Muistamisen, kaipauksen ja ikuisen valon kynttilät

Pyhäinpäivä on pimeän syksyn juhla. Tämä juhla sattuu aina marraskuun alkupäiviin. Marras tarkoittaa kuollutta, sillä näin marraskuussa luonto on kuollut, mennyt kesä ja sen elämä vain muistoissa. Elämme näinä aikoina vuoden pimeintä aikaa. Mustan marraksen keskelle syttyvät tässä viikonvaihteessa haudoille kiitoksen, kaipauksen ja muistamisen kynttilät. Nuo kynttilät ovat myös toivon ja rukouksen liekkejä pimeyden, sateen ja tuulen keskellä.

Yksi kynttilä ei paljon valaise mustan ja märän maan keskellä. Silti kynttilän pieni kajo loistaa kauas. Hautausmaita lähestyessä voi ihailla sitä, kuinka paljon pieniä, hauraita valoja on pimeyden keskellä. Jos maa on luminen, leviää haudoilla olevien kynttilöiden valo vahvemmin.
Pyhäinpäivänä monien askeleet johtavat kirkkoihin ja haudoille. Kirkoissa ja kappeleissa luemme vuoden aikana siunattujen seurakunnan jäsenten nimet.  Muistamme heitä ja muistamme surevia ja kaipaavia. Kun läheisen menettäneet tulevat yhteen, he saavat voimaa myös yhteisestä kokemuksestaan, vaikka tuota kokemusta ei voisikaan sanallisesti jakaa.

Pyhäinpäivänä voi matkansa päättäneiden läheisten muistamiseksi sytyttää kynttilän myös kotona. Voi ajatuksin ja rukouksin muistaa heitä. Itse sytytän pyhäinpäivän pimetessä kotona kynttilät isääni ja veljeäni sekä isovanhempiani ja poiskutsuttuja ystäviämme muistaen.
Pyhäinpäivä on herkkä surevien ja kaipaavien ja läheisiään muistavien juhla. Samalla pyhäinpäivä on kristillisen kirkon vahva juhlapäivä. Pyhäinpäivän sanoma virsissä ja Raamatun teksteissä puhuu taistelusta, kilvoittelusta, elämän rajallisuudesta ja kuolemasta. Mutta pyhäinpäivän sanoma puhuu myös siitä, että kuoleman valta on voitettu ja että Kristuksen seuraajat kulkevat taistelunkin keskellä aina Voittajan joukossa, valoa kohti.

Kristillisen uskon sanoma on siinä, että Jumala tekee armossaan meistä raihnaisista ja syntisistä ihmisistä pyhiä. Jeesus Kristus on meidän pyhyytemme. Hänen sovitustyönsä ja ylösnousemuksensa tuo meille armon ja pyhyyden. Pyhä Henki tekee työtään meissä sanan ja sakramenttien kautta, vaikuttaa meissä uskon – ja siten olemme Jumalan pyhiä.

Tästä näkökulmasta rohkenemme muistaa meitä ennen vaeltaneita Jumalan pyhinä. Jumala tuntee heidän elämänsä ja uskonsa. Kristus on heidänkin armonsa ja pyhyytensä.

Sytytä tänä viikonloppuna uskossa ja toivossa muistamisen, kaipauksen ja ikuisen valon kynttilä! Siunattua pyhäinpäivää! (Itä-Savo-lehden Pyhäpäiväksi-palstan kirjoitus 2.11.2019)

Toivo Loikkanen