Ajallemme on tyypillistä kasvava uutisten määrä. Huolimatta lisääntyvästä uutistarjonnasta uutisoitavaa on yhä vähemmän saman toistuessa liki tunneittain. Uutisten seuraaminen näyttääkin muodostuneen itse tarkoitukseksi. Olisikohan seuraavissa uutisissa jotain uutta ja reagoitavaakin? Mitä siis kuulemme ja näemme? Norjassa kuolee joka vuosi yli 50 miljoonaa lohta sairauksiin ja stressiin. Ainakin miljoona broileria kuolee vuosittain Suomessa jo ennen teurastusta (MOT 11.11.2022). Ilmaston muutoksen aiheuttama kuivuus aiheuttaa kymmenien miljoonien nälkäkuoleman. Kaksivuotias somalilapsi painaa viisi kiloa eli pulskan elintasolapsen syntymäpainon verran. Ukrainassa tuhottu infra uhkaa miljoonien kansalaisten veden ja lämmön saannin jne.
Uutistoimistojen toistuvasti välittämien tietojen luulisi luovan myös vastauksia. Niitä lienevät yhä lukuisammat keskusteluohjelmat ja niistä voimansa saavat järjestöt avustusvetoomuksineen. Kuulija saa vaikutelman olevansa paitsi syyllinen niin myös ratkaisu ongelmaan vain avaamalla kukkaronsa. Tilanne muistuttaa kunnallisen energiayhtiön ja sähkösopimuksen tehneen kuluttajan välistä suhdetta. Yhtiöt, suurelta osin kuntien asukkaiden itsensä omistamina, takovat kymmenien miljoonien voittoja kuntalaisilta perimillään veloituksilla. Uutisissa kuulemme yhtiöiden edustajien perustelevan menettelyään osakeyhtiöiden velvollisuudella tuottaa voittoa tässä tilanteessa kuntalaisten itsensä omistamille yhtiöille. Kuka ja mitä vastaamme toimeentulon rajalla kipuileville kuluttajille, maailman miljoonille aliravitsemukseen kuoleville, vuosittain kymmenistä miljoonista lohista ja broilereista puhumattakaan?
Minkälaisessa maailmassa elämme? Maamme turvallisuuskysymyksessä on, kiitos valveutuneitten tai pelästyneitten kansalaisten, saavutettu yhteisymmärrys hakeutumisesta Natoon. Tilanteen pitkittyminen ja ydinaseitten sijoittaminen maahamme ovat kuitenkin herättäneet levottomuutta päättäjissä. Hakemamme turvallisuus perustuu nimittäin vain ja ainoastaan ydinasepelotteelle. Puheet ydinaseettomasta Pohjolasta kuulostaa kuin lukisi Grimmin veljesten satukirjaa. Suomi on myynyt ilmatilansa. Ohjukset laukaisualustoineen eivät kaipaa maapohjaa. Puheet Naton ydinaseitten sijoittelusta tarkoittavat paluuta Nato-optiokaltaiseen suomettumiseen.
Huolimatta edelleen jatkuvasta venäläisen nikkelin ja maakaasun ostamisesta omistajaohjausministeri (A-studio 15.11.2022) toteaa Suomen ehdoitta kannattavan kaikkia Venäjä-pakotteita. Näennäistä pakotepolitiikkaa noudattavana maamme – ilman pienintäkään oma-aloitteisuutta – rahoittaa häpeilemättä Venäjää Ukrainan vastaisessa sodassa. Samaan syyllistyvät toki kaikki keskeisimmät EU-maat. Työvoimapulasta kärvistelevä maamme tarvitee Teknologiateollisuus ry:n puheenjohtaja Jaakko Eskolan mukaan ”28 vuoden ajan vuosittain yli 50 000 maahanmuuttajaa” (IL 1611.2022). Päätökset vuoden 2050 osalta tulisi tehdä jo nyt. Tässäkö uutiset ja niiden vastaukset!
Kirjailija Arvid Järnefelt tunnetaan tolstoilaisuuden välittäjänä Suomeen. Tolstoi puolestaan edellytti, että ”ihmiset on kasvatettava noudattamaan Vuorisaarnan ohjeita. Kun näin tapahtuu silloin maan päälle syntyy Jumalan valtakunta ja ihmiset saavat korkeimman mahdollisen onnen” (Ylösnousemus 1889). Suomalaisina olemme löytäneet kuitenkin toisen tien. Meidät on neljättä kertaa todettu maailman onnellisimmaksi kansaksi. Tuoreessa vertailussa olemme EU:n neljänneksi tasa-arvoisin maa (Demokraatti 24.10.2022). Nuorten huumekuolemissa olemme EU:ssa peräti ensimmäisellä sijalla. Pakinoitsija Olli (Uusi Suomi 1922–1964) kuvasi hiukan mukaillen suomalaista moraalia, kriisinhallintakykyä ja uskottavuutta ylipäänsä epävakaassa taloudessa seuraavasti; ”Reikäleivän hinta on kaikesta huolimatta pysynyt ennallaan. Itse reikää on jopa suurennettu”.
Maamme ongelma ei ole uskonnollinen, vaan moraalinen. Moraali tai sen puute ei ole oikeus- eli keinohenkilön, vaan päättäjän, poliitikon ominaisuus. Mihin johtikaan Gandhin Tolstoilta saama vihje vuorisaarnasta? Intian itsenäistymiseen ja maailman suurimmaksi kutsutun demokratian syntymiseen. Entä Suomessa?
Seurakunnan järjestävä tiimi toteaa artikkelissa:’Totesimme jo syksyllä, että tapahtuman tila ja yleisörakenne ratkaisevat konsertin linjan. Seurakunnan tiimissä päädyimme tällä viikolla siihen, ettei kyseinen kappale sovi toteutuneeseen tilanteeseen.’
Kun tilaisuuksia organisoidaan, oli ne sitten kirkollisia tai mitä muita tahansa, järjestäjä tietenkin pyrkii mahdollisimman hyvään kokonaisuuteen. Ei kai se mitenkään ja missään ole niin, että yksittäinen esiintyjä voi vapaasti valita repertuaaristaan vain oman näkemyksensä mukaisen kappaleen.
Aika hassu perustelu, jos esiintyjä katsoo tällaisessa tilanteessa sananvapautta rajoitetun.
Seurakunnan tiimi ei mielestäni lähetä mitään torjuvaa viestiä kenellekään, vaan käyttää sille kuuluvaa harkintaa. Jukka Takalohan se on, joka viestin lähettää Facebookissa.
Kappale sinänsä on soiva ja sanat hauskat. Voihan sitä homolähetystä tehdä tälläkin tavalla.
Tuire, vuoden 2014 yhteisvastuu-kampanjassa kerätään varoja työhön, jota tehdään epätasa-arvoa, syrjintää ja ihmisoikeusrikkomuksia vastaan.
”Yhteisvastuu on lähimmäisenrakkauden kansanliike ja evankelis-luterilaisen kirkon vuosittainen suurkeräys, joka auttaa hädänalaisia syntyperään, uskontoon tai poliittiseen vakaumukseen katsomatta Suomessa ja kehitysmaissa.”
Se voi olla, että kirkon piirissä kappale, jonka sanoma liittyy ihmisten tasa-arvoon ja tasa-arvoiseen kohteluun, katsotaan sopimattomaksi Yhteisvastuu-tilaisuuteen, etenkin kun tarkoituksena on tukea syrjinnän ja epätasa-arvon vastaista työtä. Voi olla, että siellä Guatemalassa laulu, jossa jokainen on vähän maya ja jonka sanoma liittyisi noihin samoihin teemoihin, kokisi saman kohtalon. Mutta olisiko sellaisen laulun voinut laulaa Oulun seurakuntasalissa? Minä en tosin ainakaan ole yhtään maya vaikka joku laulu niin sanoisikin. Pitäisikö Yhteisvastuu-tilaisuudet varmuuden vuoksi järjestää jossain seurakunnan tilojen ulkopuolella niin tällaista hankalaa tilannetta ei syntyisi?
Siis kaikki näyttää olevan ’kun yhtä homotusta’.
Ei ole kyllä kaikki nyt ihan kohdallaan, kun ei osata kohta mitään tehdä ilman kyseistä aihetta. Ja loukkaannutaan, jos tähän ’ylitarjontaan’ jo jotenkin puututaan.
Onko suhteellisuudentaju pettänyt?
Kieltämättä sellainen sana ”homosaatio” tulee mieleen kun lukee näitä uutisia ja myös yllättävän paljon nämä verrattain tyhjänpäiväiset uutiset tuntuvat saavan palasta tilaa. Aivan kuin jollakin taholla olisi kiire…
Helina, sanos muuta. Rajansa kaikella.
Ja kyllähän mm. Sakari ja Tuomokin tuolla alkupuolella jo sanovat toimen sanoja!
Pitäisikö sitä homoevankeliumia julistaa vielä kaikissa kirkon tilaisuuksissa?
Eikö se jo riitä, että kirkollisella medialla (tälläkin) tuntuu joka päivä olevan homoasian erityisteemapäivä?
Salme, tuskinpa useimmat muutkaan laulut olisivat olleet tapahtuman teemaan liittyviä. Takalo on itse kertonut, ettei todennäköisesti olisi laulua esittänyt, koska paikalla on ilmeisesti lapsia, joiden ymmärrys ei sen sisältöön riitä.
Itse asiassa kyseisen laulun teema liittyy hyvinkin läheisesti yhteisvastuuteemaan. Sanoja kuunteleva – on tainnut jäädä monelta tänne kirjoittavalta kuulematta? – tajuaa, että laulun ytimenä ei ole homoseksuaalisuus sinänsä vaan ihmisten erilaisuus ja sen hyväksyminen. Monille tuntuu riittävän tuomitsemisen perusteeksi liipasinsanan homo kuuleminen.
Onko erilaisuuden hyväksyminen siis jotenkin yhteisvastuun vastaista?
Jokainen täysjärkinen ymmärtää, että Oulun seurakuntien ennakkosensuuri ilmaisee epäluottamuksen taiteilijaa kohtaan ja on siten loukkaavaa.
Panu, asioita voidaan katsoa monelta kantilta, sinulla on yksi näkemys tapahtuneeseen.
Salme, vastauksesi on yksi tapa ilmaista, ettei omaa päteviä vasta-argumentteja, mutta väittää silti olevansa oikeassa.
Panu, miten minusta tuntuu, että olen kuullut tuon mitätöivän väitteen sekä sinun että muutaman muun miespuolisen kommentoijan suusta aiemminkin. No, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Lutherkin sanoi, ettei kannata antaa harakoiden tehdä pesää päänsä päälle, tarkoittaen harakoilla aihettoomia syytteitä.
Salme, sen enempää ensimmäinen kuin jälkimmäinenkään kommenttisi ei sisällä ainoatakaan keskusteltavaan aiheeseen liittyvää argumenttia. Sinua lainaten: mistähän se mahtaa kertoa?
Marttyyrinviittaan sovittautuminen ei muuta tilannetta ainakaan paremmaksi. Kieltämättä mieleen nousee deja vu…
Ja Luther ei muuten ko. vertauksessa (”Et voi estää lintuja lentämästä pääsi yli, mutta voit estää niitä tekemästä pesäänsä pääsi päälle”) puhunut aiheettomista syytöksistä vaan synnistä ja kiusauksista. Että semmoisia harakoita tällä kertaa.
Mielenkiintoista, minäkin ajattelin kirjoittaa, että deja vu-ilmiöhän se täällä jyllää, mutta ajattelin ilmaisun olevan liian hieno. Panu, ei nyt viitsitä ohjata keskustelua sivuraiteille alkamalla mitätöidä toinen toisiamme. Minun mielestäsi saat olla mitä mieltä tahansa, mutta minä olen omaa mieltäni.
Mitä tulee harakoihin, niin minä tulkitsin kunnon liberaalin tavoin Lutherin sanoja, sillä kaikkihan on vain tulkintaa myös Raamatun kohdalla, siis liberaalien mielestä.
Elämä jatkuu kriittisissä merkeissä Krimin niemimaalla. Kohta ehkä laajemminkin. Täytyy paneutua tärkeämpiin asioihin kuin yhden laulun pois jääntiin jostakin tapahtumasta.
Salme, totesin jo aiemmin, etteivät viestisi sisällä ainuttakaan keskusteltavaan aiheeseen liittyvää argumenttia. Nyt sitten yrität siirtää huomion käsiteltävästä aiheesta Krimin suurempiin ongelmiin.
Miksi kirjoitat tänne, jos aihe on sinulle liian pieni? Ne argumentit, ne argumentit…
Yrityksesi sysätä Luther-lainauksesi tarkoitushakuinen virhe ”liberaalien” kontolle on säälittävä. Joskus voisi olla viisainta vain myöntää virheensä.
Panu, no minäpä kerron vastauksia kyskymyksiisi. Kirjoitan tänne, koska katson omaavani paljonkin tietoa kristinuskoata ja sen todeksi elämisestä. Toisekseen minusta on ihan hupaisaa vastailla kysymyksiin, joita esim. sinä minulle heität. Ja vielä yksi syy, edustan sitä ikäpolvea, joka on elänyt todeksi sen vaiheen kirkossa, jolloin Jumalan sana oli vielä sille kuuluvassa arvossa ja pidän täällä edelleen esillä Jumalan sanaa. Omaan myös jo ammattini puolesta terveen näkemyksen etiikasta ja moraalista.
Mitä tulee Luther-lainaukseeni, niin muistin toki, että hän puhui linnuista, mutta mielestäni harakka sopi edustamaan lintua tässä yhteydessä erittäin hyvin. Luther sanoi myös niin, että kun Raamattua tutkiessa tulee eteen kohta, jota ei käsitä, niin silloin voi nostaa hattua ja jatkaa eteenpäin.
Sovellan tätä lainausta nyt tähän ja nostan hattua kommenteillesi ja jatkan eteenpäin.
Toivotan sinulle, Panu, oikein siunauksellista matkaa täällä ja muualla.
Salme, lupauksestasi huolimatta et vastannut kysymyksiini. Minä kysyin, miksi kirjoitat tähän blogiin, jos aihe (homolaulun hyllyttäminen) on sinulle liian pieni. Vastauksessasi kerroit, miksi ylipäätään kirjoitat Kotimaa24-sivustolle. Ymmärrät varmaan, että kyse on täysin eri asioista.
Yhtä lailla pieleen menee selityksesi (tarkoitushakuiseen) virheeseen, jonka teit Lutheri vertaukseen liittyen. Luther puhuu vertauksessaan synneistä ja kiusauksista (kuten sinulle jo aiemmin kerroin), ei aiheettomista syytöksistä, kuten sinä väitit. Nyt sitten puolustelet sitä, että vaihdoit linnun tilalle harakan. Puolustaudut siis syytteeltä, jota en sinulle esittänyt (koska tuo vaihdos ei muuttanut vertauksen sisältöä toiseksi).
Sen voin sinulle tunnustuksena sanoa, että ahtaalle joutuessasi (argumenttiesi loppuessa) olet taitava väistelemään, vaihtamaan puheenaihetta, vastaamaan kysymyksiin, joita ei ole esitetty ja heittäytymään marttyyriksi. Tämäkin keskustelumme antaa esimerkit näistä kaikista.
Loppuun laittamasi siunauksen toivotus saattaa tietekin olla vilpitön, mutta haistelen siinäkin yhden yllä olevaan listaan liitettävän ”taidon”: asioiden hengellistämisen. Olet keskustelussamme syyttänyt minua esimerkiksi poliisina toimimisesta ja ”ei niin ylätyylisistä” kommenteista – ilman perusteluja. Argumenttien puute ei häviä mihinkään hengellistämällä ja siunausta toivottamalla.
Kerrot kirjoittavasi näille palstoille, koska sinulla on paljon tietoa kristinuskosta. Minä ainakin toivon kirjoittavani tänne – vaikka minulla jotain tietoa kristinuskosta onkin – siksi, että haluan vaihtaa ajatuksia monien muiden, myös kristinuskosta minua enemmän tietävien kanssa. Mestariksi ryhtyminen saattaa paistaa läpi, se voi jopa peittää varsinaisen asian.
Kerrot myös (”mestarointiin” hyvin soveltuen), että omaat jo ammattisi ” puolesta terveen näkemyksen etiikasta ja moraalista”. Mielelläni kuulisin, mikä moinen ammatti mahtaa olla. Minulla on sellainen käsitys, että ihmisen eettisyys ei juurikaan korreloi ammatin kanssa, ”hyviä” ja ” ”pahoja” on kaikissa ammateissa ja ihmisryhmissä, hyvää ja pahaa on itse asiassa jokaisessa ihmisessä. Mikä ammatti mahtaa pyhittää ihmisen sinun tasollesi?
Panu Saarela, minkä kirjoitin, sen kirjoitin. Jos se ei sinulle kelpaa, niin ei kelpaa. Minä en olen sinun määräystesi alla sen suhteen, mitä kirjoitan minnekin. Minua suuresti ihmetyttää se, että sinä toistuvasti hyökkäät kimppuuni hyvin ikävillä tavoilla. Mutta kuten sanoin, elämä jatkuu. Aurinko paistaa niin hyville kuin pahoillekin, kuten Sanassa luvataan.
Salme, minä en ole esittänyt ainuttakaan määräystä, mitä saat kirjoittaa ja minne. Perustelujen pyytäminen ei ole varmaankaan kohtuuton toive?
En liene ainoa, joka huomaa, ettet ole koko keskustelussa vastannut ainoaankaan kysymykseeni tai kritiikkiini. Et ole sen koommin esittänyt ainoatakaan perustelua yhdellekään väitteellesi. Jostain syystä perustelujen kysyminen on mielestäsi hyökkäämistä kimppuusi ”ikävällä tavalla”.
Koko keskustelussa toistuu puoleltasi kaava: väistäminen; puheenaiheen vaihtaminen; vastaaminen kysymyksiin tai väitteisiin, joita ei ole esitetty; marttyyriksi heittäytyminen; hengellistäminen.
Jostain syystä perustelujen kysyminen on mielestäsi hyökkäämistä kimppuusi ”ikävällä tavalla”. Asiasta ja aiheesta keskustelemisen sijaan yrität tehdä itsestäsi viattoman uhrin. Mistähän se mahtaa kertoa?
Kannattaisiko välillä kokeilla sitä, että keskustelet aiheesta ja jätät itsesi pohtimisen vähemmälle?
Jukka Takalohan voisi hyvin korjata tilanteen ja mennä Terhokotiin laulamaan kyseisen biisin yhteisvastuukeräyksen hengessä saattohoitopotilaille.
Tuire, en voi sille mitään, mutta minusta kommenttisi on alatyylinen.
Olen hoitanut työkseni terminaalivaiheen potilaita terveyskeskuksen vuodeosastolla. Saattohoitohuoneessa on usein välittömämpi meininki mitä asiasta tietämätön ajattelee. Voisin hyvin kuvitella soittavani kyseisen biisin tavalliselle avarakatseiselle kuolevalle ihmiselle; sopisi hyvin jonnekin Satumaan, Stairway to heavenin ja virren nro 338 väliin soitettavaksi.
Eero: Olen itsekin saattanut edellisen mieheni Terhokodissa rajan taa.
Kommentillani halusin herätellä kommentoijia ajattelemaan yhteisvastuukeräyksen suomalaisittan tärkeää kohdetta, jossa on läsnä niin tasa-arvo kuin lähimmäisenrakkausteema.
Minua häiritsee tässä se, että taas kerran keskustelu kääntyy homolähetykseksi. Ja yhteisvastuukeräyksen tiimoilta, jolla tuskin on mitään tekemistä homouden kanssa.
Varmaan monet meistä ovat olleet suunnittelemassa tilaisuuksia, niin kirkollisia kuin ei kirkollisia. (ainakin minä olen). Tilaisuuksiin liittyy aina ohjelmasuunnitelma ja käsikirjoitus, jossa pyritään tietenkin mahdollisimman hyvään kokonaisuuteen. Kyllä teemoista neuvotellaan käsittääkseni aina esiintyjien kanssa. Järjestäjät vastaavat kokonaisvaltaisesti tilaisuudesta, ei yksittäinen esiintyjä.
En ole lukenut esiintyjän facebookia, enkä aio lukeakaan. Mutta jos siinä sananvapauteen viitataan, on se väärä argumentti.
Sen sijaan kappaleen kuuntelin ja se on varsin vetävä.
K24 järjesti tämän uutisen myötä Jukka Takalolle ja hänen biisilleen hyvän valtakunnallisen buffin. Hän on varmaan tosi kiitollinen lehdelle.
Tuire, alkuperäinen kommenttisi on edelleen alatyylinen vaikka nyt yrität sille ”asiallisia” perusteita esittää.
Argumenttisi homoteemaan kyllästymisestä on kestämätön. Teeman nosti esiin seurakunnan väki kieltämällä ko. laulun esittämisen, ei esittäjä tai kukaan muukaan ”homolähetyksen” edistäjä.
Tämän palstan aiheena on ko. laulun esittämisen kieltäminen, ei yhteisvastuukeräys koko laajuudessaan. Siten on melkoista hurskastelua kauhistella keskustelun liittymistä homouteen – homo-sana kun sattui olemaan syy laulun kieltämiseen. Sinä yritit alatyylisellä kommentillasi itse asiassa vaihtaa ketjun varsinaista aihetta.
Sinällään laulu – kuten monissa viesteissä on osoitettu – kiinnittää huomion nimenomaan kaipaamiisi tasa-arvon ja lähimmäisenrakkauden teemoihin.
Panulla nyt on tapana toimia täällä poliisina ja kertoa kenen kommentti on milloinkin mitäkin tyyliä. Mutta ei ne hänen omatkaan kommenttinsa aina niin ylätyylisiä ole.
Salme, sanavapauttasi en halua rajoittaa piirunkaan vertaa, mutta kun heität syytöksiä ilmoille, niin hyvien tapojen mukaista on ne myös perustella. Argumenttien puute ja deja vu, niinpä niin…
Mikähän siinä ensimmäisessä kommentissani oli alatyylistä? Minun mielestäni kommentti poikkesi valtavirran tyylilajista, mutta ei mielestäni se mikään tyylirikkomus ollut. En yrittänyt siinä muuttaa keskustelun aihetta, vaan palauttaa mieleen yhteisvastuukeräys ja sen Suomessa tärkeä teema.
Toinen kommenttini oli mielestäni pelkkää asiaa.Panu, siinähän on juuri niitä perusteluita, joita kommentissassi peräät.
Toivon, että lukija sen perusteella ymmärtävää, miten tilaisuuksia yleensä suunnitellaan ja esiintyjien kanssa sovitaan teemoista.
Tuire Kajasvirta, ensimmäinen kommenttisi on pilkallinen heitto Takalolle (halventaa tosin samalla myös saattohoitopotilaita), mitenkään muuten en ainakaan minä sitä osaa tulkita. Se ei selittelyillä enää muuksi muutu.
Toisessa viestissäsi on asiaa, mutta vain asiaaKIN. Homoteemahuoleesi vastasin jo aiemmin, se on mielestäni pelkkää hurskastelua, kun blogin aiheena sattuu olemaan homokappaleen kieltäminen.
Minäkin olen ollut suunnittelemassa ja vetämässä niin kirkollisia kuin ei-kirkollisia tilaisuuksia. Koskaan ei ole tullut edes mieleeni rajoittaa tai edes kysyä, mitä kappaleita taiteilija aikoo esittää. Tilaisuuden teeman esitteleminen ja pohtiminen voi olla joskus tarpeen, mutta etukäteiskiellon antaminen jollekin taiteilijan kappaleelle on epäluottamuksen osoitus – ikään kuin asianomainen ei itse kykenisi harkitsemaan mikä on sopivaa – ja siten loukkaavaa. Ei tämä asia vääntämällä muuksi muutu.
Suosittelen sinua hankkimaan tilaisuuksiisi jatkossa sellaisia esiintyjiä, joihin luotat – tai edes sellaisia, joille sinun ei tarvitse osoittaa epäluottamustasi.
Kirkossa on paljonkin esimerkkejä siitä, että jonkin kappaleen ei ole katsottu sopivan jonkin teematilaisuuden ohjelmistoon, eikä esiintyjät ole yleensä vetäneet siitä ”hernettä nenään”.
Ja kerrot varmaan niistä esimerkkejä?
Kirkkoa esiintymistilakseen pyytävien taiteilijoiden laululistaa on toki käyty joissakin seurakunnissa läpi, kun on haluttu varmistaa, että ohjelmisto on ”riittävän hengellinen”. Tästä voi olla montaa mieltä, mutta em. tilanne ei ole analoginen tämän blogin kuvaaman tilanteen kanssa.
Jos seurakunta pyytää jotain taiteilijaa esiintymään järjestämässään tilaisuudessa, niin korrektia ei liene esittää listaa kappaleista, joita hän ei saa esittää. Tällaisen toiminnan väittäminen ”normaaliksi teemakeskusteluun liittyväksi käytännöksi” osoittaa mielestäni sen, ettei asianomainen ymmärrä, mistä Takalon tilanteessa on ollut kyse.
Panu, jospa etsisit ihan itse ko. tapaukset. Kaikkea ei vo saada valmiina eteensä. Minun ymmärryksessäni ei ole mitään vikaa.
Esimerkit etsii yleensä se, joka niihin vetoaa, ei se, jonka mielestä niitä ei ole. Argumenttien puute ja deja vu…