Ekumeenisessa toiminnassa monin tavoin ansioitunut Matti Peiponen muistutti äskeisessä 60-vuotishaastattelussaan, että ekumeeninen liike on rauhaa rakastavien ihmisten foorumi. Onnea vaan Matille ja kiitos oikeasta muistutuksesta!
Ekumeeninen liike ei voi ryhtyä samanlaisiin pakotteisiin kuin valtiot. Se ei sodi ja uhkaa. Se rakentaa rauhaa, sillä Kristuksen kirkko on rauhan yhteisö.
Mutta sodalla ja kirkkojen antamalla tuella sille on vaikutuksensa myös ekumeniaan.
Kun yleisempi kysymys koskee sitä, mikä on Venäjän asema kansainvälisessä yhteisössä tulevaisuudessa, myös sen politiikan tukijana olevan Moskovan patriarkaatin asema asettuu samanlaisen kysymyksen kohteeksi.
Monien kirkkojen piispat, mukaan lukien sekä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon että Suomen ortodoksisen kirkon piispat, ovat vedonneet Moskovan patriarkka Kirilliin rauhan rakentamiseksi.
Miten hän on vastannut?
Eilen vietettiin Venäjällä sen kalenterin mukaista sovintosunnuntaita. Sovintosunnuntaina ortodoksit pyytävät anteeksi omia syntejään sekä antavat niitä anteeksi toisilleen.
Tässä yhteydessä pitämässään puheessa patriarkka Kirill ilmoitti ottavansa esille myös ajankohtaisen kriisin. Puhe on hänen virallisilla sivuillaan.
Puheessaan hän kertoi, että Dombassissa on meneillään kärsimys ja taistelu, joka on jatkunut jo kahdeksan vuotta. Sen on aiheuttanut Pridekulkue, ”homoparaati”.
Kirill siis jatkaa systemaattisesti tosiasiat kieltävää linjaansa ja sitä Venäjän aggressiopolitiikan tukena olevaa kantaansa, jonka mukaan eurooppalainen seksuaalietiikka on luonut alueelle Sodoman ja Gomorran, jonka vastineeksi Venäjä edustaa aitoeurooppalaista perhearvoperinnettä.
Siinä naisen paikka on hellan ja nyrkin välissä ja sodan oikeutus suurin piirtein se, että jossakin on homoja. Minussa tämmöinen herättää suuttumustakin. Moiselle lökäpöksylle, jos hän housuja käyttäisi, pitäisi kirkastaa, että jos nyt niin hirveästi tahdotaan miestä olla, niin miehen paikka on pikemminkin naisen ja nyrkin välissä.
Vaan niin on käynyt Kirillille, että viisauden pelko on herran alku. Tämä oligarkkeihin verrattava herra sopisi valtioiden pakotteiden kohteeksi. Mutta kirkot eivät toimi siten. Ne eivät käytä minkään muotoista miekkaa.
Mutta voivatko kirkot harjoittaa ekumeniaa sodanrakentajien kanssa? Ne tietysti rukoilevat vihollistensa puolesta. On myös vaikea uskoa, että Moskovan patriarkaatin alainen papisto ja jäsenistö olisi samanlaista sakkia kuin Kirill. Eivät ole. He ovat meidän sortamalla eroon vietyjä sisariamme ja veljiämme.
Ekumeniaa voi siis edelleen rakentaa sen tehokkaimmalla tasolla, ruohonjuuressa, venäläisten pappien ja seurakuntalaisten kanssa.
Mutta ekumenian keskustelupöytiin ei sodanlietsojilla tulisi olla asiaa. Siksi olen sitä mieltä, että olisi väärin, jos patriarkka Kirillin pitkään vireillä ollut ja koronan takia peruuntunut Suomen vierailu jossain vaiheessa toteutettaisiin. En myöskään pidä perusteltuna, että Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja Venäjän ortodoksinen kirkko jatkavat ekumeenisia neuvotteluita.
Ukrainan kriisin yhteydessä Venäjän ortodoksinen kirkko on katkaissut aiemmin ehtoollisyhteyden Konstantinopolin patriarkaattiin ja sen alaisiin kirkkoihin.
Ortodoksisen teologian mukaan ehtoollisyhteyden katkaiseminen merkitsee eroa Kirkosta.
Voidaanko tuo yhteys palauttaa? Eroon astunut voi palata Kirkon yhteyteen ripin sakramentin kautta. Ei siis ole niin, että yhteys voidaan palauttaa Moskovan patriarkaatin yksipuolisella ilmoituksella.
Se voi palautua vain katumuksen ja ripin välityksellä. Sen vastaanottaa Kirkko, ei Moskovan patriarkaatti.
Eikö Jeesus todennut, että hänen paluunsa aikana maailmassa vallitsee samanlainen tilanne kuin Sodomassa, Luuk. 17? Perustuuko Kirillin näkemys siihen? Ria Novostin mukaan Kirill totesi saarnassaan jo 20. marraskuuta 2017:
”Maailma on luisumassa ”historian lopun syvyyteen” ja maailmanloppu ”näkyy jo paljaalla silmällä”, patriarkka Kirill kertoi seurakunnille jumalanpalveluksen jälkeen Kristus Vapahtajan katedraalissa Moskovassa.”
https://www.newsweek.com/russian-church-says-end-history-near-717521
Mikä lienee Kirillin vaikutus Putiniin?
Hannu,
Venäjän ja Suomen ekumeeninen keskustelu perustui täkäläiseen auttamistahtoon inkeriläisiin. Sivutuotteena sitten syntyi myös teologisia keksintöjä.
Kyseessähän on tyylipuhdas suomalaisen korruption eli hyvä veli-systeemin muoto. Saa työpaikkoja, kun osallistuu jonakin sihteerinä näihin yhtä tyhjän kanssa oleviin keskusteluihin.
Paljosta olen samaa mieltä kirjoittajan blogikirjoituksen kanssa, mutta myöhemmät kirjoittajan nimellä kirjoitetut kommentit tässä keskusteluketjussa valitettavasti vetävät mattoa alta sinällään ansiokkaalta kirjoitukselta. Käy jopa mielessä, onko joku trolli kaapannut blogistin tunnukset?
Vaikka neuvottelut Venäjän ortodoksien kanssa eivät ehkä ole johtaneet huomattaviin lähentymiseen kyseisen kirkon kanssa, niillä on ollut huomattava vaikutus sekä Suomen ev.-lut. kirkon oman itseidentiteetin kehittäjänä ja sitä kautta ne ovat säteilleet myönteistä vaikutusta muihin ekumeenisiin dialogeihin jotka ovat olleet myös käytännön tasolla hedelmällisiä. Myös jumalanpalvelusuudistus on saanut osansa.
Heikki Repo,
no älkää peljätkö, minä se olen;) Myönnän kommenttieni yksipuolisuuden ja turhautuneisuuden, mutta ei savua ilman tulta. Neuvotteluiden anti on nähdäkseni ollut Luther-tutkimuksen kukoistus. Sen ansioita ei kukaan kiistä. Mikä on sen anti suomalaiselle kristilliselle identiteetille on toinen kysymys, jota en kykene arvioimaan. Lähinnähän suomalaisessa ekumeenisessa keskustelussa valtavirtana näyttäisi olevan pikemminkin suuntautuminen läntiseen perinteeseen.
Ekumeenisten neuvottelujen idea on keskinäinen oppiminen. Voiko niitä sanoa tuloksellisiksi, jos toinen osapuoli ei osoita oppineensa mitään?
Lähiaikoina ilmestyy seikkaperäinen väitöstutkimus, jonka tulosten valossa neuvotteluja ei voi pitää sellaisena menestysstoorina kuin ne on usein esitetty. Ne olivat teatteria, politiikkaa ja teologiaa ja kunkin osatekijän paino vaihteli eri vaiheissa. Kiistämättömien tutkimusherätteiden ja ideoiden rinnalla valitettavasti neuvotteluiden historia vaikuttaa sellaiselta, että ne eivät aihetta erityiselle rinta rottingilla olemiselle.