelen/ajattelen/en tiedä, että homoseksuaalien ”liikavarpaat” ovat hellemmät kuin heteroiden? Heti älähdetään kun puhutaan muusta kuin homoseksuaalisuudesta. Huuto kuuluu kauas (huuto kirjoitettu pienillä kirjaimilla)?
Olen omassa ammatissani kuullut lukuisia tarinoita homoseksuaalien parisuhteista sekä ihmissuhteiden vaikeuksista. En ole koskaan yrittänyt homoseksuaalisen identiteetin omaavia potilaita ohjata johonkin muuhun seksuaalisuuteen, vaan olen kuunnellut ja pyrkinyt vahvistamaan haavoittuneen potilaan omia voimavaroja. Keskustelujen sisältö ei ole ollut hengellistä. Olen saanut pelkästään positiivista palautetta hoitajana (en ole terapeutti) hoitosuhteista.
Minua tympii tämä somen tapa syyttää yhtä sun toista. Itse olen kuitenkin samanlainen. Haluaisin osata sanoa kauniisti, mutta en osaa. Somen ”alusta” tuntuu olevan liian kapea pohja, ja todella kaukana inhimillisestä vuorovaikutuksesta.
Lopuksi, tätä en ehkä saisi kirjoittaa, mutta kirjoitan silti? Jotkut nuoruuden ”homot” ovat myöhemmin elämässään syystä jos toisesta heteroita kohtaamatta ketään ns. oikein koulutettua seksuaaliterapeuttia.
Onko kuitenkin niin, että ihmisen näkemys voi syystä jos toisesta muuttua? En kysy tätä sinulta Seija.
Asia on hyvin yksinkertainen ja selkeä. Sille joka se sellaisenaan haluaa ottaa vastaan.
Evankeliumi toimii vain tietyin edellytyksin. Nämä edellytykset täytyy kirkossa pysyä aktiivisena, jotta kirkko pysyy Kristillisenä kirkkona.
Kirkko ei voi antaa lupaa synnin jatkamiselle, sille joka haluaa taivaaseen olla matkalla.
Synnistä on kristityn yksiselitteisesti pyrittävä eroon. Kyse siis on vain siitä, kenellä on valta määritellä se mitä synti on. Kirkolla ei ainakaan siihen ole mitään valtaa. Se voi vain kertoa mitä Raamatussa on. Kirkko ei voi tulkita selkeää kieltoa sen ajan ihmisten mieleipiteeksi. Sellaista valtaa kirkolla ei ole.
Pitänee muistuttaa muutamasta asiasta. Ensinnäkin kristillinen kirkko on pääsääntöisesti lähtenyt siitä, että Vanhan testamentin yhteiskunnalliset ja uskonnollis-rituaaliset säädökset (joihin mm. kuuluivat ”saastaisuutta” koskevat uhri-, rituaali- ja epäpuhtaussäädökset) eivät ole koskeneet kristittyjä. Vaikka niitä on eri aikoina toki sovellettu.
Toiseksi kristillinen kirkko on jo kauan sitten hyväksynyt näkemyksen, että jollakin ilmiöllä voi olla sekä hengellinen että ns. maallinen selitys. Sitten on tunnetusti esiintynyt hyvin eri ratkaisumalleja sille, voivatko ja jos voivat, niin millä tavoin, tiede ja Raamatun ilmoitus olla ristiriidassa keskenään. Ja miten tällainen ristiriita ratkaistaan. On tietysti aivan totta, että esim. Luther torjui Kopernikuksen viittaamalla Joosuan kirjaan. Kukaan meistä ei tulkitse Raamatua täsmälleen samalla tavalla kuin vaikkapa Augustinus tai Luther oman aikansa maailmankuvan pohjalta. Tämä on kuitenkin itsestään selvää.
Kolmanneksi on anakronistista edellyttää, että Raamatun auktoriteetti edellyttää sen kaikinpuolista yhtäpitävyyttä nykyaikaisten tieteellisten käsitteiden kanssa. Tämä on fundamentalismin harha. Mutta on yhtä anakronistista sanoa, että Raamatun opetus vaikkapa oman seksuaalisuutemme toteuttamisesta ei koskisi meitä, koska Raamattu ei tunne nykyään käyttämiämme termejä tai käsitteitä. Muistutan tässä vain siitä, että myös avioliiton ulkopuolinen heteroseksi tai vaikkapa ahneus on Raamatun selvän opetuksen mukaan syntiä. Siitä huolimatta, että tuota opetusta ei haluta tai edes voida noudattaa.
Minkään asian keskeisyyttä tai toisarvoisuutta kristilliselle uskolle ei arvioida palstamillimetreillä tai jaemäärällä. Se tehdään teologisesti harkitsemalla. Vai onko joku täällä sitä mieltä, että Raamatun keskeisintä sanomaa ovat juuri sukuluettelot, Jeesuksen paluu kirkkaudessa ja Mooseksen kirjojen uhrimääräykset?
Marko Sjöblom toteat:””Se tehdään teologisesti harkitsemalla.””
Raamatussa kyllä selkeästi sanotaan että Jumala ilmoittaa lapsenmielisille ja salaa teiltä ”viisailta ja ymmärtäväisiltä”.
Ajattele nyt niinkin yksinkertaista vertausta ”eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä”, kuinka selkeästi lapsi tämän ymmärtää, entäpä te ns ”lukeneet” kun etsitte väkivallan ja pakottamisien (lue kirkosta) seasta rakkautta, ei löydy sanoisi pienikin lapsi.
Marko Sjöblom, tiedän aivan hyvin, etteiät VT:n puhtauasäännöt koske kristittyjä, mutta kuten kirjoitat, niitä sovellettiin eri aikoina. Näin tapahtui mm. naisten suhteen kuukautisten yhteydessä.
Avioliiton ulkopuolinen seksi, olipa kyse hetero- tai homoseksistä, on ihmiselle tahdonvallan asia.
Sama koskee 1. roomalaiskirjeen 1. luvun syntiluetteloa: vääryys, halpamaisuus, ahneus, pahuus, kateus, murhanhimo, riitaisuus, petollisuus, pahansuopaisuus, panettelu, parjaus, Jumalan vihaaminen, röyhkeys, pöyhkeys, rehentely, pahanilkisyys, tottelemattomuus, epäluotettavuus, rakkaudettomuus, säälimätömyys.
Ihminen voi itse ratkaista, ”käykö vieraissa”. Tai jos on oppinut toimimaan epäluotettavasti, ihminen voi oppia siitä pois. Voi siis tehdä syntiä tai olla tekemättä.
Sen sijaan ihmisen seksuaalinen identiteetti – hetero- tai homoseksuaalinen – ei ole tahdonvallan asia. Se on ihmisen olemuksellinen ominaisuus. Siihen ei opita, eikä siitä voi oppia pois. Siksi se ei rinnastu avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen.
Kinseyn jana on hyvä havainnollistamaan ihmisen seksuaalista identiteettiä. Osa ihmisistä on tiukasti janan heteropäässä, pienempi osa homopäässä, mutta päiden välillä on eriasteisesti biseksuaalisia ihmisiä. Lähinnä heidän seksuaalinen orientaationsa saattaa tuntuvastikin vaihdella elämän aikana.
(Lisänä hämmästely siitä, mikseivät ne kristityt, joita Paavaliin puhe samaa sukupuolta olevien seksistä saa toistuvasti terottamaan kynänsä, samalla voimalla pauhaa ahneudesta ja muista Paavalin luettelemista synneistä. Käyvätkö epämiellyttävällä tavalla itseä kohti?)