Sinä vanhoillislestadiolainen tai joku muu tiiviiseen, sääntörikkaaseen ja mahdollisesti muut pelastuksesta ulossulkevaan yhteisöön kuuluva ihminen, minulla on sinulle asiaa. Jos yhteisöstäsi haluaa irroittautua joku läheisesi tai joku ei niin tuttukaan henkilö ja et halua hänelle henkistä romahdusta ja hurjan paljon ongelmia hänen elämässään, niin vältä seuraavia asioita:
– hysteriaa
– syyllistämistä: ”aiheutat meille suurta murhetta”
– pelottelua, painostamista, kiristämistä: ”joudut helvettiin”, ”jos et nyt tee parannusta, se ei ole ehkä koskaan myöhemmin mahdollista”, ”emme tue nyt sinua taloudellisesti”
Nimittäin, nämä edellä mainitut asiat eivät tuo poislähtevää yhtään lähemmäksi yhteisöäsi ja ”parhaimmillaankin” jos lähtijä päättääkin tällaisen toiminnan ja puhuttelun seuraamuksena jäädäkin liikkeeseen, se johtuu ihan muusta kuin sydämenhalusta. Se johtuu läheisten miellyttämisestä ja pelosta. Et kai halua, että kukaan koskaan ikinä kuuluu yhteisöösi edellä mainittujen syiden takia? Jos haluat, kyseessä on puoleltasi silkka valta, ei aito rukous lähimmäisesi sielusta.
Jos yhteisöstäsi poislähtijä ei saa tukea ratkaisunsa johdosta, hän ajautuu hakemaan tukea muilta ihmisiltä ja ammattiauttajalta, tätäkö haluat? Yhteisöstä irroitautuminen on niin hirvittävän raskas prosessi ja siihen liittyy valtava stressitila, että siitä ei selviä ehjin nahoin ilman tukea. Joko sinä annat tuen tai joku muu antaa sen, ymmärrätkö? Ihan sama kuin missä muussakin elämää kohtaavassa tragediassa ihminen tarvitsee läheisensä tuen.
Jumalan kämmenellä ei keinu ihminen?
Aloin tuossa miettimään, että onkohan ylistyslaulut vl-liikkeen piirissä tuttuja.
http://www.youtube.com/watch?v=LlpfzYvW1YA
Maija
Kiitos miellyttävästä blogistasi.
Toimin aikoinaan Kumlingen ruotsalaisen seurakunnan kirkkoherrana. Hänen vaimonsa oli kotoisin Kumlingesta ja heillä oli sielä myös kesämökki. Oli erittäin miellyttävää tutustua häneen ja tehdä työtä hänen kanssaan.
Kuvaavaa hänen tavelleen elää ja toimia oli se, mitä silloin vielä elossa ollut ensimmäinen vaimoni Virpi Maria sanoi kerran eräälle ihmiselle, kun tuli puhetta Johnista: Aina kun hänet näkee, niin tulee hyvä olo.
Saimme vuosien varrella tutustua moneen kirkon työntekijään aivan uudella tavalla heidän vieraillessaaan työalueella. He halusivat nimenomaan kulkea mukanamme monessa eri tilanteessa, kun jo silloinen Bangkok oli monimiljoonainen ,ahdas suurkaupunki. Ihmisiin tutustuu uudella tavalla, kun osallistuu heidän tunteisiinsa ja ajatuksiinsa aivan uudessa ympäristössä. Siellä saavutettu yhteys/yhteistyöhalu/yhteinen työnäky yms yhdisti meitä myös siellä käyneiden vieraiden kanssa jälkeenkinpäin. (Muuten, suoraan sanottuna, moni virallinenkin vieras kyllä mielellään tarttui meidän käteemme, kun lähdimme ylittämään katuja silloisen liikenteen sekamelskassa. )
Maija
Ihanaa kuulla teidän terveisiänne elämästänne Thaimaassa.
Liikenne näyttää olevan melkoinen juttu monessa maassa. Kamerunissakin kadulle muodostui useampi rinnakkainen ajolinja kuin tiehen oli merkitty. Toisinaan kadut olivat niin täynnä että jono eteni pari sataa metriä tunnin aikana. Tämä tapahtui pääkaupunki Yaoundessa, (tuolloin käytännössä kolmisen miljoonaa ihmistä, vaikka virallisesti paljon vähemmän)
Doualassa (tuolloin käytännössä noin viisi miljoonaa asukasta vaikka virallisesti paljon vähemmän) erään kerran yhden sillan ylitykseen meni lähes tunti, erään kuusihaaraisen liikenneympyrän läpiajamiseen kului kerran noin 50 minuuttia jne.
Yksi meidän Japanin lähettimme kertoi vielä kovemmista lukemista, kerran lähettiperheen äiti joutui pienten lastensa kanssa ruuhkaan neljäksi tunniksi.
Joten urheita olette olleet kun olette työtä tehneet yli 10 miljoonan asukkaan Bangkokissa ja siellä pärjänneet evankeliumia esillä pitäessänne.
Mutta ei tainnut olla sanaan pitäytyvä piispa kuitenkaan, mikä on sen viran oleellinen puoli.
En ymmärrä enkä hyväksy epäilyäsi. Se kertoo ymmärtääkseni enemmän sinusta kuin mistään muusta.
Vuosien varrella olen saanut tutustua moneen Suomen kirkon piispaan eri tilanteissa ja saanut heiltä myös hengellistä hoitoa. Paremminkin ilmaisten ehkä vielä niin, että Jumala on hoitanut minua heidän kauttaan.
Vielä Samuel Kettuselle. Suomen Lähetysseuran Thaimaan työn aikana vuodesta 1978 on moni suomalainen vapaaehtoinenkin käynyt antamassa työpanoksensa syntyvälle ja sitten myöhemmin myös syntyneelle kirkolle. Olen ymmärtänyt, että tunnet mm Markku Sumialan, tuttuni lapsuudesta ja nuoruudesta. Hänkin kävi vuosia sitten pitämässä hyvän kurssin mm raamattupiireistä nuoren Thaimaan kirkon työntekijöille ja vapaaehtoisille. Te taidatte nykyään olla ”samaa porukkaa”. Markkukin pitäytyi sanaan…
SAMUEL, Ymmärrätkös myös, mitä luet?