Jätin 7.5.2019 kirkolliskokoukselle ja keskusrahaston tilintarkastajille muistion, jonka julkaisen tiedustelujen johdosta nyt myös tässä blogissa. Kyseessä on julkinen asiakirja. Pahoittelen, että tekstin keskellä olevan taulukon rivitystä en nyt saa tämän paremmaksi. Taulukkoa pystyy kuitenkin lukemaan sarakkeittain.
Muistio: Huomioita Helsingin hiippakunnan toimintakertomuksesta ja tilinpäätöksestä 2018
Hiippakuntien (kapitulien) toiminta luetaan kirkossa osaksi kirkon yhteistä toimintaa. Hiippakuntien toimintaan varatut varat ovat osa kirkkohallituksen hallinnoimaa keskusrahaston budjettia. Yksittäisen hiippakunnan toimintakertomus ja tilinpäätös ovat osa kirkon keskusrahaston tilinpäätöstä, jonka hyväksyminen kuuluu kirkolliskokoukselle.
Hyväksyminen edellyttää, että toimintakertomus ja tilinpäätös on tehty oikein ja noudatetut menettelytavat vastaavat ohjeita. Helsingin hiippakunnan toimintakertomuksessa ja tilinpäätöksessä 2018 on kuitenkin puutteita, jotka edellyttävät lisäselvityksiä, ja varainkäyttöä, joka ei vastaa keskusrahaston ohjeita tai on niiden vastaista.
Hiippakunnan toimintakertomus on selvitys siitä, mitä piispa ja kapituli ovat vuoden aikana tehneet ja kuinka toiminnalla on edistetty piispan ja kapitulin vastuulle annettuja tehtäviä. Tilinpäätös on selvitys kuluista, joita toiminnan toteuttamisesta on koitunut.
Helsingin hiippakunnan toimintakertomus 2018 on edellisvuotisiin verrattuna poikkeuksellisen suppea, eikä siitä saa paljonkaan tietoa siitä, millaiseen toimintaan kapitulin vastuulle uskottuja resursseja on käytetty. Toimintakertomuksessa ei kerrota kapitulin mahdollisesti järjestämistä koulutuksista ja vastaavista. Kapitulin Englannin-matkasta on lyhyt maininta. Toimintakertomuksessa ei myöskään selvitetä, millaisista asioista on maksettu erillisiä palkkioita monille henkilöille. Kirjanpidon tositteista käy ilmi, että piispa Laajasalo on tehnyt useita matkoja sekä Suomessa että ulkomaille. Niiden aihetta ja liittymistä hiippakunnan toimintaan ei ole kuitenkaan kuvattu toimintakertomuksessa.
Kertomuksen mukaan Piispan päivä -nimisiä tilaisuuksia on järjestetty 19 kertaa, ja Facebook-viestintä on ollut vilkasta.
Tilinpäätöksen mukaan hyväksytyn budjetin mukainen menokehys on Helsingin hiippakunnassa ylitetty summalla, jota voidaan kirkon yhä kiristyvässä taloustilanteessa pitää huomattavana. Se, että Helsingin hiippakunnan taloudenpidossa monen eri tililuokan menokehys on ylitetty – menot ovat olleet jopa yli kaksinkertaisia budjetoituun nähden – ei selity yhdellä kalliihkolla oikeudenkäynnillä (Ruotsinpyhtään kirkkoherran irtisanomisen laillisuus), josta toimintakertomuksessa kerrotaan.
Toimintakertomuksesta ei käy ilmi, onko budjetin toteutumista seurattu, eikä siinä viitata talousarvion korjaamiseen tai kulujen hillitsemiseen budjettivuoden 2018 kuluessa. Lisäksi on huomattava, että diakonia-avustukset on kirjattu ohjeiden vastaisesti taseeseen eikä käyttötaloutta kuvaavaan tuloslaskelmaan. Ne on maksettu rahastovaroista eikä talousarvion mukaisesti hiippakunnan varsinaisista käyttömenoista. Jos kirjanpito olisi laadittu ohjeiden mukaisesti, olisi tullut näkyväksi, että menokehyksen ylitys on selvästi yli satatuhatta euroa, mikä merkitsee 7,4 prosentin määrärahaylitystä.
Kirkon keskusrahasto tarjoaa tuomiokapituleille kirjanpitopalvelujen lisäksi mahdollisuuden hankkia myös kulujen asiatarkistus- ja hyväksymispalvelut keskusrahastolta, ja jotkut tuomiokapitulit käyttävät tätä palvelua. Ilman sitä tuomiokapitulin on itse järjestettävä kulujen asiatarkistus ja hyväksyminen, johon kuuluu olennaisena osana virkamatkojen etukäteishyväksyntä ja toteutettujen matkojen kulujen asianmukaisuuden tarkistaminen. Toimintakertomuksesta ja tilinpäätöksestä ei selviä, kuinka tarkastamis- ja hyväksymismenettely on järjestetty Helsingin kapitulissa; keskusrahastolta sitä ei ole ostettu.
Piispa Askolan aikana tuomiokapitulin istunto teki keskusrahaston ohjeen mukaisesti päätökset piispan ulkomaan virkamatkoista. Menettelystä on luovuttu piispan vaihduttua. Toimintakertomuksessa mainitaan nykyisen piispan ulkomaanmatkoista ”piispanvihkimys Reykjavikissa” (tosiasiassa apulaispiispan vihkimys Skálholtissa) sekä tutustuminen lähetysjärjestöjen toimintaan Tel Avivissa. Kirjanpidon tositteista käy lisäksi ilmi, että Teemu Laajasalo on myös ollut kahdesti Brysselissä, mutta näistä matkoista ei kerrota toimintakertomuksessa mitään.
Tuomikapitulin päätösten ja keskusrahaston ohjesäännön väliset ristiriidat
Helsingin tuomiokapitulin taloudenpidossa on kiinnitettävä huomiota paitsi kulujen määrään, myös niiden syntymisen tapaan ja normistoihin, joita varainkäytössä on noudatettu.
Hiippakuntien ja tuomiokapitulien viranhaltijoiden kaikkialla Suomessa tulee noudattaa keskusrahaston matkaohjesääntöä (virastokollegion vuonna 2015 vahvistama matkustussääntö) ja virastokollegion tarjoiluohjetta (vahvistettu vuonna 2016).
Helsingin tuomiokapituli on näistä kaikkia tuomiokapituleja ja piispoja koskevista ohjeista välittämättä hyväksynyt 30.5.2018 vain Teemu Laajasaloa koskevan matka- ja vieraanvaraisuusohjesäännön, joka poikkeaa merkittävästi keskusrahaston ohjesäännöistä. Kapitulin päätökseen liitetyissä perusteluissa ei ole käsitelty lainkaan kirkkohallituksen antamaa, voimassa olevaa toimintanormistoa. Valmistelu on tämän vuoksi ollut puutteellista, ja Helsingin tuomiokapitulin päätös on perustunut olennaisesti vajavaiseen ja harhaanjohtavaan tietoon.
Päätöksen valmistelija ja esittelijä kokouksessa oli lainoppineen asessorin äitiysloman sijainen. Itse olin työesteen vuoksi ilmoittanut ennakkoon esteestä osallistua kyseiseen kokoukseen. Olen tutustunut päätökseen jälkikäteen asiakirjojen perusteella ja sen käytännön vaikutuksiin tilinpäätöstä tarkastellessani tänä keväänä.
Sen lisäksi, että kapitulin 30.5.2018 tekemä päätös on perustunut puutteelliseen valmisteluun, se on myös pätemätön. Kapituli käyttää keskusrahaston varoja ja on näin ollen keskusrahaston varainkäyttösääntöjen piirissä. Kapituli ei ole itsenäinen taloudellinen oikeushenkilö, vaan sen käyttöön uskotut varat tulevat keskusrahaston budjetista. Näin ollen Helsingin kapitulin ei ole mahdollista laatia sellaisia omia sääntöjä, jotka olisivat ristiriidassa keskusrahaston sääntöjen kanssa. Jokaista kapitulia sitoo keskusrahaston matkaohjesääntö sellaisenaan. Kyseinen ohjesääntö vastaa myös Suomen laista johdettuja virkamatkojen toimintaperiaatteita.
Se, että keskusrahaston säännöstöä ei ole noudatettu, näkyy Helsingin tilinpäätöksestä menokehysylityksinä ja käy ilmi tositteista, jotka on toimitettu keskusrahaston kirjapitoon. Kirkkohallituksen ohjeiden ja Helsingin kapitulissa hyväksytyn päätöksen eroja seurauksineen on havainnollistettu oheisessa taulukossa.
| Keskusrahaston voimassa oleva matkustussääntö (hyv. 2015) | Hgin kapitulin päätös ”Piispan vieraanvaraisuuden ja matkakorvausten periaatteet” 30.5.2018 (kursivoinnit alkutekstiin JK)
[JK:n lisäykset hakasulkeissa] |
Hgin toteuma tilinpäätöksen mukaan 2018 |
| ”Ulkomaan matkoista on aina tehtävä matkapyyntö, jonka hyväksyy esimies tai hiippakunnissa tuomiokapituli.” | ”Piispan viranhoidon luonteeseen kuuluu virkamatkojen tekeminen hiippakuntaan tai hiippakunnan ulkopuolelle. Virkamatkat liittyvät piispan tehtäviin hiippakunnassa ja koko kirkossa. Tuomiokapituli tekee virkamatkapäätöksen erikseen Euroopan ja Lähi-idän ulkopuolelle suuntautuvista virkamatkoista, joissa matkakulut korvaa tuomiokapituli. ” | Tuomiokapituli ei ole päättänyt piispan ulkomaanmatkoista, vaan niistä on ilmeisesti päättänyt piispa itse.
Matkaraportteja ei ole saatavissa kapitulista eikä keskusrahaston kirjanpidosta. |
| ”Kirkon ulkomaiseen edustukseen liittyvistä matkoista tekee päätökset kirkon ulkoasiain neuvosto tai sen työjaosto, vuoden 2016 alusta lähtien piispainkokous.” | – – | Helsingin HPK:ssa tämä ulkomaisen edustamisen ohje on jätetty huomiotta. |
| ”Virkamatka on tehtävä niin lyhyessä ajassa ja niin vähin kustannuksin kuin virkamatkan ja viranhaltijan tehtävän tarkoituksenmukaisen suorittamisen kannalta on mahdollista. Virkamatkasta suoritetaan korvausta vain edellä tarkoitetun edullisimman matkustustavan kustannusten mukaan.” | ”[Piispan] Normaalina majoitustasona pidetään hotellien tähtiluokituksessa 4-luokitusta.”
”[Piispan matkustaessa] Junassa käytetään ekstraluokkaa.”
|
Laajasalo on matkustaessaan noudattanut kapitulin häntä varten laatimaa omaa sääntöä, joka on mahdollistanut keskusrahaston ohjesääntöä kalliimman matkustamisen. Hänelle on korvattu kaikki kulut, ei ainoastaan edullisimman matkustustavan mukaisia kuluja. |
| ”Oman auton käyttö on mahdollista perustellusta, esimiehen hyväksymästä syystä. – – Taksin käyttö on mahdollista perustellusta syystä, kuten aikataulujen tai matkatavaroiden kuljetuksen vuoksi.” ”Oman auton tai taksin käyttö tai auton vuokraus on pystyttävä perustelemaan kokonaisedullisuudella, aikataulusyillä tai kuljetettavalla henkilö- tai tavaramäärällä. Jos perusteita ei ole, omalla autolla – – tehdystä virkamatkasta maksetaan korvausta sen mukaan, mitä matka olisi tullut maksamaan julkisia kulkuneuvoja käyttäen, jos tämä on edullisempaa.” | ”Hiippakunnan alueella käytetään [piispan matkustaessa] joko omaa autoa tai taksia tai taksiyhtiön tilausajokuljetusta. – – Hiippakunnan alueella oman auton tai taksin käyttö ei [piispan matkustaessa] edellytä erillistä perustelua.” | Laajasalo on vuonna 2018 ajanut omalla autollaan työajoja yli 6 000 km ja nostanut kilometrikorvauksia 2 400 euroa. |
| ”Virkamatka on tehtävä niin lyhyessä ajassa ja vähin kokonaiskustannuksin kuin matkan tarkoitus huomioon ottaen on mahdollista sekä käyttää energiatehokkainta matkustusmuotoa.” | ”Hiippakunnan alueella [piispan] oman auton tai taksin käyttö ei edellytä erillistä perustelua.” | Laajasalo ei ole perustellut runsasta oman auton ja taksin käyttöään. |
| ”Viranhaltijoiden tulee lentoja ja majoitusta järjestäessään valita halvin ja tarkoituksenmukaisin käytettävissä oleva vaihtoehto – – ” | ”[Piispan] Normaalina majoitustasona pidetään hotellien tähtiluokituksessa 4-luokitusta.”
”[Piispan matkustaessa] Junassa käytetään ekstraluokkaa.” |
Hgin piispan matkoissa ei ole noudatettu halvimman ja tarkoituksenmukaisimman vaihtoehdon periaatetta. |
| ”Jos puoliso tai muu perhe seuraa viranhaltijaa virkamatkalle, työnantaja ei vastaa heidän matkakustannuksistaan, ellei puolison tai perheen matkaan liity tilaisuuden järjestäjän perustelemia velvoitteita/tehtäviä”. [lihavointi alkutekstissä, JK:n huomautus] | ”Korvaus koskee piispan puolison edustusmatkoja piispan kanssa, kun piispan saamassa kutsussa edellytetään tai toivotaan puolison osallistumista tai sitä on pidettävä yleisen tapakulttuurin ja kirkon tehtävän vuoksi tarpeellisena. Tällaisia ovat muun muassa piispanvihkimysmessu, pohjoismaiset piipainkokoukset, ystävyyshiippakuntavierailut, lähetysjärjestöjen kenttävierailut, ekumeeniset vierailut, piispan viran yhteistyöverkoston maakunnalliset ja valtakunnalliset tapahtumat ja presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotot, ellei valtio korvaa kuluja. – Muista ulkomaille suuntautuvien piispan puolison matkojen kuluista päätetään erikseen.” | Laajasalon puoliso on Laajasalon päätöksellä osallistunut joillekin ulkomaan virkamatkoille. Hänen kulunsa on korvattu kirkon varoista, vaikka puolison matkaan ei ole liittynyt keskusrahaston ohjesäännön mukaisia ”tilaisuuden järjestäjän perustelemia velvoitteita/tehtäviä”. |
| ”Työlounaat oman henkilökunnan kesken eivät ole sallittuja talon ulkopuolisissa ravintoloissa ellei kyse ole henkilökunnan palkitsemisesta.” (virastokollegion päätös 17.3.2016) | ”Piispa voi harkintansa mukaan käydä työlounaalla tai työillallisella kollegojen, kaitsettavien tai yhteistyötoimijoiden kanssa. Tarjoiluun voi sisältyä kohtuullinen alkoholitarjoilu.”
|
Laajasalo on tarjonnut työtovereilleen työlounaita ym. aterioita. Tämä menettely on myös verohallinnon ohjeen vastainen; ”työlounaat” yms. tulisi ilmoittaa verottajalle verotettavaksi tuloksi.
|
Hiippakuntavaltuustolle toimitettujen ja kirjanpidossa tallennettujen asiakirjojen perusteella näyttää ilmeiseltä, että Laajasalo on noudattanut kapitulin häntä varten hyväksymää ohjesääntöä ja päättänyt itse virkamatkoistaan, määritellyt majoitustasonsa keskusrahaston ohjetta korkeammaksi ja käyttänyt omaa autoaan runsaaseen liikkumiseen ilman keskusrahaston matkaohjesäännön mukaista perustetta nostaen kuitenkin ajoistaan kilometrikorvaukset.
Esimerkkejä virheelliseen päätökseen pohjautuvista taloudellisista seurauksista. Laajasalo on ajanut omalla autollaan työajoja yhteensä yli kuusi tuhatta kilometriä vuoden aikana. Kilometrikorvauksia hän on näistä ajoista nostanut vuoden aikana noin 2 400 euroa verottomana tulona. Ajomäärä on huomattava suhteutettuna siihen, että hiippakunnan pinta-ala on pieni ja ylivoimaisesti suurin osa seurakunnista sijaitsee pääkaupunkiseudulla.
Oman auton kulukirjauksiin on kirjattu matkakohteita, mutta läheskään aina ei edes ajon tarkoitusta. Matkakulutositteiden mukaan Laajasalo on esimerkiksi huhtikuussa 2018 ollut Björn Wahlroosin vieraana tämän Joensuu-nimisessä kartanossa Salossa. Jos kyseessä on virkatehtävä, jostain tulisi käydä ilmi, miksi piispa on tehnyt tällaisen vierailun toisen piispan alueelle ja mikä on ollut vierailun aihe tai tulos. Jos kyseessä on yksityinen tapaaminen, siitä ei tulisi laskuttaa kirkkoa.
Laajasalo on syönyt ravintoloissa ns. työlounaita kirkon kuukausipalkkaisten työntekijöiden kanssa, vaikka ne keskusrahaston ohjesäännön mukaan ovat kiellettyjä (paitsi, jos kyseessä on henkilöstön palkitseminen, esim. joululounas, kunniamerkin juhlistaminen, eläkkeelle jääminen). Esimerkiksi Brysselissä Laajasalo on lounastanut kirkon varoin oman avustajansa Satu Huttusen, kirkkohallituksen Leena Kumlinin ja yhtymän Juha Rintamäen kanssa (151 e), vaikka tällaisessa tilanteessa kunkin olisi tullut maksaa lounaansa itse. Keskusrahaston ohjeen mukaan vieraanvaraisuutta saa tarjota vieraille, ei itselleen ja työtovereilleen tilanteessa, jossa läsnä ei ole yhtään varsinaista vierasta. Vieraita tulisi tilaisuudessa olla ohjeen mukaan ”vähintään yhtä monta kuin on isäntäväen edustajia”.
Laajasalon tapa laskuttaa oman auton käytöstä on aiheuttanut kerrannaiskustannuksia. Tositteista käy ilmi, että hän on jokaisen lentäen tehdyn matkan yhteydessä jättänyt autonsa lentokenttäparkkiin, jolloin pysäköintikulu jo muutaman päivän matkan ajalta on usein ollut 80-90 euroa. Edestakaiset taksimatkatkin tulisivat edullisemmiksi.
Erillisiä huomioita: Laajasalon henkilökohtaiset kulut hiippakunnan tilinpidossa
Kun oli käynyt ilmeiseksi, että toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen tiedoissa on epäselvyyksiä, otin yhteyttä kirkon keskusrahaston kirjanpitoyksikköön. Kirjanpitopäällikkö Markku Vasara ja taloushallinnon asiantuntija Seija Nieminen toimittivat tai näyttivät minulle pyytämäni kulutositteet, minkä ansiosta saatoin todentaa edellä kuvatut seikat.
Lyhyessä ajassa tekemäni satunnaiset otannat kulutositteista paljastivat muitakin epäkohtia, jotka olen listannut alle. Tarkastelin sekä Teemu Laajasalon kuluja (yhteydessä yllä selostettuun virheelliseen ohjesääntöön) että vertailun vuoksi parin muun Helsingin kapitulin viranhaltijan kuluja. Kyseenalaisia kuluja ei tekemälläni satunnaisotannalla löytynyt muilta kuin Laajasalolta. Alla olevat ovat pikaisella perehtymisellä poimittuja yksittäisiä esimerkkejä; ajankäyttöni ei ole sallinut minun käydä tositteita läpi järjestelmällisesti.
- Teemu Laajasalo on järjestänyt piispan käyttöön osoitetussa huoneistossa 17.8.18 vastaanoton, jonka kulut olivat 2502 euroa. Tästä pitopalvelun (Parfait Kuutschin) osuus oli 2 155 euroa ja Alkon kuitin osuus 347 euroa (alkoholeja ostettu 482 eurolla, mutta niitä tuli kuitin mukaan myös virka-asunnon juomavarastoon eli kaikkia ei lueta tämän tilaisuuden kuluihin). Tilaisuuden 51 osallistujasta lähes jokaisen nimi oli myös Laajasalon piispakampanjan kampanjaesitteen takasivulla julkaistussa tukijalistassa.
Kyseessä oli piispanvaalikampanjassa tukensa antaneille henkilöille pidetty kiitosjuhla. Keskusrahaston vakiintuneen linjauksen mukaan tällainen kulu on rinnastettavissa vaalikampanjan kuluihin, jotka piispan on maksettava omista varoistaan. (Keskusrahaston kirjanpitopäällikön mukaan linjausta sovellettiin 2018 esim. arkkipiispa Tapio Luoman järjestämään vastaavaan tilaisuuteen.)
Laajasalon vaalitukiryhmän tilaisuuden kulut 2502 euroa on näin ollen siirrettävä hiippakunnan/keskusrahaston tilinpäätöksestä Laajasalon itsensä maksettaviksi. Tilinpäätökseen ne voidaan vuodenvaihteen tilanteen mukaan kirjata saamisina, joiden periminen hoidetaan normaaliin tapaan.
- Islannin kirkko kutsui kesäkuussa 2018 Suomen arkkipiispan tai kirkkomme muun edustajan osallistumaan apulaispiispan vihkimykseen Skálholtissa heinäkuun 22. päivänä. Arkkipiispa päätti 9.7. lähettää tilaisuuteen Laajasalon kirkon edustajaksi.
Laajasalo on ostanut lentoliput (594 eur) luottokortilla 20.7. Hotellilaskusta (jonka Laajasalo on maksanut luottokortilla) näkyy, että matkalla oli mukana myös Taina Laajasalo.
Taina Laajasalon matkakulut on tositteiden mukaan maksettu kirkon varoista, vaikka Islannin kirkko ei ollut kutsunut häntä tilaisuuteen eikä hänellä ollut siellä ”tilaisuuden järjestäjän perustelemia vastuita/tehtäviä”, jotka keskusrahaston mukaan ovat edellytys puolison kulujen korvaamiseen. Nämä kulut kuuluisivat toisin sanoen Laajasalojen henkilökohtaisesti maksettaviksi.
- Brysselin-matkansa aikana Laajasalo on 26.9.18 asioinut liikkeessä nimeltä Création MC, osoite Rue Leopold 1 351, Jette, Bryssel, ja maksanut yritykselle 39,40€ kirkon luottokortilla. Kirjanpitoon toimittamaansa kuittiin Laajasalo on kirjoittanut ”TAXI”. Kuittiin merkitty yrityksen nimi ja osoite kuuluvat Création MC -hiussalongille. Meno 39,40 euroa on Laajasalon merkinnän perusteella kirjattu taksikuluksi, vaikka kuitissa parturiliikkeen tavalliseen tapaan ehdotetaan juomarahaa (pourboire) parturille.
Helsingin hiippakuntavaltuusto keskusteli tilinpäätöskokouksessaan 28.2. tästäkin yksityiskohdasta. Lakimiesasessori Ritva Saarion mukaan on mahdollista, että parturi ajaa myös taksia. Tämän selvittämiseksi soitin kyseisen kuitin antaneeseen liikkeeseen 5.3. ja keskustelin liikkeen omistajan kanssa. Kysyin, onko yritys parturiliike vai taksiyritys. Omistaja vastasi, että kyseessä on hiussalonki (salon de coiffure). Omistajan mukaan hän tai kukaan hänen parturi-kampaajistaan ei aja taksia eikä Création MC järjestä kuljetuspalveluja kenellekään edes erikseen pyydettäessä.
Näyttää siltä, että piispa Laajasalo on maksanut parturinsa kirkon luottokortilla ja liittänyt sen matkalaskuun taksikuluna. Tällaiset kulut kuuluvat kuitenkin piispan yksityistalouden puolelle.
Yllä olevat ovat yksittäisiä poimintoja. En ole pystynyt tällä aikataululla tutustumaan hiippakunnan viime vuoden tilinpidon tositteisiin kuin satunnaisotannoin. Jotta Helsingin hiippakunnan tilinpäätöksen asianmukaisuudesta voitaisiin varmistua, tilinpito tulee käydä läpi yksityiskohtaisemmin.
Tilinpäätöksen käsittely Helsingin hiippakunnassa
Esittelin Helsingin hiippakuntavaltuustolle 28.2.2019 edellä kuvatut epäkohdat. Esitin, että tilinpäätös palautetaan kapituliin korjauksia varten.
Esitykseni raukesi kannatuksen puutteeseen. Valtuusto päätti hyväksyä Hgin hiippakunnan tilinpäätöksen sellaisenaan. Tilinpäätöksen hyväksyivät hiippakuntavaltuutetut Susanna Airola, Reino Halonen, Soili Haverinen, Jorma Hentilä, Kirsi Hiilamo, Tarja Kantola, Virpi Koskinen, Paula Lehmuskallio, Tapio Leskinen, Tytti Matsinen, Jaakko Mikkola, Pekka Reinikainen, Kaija Salmela, Pekka Salomaa, Marjaana Toiviainen ja Wiking Vuori.
Jätin päätökseen eriävän mielipiteen ja koen velvollisuudekseni tuoda asian kirkolliskokoukseen.
Esitykseni kirkolliskokoukselle
Pyydän, että talousvaliokunta / kirkolliskokous tutustuu Helsingin hiippakunnan varainkäytön periaatteisiin ja toteumaan sekä ottaa kantaa siihen, pitääkö kirkon yhteisen toiminnan varainkäyttösääntöjä noudattaa myös Helsingin hiippakunnassa.
Ehdotan, että Helsingin piispan omaan ohjesääntöön perustuva käytäntö, kuten myös havainnot piispan henkilökohtaisten kulujen sisällyttämisestä hiippakunnan tilinpitoon raportoidaan keskusrahaston tilintarkastajille, jotta nämä voivat tehdä ehdotuksen, kuinka näiden toimintatapojen mahdollisesti aiheuttamat, perusteettomat kustannukset voidaan korvata kirkon keskusrahastolle.
Täällä kun keskustellaan Askolan ja Mäkisen alkoholitarjoiluista, muistutan, että alkoholin tarjoaminen sinänsä ei ole kirkon tilaisuuksissa väärin eikä kiellettyä. Jos näissä ko. henkilöiden ostoissa on Salmen tai jonkun muun mielestä epäselvää, pitäisi selvittää, mikä ongelma on. Puuttuivatko tilaisuudesta vieraat? Vai olivatko kuitit kateissa? Vai osanottajaluettelo? Ilman tätä tietoa ei voi puhua väärinkäytöksestä.
Johanna, osasta puuttui osanottajaluettelo jne. Kuten alla olevasta selvityksestä käy ilmi, niin piispojen kutsuilla on käytetty runsaasti alkoholia. On myös tarjottu lounaita joiden osanottajista ei ole merkittyä tietoa. Työpäivän aikanakin tarjotuilla aterioilla on ostettu/käytetty runsaahkosti alkoholia. Lienee hyväksyttyä kirkossa? On myös ostettu kirkon verovaroilla virpomaan tulleille lapsille karkkeja. Joku sanonee, että pikku juttu. Niin minunkin mielestäni ihan yhtä pikku juttu kuin Laajasalon Coca-colapullo omaan käyttöön. Mutta miksi Laajasalon coca-colasta on valitettu, mutta ei toisen piispan pääsiäismunista? Tässä on ydinkysymys ja henkilöön katsominen. Alla Johannan aiemmin kaipaamaa näyttöä suoraan kirkon tietolähteistä.
https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2016061821695674
No niin, hyvää kesää jälleen!
Luin Salme Kaikusalon linkittämän uutisen.
Alkoholiostosten määrään on todella vaikea ottaa kantaa uutisessa esitettyjen tietojen perusteella. Iltapäivälehti mielellään listaa ostetun alkoholin määrän ja siihen kuluneen rahan, joka nopeasti vilkaisten näyttää suurelta. Lehti kuitenkin systemaattisesti unohtaa mainita, kuinka suurelle seurueelle ja kuinka pitkäksi ajaksi juomat on tarkoitettu.
Jos kaksi piispaa juo keskenään 20 litraa viiniä illassa, sitä ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa kohtuukäytöksi. Jos seuruessa on 50 henkeä ja tapahtuma kestää useita päiviä, 20 litraa viiniä aterioiden yhteydessä nautittavaksi on hyvinkin kohtuullinen määrä, itseasiassa todella vähän.
Myöskin jos puhutaan siitä, että jonkin edustustilan viinivarastoa täydennetään, lienee jokaiselle itsestäänselvää, että sinne toimitetaan suurempia määriä kerralla eikä tarkoitus ole se, että ne nautittaisiin välittömästi ja kaikki kerralla. Tässäkin kohtaa toivoisin uutisen lukijalta suhteellisuudentajua.
Askolan pääsiäismunat särähtävät korvaan. Jos kyse on siitä, että piispa yksityishenkilönä antaa munia kotiinsa tuleville virpojille, mielestäni näitä munia ei kirkon kuulu maksaa. Mikäli kyse on jostain evankelis-luterilaisen kirkon tilaisuudesta tai tapahtumasta, silloin munat kuuluu kirkon maksettavaksi. Uutisesta ei käy selville asia tarkemmin, joten lopullista johtopäätöstä en pysty vetämään.
Askolan ostamat nieriät ja mozzarellat ovat mielestäni ihan tavallista edustustilaisuuksissa vieraille tarjottavaa ruokaa. Saatan itsekin laittaa äidilleni ja anopille kalaa huomenna enkä koe siitä huonoa omaatuntoa. Stockmannin herkun laskussa en näe mitään kummallista.
Ravintola Juttutuvan laskun osalta Askolalle on sattunut selvä virhe, jos viinitarjoilun osanottajia ei ole muistettu kirjata ylös. Toisaalta jos päivällisellä nautitaan alkuun lasi kuohuviiniä ja tämän jälkeen oma viini alkuruoan, pääruoan ja jälkiruoan kanssa, tuosta tulisi jo 8 lasillista viiniä. On aika tavanomaista, että ravintolat rakentavat viinipaketin usean ruokalajin päivälliselle, jotta viini sopii kunkin ruoka-annoksen kanssa. Niille, joille tämä tapa ei ole tuttu, voisi mainita että tarkoituksena ei ole vetää kännejä eivätkä viiniä tarjoilla täysistä mukaista. Tuossa mielessä 10 lasia viiniä kahdelle hengelle ei ole epätavallisen suuri määrä. Olen itse nauttinut 8 ruokalajin illallisella 8 pientä lasillista viiniä.
Jos näitä nyt sitten vertaa siihen, että piispa Laajasalo menee parturiin ja valehtelee kyseessä olevan taksimatka, jotta saa parturinsa menemään veronmaksajien piikkiin, tuskin olen ainoa joka näkee näissä tapauksissa selvän eron.
Uutisesta ei käy ilmi, onko alkoholia nautittu kohtuullinen määrä, joten voimme vain arvailla, onko harkintakyky pettänyt alkoholimäärän mitoituksessa. Jos Laajasaloa koskeva selvitys pitää paikkaansa, kyse ei ole enää harkintakyvyn pettämisestä vaan siitä, että hän on tietoisesti tehnyt petoksen ja valehdellut ostostensa tarkoituksesta saadakseen itselleen henkilökohtaisen edun.
Salme, et edelleenkään vastaa kysymykseeni eli siihen, että jos aikaisemmin on ollut huonoja tapoja yhteisten verovarojen käytössä, niin eikö nyt olisi aika muuttaa näitä tapoja? Eikö piispa Laajasalo voisi kääntää uuden lehden tässä historiassa ja aloittaa kokonaan uuden kulttuurin kirkon johtajan elintavoissa? Olisiko muutos nyt mahdollinen, kun laveat elämäntavat ovat herättäneet poikkeuksellista huomiota? Tässähän on nyt hyvä tilaisuus. Olisiko Laajasalosta tähän muutokseen, valtakunnan näkyvimmällä piispanpaikalla?
Toistan alun kysymykseni, Salme: voitaisiinko näitä tapoja nyt muuttaa?
Kyse on nyt siitä annetaanko Laajasalolle tämä mahdollisuus.
Minä antaisin. Entä sinä?
”Minä antaisin.” Miten piispa tarttuisi tähän mahdollisuuteensa? Olisiko Sakkeuksen toimintatapa käypä esikuva? ”Sakkeus astui esiin ja sanoi Herralle: ’Katso, Herra, puolet omaisuudestani minä annan köyhille, ja jos joltakulta olen jotakin petoksella ottanut, niin annan nelinkertaisesti takaisin’.”
Saro W, pitäisi ensin saada tietää, ottaako piispa vastaan tämän mahdollisuuden. Jos hän lupaa luopua tuhlailevasta elintavastaan hiippakunnan varoilla, ja tekee myös lupauksensa mukaan, hän voi jatkaa parannuksen tehtyään virassaan. Avointa valtakirjaa hänelle ei voi antaa, ellei hän osoita muuttaneensa tapojaan. Tähän mennessä siitä ei ole merkkiäkään.
”Miten piispa tarttuisi tähän mahdollisuuteensa? ”
-Siten tietenkin ettei enää törttöile omien ja kirkon varojen kanssa. En minä sen enempää vaadi.
Olethan Sari Weckroth huomannut, että tässä muistiossa ei käsitellä niitä vanhoja asioita, joista Laajasalo jäi kiinni viime vuonna, vaan asioita, jotka ovat kaikki tapahtuneet ensimmäisen kiinni jäämisen jälkeen. Nyt on kyse siitä, kuinka kauan sallimme hänen jatkaa tämäntyyppistä toimintaa verovarojen käytössä.
Minulle olisi muuten yhdentekevä koko Laajasalo ja hänen virassa jatkamisensa tai jatkamattomuutensa.
Tästä koko jutusta vain saa vaikutelman, että päämääränäsi ja vaikuttimenasi tässä on piispan saaminen pois virasta. Ja siksi olet ollut hänen asioistaan erityisen kiinnostunut. Ei hän ole muita piispoja pahempi, kenenkään holtittomuutta ei pitäisi suvaita.
Jos Laajasalo ei ole riittävän fiksu osoittaakseen että on kunnollinen ja lainkuuliainen piispa, en häntä yritä puolustella. Ei sitä ole yritetty koko aikana. Typeryydestä kuuluukin sakottaa.
Mutta toivon että hän on kyllin fiksu, ja että sinä kestät sen, että hän jatkaa piispana.
Jos hän saa varoituksen viran menettämisestä, ja silti jatkaa samaan tyyliin, niin oletettavasti haluaa luopua piispan virastaan. Jos hän tekee parannusta, hän haluaa pitää viran.
Toivon hänen virassa pysymistään, ja viisastumistaan, siis ihan vain siksi että jotkut niin vimmatusti ja päämäärätietoisesti haluaisivat hänen eroamistaan. Sellaisen ei pitäisi olla itsetarkoituksellinen tavoite kenellekään.
Sari W, oman itsetarkoituksesi kerroit juuri kommenttisi viimeisessä kappaleessa. Siis toimit ”ihan vain siksi”.
”Toimin”? Minä puolustan sitä jota mielestäni kuuluu puolustaa.
Johanna Korhonen on minusta syytöksissään kohtuuton. Hän on tosin aina asiallinen, sinä voisit ehkä pikakasvattaa itsesi aikuiseksi…
Keskustellessa tulee helposti ja ymmärrettävästi tunne, että ”paikalla” ovat ne, joiden nimet ovat näkyvissä. Tähän mennessä tätä blogia on luettu yli 3600 kertaa. Kaikki lukijat eivät välttämättä lue keskustelua, mutta silti keskustelijoiden on hyvä pitää mielessä, että yleisöä voi olla aika paljon eivätkä täällä esitetyt näkemykset jää ainoastaan keskusteluun osallistuneiden tietoon.
Mielestäni on hyödytöntä ja melkein hupaisaa, että piispa Laajasalo ei erään kirjoittajan mielestä ansaitse avointa valtakirjaa (mitähän se tarkoittaa, äänestikö kirjoittaja Teemua piispanvaalissa?). Laajasalo on jo saanut ns valtakirjan voittamalla piispanvaalin ensimmäisellä kierroksella. Kansa/kansanvalta on puhunut, pulinat pois.
Samoin pidän hyödyttömänä, että sallimmeko vai emmekö salli piispan taloudenpitoa ja -hoitoa. Toki mm nämä asiat kuuluvat hiippakuntavaltuuston tehtäviin.
Luokittelen tämänkin blogin ja liittyvät kirjoitukset lähinnä mielipidekirjoituksiin. Joissa ihmiset purkavat pahaa mieltä ja katkeruutta asioihin tai ihmisiin. Myös puolesta ja vastaan.
Todelliset elimet, joissa voidaan tehdä ja kenties päättää ihan konkreettisesti, lienevät tuomiokapituli ja piispainkokous. Hiippakuntavaltuustossa eikä kirkolliskokouksessa asia ei tietojen mukaan saanut vastakaikua.
Sen verran minäkin olen ollut hoitamassa talouden asioita, että ihmettelen kirkon toimintaa. Millaista on numero- ja asiatarkastus? Ja hyväksyminen sekä hyväksyjän vastuu.
On todella kurjaa ja ikävää, että hyvä piispamme on joutunut sekä päässyt tämmöisen kirjoittelun keskiöön. Omasta mielestäni Laajasalon valinta piispaksi on ollut parasta mitä kirkolle on vähän aikaan tapahtunut. Erityisesti täällä Helsingissä!
Timo Airamaa, kirkolliskokouksen talousvaliokunta suhtautui asiaan vakavasti ja antoi täsmällistä ohjeistusta. Käytännön toimista lisää tuonnempana. Nyt alkaa uusi työviikko, enkä ehdi tällä erää enempää keskustella. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille.
Näinhän se menee. Me keskustelijat olemme estradilla, kirkkaissa valoissa, katsojien puoli on pimennetty.
Timo airamaa, Vapaa-ajattelijoiden sivulla oli juuri tuo sinun toteamuksesi: ”Lasjasalon valinta piispaksi on parasta mitä kirkolle on vähään aikaan tapahtunut”. Mitähän tästä yksimielisyydestä olisi ajateltava?
Jaa, jaa, enpä tiedä… Ehkä heilläkin on hyvä maku?
Yksimielisyydestä en niinkään tiedä, mehän onneksi elämme demokratiassa. Henkilö valitaan virkaan, luottamustoimeen jne demokraattisesti, vapailla vaaleilla. Näinhän tapahtui Teemu Laajasalon valinnassa. Hän ei siis tullut valituksi yksimielisesti vaan sai eniten ääniä heti ensimmäisessä vaalissa. Viran, luottamustoimen voi myös menettää, eri syistä. Itse en henkilöisi kirkon mahdollisia ongelmia, jäsenmäärän väheneminen, taloudellisen tilanteen heikentyminen jne. kehenkään tiettyyn henkilöön. Esimerkiksi Päivi Räsäseen tai nyt Teemu Laajasaloon.
Toki piispa Laajasalon mm kirjanpitoon ja talousasioiden hoitoon liittyvistä asioista voi ja ehkä kannattaakin käydä keskustelua vaikkapa juuri täällä. Mutta kuten aiemmin mainitsin, selkeästi konkreettista niihin tulee elimissä joilla on sanan- ja päätösvaltaa. Nythän onneksi saimme kuulla, että kirkolliskokouksen talousvaliokunta on käsitellyt mm tätä tapausta ja jäämme mielenkiinnolla odottamaan tarkempaa tietoa.
Tänään on tullut uutta tietoa liittyen piispa Laajasalon kuitteihin ja taloudenpitoon. Tarkoitan nimenomaan viestintäasiantuntija Huttusen ja lakimiesasessori Saarion selvityksiä. Nyt on erityisen mielenkiintoista kuulla, että miten blogin pitäjä kommentoi näitä selvityksiä.
Miksi tuo tieto tuli vasta nyt? Eikö koko häly olisi voitu välttää antamalla selvitys jo aiemmin? Ihmettelenpä vain.
No jaa, voin kommentoida lyhyesti, muuta en tällä erää ehdi. Nyt, kun Laajasalon avustajat ovat lausumansa antaneet, kukin voi vapaasti arvioida, kuinka vakuuttavia ne olivat. Minä en ole kovin vakuuttunut.
Esimerkiksi se, mikä vaalitukiryhmän juhlatilaisuus jonkun mielestä oli nimeltään, on suhteellisen vähämerkityksistä sen rinnalla, että juhlan kutsulista sattui olemaan juuri vaalitukiryhmä (juhlan nimilistan voin toki jossain kohti julkaista, jos jotakuta kiinnostaa, sekin on julkinen asiakirja).
Islantiin oli kutsuttu puoliso, mutta ei Laajasalon vaan arkkipiispan (kutsu oli osoitettu arkkipiispa Tapio Luomalle puolisoineen TAI kirkkomme muulle edustajalle, ja tämän muun edustajan puolisosta ei puhuttu kutsussa mitään). Voin julkaista kutsunkin, jos haluatte nähdä itse. Laajasalo lähetettiin matkaan arkkipiispan tekemällä päätöksellä (sekin minulla on). Arkkipiispan päätöksessäkään ei puhuta Taina Laajasalosta mitään.
Ja varmaan on syytä julkaista se parturikuittikin! Sitten sinne MC Creationiin voivat soitella kaikki halukkaat. Se että Laajasalo ja avustaja Huttunen ovat olleet samalla reissulla myös lentokenttätaksissa, ei ratkaise parturikuitin mysteeriä oikein mitenkään.
En tiedä voiko tässä blogissa julkaista kuvia – nämä asiakirjat ovat sähköisiä ja tiedostomuodoltaan kuvia. Jos voi, palataan asiaan tuonnempana. Nyt sulkeudun muutamaksi päiväksi keskiaikaiseen kirkkoon laulamaan!
Kun näistä kuiteista ym näyttää edelleen olevan ainakin kahdenlaista näkemystä, niin mieleeni juolahti toinen piispa Laajasaloon liittyvä keskustelu. Nimittäin hänen asumisjärjestelyt sekä MAHDOLLISET epäselvyydet niissä. Muistelen, että asioiden käsittely siirrettiin verohallinnon tutkittavaksi. Onko kellään tarkempaa tietoa onko asia edelleen ns vaiheessa?