Hesari teki viime viikonvaihteessa laajan jutun Inkerin kirkosta ja suomalaisten kirkollisten järjestöjen toiminnasta Venäjällä ja Inkerin kirkon piirissä. Yhtenä uutisena nousi esille tieto Moskovassa pidetystä rukousaamiaisesta, joka ilmeisesti ”matkii” Amerikassa pidettyjä rukousaamiaisia.
Vuoden 2023 (korjaus alkuperäiseen tekstiin, ei viime vuonna) rukousaamiaiselle osallistui myös Kansanlähetyksen lähetti, suomalainen pappi. Hesarin jutussa tuli esille myös se, että pienellä Inkerin kirkolla oli yllättävän näkyvä rooli myös edellisen rukousaamiaisen ohjelmassa. Viime vuoden tilaisuudessa oli rukoiltu Venäjän, sen hallinnon ja myös ”erikoisoperaation” eli Venäjän Ukrainaan kohdistaman laittoman hyökkäyssodan puolesta!
Inkerin kirkolla on pitkä historia, johon kuuluu myös Neuvostoliiton ajan vainojen aika. Kirkko eli jonkinlaisena maanalaisena kirkkona ja säilyi äitien ja mummojen rukousten myötä. Neuvostoliiton hajoamisen myötä se nousi uudelleen ”jaloilleen” ja aloitti toimintansa kehittämisen paljolti myös suomalaisten tuella. Kirkon ensimmäinen tämän ajan piispa oli Leino Hassinen ja pääsihteeri Isto Pihkala. Lukuisat seurakunnat ovat tukeneet Inkerin kirkon seurakuntia ja Kelton koulutuskeskusta.
Hesarin reportaasin tiedot herättävät huolta kirkon tilanteesta sekä myös suomalaisten järjestöjen joutumisesta Venäjän nykyhallinnon toiminnan välikappaleiksi. Kirkkomme linjasi hiljattain, että taloudellinen tuki Venäjälle pitää lopettaa pakotteiden vuoksi, mutta tietyt järjestöt ovat halunneet jatkaa sitä.
Kirkkomme lähetysjärjestön työntekijän ei tulisi missään nimessä osallistua Venäjän nykyhallintoa ja sotaa pönkittävään tilaisuuteen, kuten oli tapahtunut. Myös tiedot Inkerin kirkon kehittymisestä ja uusista toimijoista nostavat kysymysmerkkejä sen lähentymisestä Venäjän hallinnon kanssa. Tiedämme toki samalla, että Inkerin kirkon piirissä on varmasti erilaisia näkemyksiä – ja myös Venäjän nykymenoon kriittisesti suhtautuvia näkemyksiä. Selvää lienee myös se, että jos toimija ei ole valmis kumartamaan Kremlin suuntaan, on sen vaikea toimia.
Inkerin kirkko on tehnyt arvokasta työtä viime vuosikymmenet. Inkerin kirkon työ ja suhteemme siihen on ollut myös kirkollemme rikkaus. Kaakonkulman hiippakunta eli Mikkelin hiippakunta on ollut Inkerin naapurihiippakuntana ja pitänyt läheisimpiä yhteyksiä kirkkoon. Yhteyksiä on toki ollut eri puolilta ”Suomen Siionia”.
En epäile, etteikö Inkerin kirkossa pyrittäisi edelleen vilpittömästi tekemään evankeliumin työtä. Samalla Hesarin juttujen tiedot saavat kyselemään, mihin Inkerin kirkko on menossa ja miten suomalaisten toimijoiden tulisi suhtautua siihen. Inkerin kirkko on ollut myös henkinen ja hengellinen kumppani ja jopa tuki kirkkomme konservatiivisille ryhmille. Inkerin kirkko on venäläistynyt, mikä on ymmärrettävää inkeriläisten käytännössä kuoltua pois. Miten venäläiseksi se aikoo ja haluaa tulla? Maan pääkirkko taitaa olla jo hyvin venäläinen!
Toivo Loikkanen
Tämä aktiivinen toiminta Venäjän hallinnon tavoitteiden tulemiseksi Suomen kirkkoa hajottamalla, on verraten uutta ja aktivoitu nähtävästi sodan alettua.
Yhtä iso, mutta täysin vaiettu ongelma on Inkerin kirkon pitkäaikainen opillinen yhteys Missouri-synodiin, jonka kanssa sillä on mm. ehtoollisyhteys. Missouri-synodi noudattaa kuitenkin suljettua ehtoollista, joten Inkerin kirkon ja Suomen evlutin ehtoollisyhteys on vähän niin ja näin. Käytännössä en ole kuullut, että suomalaisia olisi käännytetty ehtoolliselta pois, kuitenkaan.
Tähän tulee lisäksi vielä naispappien sulkeminen pois, joka rikkoo yhteyttä aika paljon. Yhteys toteutuu siis lähinnä konservatiivisesti ajattelevien kanssa, jos heidänkään.
Ongelmakohtia on sen verran, että olisiko parempi antaa Inkerin kirkon mennä menojaan. Suomen kirkon pitäisi ilmoittaa lähetysjärjestöille ja herätysliikkeille, että veljeily ko. kirkon kanssa on syytä lopettaa mikäli haluaa toimia Suomen kirkon yhteydessä.
Pellervo K. Minusta nämä näkemyksesi edustavat varsinaista liberaaliteologista kulttuuri-imperialismia! Eikö meidän tulisi kunnioittaa itsenäisten sisarkirkkojen ratkaisuja sen sijaan, että painostamme niitä? Se, että jokin kirkko – Inkerin ja Latvian luterilaisten kirkkojen tavoin – jaksaa nykyaikana edustaa perinteistä tunnustuksellista, konservatiivista luterilaisuutta, joka myös näkyy seurakuntaelämän linjauksissa, on monille suomalaisille myös toivon ja myönteisen kehityksen mahdollisuuden merkki. Se toki tarkoittaa, että yhteyksiä haetaan toisiin, samoilla linjoilla oleviin luterilaisiin kirkkoihin. Inkerin kirkon näkemykset ovat aika lailla samoja mitä Suomessakin vielä 50 vuotta sitten.
Marko Sjöblom. Luin oikein huolella kommenttini, enkä havaitse että puolella sanallakaan sanoisin, mitä Inkerin kirkon pitäisi tehdä. Esitin vain ajatuksen, että kun IK ei kunnioita/hyväksy meidän kirkkomme pappeutta ja ehtollisenkin suhteen on varteenotettavia kysymysmerkkejä, meidän on pysyttävä uskollisina oman kirkkomme käsitykselle oikeasta kristillisestä opista ja pidättäydyttävä yhteistyöstä liian eri tavoin ajattelevan kirkon kanssa. Varsinkin, jos yhteistyö ei voi perustua vastavuoroiseen kunnioitukseen. Mielestäni tästä on nyt riittävästi empiriiristä todistusaineistoa, viitaten esim. IK:n poisjääntiin piispa Mari Parkkisen virkaanvihkimisestä.
Tuosta ehtoollisesta sen verran, että jouduin aikoinaan aivan tunnuskirjoista asti tutkimaan miten pitäisi suhtautua Missouri synodin suljetun ehtoollispöydän käytäntöön. Tykkään itsekin selkeästä ja vanhanaikaisesta vanhurskauttamisopin julistamisesta ja teki mieli mennä Missouri-synodin seurakuntaan. Keskustelimme pastorin kanssa pitkään heidän ehtoollisopistaan ja päätimme sitten puolisoni kanssa että emme voi antaa sellaisia lupauksia mitä he vaativat, koska se olisi kirjaimellisesti ottaen rikkonut ehtoollisyhteyden omaan Suomen evlut kirkkoon. Niinpä menimme sitten ELCAn seurakuntaan. Epäilen, etttä IK:n ehtoollisen ja Suomen evluttien kanssa on vähä sama juttu, mutta en ole saanut kyselyistä huolimatta selvitystä mikä IK:n ehtoolliskäytäntö on ja miten se suhtautuu Missouri-synodin kanssa tehtävään yhteistyöhön.
Pidän muuten erittäin epäasiallisena että alat heitellä minua kohtaan tuollaisia liberaaliteologi-kulttuuri-imperialistileimoja. Mutta oman uskottavuutesipa sillä romutat.
Mistä olet saanut päähäsi että suomalaisia naispuolisia pappeja olisi suljettu pois Inkerin kirkon ehtoollisella?
Kerro tapahtuman paikka ja aika, niin voidaan selvittää saiko kyseinen Inkerin pappi menettelystä varoituksen.
https://www.facebook.com/share/p/12GWsGAde95/
Kansanlähetyksen Venäjän-lähetti Juha Saari vastaa Helsingin Sanomien artikkelin väitteisiin Inkerin kirkon lähentymisestä Kremliin.
Artikkeli on ilmainen.
Ei aukea linkki…tulee teksti: Sisältö ei ole käytettävissä tällä hetkellä
Jos näin käy, syynä on yleensä se, että liite on poistettu tai omistaja on jakanut liitteen vain pienelle joukolle ihmisiä tai muuttanut sitä, ketkä voivat nähdä liitteen.
https://uusitie.com/meilla-ei-ole-poliittisia-intresseja-venaja-lahetti-juha-saari-vastaa-hsn-vaitteisiin/?fbclid=IwY2xjawICCGVleHRuA2FlbQIxMQABHXmlvm1pA9VE0r-bfsqKZiJsY4Ok3CRYtzb88YTwLwNpgj8W4P8CUBD1zw_aem_nTkAY5ja4jlVb0v95Ivjvg
Tämä pitäisi aueta kaikille.
Aukesi, kiitos!
Jumalan rauha leviää myös sodan keskellä. Tämän todistivat isäni ja appiukkoni Suomen rintamalla sotiesssaan.
”Taustalla on Inkerin kirkon voimakas kasvu. Kirkko keskittyy evankelioimiseen ja Raamatun opettamiseen. Viime vuosina kirkkoon on liittynyt enemmän uusia ihmisiä kuin kertaakaan viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana. Internetin kautta kirkon toimintaa seuraavat miljoonat venäjänkieliset ympäri maailmaa.” (Juha Saari)
Herra on poistanut sinun tuomiosi, kääntänyt pois sinun vihollisesi. Sef. 3:15
Me olemme tehneet syntiä, (Tuom. 10:10, 15, Katumuspsalmit: 6, 32, 38, 51, 102, 130 ja 143, Room. 11:32, Gal. 3:22) olemme tehneet kapinan, olemme loukanneet Jumalan majesteettia. Me olemme tarttuneet aseisiin Herraamme vastaan. Ja kuitenkin säästää Jumala meitä ja sallii toisen, viattoman, Jeesuksen, astua meidän sijaamme sovittamaan meidän rikoksemme. Onko tämä inhimillistä oikeutta, oi Herra, Herra? Oi ei, tässä ei meitä ole kohdeltu oikeuden mukaan, vaan tässä on ilmennyt rakkaus, joka käy yli kaiken ymmärryksen ja kaikkien ajatusten.
ANDERS NOHRBORG, Armoa armosta, SLEY, 1966. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.
IK:n ymmärtäjiä täällä riittää, mutta sitä tosiaa ei voi pyyhkiä pois että toimimalla elintärkeällä ja välttämättömällä tavalla Venäjän aseiden siunaajana ja maan hallinnon konservatiivisen agendan pönkittäjänä, IK asettuu sovittamattomaan ristiriitaan opillisesti, eettisesti ja käytännöllisesti Suomen evlut kirkon kanssa. Mielestäni on älyllistä epärehellisyyttä yrittää selittää tätä pois. Eikä Suomen kirkko ole tehnyt yhtään mitään vastaavia provokaatioita IK:a vastaan mitä IK on tehnyt konservatiivisten herätysliikkeiden myötävaikutuksella Suomen evlut kirkkoa vastaan. Sanokaa nyt sitten edes rehellisesti, että teidän mielestänne on hyvä että Suomen evlut kirkkoa horjutetaan ja miksi se on hyvä, jos IK:n toiminnassa mielestänne ei ole mitään ongelmaa.
Juha Saari
25. tammikuu klo 9.03 Facebook
Monet ystäväni, naapurit ja sukulaiseni ovat ihmetelleet jo pitkään jatkunutta minuun kohdistunutta maalittamista. Viimeksi HS:n kaksi juttua. Kiitos tuesta ja esirukouksista!
-On vaikea puolustautua hutkivaa mielikuvajournalismia vastaan. Keskustelin pitkään toimittajan kanssa. Häneltä puuttui ymmärrys niin kirkosta, herätysliikkeistä kuin kristillisistä järjestöistä, saati kristillisen lähetystyön motiiveista. Tarinan kertojan roolissa esiintyi Suomen ev.lut kirkon kirkkohallituksen ulkoasiainosaston asiantuntija ja lainasipa toimittaja kirkkohallituksen tutkijaa, joka aiemmin on väittänyt Inkerin kirkon pappisvihkimyksiä putinistisen kirkon laajentumiseksi Suomeen. Asiavirheiden tai väärin linkitettyjen asioiden oikominen osoittautui toimittajan kanssa mahdottomaksi.
…
Suomen kirkko on taloudellisesti rikas, mutta teologisesti hauras ja jakaantunut. Ajatus ns. kansankirkosta elää edelleen muistoissa ja puheissa. Raamatun auktoriteetista on luovuttu, piispakunta ja radikaalein osa papistosta ajaa samaa sukupuolta olevien kirkkohäitä. Tässä kehityksessä Raamattuun pitäytyvät herätysliikkeet, lähetysjärjestöt ja myös Inkerin kirkko ymmärretään muutosta häiritsevinä toimijoina. Keinoiksi on valittu lahjonta (raha), kiristys (raha) ja uhkailu (raha). Kirkon ja kirkkohallituksen lämpimät sanat ja teot ovat usein keskenään räikeässä ristiriidassa. Inkerin kirkon ja Inkerin kirkkoa tukevan yhdistyksen luottamustehtävässä saan sitten minäkin vihsankojen sisällöstä.
Pääasiassa hyökkäys on kohdistunut kahta kirkon lähetys- ja herätysliikettä vastaan. Kansanlähetystä ja Evankeliumiyhdistystä kiristetään ja körmyytetään. Niiden kanssa läheisessä yhteistyössä oleva Inkerin kirkko on välineellistetty suomalaiseen kirkkopolitiikkaa. Kirkkoruhtinaiden asenne Inkerin kirkkoon on välistä hämmentävän koloanistinen. Suomessa ei tunnuta ymmärtävän, että Inkerin kirkko on itsenäinen kirkko, eikä mikään evl.fi -jatke.
…
Mitä sitten ajattelen juttujen syytöksistä: Inkerin kirkosta Kremlin kainalossa, suomalaisten järjestöjen uppiniskaisuudesta tai Inkerin kirkon taloudellisen avustamisen rikollisuudesta. Ensinnäkään Inkerin kirkon oma identiteetti ei ole poliittinen. Kirkko julistaa evankeliumia Jeesuksen täytetystä työstä. Seurakunnissa rukoillaan rauhan puolesta. Kirkko pyrkii hoitamaan yhteiskuntasuhteitaan ja suhteita toisiin kristillisiin kirkkoihin ja Venäjällä toimiviin uskontokuntiin näistä lähtökohdista käsin. Sama koskee kirkon suomalaisia yhteyksiä.
HS oli rakentanut salaliittoteoriaa ns. rukousaamiais -tapahtuman ympärille. Inkerin kirkko ja jotkut sen työntekijät ovat tosiaan osallistuneet ekumeenisiin rukoustapahtumiin vuodesta 2021. Inkerin kirkon delegaatioihin on kuulunut lähetystyöntekijöitä, yhteistyökirkkojen edustajia ja suomalaisia kirkon ja valtion edustajia mm. lähetysneuvos Maria Koskela Moskovan Suomen suurlähetystöstä. Tällä hetkellä Koskela toimii pääministeri Perreri Orpon diplomaattiavustajana. HS:n kuvassa, Inkerin kirkon pöydässä 2024 hymyilee Venäjällä toimivan saksalaistaustaisen luterilaisen kirkon pastori Elfrida Zejds. Edustaako hänkin naisia vihaavaa, amerikkalaista salamyhkäistä fundamentalismia, joka vie kaiken Kremlin kainaloon?
Suomalaisilla kristityillä on 400 vuotta yhteistyötä Venäjällä asuvien luterilaisten kanssa. Inkerin kirkon papistoa on aina saatu Suomesta. Inkerin kirkkoa on avustettu myös taloudellisesti.
Olen ihmetellyt, miten hyvin suomalaisten piispojen ja kirkkoruhtinaiden propaganda on onnistunut. Piispojen ohjeistus ja Kirkkohallituksen suositukset suomalaisille seurakunnille Inkerin kirkon avustamisesta keväällä 2024, eivät perustuneet viranomaispäätöksiin sen kummemmin kuin EU:n pakotesäädöksiin. EU:n pakotteet ovat yksilöiviä, ne eivät lähtökohtaisesti kohdistu kirkkojen toimintaan. Osuuspankki välitti Venäjälle Inkerin kirkon avustuksia vielä yli vuosi pakotteiden säätämisen jälkeen, eikä lainsäädäntö ole muuttunut. Syyttäjälaitos tai poliisi ei ole tehnyt sellaisia päätöksiä, mitä niiden väitetään antaneen. Länsi-Suomen syyttäjäalueen aluesyyttäjä ihmetteli minulle puhelimessa: ”Eikö kirkkohallituksessa osata lukea juridista tekstiä?” Olemme saaneet niin Ulkoministeriön pakoteyksiköltä, tullilta kuin pankeilta oheistusta avustusten viemiseen laillisesti. Käteisen ruplien vieminen on täysin laillista. Asian voi jokainen tarkistaa myös tullin sivuilta. Kuitenkin minua ja meitä syytetään pakotteiden kiertämisestä.
Sota on kauhea asia. Moni suomalainen on pettynyt ja turhautunut. Sota pelottaa ja ahdistaa. On täysin ymmärrettävää, mikäli joku ei halua tukea Inkerin kirkkoa. Toiset kuitenkin haluavat. He ajattelevat, että juuri nyt, kun kirkot täyttyvät etsijöistä, pitää Inkerin kirkkoa tukea. Olkoon jokainen siunattu omassa uskossaan ja päätöksissään. Tärkeätä ei ole vain se, mitä me teemme, tai olemme tekemättä. Tärkeintä on se, että Jumala edelleen etsii kadonneita. Ystävät. Rukoilkaa Inkerin kirkon ja myös Suomen kirkon puolesta.
Yleensä tuntuu, että tavallisiin sanomalehtiin hengellisistä asioista juttuja tekevät toimittajat eivät ymmärrä hengellisiä totuuksia. Tähän liittyen muistaakseni Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan dogmatiikan professori Osmo Tiililä (1904-1972) totesi jo aikoinaan, että eihän urheilukilpailuun lähetetä toimittajaa, joka vihaa urheilua. Eikä taidenäyttelyyn lähetetä toimittajaa, jonka mielestä taide on hölynpölyä.
Timo Junkkaala, Osmo Tiililä – protestantti, PerusSanoma, 2004. Sivunumeroa on valitettavasti muista.
Pitää olla: Sivunumeroa en valitettavasti muista.
Kiitos Facebook lainauksesta sekä kommentista Mika!
Inkerin kirkko tarvitsee esirukousta vaikeassa tilanteessa.