Hesari teki viime viikonvaihteessa laajan jutun Inkerin kirkosta ja suomalaisten kirkollisten järjestöjen toiminnasta Venäjällä ja Inkerin kirkon piirissä. Yhtenä uutisena nousi esille tieto Moskovassa pidetystä rukousaamiaisesta, joka ilmeisesti ”matkii” Amerikassa pidettyjä rukousaamiaisia.
Vuoden 2023 (korjaus alkuperäiseen tekstiin, ei viime vuonna) rukousaamiaiselle osallistui myös Kansanlähetyksen lähetti, suomalainen pappi. Hesarin jutussa tuli esille myös se, että pienellä Inkerin kirkolla oli yllättävän näkyvä rooli myös edellisen rukousaamiaisen ohjelmassa. Viime vuoden tilaisuudessa oli rukoiltu Venäjän, sen hallinnon ja myös ”erikoisoperaation” eli Venäjän Ukrainaan kohdistaman laittoman hyökkäyssodan puolesta!
Inkerin kirkolla on pitkä historia, johon kuuluu myös Neuvostoliiton ajan vainojen aika. Kirkko eli jonkinlaisena maanalaisena kirkkona ja säilyi äitien ja mummojen rukousten myötä. Neuvostoliiton hajoamisen myötä se nousi uudelleen ”jaloilleen” ja aloitti toimintansa kehittämisen paljolti myös suomalaisten tuella. Kirkon ensimmäinen tämän ajan piispa oli Leino Hassinen ja pääsihteeri Isto Pihkala. Lukuisat seurakunnat ovat tukeneet Inkerin kirkon seurakuntia ja Kelton koulutuskeskusta.
Hesarin reportaasin tiedot herättävät huolta kirkon tilanteesta sekä myös suomalaisten järjestöjen joutumisesta Venäjän nykyhallinnon toiminnan välikappaleiksi. Kirkkomme linjasi hiljattain, että taloudellinen tuki Venäjälle pitää lopettaa pakotteiden vuoksi, mutta tietyt järjestöt ovat halunneet jatkaa sitä.
Kirkkomme lähetysjärjestön työntekijän ei tulisi missään nimessä osallistua Venäjän nykyhallintoa ja sotaa pönkittävään tilaisuuteen, kuten oli tapahtunut. Myös tiedot Inkerin kirkon kehittymisestä ja uusista toimijoista nostavat kysymysmerkkejä sen lähentymisestä Venäjän hallinnon kanssa. Tiedämme toki samalla, että Inkerin kirkon piirissä on varmasti erilaisia näkemyksiä – ja myös Venäjän nykymenoon kriittisesti suhtautuvia näkemyksiä. Selvää lienee myös se, että jos toimija ei ole valmis kumartamaan Kremlin suuntaan, on sen vaikea toimia.
Inkerin kirkko on tehnyt arvokasta työtä viime vuosikymmenet. Inkerin kirkon työ ja suhteemme siihen on ollut myös kirkollemme rikkaus. Kaakonkulman hiippakunta eli Mikkelin hiippakunta on ollut Inkerin naapurihiippakuntana ja pitänyt läheisimpiä yhteyksiä kirkkoon. Yhteyksiä on toki ollut eri puolilta ”Suomen Siionia”.
En epäile, etteikö Inkerin kirkossa pyrittäisi edelleen vilpittömästi tekemään evankeliumin työtä. Samalla Hesarin juttujen tiedot saavat kyselemään, mihin Inkerin kirkko on menossa ja miten suomalaisten toimijoiden tulisi suhtautua siihen. Inkerin kirkko on ollut myös henkinen ja hengellinen kumppani ja jopa tuki kirkkomme konservatiivisille ryhmille. Inkerin kirkko on venäläistynyt, mikä on ymmärrettävää inkeriläisten käytännössä kuoltua pois. Miten venäläiseksi se aikoo ja haluaa tulla? Maan pääkirkko taitaa olla jo hyvin venäläinen!
Toivo Loikkanen
Toivo L.,
Venäjän ”ortodoksinen” kirkko on niin harhaoppinen, että sen ei kai enää voida katsoa kuuluvan kristinuskon piiriin. Sen palvonnan kohde on nykyäänVenäjän kansakunta. Se tekee valtiojohtoista propagandaa ja kehottaa murhiin ja raiskauksiin. Myös sotavankien teloituksiin ( https://bsky.app/profile/conflictdispatch.bsky.social/post/3lecnjumszs2o ).
Ei mikään ”konservatiivinen” taho (toivottavasti) ole Putinin kelkassa. Koko ”Venäjän ortodoksinen kirkko” on silkkaa jumalanpilkkaa nykyään.
Jari, loppulauseeni viittaa ironisesti tuohon. Konservatiivisilla tahoilla viittasin ev.lut. kirkkomme joihinkin järjestöihin, jotka toimivat Inkerin kirkon piirissä (Kansanlähetys ja Sley). Venäjän ort. kirkko tulisi erottaa Kirkkojen maailmanliitosta – jos se siihen sattuu kuulumaan.
Evankeliumia julistetaan kaikkialla oli maa sitten sodassa tai ei. Evankeliumin voima on kaikkia maailman mahteja suurempi ja voimakkaampi. Jeesus on kuningasten kuningas ja herrain Herra.
Kunpa se olisikin noin, myös Venäjällä! Siellä kirkko, jonka tulisi julistaa evankeliumia, toimii julman hallinnon käsikassarana ja propagandatorvena.
Toivo, oletko sitä mieltä, ettei Inkerin kirkko enää toteuta perustehtäväänsä? Minusta näin ei voi väittää. Muuten Jaakko Elenius sanoi meille eräällä teologian luennolla, että Hesari on Euroopan jumalattomin sanomalehti. Sen jutut hengellisistä asioista ovat usein yksipuolisia ja tarkoitushakuisia.
Näin Jaakko Elenius siis muistaakseni sanoi eräällä Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan luennolla yli kolmekymmentä vuotta sitten.
Jos ”Inkerin kirkon” edustajat rukoilevat Venäjän murhaaja- ja raiskaajajoukoille voittoa, kyseessä ei enää ole kristillinen kirkko. Ei voi sanoa levittävänsä evankeliumia, jos lietsoo ja tukee pahuutta.
Voisivatko ”Inkerin kirkon” edustajat olla hiljaa? Siis osallistumatta propagandaan? Parempi lopettaa koko toiminta kuin ryhtyä pahan välikappaleeksi.
Ovat he varmasti rukoilleet rauhaa. Sehän on kaikkien kristittyjen tehtävä.
Eivät rukoilleet rauhaa vaan Venäjän voittoa. Venäjällä pappeja on pantu viralta, koska ovat rukoilleet rauhaa. Venäjän kirkko on pahan vallassa, ihan turha kuvitella muuta.
Varmasti ainakin yksittäiset kristityt rukoilevat rauhaa.
Tottakai, mutta ei tuo ”kirkko”.
Taitaa olla kovin kinkkinen tilanne tuolla itäsisessä naapurissamme, monien kirkkojen kannalta. En viisaampien varpaille yritä astua tilanteen suhteen. Tuskin tilanne kirkoissa ja niiden tilanteessa ja asemassa kuitenkaan on aivan yksinkertainen tai yhtenäinenkään.
Eivät julkisesti esitetyt käsitykset menneinä vuosikymmeninä rautaesiripun toisella puolella vallitsevista ihmisoikeuksista ja uskonnollisten oikeuksien tilanteista kylmän sodan aikaisessa omassa kirkossammekaan tainneet aivan yksioikoiset ja suoraviivaiset olla.
Vaatiessamme kirkkojen tuomitsevan mm. Krimin valloituksen, on samalla hyvä muistella, kuinka ”ponnekkaasti” oma kirkkomme tuomitsi kylmän sodan aikaiset toisinajattelijoiden ja kristittyjen vainot, pidätykset, ”työ”leireille sulkemiset, vangitsemiset ja kidutukset… Eivät tainneet silloin asiasta juuri muut puhua kuin herätyshenkiset luterilaiset (mm. Kansanlähetys) ja helluntailaiset (esim. ”Avaisanoma” -julkaisussa, joita seurakuntien ”erikoistilaisuuksissa” oli saatavina). Asioista selkeästi puhuvia ei kaikkiin kirkkoihin päästetty kertomaan ikäviä puolia Itä-Euroopan uskontotilanteesta ja ihmisoikeuksista. Suomettunut Suomi halusi säilyttää oman ”turvallisen tilansa” naapurin läsnäolossa. Viisaammat analysoikoot ja argumentoikoot, kuinka eettisesti hyveellistä virallinen toiminta oli.
Tämä vain erään perspektiivin valaisemiseksi, ettamatta tarkempaa kantaa Inkerin Kirkkoon.
Nyt on nyt. Ei sinne pidä lähettää rahaa Putinin rosvokoplan tukemiseen.
Inkerin kirkon piispa Ivan Laptev kirjoittaa pääkirjoituksessa 4/2024 Inkerin kirkko.
”Inkerin kirkko jatkaa Jumalan sanan saarnaamista jumalallisen ilmoituksen vahingoittumattomana totuutena. Lokakuussa kirkon kirkolliskokouksessa hyväksyttiin julistus ”Raamatun erehtymättömyydestä” Sen tarkoituksena on muistuttaa kirkkoa itseään ja koko maailmaa.”Me säilytämme lujan uskon siihen, että ainoastaan Pyhä Raamattu on korkein auktoriteetti uskonopin ja kristillisen elämän kysymyksissä.”
Mielestäni tässä kumarretaan Jumalalle eikä ihmisille. On aivan oikein, että Inkerin kirkkoa, joka on jälleen joutunut ahtaaseen tilaan tuetaan vaikka siitä saadaankin hesarin ja yleisen mielipiteen leima otsaan Outi Salovaaran artikkelissa.
On törkeää väittää koko Inkerin kirkkoa rosvokoplaksi!
Jos toimii yhdessä Putinin kanssa on osallinen hänen rikoksiinsa. Jos rukoilee voittoa Venäjän murhaaja-raiskaajille ”aamiaisilla”, on osa pahuutta.
Sitten tuo puhe ”Raamatun erehtymättömyydestä” muistuttaa islamia ja on todella outoa. Raamattu on Kirkon kirjallista traditiota, ei sen enempää eikä vähempää. Se on ovat hyväksyneet Kirkon Isät ja Äidit, siis ihmiset, toisin Hengen johdattamina.
”Jos toimii yhdessä Putinin kanssa.” Tuo hesarin artikkeli on kovin tarkoitushakuinen ja siinä otetaan esille mm. Timo Soinin rukous 2014 ja se, että myös Päivi Räsänen rukoili 2013. Lisäksi mainitaan kuinka ”Inkerin kirkossa vihittiin salaa suomalaisia miehiä papeiksi.” Ihmeellistä kuinka tutkiva journalismi huomasikaan tuon ”salaa vihkimisen.” Sitä myös erikseen korostetaan, että – ”konservatiiviset suomalaiset lähetysjärjestöt -, kuten Kansanlähetys, eivät pidä tiivistä yhteyttä Inkerin kirkkoon ongelmallisena.” Ongelmaksi se on kuitenkin muodostunut Suomen evl-kirkolle.
Artikkelissa viitataan myös Itä-Suomen yliopiston apulaisprofessori Heta Hurskaisen Mustread-julkaisuun 2023 (vapaasti luettavissa). Artikkelissa epäillään kirkollisten järjestöjen vaalivan ideologista yhteyttä kansanväliseen konservatiiviseen ekumeniaverkostoon, joka ”rajoittaa seksuaalivähemmistöjen toimintaa ja tukee Ukrainan sotaa.” Mitä seurauksia lienee sillä, kun Trump eilen totesi: ”Tästä päivästä lähtien Amerikassa on ainoastaan kaksi sukupuolta!” Siltähän tuo näytti, kun lähetystä tuli seurattua.
Eikö olennaista ”Raamatun erehtymättömyydessä” ole kuitenkin, ettei jumalallisuus ja inhimillisyys ole toisensa poissulkevia, vaan ne pätevät samanaikaisesti kuten myös varhainen kristikunta ajatteli. Täysin inhimillisenä Raamattu on samalla kokonaan jumalallinen – Pyhän Hengen innoittama. Inkerin kirkon kirkolliskokouksen päätöksessä tämä tulee ilmi – kuten mm. Artikla 2:ssa todetaan Jumalan käyttäneen ilmoituksen välineenä ihmiskieltä ja kiistetään se, ettei se voisi palvella riittävänä välineenä Jumalan ilmoitukselle.
Jukka Mikkola kirjoitti kovin viisaasti. On arkista todellisuutta, että jokainen toimija tekee myös virheitä. Mutta kovin ylemmyyden tuntoisesti ei ehkä kannattaisi esittää vahvoja arvioita. Mutta koko tilanne kutsuu meidät jokaisen rukoukseen.
Aika varovaisesti kirjoitin ja pohdiskelin aihetta. Tietyt asiat on kuitenkin syytä lausua ja kysyä!
Niin, kun merellä myrskyää, ovat kaikki maissa olevat omasta mielestään hyviä kippareita.
En ota siihen kantaa, onko tehty oikein tai väärin, viisaasti tai tyhmästi, onko jotakuta mahdollisesti ”vedetty höplästä” tai ei.
Politiikalla itsessään on ollut (ja lienee edelleenkin) taipumusta ottaa ”työvälineekseen” kovin monia asioita, usein myös sangen valikoivasti. Tarkoituksenmukaisuus lienee aikamme arvoista yksi todellisimmista.
”Jollet ole puolellamme, olet meitä vastaan” tuntuu olevan se yleisin tapa suhtauta (nykyisin) moniin asioihin.
Populismia sekin.
Omalla kirkollamme taisi silläkin olla monia selityksiä sille, että kylmän sodan aikana pidettiin yhteyttä Neuvostoliiton ortodoksisen kirkon kanssa, ja että oltiin ns. varovasia julkilausumissa. Yhteydenpitoon ja siihen käytettyyn tapaan tuskin on yhtä yksikertaista ja kaikenkattavaa selitystä.
Tuemme humamitaarisesti myös sellaisia järjestöjä (Venäjän ulkopuolella), joilla on hyvinkin totalitaarinen ja jopa terroristinen luonne. (Kotitehtävä: mitä ne voisivat olla?) Maailmassa pahuus on usein ”lammasten vaatteissa”, kuorrotettuna oikeudenmukaisuuden ja hyvän tekemisen eetoksella. Hyvää tarkoittaen voimme olla samalla tukemassa pahuutta; mutta pyrkiessämme irroittautumaan täysin pahuuteen osallistumisesta, päädymme helposti välttämään myös hyvän ja oikeudenmukaisuuden edistämisen. ”Jos ei tee mitää, ei (?) tee väärin.” (Vrt synnintunnustus no. 700, alkuosa.)
Maailma on pahan vallassa, mutta velvollisuutemme on silti tehdä ja pyrkiä kohti hyvää.
Vaikeinta lienee aloittaa omasta itsestään. (Miten oilikaan se ”sormella osoittamisen sääntö” ja siihen liittyvät eri suuntiin liittyvät sormien lukumäärät?)
Voimme myös pohtia sitä, että tukiessamme esim. ahtaalla olevia Gazan siviilejä humanitaarisella tuella ja tulitauolla, tulemme samalla tukeneeksi myös terroristien valtapyrkimyksiä. Näin siitä huolimatta, mitä ajattelemme Israelin ja Palestiinalaisten suhteesta yleisesti. Tällä en halua sinänsä ohjeistaa ketää ajattelemaan tietyllä ”populistisella” tavalla kyseisestä kriisistä.
Karu todellisuus on usein suorastaan ”inhottavaa todellisuutta”. Tällaisen hyvän ja pahan yhteenkietoutumisen hyväksikäytön ovat monet totalitaariset hallitsijat ja valtiot tai järjestöt oivaltaneet: on usein tehokkaampaa uhakilla uhattavan läheisten kaltoinkohtelulla kuin varsinaisen ”uhattavan” omalla kaltoinkohtelulla. Sillä tavalla saatetaan ihmisiä toimimaan halutulla tavalla: henkilö tekee moraalisesti tai totuudellisesti väärin ollakseen hyvä läheisiään kohtaan.
Jo vanhan liiton pappeuden aikana pappeja kiellettiin osallistumasta politiikkaa ja näin pappien pitäisi pysyä erossa syntisessä maailmassa politiikasta , joka jakaa lopulta kansaa . Tässä on varmaan Inkerin papeilla se haaste ja focusoitava seurakuntalaisia ajattelemaan sanan mukaisesti ensisijaisesti . Valtion yhteydessä olevilla kirkoilla on aina riski joutua aikojen virtauksien paineeseen , kun ajan ilmiöt muutenkin tahtoo tunkeutua kirkon opetuksiin .
Kristuksella on kaikki valta , molemmat . Onko Antikristus tässä suhteessa samanlainen että on samaan aikaan poliittinen ja hengellinen johtaja , vai kuvaako se väärä profeetta sitä hengellisen vallanedustajaa ? Taitaa mennä ohi blogin aiheen mutta tuli vaan mieleen .
Kirkon huoli ei ole Jumalan huolta.
Jumalaa huolettaa se tuho, mikä tulee taholta, joka voi tuhota ihmisen todellisen tulevaisuuden ikuisuudessa. Venäjän ja Neuvostoliiton valtioitten huoli on ja oli Jeesuksen seuraajat, kreikaksi Christianos, niinkuin ne olivat huoli heti Jeesuksen sovitustyön jälkeen ja usein sitä ennenkin, Johannes Kastajasta lähtien.
Kirkot, kuten Venäjällä itäinen katolisuus ja Kiinassa läntinen katolisuus ui vallanpitäjien ”liiveihin” ja lisäävät Jumalan huolestumista.