Moskovan patriarkaatti katkaisi ehtoollisyhteyden Konstantinopolin patriarkaatin yhteydessä oleviin ortodoksisiin kirkkoihin Ukrainan kriisin yhteydessä.
Venäläinen kybervaikuttaminen on ollut kohtuullisen aktiivista näistä päivistä lukien.
Ne ovat tulleet esille myös näillä palstoilla.
Venäläinen lähteistö on levittänyt vääriä tiedonantoja siltä osin, että Konstantinopolin patriarkka olisi esittänyt Yhdysvalloissa John Bidenin olevan ”meidän presidenttimme”.’
Samassa yhteydessä on levitetty voimakasta informaatiota myös siltä osin, että Konstantinopolin patriarkaattiin liittyneiden kirkkojen piirissä olisi väärää länsimielisyyttä.
Pitää paikkansa, että Konstantinopolin patriarkka on länsimielinen, kuten myös valtaosa suomalaisista ortodokseista. Sen sijaan ei ole selvää, miten suhtaudutaan Yhdysvaltoihin. On kuitenkin aivan selvää, kuka on Moskovan patriarkaatin presidentti.
Moskovan patriarkaatti on itse sanonut itsensä irti perinnäisen ortodoksisen kirkon yhteydestä katkaisemalla tähän eukaristisen yhteyden.
Viestii luonnollisesti selvimmin kirkollisen toimijan suhteesta eukaristiaan, mikäli kirkollisella toimijalla riittää pöyhkeyttä ottaa tämä asia poliittisen vaikuttamisen välineeksi.
Ei ole erityisen vaarallista lausua julki myöskään julkista totuutta, jonka mukaisesti Moskovan patriarkaatti on Venäjän federaation poliittisen vaikuttamistoiminnan toinen ”käsi” Venäjän armeijan ohella.
Mitään, mitä Moskovan patriarkka lausuu, ei ole perusteita tulkita irrallaan Venäjän federaation johdon yleisistä pyrkimyksistä.
Tämä on kirkolle alennustila ja häpeällisen surun tilanne.
Jos joku on eronnut kirkosta asian hengellisessä ja teologisessa merkityksessä, kyse on Moskovan patriarkaatista. Se rinnastuu ekumeenisesta asemaltaan ensisijaisesti kristillisiin vapaaseurakuntiin
Suomalaisen ortodoksisen perinteen peruslinja on ollut pitää ero Venäjään.
Tämä tapahtui suomalaistamiskausina. Linjan voimakasta harjoittamista harjoittivat arkkipiispa Paavali ja myöhemmin hänen seuraajansa Johannes. Tilanne ei ole muuttunut. On hyvin tärkeää, että suomalainen ortodoksinen perinne ei liity Moskovan patriarkaatin poliittiseen toimintaan ja anna sille tukeaan.
