Filosofit ovat korostaneet, että vain ihminen ajattelemaan kykenevänä olentona pystyy ottamaan toimintansa lähtökohdaksi moraaliset arvot ja säännöt. Moraali ei ole pelkästään keino selviytyä yksilönä yhteisössä, pelkkä väline, jonka avulla voi toteuttaa mahdollisimman hyvin sekä omaa että koko yhteisön parasta menestymistä.
Moraali voi olla ihmiselle tärkein elämää ohjaava asia ja jos moraali yritetään rakentaa jonkin väitetysti perustavampaa laatua olevan asian, kuten esim. uskonnon varaan, se ei enää ole moraalia. Mistä tahansa tosiasiasta, mukaan lukien teot ja käyttäytymistaipumukset, voidaan kysyä, ovatko ne todella oikein. ”Humen giljotiinin” mukaan tosiasioista ei voi johtaa arvoja ja normeja. Moraali on ja sen tulee olla itsenäistä suhteessa sen tuottaneeseen evoluutioon ja sitä tukevaan yhteiskuntaan.
Kristinuskokin on uskonto joka väittää julistavansa lähimmäisenrakkautta, hyvyyttä ja moraalia ja jonka historia on ollut täynnä raakaa väkivaltaa. Miekalla on puolustettu ja levitetty omaa uskoa, Hallitsijat ovat pakottaneet kansalaisensa samaan uskoon kuoleman tai maasta karkoituksen uhalla. Viattomia ihmisiä on kidutettu ja poltettu noitina uskonnon nimissä. Saman yhteiskunnan samaa uskoa tunnustavat kansalaiset ovat nousseet toisiaan vastaan ja tappaneet uskonveljiään. Tällainen uskontoko on moraalinen, hyvien ihmisten uskonto? Voiko kirkko kieltää historiansa?
Vai onko moraali aina vain oman aikansa yhteiskunta- ja kulttuurisidonnainen ilmiö, joka muuttuu koko ajan, sitä mukaa kun kehitys kehittyy ja sivistys sivistyy ja jonka mukana muuttuvat myös ”hyvän ihmisen” tunnusmerkit? Tänä päivänä on esimerkiksi jo täysin moraalitonta ja laitonta kurittaa lapsia fyysisesti. Suomessakin kuolemaan tuomitseminen oli vielä joku sata vuotta sitten moraalisesti täysin hyväksyttävää, ja on vieläkin jossain päin maailmaa. Ei sentään enää onneksi sivistyneessä maailmassa.
Minulta on usein kysytty näilläkin palstoilla mistä ammennan elämänarvoni, moraalini ja sen miten ja mitä opetan näistä elämän ”avainasioista” jälkeläisilleni kun en usko kristinuskon Jumalaan sen enempää kuin minkään muunkaan uskonnon jumaliin.
Vastaan emerituspiispa, Juha Pihkalan sanoin kirjassaan ”Uskoa tiedosta ja tietoa uskosta”: ”Mahdollisuus oikeaan (ja väärään) käyttäytymiseen johtuu (kristillisen dogmatiikan mukaan) siitä, että ihminen on Jumalan kuva. Tämä uskonnollinen tulkinta voidaan kuitenkin kiistää ja silti pitää tiukasti kiinni siitä periaatteesta, että ihmisen on pyrittävä hyvään ja vältettävä pahaa. Maailmassa on näet paljon myös pelkästään inhimillisesti perusteltua eettistä pohdintaa ja moraalista käyttäytymistä. Se toisinaan painokkaastikin esitetty väite, että vain selvä tietoisuus vastuusta Jumalan tai jumaluuden edessä saisi ihmisen välttämään itsekkyyttä ja osoittamaan rakkautta, ei näytä pitävän paikkaansa. – – Siksi puhtaasti ja leimallisesti ”kristillistä” etiikkaa ja moraalia on tarpeetonta yrittää määritellä. Se käy ilmi jo siitäkin, että Uuden testamentin kirjeissä olevat eettiset ohjeet ja huoneentaulut ovat usein miltei sanasta sanaan sellaisia, joita myös sen ajan ei-kristilliset filosofit opettivat.”
Eipä tuota paljon paremmin voisi sanoa ja uskonnon näkökulmasta arvovaltaisemmalla suulla. ”Hyvällä ihmisyydellä” ja ”oikean” sorttisella moraalilla ei ole mitään tekemistä enempää uskovaisuuden kuin ateisminkaan kanssa, vaikka jotkut syvästi Raamatun oppeihin uskovat katsovat oikeudekseen toisin väittää.
Jumala on maailman kaikkeuden luoja ja elämän antaja sekä elämän ylläpitäjä. Jos tähän vertaamme itseämme, niin onhan siinä niin suuri ero, ettemme voi edes käsittää sitä, että Jumala pitää ihmistä niin suuressa arvossa, että uhrasi oman poikansa meidän takiamme.
Ihmisen on hyvä tuntea ja tunnustaa ne mittasuhteet puhuessamme meille elämän antajasta. Tämän takia meidän tulee kunnioittaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmästä niin kuin itseämme. Tämä tuntuu tänä päivänä muuttuvan niin, että ensin tulee se minä itse.
Kauppinen: ”Jumala on maailman kaikkeuden luoja ja elämän antaja sekä elämän ylläpitäjä.”
Rohkenen epäillä väitteesi paikkansapitävyyttä, joten en ota enempää kantaa kommenttiisi, joka muutenkin poikkeaa blogini aiheesta.
”Moraali on käsityksiä ja käyttäytymissääntöjä siitä, mikä on hyvää ja pahaa, oikein tai väärin. Moraali-sanaa käytetään sekä kuvailevasti viittaamaan vallitseviin käsityksiin oikeasta ja väärästä että ohjeita antavasti siitä, minkä tulisi olla moraalisesti hyvää ja oikeaa toimintaa.”
Wikipedia
Plogin aihe on moraali, joten täytyy ensin määritellä, mitä moraali tarkoittaa, mikä on hyvää käyttämistä. Jeesus opetti hyvää käyttäytymistä (moraalia) ja minkä takia, koska oli Jumalan poika ja koska itse oli Jumalan kolmas persoona, sen takia Jumalan tahto on sitä hyvää käyttämistä. Hänen tahtonsa on ikuinen ja muuttumaton, joten ei moraali voi muuttua ajan mukana.
Kauppinen: ”joten ei moraali voi muuttua ajan mukana.”
Se nimenomaan tekee niin. Muuttuu jatkuvasti. Täysin hyväksyttävää, hyvän moraalin mukaista oli esim. muinoin orjien pito. Moraalitonta ei ollut myöskään n-sanan käyttö kun puhuttiin tummaihoisista ihmisistä. Noitaroviot ja inkvisitio olivat keskiajalla kirkon toimialaa ja täysin ajan moraalin mukaista. Lasten fyysinen kurittaminen oli vielä muutama vuosikymmen sitten täysin hyväksyttävää ja hyvien moraalikäsitysten mukaista (”joka vitsaa säästää…”), ei onneksi enää. Seksuaalisiin vähemmistöihin kuulumista pidettiin, ei niin kauan sitten, moraalittomana, ei onneksi enää. Kuolemantuomio on sivistyneessä maailmassa ollut jo kauan sitten moraaliton ja raakalaismainen rangaistus, olipa rikos millainen tahansa. Tyttöjen ympärileikkaus on joissain maissa hyväksytty ja moraalin mukainen käytäntö, onneksi ei sivistyneissä maissa. Naisten alistaminen miehen vallan alle on moraalitonta sivistyneissä yhteisöissä, täysin moraalin mukaista vielä esim. monissa muslimimaissa.
Esimerkkejä moraalikäsitysten muuttumisesta ajan, yhteiskuntien ja yksilöiden keskuudessa on esimerkkejä pilvin pimein. Väitän edelleen, että moraali on ihmisten välinen sopimus, oheisto ja nippu kirjoittamattomia tai kirjoitettuja sääntöjä siitä, miten tulee yhteisössä elää hyväksytyllä tavalla. Moraalilla ei ole mitään tekemistä uskontojen kannssa. Jo suljetussa yhteisössä syrjäisillä saarilla elävät, uskonnoista täysin tietämättömät ihmiset elävät omien yhteisökeskeisten, yhteisten ja kirjoittamattomien ”moraalisäännöstöjensä” mukaan.
”Noitaroviot ja inkvisitio olivat keskiajalla kirkon toimialaa ja täysin ajan moraalin mukaista.”
-Johdonmukainen päätelmä olisi, että nuo eivät ole mitenkään sinänsä ”väärin”. Mutta jos ovat, silloin moraali, joka on muuttuvainen, ei liity mitenkään siihen mikä on oikeaa ja väärää, hyvää tai pahaa.
Eli on yleinen mielipide, ja sitten on oikea ja väärä. Ja näillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.
Sari: ”silloin moraali, joka on muuttuvainen, ei liity mitenkään siihen mikä on oikeaa ja väärää, hyvää tai pahaa.”
Niinpä, mikä milloinkin on käsitetty oikeaksi ja vääräksi, hyväksi ja pahaksi. Oikea ja väärä ovat ja ovat olleet kautta aikain varsin subjektiivisia ja tulkinnasta riippuvia käsitteitä. Sen mukaan myös moraalikäsitykset ovat muuttuneet ajan kulun, yleisen kääsityksen mukaan oikeasta ja väärästä ja tiedon lisääntymisen myötä.
Ja anteeksi nyt jos keskustrlu minun kanssani ei miellytä. Ei ole pakko. Mutta voisit itsekin esittää niitä perusteluja. Ja tarkennus: tiede voi selittää ihmisen käyttäytymistä. Mutta ei perustella miksi jokin on oikein tai väärin.
Tuli tähän toisen kerran. Sori 🙂 Mutta jatketaan tähän. ”Elämää suurempi” on tietysti sanonta. Mutta etkö tuossa tee juuri sitä mitä sanot minun tekevän liikaa. Takerrut sanamuotoihi. Kyllä minä sen selitinkin. Uhrautuva lähimmäisenrakkaus vaatii uskoa johonkin.
Eli laikkien selitysten jälkeenkin lopulta jää vain se, että jotenkin meistä vain _tuntuu_ siltä että ihminen on arvokas. Vaikka ihmisiä on liikaa ja vaikka jotkut ovat muita hyödyttömämpiä. Toimiminen tämän mukaisesti on uskoa. Ei tietoa eikä järkeä.
Eli tiede ei voi vastata kysymykseen: ”miksi ihminen on niin arvokas? ” Koska lähtökohtaisesti millään ei ole arvoa eikä merkitystä. Olemme vain atomeja. Uhrautuvan lähimmäisenrakkauden pitäminen tärkeänä vaatii uskoa johonkin joka antaa sen merkityksen. Siis johonkin ”elämää suurempaan”.
Lähimmäisen puolesta uhrautuminen on olennaisempaa kuin sen ’pitäminen tärkeänä’. Uskoakseni sellainenkin ihminen voi uhrautua, joka ei näe siinä mitään mieltä. Hän vain kokee voimakkaasti, että muuta vaihtoehtoa ei ole. Toisaalta lähimmäisenrakkautta ponnekkaastikin kannattava saattaa tositilanteessa väistää lähimmäisen hädän.
”Uskoakseni sellainenkin ihminen voi uhrautua, joka ei näe siinä mitään mieltä. ”
-Kuka tahansa voi, ihan ajattelematta.
”Lähimmäisen puolesta uhrautuminen on olennaisempaa kuin sen ’pitäminen tärkeänä’.”
-Kyllä. Kuitenkin, sinunkin pitäisi osata perustella miksi se on olennaista. Oikeasti, ei ole tilannetta jossa vaihtoehtoa ei ole. Mutta miksi jokin on oikea vaihtoehto?
Perusteleminen on asioiden käsittelemistä älyn tasolla. Sitä kai moraalikin oikeastaan on, sen tietämistä, mikä on sopivaa ja mikä sopimatonta. Usein perusteluksi riittää, että näin on aina tehty. Hyvät teot lähtevät usein syvemmältä, tiedostamattomista tunteista, että näin minun on nyt toimittava. Sitä kai kutsutaan sydämen äänen seuraamiseksi. Sovinnaisuus jää silloin syrjään.
Hyvä kommentti jälleen Martti Pentiltä.
Kimmo Wallentin kuinka opettaisit moraalia? Siis mistä löydät opetusaineiston siihen?
Pasanen: ”Kimmo Wallentin kuinka opettaisit moraalia? Siis mistä löydät opetusaineiston siihen?”
Miksi minun, tai yleensä kenenkään pitäisi opettaa moraalia? Ei moraali ole mikään oppiaine. Se on yhteiskunnassa vallitseva käsitys siitä mikä on hyväksyttävää ja mikä ei. Moraalisiksi ihmisiksi kasvetaan, ei siihen opintopisteitä keräämällä päästä. Eikä ole maailmanlaajuisesti yhtä ainoaa vallitsevaa hyvän moraalin käsitteistöä. Esim. jossain Tyynenmeren syrjäisillä saarilla elävien ja sinne syntyneiden alkuasukkaiden moraalikäsitykset poikkeavat taatusti ja merkittävästi länsimaisen sivistyksen keskuudessa vallitsevista moraalikäsityksistä.
Kaikki ihmiset syntyvät hyviksi, jos saavat syntymälahjakseen terveet, ajattelemaan oppivat aivot. Seuraavia rasteja suunnistettaessa moraaliltaan hyväksi ihmiseksi ovat sitten kasvuympäristö, hyväksytyksi tuleminen tai tulemattomuus, lapsuudenkokemukset, kasvatus, koulutus ja lähipiirissä vaikuttavien ihmisten teot ja toimet sekä kanssakäyminen heidän kanssaan.
On olemassa erilaisia ihmisryhmiä, jotka yhteiskunta on luokitellut pahoiksi, jotka täyttävät vankilat, joiden tunteeton psykopaattinen käytös ja rikokset, poikkeuksellinen ja paheksuttava käyttäytyminen. Addiktiot tai rikollisiksi luokitellut perversiot eivät välttämättä ole pahuutta, vaan sairautta, aivotoiminnan vajaavuutta, kasvatuksellista laiminlyöntiä, kaltoin kohtelua lapsuudessa ja nuoruudessa, rikollinen kasvuympäristö tai jonkin ritualistisen elämäntavan omaavan, esim. uskonnollisen yhteisön vaatima ”luonnoton” elintapa, kuten vaikkapa katolisten pappien usein selibaatista johtuvaksi selitetty pedofilia.
Emerituspiispa Juha Pihkala kirjoittaa kirjassaan ”Uskoa tiedosta ja tietoa uskosta” seuraavasti: ”Mahdollisuus oikeaan (ja väärään) käyttäytymiseen johtuu (kristillisen dogmatiikan mukaan) siitä, että ihminen on Jumalan kuva. Tämä uskonnollinen tulkinta voidaan kuitenkin kiistää ja silti pitää tiukasti kiinni siitä periaatteesta, että ihmisen on pyrittävä hyvään ja vältettävä pahaa. Maailmassa on näet paljon myös pelkästään inhimillisesti perusteltua eettistä pohdintaa ja moraalista käyttäytymistä. Se toisinaan painokkaastikin esitetty väite, että vain selvä tietoisuus vastuusta Jumalan tai jumaluuden edessä saisi ihmisen välttämään itsekkyyttä ja osoittamaan rakkautta, ei näytä pitävän paikkaansa. – – Siksi puhtaasti ja leimallisesti ”kristillistä” etiikkaa on tarpeetonta yrittää määritellä. Se käy ilmi jo siitäkin, että Uuden testamentin kirjeissä olevat eettiset ohjeet ja huoneentaulut ovat usein miltei sanasta sanaan sellaisia, joita myös sen ajan ei-kristilliset filosofit opettivat.”
Kimmo Wallentin puhut ”länsimaisesta sivityksestä”, mistä tämä sitten tulee, siis sivistys? Kai jotain perustaa on sivistykselle eli onko sivitys hyvää vai pahaa?
Et määrittele moraalia muuten kuin enemmistön tai ainakin äänekkään vähemmistön näkemyksen mukaiseksi, siis kaikkien ei tarvitse yhtyä siihen, vai tarvitseeko?
Pasanen: ”Kai jotain perustaa on sivistykselle eli onko sivitys hyvää vai pahaa?”
Se mikä on hyvää ja mikä pahaa on täysin tulkinnasta riippuvainen yhteiskunta- ja yksilökeskeinen, aikaan sidottu asia.
Kirjoitin edellä oikeastaan jo kaiken varsin tyhjentävästi mitä ymmärrän käsitteellä ”moraali” ja sen muuttumisesta ajan saatossa ja erilaisten yhteiskuntien keskuudessa. Esim. jossain Tyynenmeren syrjäisillä saarilla elävien ja sinne syntyneiden alkuasukkaiden moraalikäsitykset poikkeavat taatusti ja merkittävästi länsimaisen sivistyksen keskuudessa vallitsevista moraalikäsityksistä ja siitä mikä on hyvää ja mikä pahaa. Ei ole olemassa mitää globaalia hyvää ja pahaa. Jos haluat perehtyä käsityksiini, niin kehoitan sinua lukemaan tarkemmin aikaisemmin kirjoittamani mielipiteet. En jatka turhaa jankkaamista, asioiden toistamista ja juupas – eipäs väittelyä kanssasi.
Toistan vielä otteen Juha Pihkalan kirjasta, joka pitäisi olla sinullekin riittävän arvovaltaiselta taholta sanottu:
“Mahdollisuus oikeaan (ja väärään) käyttäytymiseen johtuu (kristillisen dogmatiikan mukaan) siitä, että ihminen on Jumalan kuva. Tämä uskonnollinen tulkinta voidaan kuitenkin kiistää ja silti pitää tiukasti kiinni siitä periaatteesta, että ihmisen on pyrittävä hyvään ja vältettävä pahaa. Maailmassa on näet paljon myös pelkästään inhimillisesti perusteltua eettistä pohdintaa ja moraalista käyttäytymistä. Se toisinaan painokkaastikin esitetty väite, että vain selvä tietoisuus vastuusta Jumalan tai jumaluuden edessä saisi ihmisen välttämään itsekkyyttä ja osoittamaan rakkautta, ei näytä pitävän paikkaansa. – – Siksi puhtaasti ja leimallisesti ”kristillistä” etiikkaa on tarpeetonta yrittää määritellä. Se käy ilmi jo siitäkin, että Uuden testamentin kirjeissä olevat eettiset ohjeet ja huoneentaulut ovat usein miltei sanasta sanaan sellaisia, joita myös sen ajan ei-kristilliset filosofit opettivat.”
”Hyvällä ihmisyydellä” ja ”oikean” sorttisella moraalilla ei ole mitään tekemistä enempää uskovaisuuden kuin ateisminkaan kanssa, vaikka jotkut syvästi Raamatun oppeihin uskovat katsovat oikeudekseen toisin väittää.
Kimmo Wallentin otat tuon Pihkalan kirjoituksen jonain ”todisteena”, aivan kuin hän olisi todellinen uudestisyntynyt Jumalan Hengestä. Minulle Pihkalan teksti kuvaa sokeaa joka yrittää taluttaa sokeita, siis vaikka hän ilmeisesti ”näkee” ettei kirkon hedelmä vastaa sitä mitä Raamatussa puhutaan Jeesuksen seuraamisesta niin hän ei itse käänny parannukseen (tunnustamaan omaa eroaan Jumalasta) vaan kuvittelee olevansa Jumalan yhteydessä ja kuulevansa Jeesuksen äänen ja tästä lähtökohdasta selittää kirkon hedelmää.
Lause ”Siksi puhtaasti ja leimallisesti ”kristillistä” etiikkaa on tarpeetonta yrittää määritellä. ” pitää kyllä kirkossa paikkaansa mutta ei todellisten Jeesuksen seuraajien keskuudessa jossa se määritellään ”rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi.
Pasanen: ”Minulle Pihkalan teksti kuvaa sokeaa joka yrittää taluttaa sokeita,”
Mielipiteesi on oikeutettu vapaassa maassa. Se tosin on vain sinun mielipiteesi, eikä anna aihetta sen enempään.
Kimmo Wallentin mielenkiintoinen kommentisi oli kyllä, et siis halua tietää jos joku on valheellinen omassa puheessaan (vaikka ei itse sitä tunnusta), ajatteleppa ihan ite kun Pihkalan edustama kirkko oli liki 100% suomessa kun syttyi sisällissota, niin Raamatussa selkeästi Sanotaan että Jeesuksen seuraajat tunnistetaan keskinäisestä rakkaudesta, niin olivatko siis suomalaiset Jeesuksen seuraajia vai ei? Tämän pystyy kyllä aasikin ymmärtämään, mutta eivät ne jotka valhetta rakastavat.
”Ei ole olemassa mitää globaalia hyvää ja pahaa.”
-Itse haluaisin kysyä vielä paljonkin, koska esittämäsi näkemykset vaikuttavat ristiriitaisilta. Etkö esittänyt esim. kirkon verisen historian yksiselitteisen pahana?
Ja sitten puhut vain siitä, että ”moraalikäsitykset ovat aika- ja kulttuurisidonnaisia”.
Et myöskään vastannut kysymyksiini siitä menisitkö valtavirtaa vastaan sen mukaisesti mikä sinusta on oikein. Tai väärin.
Eli jos blogin esittämä asia on että ihminen voi uskonnosta riippumatta mukautua yleiseen mielipiteeseen niin siitä ei liene kenelläkään epäilystä.
Sekularisaatio eli maallistuminen. Miten lyhyesti ja ytimekkäästi selitetään sana “sekularismi”? Edesmennyt professori Seppo A. Teinonen (1924-1995) määrittelee sen kirjassa Teologinen sanakirja seuraavasti: “Sekularismi on maailman, yhteiskunnan ja ihmiselämän tulkitseminen ei-uskonnollisesti.” Osuvasti sanottu! Tällainen ajattelutapa on valloittamassa myös kirkkoja entistä enemmän. Oletko huomannut tämän kehityskulun? Silloin väistämättä muutetaan ja vääristellään kristinuskoon liittyviä alkuperäisiä totuuksia. Monet haluvat selittää asioita vain rationaalisesti eli pelkän järjen avulla.
Rantanen: ”Tällainen ajattelutapa on valloittamassa myös kirkkoja entistä enemmän.”
Kun oikea tieto lisääntyy, niin sivistys sivistyy ja kehitys kehittyy väistämättä – kirkossakin.
Niin, tässä sitä taas ollaan. Sinä pidät sitä hyvänä kehityksenä, minä taas en.
Rantanen: ”Niin, tässä sitä taas ollaan. Sinä pidät sitä hyvänä kehityksenä, minä taas en.”
Niinpä, olemme siis eri mieltä asiassa. Se lienee vapaassa maassa ihan sallittua.
Mika Rantanen 11.07.2019 10:45:
” Silloin väistämättä muutetaan ja vääristellään kristinuskoon liittyviä alkuperäisiä totuuksia.”
Tuosta tulee ilman muuta kysymys, mitkä ovat ne kristinuskon alkuperäiset totuudet.
Ovatko ne totuudet nykyisen suomenkielisen käännöksen tekstit, jotka tekstit on kirjoitettu ja kasattu hyvin pitkänä aikajaksona?
Tekstit, jotka ovat kirjoitettu menneiden aikakausien tapoihin, moraaliin, käsityksiin ja uskomuksiin pohjautuvasti?
Tekstit, jotka ovat monen käännöksen muotoilemat ja käännökset ovat saaneet vaikutteita monesta kielestä ja osa lähtökielistä on käännetty jostakin muusta kielestä?
Tieteellisesti ja tekstikriittisesti eri käsikirjoituksista tarkastettu Raamattu alkukielisenä eli hebreaksi ja kreikaksi on tietysti luotettavin lähde. Muuten ilmeisesti painovirhepaholainen iski, sillä piti kirjoittaa ”haluavat” eikä ”haluvat”.
Mika Rantanen 11.07.2019 13:16
”Tieteellisesti ja tekstikriittisesti eri käsikirjoituksista tarkastettu Raamattu alkukielisenä eli hebreaksi ja kreikaksi on tietysti luotettavin lähde.”
Tuon perusteella voi siis todeta, että suurin osa suomalaisista ei saa luotettavaa tietoa Raamatun sisällöstä, harva nimittäin osaa hebreaa ja (muinaista, oletan,) kreikkaa.
Taitaa täällä blogisteissa ja kommentoijissakin olla iso joukko niitä, jotka eivät noita kieliä hallitse – ja silti suoltavat vuorenvarmaa tekstiä siitä mitä Raamattu sanoo.
Mieleen tulee myös Päivi Räsänen, joka kesäkuussa 2019 twiittasi ’häpeästä ja synnistä’. Mahtaako hänkään hallita noita kieliä vai tuomitsiko vaan omasta päästään aiheuttaen taas kirkosta eroamisia.
Ranteselle: Voi olla vähiten epäluoettava lähde, mutta absolut luotettava sekään ei tietenkään ole. Alkupäistekstejä kun ei ole ainuttakaan ja vaikka olisikin emme tiedä miten luotettavasti ne olisivat tapahtumat ja sanonut kuvanneet ja esittäneet.
Kimmo Wallentin:””Kun oikea tieto lisääntyy, niin sivistys sivistyy ja kehitys kehittyy väistämättä”
Sivistys sivistyy, siis mitä hedelmää tämä tuottaa, hyvää vaiko pahaa?
Pasanen: ”Sivistys sivistyy, siis mitä hedelmää tämä tuottaa, hyvää vaiko pahaa?”
Se on täysin tulkinta- ja näkökulmakysymys. Viittaan edellisiin kommentteihini.
Lopulta täytyy kuitenkin tulla siihen johtopäätökseen, ettei totuus voi olla kahtalainen. Joko Jumalan on tai sitten ei ole. Jos on, niin kuinka pimeässä ovatkaan ne, jotka eivät Jumalaa tunnusta. Jos ei ole, niin eksyksissä ovat ne, jotka uskovat, että Jumala on.
Kaikella on alkunsa, niin myös moraalilla. Joko se on ihmisestä, tai sitten se on Jumalasta.