Filosofit ovat korostaneet, että vain ihminen ajattelemaan kykenevänä olentona pystyy ottamaan toimintansa lähtökohdaksi moraaliset arvot ja säännöt. Moraali ei ole pelkästään keino selviytyä yksilönä yhteisössä, pelkkä väline, jonka avulla voi toteuttaa mahdollisimman hyvin sekä omaa että koko yhteisön parasta menestymistä.
Moraali voi olla ihmiselle tärkein elämää ohjaava asia ja jos moraali yritetään rakentaa jonkin väitetysti perustavampaa laatua olevan asian, kuten esim. uskonnon varaan, se ei enää ole moraalia. Mistä tahansa tosiasiasta, mukaan lukien teot ja käyttäytymistaipumukset, voidaan kysyä, ovatko ne todella oikein. ”Humen giljotiinin” mukaan tosiasioista ei voi johtaa arvoja ja normeja. Moraali on ja sen tulee olla itsenäistä suhteessa sen tuottaneeseen evoluutioon ja sitä tukevaan yhteiskuntaan.
Kristinuskokin on uskonto joka väittää julistavansa lähimmäisenrakkautta, hyvyyttä ja moraalia ja jonka historia on ollut täynnä raakaa väkivaltaa. Miekalla on puolustettu ja levitetty omaa uskoa, Hallitsijat ovat pakottaneet kansalaisensa samaan uskoon kuoleman tai maasta karkoituksen uhalla. Viattomia ihmisiä on kidutettu ja poltettu noitina uskonnon nimissä. Saman yhteiskunnan samaa uskoa tunnustavat kansalaiset ovat nousseet toisiaan vastaan ja tappaneet uskonveljiään. Tällainen uskontoko on moraalinen, hyvien ihmisten uskonto? Voiko kirkko kieltää historiansa?
Vai onko moraali aina vain oman aikansa yhteiskunta- ja kulttuurisidonnainen ilmiö, joka muuttuu koko ajan, sitä mukaa kun kehitys kehittyy ja sivistys sivistyy ja jonka mukana muuttuvat myös ”hyvän ihmisen” tunnusmerkit? Tänä päivänä on esimerkiksi jo täysin moraalitonta ja laitonta kurittaa lapsia fyysisesti. Suomessakin kuolemaan tuomitseminen oli vielä joku sata vuotta sitten moraalisesti täysin hyväksyttävää, ja on vieläkin jossain päin maailmaa. Ei sentään enää onneksi sivistyneessä maailmassa.
Minulta on usein kysytty näilläkin palstoilla mistä ammennan elämänarvoni, moraalini ja sen miten ja mitä opetan näistä elämän ”avainasioista” jälkeläisilleni kun en usko kristinuskon Jumalaan sen enempää kuin minkään muunkaan uskonnon jumaliin.
Vastaan emerituspiispa, Juha Pihkalan sanoin kirjassaan ”Uskoa tiedosta ja tietoa uskosta”: ”Mahdollisuus oikeaan (ja väärään) käyttäytymiseen johtuu (kristillisen dogmatiikan mukaan) siitä, että ihminen on Jumalan kuva. Tämä uskonnollinen tulkinta voidaan kuitenkin kiistää ja silti pitää tiukasti kiinni siitä periaatteesta, että ihmisen on pyrittävä hyvään ja vältettävä pahaa. Maailmassa on näet paljon myös pelkästään inhimillisesti perusteltua eettistä pohdintaa ja moraalista käyttäytymistä. Se toisinaan painokkaastikin esitetty väite, että vain selvä tietoisuus vastuusta Jumalan tai jumaluuden edessä saisi ihmisen välttämään itsekkyyttä ja osoittamaan rakkautta, ei näytä pitävän paikkaansa. – – Siksi puhtaasti ja leimallisesti ”kristillistä” etiikkaa ja moraalia on tarpeetonta yrittää määritellä. Se käy ilmi jo siitäkin, että Uuden testamentin kirjeissä olevat eettiset ohjeet ja huoneentaulut ovat usein miltei sanasta sanaan sellaisia, joita myös sen ajan ei-kristilliset filosofit opettivat.”
Eipä tuota paljon paremmin voisi sanoa ja uskonnon näkökulmasta arvovaltaisemmalla suulla. ”Hyvällä ihmisyydellä” ja ”oikean” sorttisella moraalilla ei ole mitään tekemistä enempää uskovaisuuden kuin ateisminkaan kanssa, vaikka jotkut syvästi Raamatun oppeihin uskovat katsovat oikeudekseen toisin väittää.
Mielenkiintoista, että yhteiskunnassamme vallitseva valtavirtamoraali näyttäytyy huomattavasti korkeaeettisempänä kuin monen kristityksi itseänsä kutsuvan ihmisen aatokset. Jotenkin tilanne on muljahtanut nurinpäin, vai kuvittelenko vain, että ennen oli toisin? Heinimäki toteaa K&K -sivuilla videossaan näin: Jos suu suoltaa sanoja Jumalan rakkaudesta, ja kädet samalla sysivät syrjään sorsittuja ja avun tarpeessa olevia ihmisiä, älä usko niitä sanoja. Myös teot puhuvat.
Heikki: ”Jos suu suoltaa sanoja Jumalan rakkaudesta, ja kädet samalla sysivät syrjään sorsittuja ja avun tarpeessa olevia ihmisiä, älä usko niitä sanoja. Myös teot puhuvat.”
Niinpä.
Niinpä.
Joku on joskus sanonut, ettei Kristinusko ole moraalin opettamista, vaan pelastus Sanoman julistamista.
On varmaa, että joku äiti tai isä antaisi oman henkensä lastensa puolesta, kun nämä ovat joutuneet kuoleman vaaraan. Onko tuossa kyse moraalista, vai rakkaudesta?
Kristinuskossa ei myöskään ole kyse moraalista, eikä sinänsä kyse myöskään hyvästä ja pahasta, vaan Jumalan osittamasta Rakkaudesta ihmistä kohtaan.
Synti ei myöskään korreloi suoraan moraaliin, sillä syntinen voi toimia oikein ja hyvin ihmisten kesken ja kyllähän murhamieskin pitää monesti lapsistaan huolen ja varastaa heille leipää, heidän hyväkseen.
Moraalia ja uskontoa ei kannata sitoa yhteen kovinkaan vahvasti. Raamatun mukaan ihminen on syntinen, teki hän hyvää taikka pahaa, eli synti ei ole moraalinen kysymys. Paavali kirjoittaa Roomalaisille:
”Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä.
Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla.
Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.” Room.5:6-8
Ps. Kimmo, Kristityt ovat itse vainon kohteina, eivätkä suinkaan niitä jotka vainoavat muita. Käsityksesi on sikäli väärä. Kristityt eivät edistä väkivaltaa maailmassa. Suuret uskonnolliset ja ihmiskeskeiset järjestöt ovat tosin saanet paljon pahaa aikaan myös Kristittyjen nimissä. Nykyisin Kristittyjä vainotaan ja hävitetään maailmasta kovalla kädellä ja heitä tapetaan surutta Jumalan nimissä. Tämä on hyvä muistaa, ettei totuus unohtuisi. Ihmisyys on moniulotteinen asia, eikä Kristinusko ole ihmisyyttä vastaan. Moraali on myös ihmistä varten, eikä ihminen moraalia varten.
https://www.opendoorsusa.org/wpcontent/uploads/2019/01/WWL2019_FullBooklet.pdf
Ismo, en juuri enempää voisi olla eri mieltä kanssasi. Hyvä kuitenkin, että asioista keskustellaan sopuisasti, kuten kuuluu, moraalin ja raamatunkin mukaan. Mutta, miten olet tulkinnut raamattuasi, jos et löydä sieltä rakkauden sanomaa toista ihmistä kohtaan? Ainoastaanko pelastusopin siellä näet?
Ismo: ”eivätkä suinkaan niitä jotka vainoavat muita. ”
Miten olisi paavin ristiretket, keskiaikainen inkvisitio, noitavainot, paavin pappien pedofilia, Lutherin juutalaiskirjoitukset. Eikä sovi unohtaa lestadiolaisten hoitokokouksia jne. jne… Vastaavanlaisia esimerkkejä kristillisen opetuksen mukaan eläneiden ihmisten moraalista voisi luetella vaikka kuinka paljon.
Ismo Malinen luetko ne Raamatun kohdat joita copy-pastaat, siis nytkin tuossa Room.5 Paavali sanoo ”kun me vielä OLIMME syntisiä, kuoli meidän edestämme”.
Siis todisteluiltasi putoaa taasen kerran pohja pois kun kovasti yrität väittää että uskova olisi syntinen jota synti hallitsee ja saa tekemään esim väkivallan tekoja ja alistamaan toisia.
Väite että usko olisi erillään moraalista on outo ja valhetta, siis Raamatun Sana selkeästi Sanoo ettei rakkaus tee lähimmäiselle MITÄÄN PAHAA, siis ei mitään. Mistä rakkaudesta tässä on kyse, siitä rakkaudesta jonka Jumla Pyhän Hengen kautta vuodattaa uskoviin. Ilman rakkautta ”kristitty” (lue väittää itse olevansa) on helisevä vaski tai kilisevä kulkunen, jota kirjoituksesi selkeästi todistaa.
Kimmo argumentoi sen puolesta, että ihminen on moraalinen olento riippumatta siitä, uskooko hän johonkin jumalaan. Joskus väitetään, että Neuvostoliitossa tapahtuneet hirmuteot ovat nimenomaan ateismin hedelmiä. Asia ei tietenkään ole näin yksinkertainen, ja myös nk. kristilliset valtiot ovat kyenneet ja kykenevät pahuuteen. Olen täysin samaa mieltä Kimmon kanssa: ihminen on hyvään kykenevä olento, joka ei tarvitse rangaistuksen pelkoa tai palkkion toivoa toimiakseen moraalisesti. Herätyskristityt vetävät jokaisen kysymyksen pelastuskysymykseksi, niin kuin Ismokin (en tiedä, oletko herätyskristitty, mutta kuulostaa siltä). Loputon syntisyydessä vellominen voi suunnata energiaa lähimmäisen rakastamisesta omaan napaan tuijottamiseen. Minusta Jeesuksella oli vallankumouksellinen suhtautuminen köyhiin ja syrjittyihin ihmisiin ja meitä kutsutaan samaan.
Helka Ahava:””ihminen on hyvään kykenevä olento, joka ei tarvitse rangaistuksen pelkoa tai palkkion toivoa toimiakseen moraalisesti.””
Mielenkiintoinen väite, tuota en vaan näe maailmassa toteutuvan, näetkö sinä?
Arille! Näen kyllä. Näen myös, miten kykenevä ihminen on tekemään paitsi hyvää myös pahaa tai olemaan tekemättä mitään, vaikka näkee vääryyttä ja pahuutta. Eikö ihmisen perusolemukseen kuulu kyky erottaa hyvä ja paha ja tehdä valintoja?
Helka Ahava koko Raamattu todistaa kuinka ”kykenevä” ihminen on omassa voimassa elämään, siis israelin kansa on Jumalan esimerkki kuinka ihminen elää, vieläpä koko kansa vaikka oli erossa kaikesta muusta maailmasta ja Jumala hyvyydellään näytti kuinka Hän siunaa kansaansa kun tämä elää Jumalan käskyjen mukaan.
Mietippä vaikka Daavidia, kuinka hän Jumalan voimalla taisteli ja voitti, eikö Jumala antanut hänelle kaikkea hyvää ja siunannut, kuitenkin Daavid syyllistyi suureen syntiin, miksi, eikö hän ymmärtänyt mikä on Jumalan tahto?
”Vastaavanlaisia esimerkkejä kristillisen opetuksen mukaan eläneiden ihmisten moraalista voisi luetella vaikka kuinka paljon.”
-Kristillinen opetus on Jeesuksen opetusta. Etkö sinä osaa erottaa kristinuskon päähenkilöä ja hänen seuraajiensa erehdyksiä?
Kristinusko on Jeesus, ei kirkon historia tai yksittäisten kristittyjen käyttäytyminen.
Mutta mitä ”moraaliin” tulee, niin sen tulisi näkyä myös toisten ihmisten kunnioittamisessa. Erityisesti niiden, joita ei vastavuoroisen hyödyn kannalta tarvitse.
Nyky-yhteiskunnassa on melko helppoa olla tappamatta ja kiduttamatta muita ihmisiä, ja siitä ei voi ottaa kukaan kummoistakaan kunniaa. Suurempi haaste on kohdata ihminen, jossa ei välttämättä näe mitään arvostettavaa. Ja uskoa ja olettaa ihmisistä hyvää, ojentaa rakkaudellisesti eikä nolata ja mustamaalata tarkoituksella. Siinä meille kaikille oppimista.
Vai mitä tarkoitit puhuessasi ”moraalisista teoista”? Voitko sanoa esimerkin?
”Vai onko moraali aina vain oman aikansa yhteiskunta- ja kulttuurisidonnainen ilmiö, joka muuttuu koko ajan, sitä mukaa kun kehitys kehittyy ja sivistys sivistyy ja jonka mukana muuttuvat myös ”hyvän ihmisen” tunnusmerkit?”
-Sisältääkö tämä oletuksen, että ihminen muuttuu koko ajan paremmaksi? Paljon historiaa tutkineena, en usko. Ihmisen pahuus, itsekkyys ja toisen tuhoaminen ja siitä nauttiminen, vaan saa uudenlaisia muotoja. Antiikin Roomassa ihmiset nauttivat sirkuksessa tuomittujen kärsimyksistä. Nykyään sama pahuuden muoto on olemassa, vain toisenlaisena.
”Kristillinen opetus on Jeesuksen opetusta. Etkö sinä osaa erottaa kristinuskon päähenkilöä ja hänen seuraajiensa erehdyksiä?”
Ja Jeesus hakkaksi laillisia kauppiaita kaislaruoskalla ja käski ihmisiä vihaamaan vanhempiaan ja haukkui Herodesta ketuksi, kirosi kaupungin asukkaita ja tappoi sikojenhoitajien sikoja…ei ollut mikään moraalinen pyhimys.
Mitä kristinuskkoon ja moraaliin lisäksi tulee asiassa kannattaa lukea maailmalla eniten siteeratun tiedemiehemme Edward Westermarckin huikea teos: ”Kristinusko ja moraali”. Häne mukaansa moraali on kehittynyt – ei kristinuskon vuoksi -vaan siitä huolimatta.
Seppo, oli aika epätoivoinen yritys saada Jeesus näyttämään pahalta. ”Haukkui Herodesta ketuksi” 🙂 Ja hakkasi kauppiaita,just. Sanohan tekikö Jeesus koskaan mitään hyvää ja mielestäsi oikeaa? Jos et sellaista pysty sanomaan niin suhtautumisesi on aika asenteellista ja itsetarkoituksellista vihaa. Mutta ainakin ilmeisesti uskot kertomusten totuudellisuuteen?
Olipa S ari epätoivoine yritys saada viestini näymttämään pitämään Jeesusta pahana. (Karkea ns. olkinukke) Viestini ositti vain ettei hän ollut niin putipuhtoinen kuin annetan ymmärtää. Jos veisin tämän havainnon loppuun,niin kristinuskon mukaan Jeesus oli ja on sama Jumala kuin VT:n Jahve,jonka moraali nyt voidaan kyseenalaista monin kohdin. (Samuel 15 esim.) Mitä mitä henkilökohtaisesti teksteistä uskon ei kuulu tähän, minä puhun teksteistä an sich ja kristinuskon mukaisten käännösten niille antamista sisällöistä.
Totta että Jeesus ei ihmisenä eläessään ollut kiiltokuvamaisen kiltti. Mutta minusta teet liioiteltuja tulkintoja. Jeesus opetti mm että on väärin antaa temppeliuhriksi se mitä omat vanhemmat tarvitsisivat.
Kiitos Kimmo hyvästä blogista ja Heikille hyvistä kommenteista. Eipä ole aiheeseen lisättävää.
Kiitos kiitoksesta Leo.
”Loputon syntisyydessä vellominen voi suunnata energiaa lähimmäisen rakastamisesta omaan napaan tuijottamiseen. Minusta Jeesuksella oli vallankumouksellinen suhtautuminen köyhiin ja syrjittyihin ihmisiin ja meitä kutsutaan samaan.” (Helga Ahava 11:45)
Kristitty on kuollut itselleen synnin tähden Paavalin teologian mukaan, ei ole syytä enää katsoa itseensä, eli voi katsoa yksin Kristukseen ja elää Hänen Armossaan ja kohdella myös lähimmäisiä tuon Armon mukaan.
Armo käy oikeuden edellä. Moraali on käsitteenä sidottuna aina johonkin koodeksiin. Kristitty ei ei elä lain tuoman rangaistuksen pelon mukaan vaan Rakkauden mukaan, joka karkottaa kaiken pelon.
Maailmassa on tosin paljon uskonnollisia ja uskonnottomia ihmisiä, jotka eivät ymmärrä Jumalan Armosta mitään, vaan ovat tuomareina tuomitsemassa ihmisiä, milloin mistäkin moraalittomuudesta.
Ps. Helga, en kuulu mihinkään Kristilliseen lahkoon. Uskon Kristuksen kautta Jumalaan.
Arkikokemus ei tue sitä, että kristityt olisivat erityisen rakastavia ja armollisia verrattuna ei-kristittyihin. Siitähän tämä keskustelu oikeastaan alkoikin.
P.S. Helka koolla. En pidä herätyskristittyjä lahkolaisina, vaikkei henkilökohtaisen uskonratkaisun korostaminen olekaan kovin luterilaista. Herätyskristillisyys tuli mieleen tuosta pelastuskortin heiluttamisesta aiheesta riippumatta.
Moraali liittyy sikäli uskontoihin, että se on ikäänkuin uskontokonseptin pakollinen osa. Siis hyvän sanoma, muuten konsepti ei ole uskottava. Mutta vastavuoroisesti se tarvitsee vihollisensa maailmasta ja itsensä muista erottavan sanoman. Homoille on nyt juuri käyttöä! Uskonto on osajoukko, joka tarjoaa merkityksen. Rakkauden ja vihan sanomalla karsinoidaan oikeat ja väärät ja tuomion ja palkkion sanomalla luvataan huonoa ja hyvää niille, jotka eivät seuraa tai sitten seuraavat. Kukapa perustaisi globaalin uskonnon kaikille? Ehkä se olisi se tylsä Moraali. Mission impossible! Huono konsepti, koska siitä puuttuu VALTA.
Moraalista vielä, vähän filosofisesti. Se tuntuu sanana tekniseltä, koodilta tai matemaattiselta. Ikäänkuin siitä puuttuisi tunne. Itse yhdistän moraalin laiksi, joka jalkautuu silloin, kun on aikaa olla hiljaa ja mahdollisuus muuttua. Löytää hyvä itsestä ja nähdä se ympärillä. Aina se ei onnistu. Ei edes joka päivä.
Hyvän ja pahan kokeminen ihmisten keskuudessa erilaisena ja eri asioina perustuu suurelta osin yhteiskunnassa vallitseviin moraalikäsityksiin. Moraali on nippu paikkaan (yhteiskuntaan) ja aikaan sidottuja yhteisesti sovittuja menettelytapoja, arvoja ja normeja, joita noudattamalla ja joiden mukaan elämällä pyritään tulemaan toimeen ja kyetään tekemään yhteistyötä lajitoverien kanssa.
Käsitteillä ”hyvä ja paha” ei ole välttämättä mitään tekemistä moraalin kanssa. Käsitykset hyvästä moraalista voivat muuttua ja muuttuvat jatkuvasti. Kukaan ei tiedä tulevaisuuden moraalikäsityksistä vielä yhtään mitään.
Hauserin ja Singerin kirjan (Hauser, Marc & Singer, Peter: Morality without religion) keskeisin väite on, että kaikilla ihmisillä on evoluution myötä kehittynyt moraalinen vaisto, tai enemmänkin ”moraalikielioppi”, jonka avulla teot luokitellaan hyväksi tai pahaksi. Moraalisia päätöksiä luovat tiedostamattomat kognitiiviset prosessit, ja tunteet ovat mukana ainoastaan toiminnan motivoinnissa, kirjoittaa Hauser.
Esimerkki:
Olet lääkäri, ja sinulla on hoidettavana viisi potilasta jotka kuolevat varmuudella, elleivät he saa jokainen omanlaistaan sisäelinsiirtoa. Siirtoelimiä ei ole saatavilla normaaleja reittejä riittävän nopeasti. Sitten hoitaja kertoo sinulle, että ovesta käveli juuri sisälle terve mies, jonka voisimme tappaa, ja näin saisimme kaikki tarvittavat siirtoelimet. Tappammalle yhden, pelastaisimme viisi!
Mitä tekisit lääkärinä? Miksi?
Kysymyksen voi muotoilla myös siten siten, että montako ihmistä pitäisi pelastua, jotta olisi omasta mielestä oikein tappaa yksi heidän puolestaan. Entä jos tilanteen muuttaa siten, että terroristit ovat kaapanneet viisi ihmistä ja vaativat, että ”tappakaa eräs tietty henkilö tai nämä viisi kuolevat”? Kysymys muuttuu silloin valtakysymykseksi (pitääkö terroristeille antaa valta sanella ehtoja) mutta oliko se ”valtakysymys” jo alunpitäenkin? Jos oma moraalikäsitys sanoo, että ”tapa tämä yksi henkilö tai nämä viisi kuolevat” niin pitääkö sille (subjektiiviselle oikeudentajulle) antaa valta? Kenen moraalikäsitys on oikeassa — vai eikö kenenkään.
Leikitään, että istutettaisiin kaikki 7 osallista (potilaat, lääkäri ja terve mies) pohtimaan yhdessä tilannetta. Lääkäri kertoo potilaille ja terveelle henkilölle tilanteen. Jos käy niin, että kaikkien moraalikäsityksen mukaan – myös terveen – tämän tulee kuolla muiden puolesta, on ”oikean päätöksen” tiellä enää vain yhteiskunta, joka tuomitsee terveen tappamisen sairaiden pelastamiseksi. ”Oikealla päätöksellä” tarkoitan sellaista, josta kaikki osapuolet ovat samaa mieltä. Mutta siis jos nuo 7 henkilöä asuvat yhteiskunnasta eristyksissä omassa suljetussa yhteisössään, miksi pitäisi olla tekemästä oman moraalikäsityksensä mukaisesti, jos kaikki osapuolet ovat samaa mieltä?
Jos käykin niin, että kaikkien moraalikäsitys sallii tämän toiminnan paitsi terveen, voiko matematiikalla viiden ihmiselämän todeta olevan tärkeämpiä kuin yhden ja tappaa ihminen vastoin tämän tahtoa? Entäpä, jos terveen miehen tappaminen johtaisi 1000 ihmisen pelastumiseen tai 10 000:n? Jos hänestä vaikkapa pystytään eristämään vastalääke valloillaan olevaan tappajabakteeriin ainoastaan kuolleena? Ihmisen älykkyydellä on paradoksaalisia seurauksia. Mutta onko ihmiselämä kuitenkin tärkein ja yhteiskunta olemassa ihmisiä varten, joten yhteiskunnan etu ei voi mennä ihmisen edun edelle, jos kuolema on vaihtoehtona.
Olisiko mitään esimerkkiä moraalisesta toiminnasta, johon ei liity tappamista, verenvuodatusta tai kiduttamista?
Kerrankin voin olla suuressa määrin samaa mieltä HW:n kanssa. Tosiasia on, että kristillisen uskon sisällä on monia erilaisia näkemyksiä siitä, mikä uskon ja etiikan/moraalin välinen suhde on, vaikka en itse ole etiikan teorioihin syvällisesti perehtynyt. Pari ajatusta. 1) Osalla meistä kristityistä on vimmainen tarve perustella juuri kristillisen uskon ja siihen perustuvan toiminnan moraalista ylemmyyttä. Uskon ajatellaan muuttavan ihmisen ja yhteiskunnan moraalisesti paremmaksi. Eräät kristillisen kirkon vanhoista ns. suurista ajattelijoista ovat kauan todenneet ei-kristittyjen voivan toimia moraalisesti ja eettisesti oikein ja jopa paremmin kuin kristittyjen. Ero on ihmisen ja Jumalan välisessä suhteessa ja sen seurauksissa, jotka todentuvat vasta tuonpuoleisuudessa. Ihminen ei välttämättä tule Jumalan edessä hyväksi tekemällä hyvää vaan tulee ensin hyväksi uskon kautta jonka jälkeen hän voi tehdä myös Jumalan edessä oikeita tekoja (vaikka kristittykin on sekä epätäydellinen että syntinen). Samalla on pidetty kiinni siitä, että uskon tulee saada aikaan ihmisessä muutosta parempaan (esim. Jeesus jo vuorisaarnassaan, Augustinus ja Luther). Ateisti Jonathan Glover toteaa ihmisyyttä koskevassa kirjassaan, että kristillinen (ja muukin) usko on myös motivoinut monia hyviin tekoihin jopa oman hengen menetyksen hinnalla. Ja tällaisia muutoksia näkyy maailmassamme koko ajan. 2) On lähtökohtaisesti väärin verrata keskenään ateistien parhaimpia ja uskovien huonoimpia moraalisia tekoja joita kumpiakin lajeja löytyy).Jos vertailuun lähdetään, mittapuun ja kriteeistön tulee olla samat kummallekin.
Ei noita ihan suoraan verrata voi,sillä eihän se ihme ole jos juoppo juo, se on ihme jos raitis ryyppää… Eli jos vertailu on käytävä samoin kriteerein niin mitä lisäarvoa kristinusko objekteilleen sitten antaa? Ei mitään.
Jonathan Glover kirja 1900 luvun moraalihistoria kannattaa lukea. Itse ajattelen moraalia ihmisen sisään rakennettuna koodina, en niinkään filosofisena määreenä. Laki on jokaisessa ihmisessä. Minä muuttaa, kasvattaa, ohjaa, manipuloi, heikentää, vahvistaa, vääristää, korjaa, muokaa, terävöitää ja jumalallistaa moraalilakia ja ihmisen arvoja siihen ei ole olemassa yksiselitteistä vastausta. Edes eri filosofiset suuntaukset eivät osaa vastata ko. kysymykseen.
Kirkon vastaus on ollut aina se, että ihminen tervehtyy ja tulee moraaliseksi ihmiseksi vasta kirkon piirissä. Se on suuri sairaala jossa moraali parannetaan ja kirkastetaan. Miten nhyvin tässä on onnistuttu se on sitten toinen tarina. Lähtökohta on kuitenkin se, että me liitymme persoonaan Jeesus josta koko prosessi alkaa.
Korjaus, piti olla Mikä muuttaa jne… ei Minä.
Kimmo,
Kristinusko on perustaltaan sitä, että uskotaan Jeesuksen olevan Jumala ja Jeesuksen sanoma oli rakkauden sanoma: Rakasta Jumalaa ja lähimmäistäsi.
Tälle perustalle ei sovi mitenkään nuo blogissasi mainitsemasi historian hallitsijoiden ja muiden johtavissa asemissa olleiden ihmisten teot.
Niistä ei nähdäkseni siis voi syyttää kristinuskoa vaan yksinomaan asianomaisia ihmisiä, joiden agenda sitäpaitsi lienee ollut sekä poliittinen että uskonnollinen. He ovat ymmärtäneet kristinuskon jostain syystä täydellisen väärin, mikäli sen nimissä ovat noita pahoja tekojaan tehneet. En ole koskaan voinut ymmärtää, miten ihmeessä asiat ovat voineet silloin mennä niin järkyttävästi pieleen.
Ihminen on toki mestari ymmärtämään kaiken mahdollisen väärin, ja kun väärinymmärrys ja vallanhimo kohtaavat niin jälki saattaa silloin olla kauheaa.
Kristitityt ottivat ennen valistusta monet käyttäytymismallinsa suoraan VT:stä, jonka äärimmäisen julma ja sadistinen Jumala antoi käskyjä kansanmurhiin jne:
http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20180157/urn_nbn_fi_uef-20180157.pdf