Hae sivustolta

Muistuttelua, muistuttelua…

Ilola Vuokko

Sinä vanhoillislestadiolainen tai joku muu tiiviiseen, sääntörikkaaseen ja mahdollisesti muut pelastuksesta ulossulkevaan yhteisöön kuuluva ihminen, minulla on sinulle asiaa. Jos yhteisöstäsi haluaa irroittautua joku läheisesi tai joku ei niin tuttukaan henkilö ja et halua hänelle henkistä romahdusta ja hurjan paljon ongelmia hänen elämässään, niin vältä seuraavia asioita:

– hysteriaa

– syyllistämistä: ”aiheutat meille suurta murhetta”

– pelottelua, painostamista, kiristämistä: ”joudut helvettiin”, ”jos et nyt tee parannusta, se ei ole ehkä koskaan myöhemmin mahdollista”, ”emme tue nyt sinua taloudellisesti”

Nimittäin, nämä edellä mainitut asiat eivät tuo poislähtevää yhtään lähemmäksi yhteisöäsi ja ”parhaimmillaankin” jos lähtijä päättääkin tällaisen toiminnan ja puhuttelun seuraamuksena jäädäkin liikkeeseen, se johtuu ihan muusta kuin sydämenhalusta. Se johtuu läheisten miellyttämisestä ja pelosta. Et kai halua, että kukaan koskaan ikinä kuuluu yhteisöösi edellä mainittujen syiden takia? Jos haluat, kyseessä on puoleltasi silkka valta, ei aito rukous lähimmäisesi sielusta.

Jos yhteisöstäsi poislähtijä ei saa tukea ratkaisunsa johdosta, hän ajautuu hakemaan tukea muilta ihmisiltä ja ammattiauttajalta, tätäkö haluat? Yhteisöstä irroitautuminen on niin hirvittävän raskas prosessi ja siihen liittyy valtava stressitila, että siitä ei selviä ehjin nahoin ilman tukea. Joko sinä annat tuen tai joku muu antaa sen, ymmärrätkö? Ihan sama kuin missä muussakin elämää kohtaavassa tragediassa ihminen tarvitsee läheisensä tuen.

Edellinen artikkeli
Uusi ehdokas tuo uusia äänestäjiä
Seuraava artikkeli
Vaunu vailla kuljettajaa

    • Ihana laulu tuokin. Vaikka nyt en ihan kaikkea Tuuren ajatusmaailmasta jaa kun olen elänyt ja elän niin erilaista elämää, erilaisissa ympyröissä, niin hirveän teräviä huomioita hänen sanoituksensa mielestäni usein ovat.

  7. Sinä Vuokko, et ole ”rakas viholliseni” joksi Joona sinua kutsuu. Olen hyvin kiitollinen, kun olen saanut tutustua sinuun. Haluan myös sinua onnitella syntymäpäiväsi johdosta. Onnitteluni teen psalmin sanoin. Psalmissa kiitetään Jumalaa, siis minäkin kiitän häntä, että Jumala on antanut minun kohdata nuorekkaan viisikymppisen Vuokon:

    Ps. 71:7 ”Monelle olen ollut ihmetyksen aihe, mutta sinä olet luja turvani.
    8 Siksi minun suuni tulvii kiitosta ja alati ylistää ihanuuttasi.
    20 Sinä olet antanut vaikeita vuosia ja monia ahdistuksen aikoja, mutta yhä uudelleen sinä virvoitat minut, syvyyksistä sinä minut nostat.
    21 Kohota minut takaisin kunniaan ja lohduta minua jälleen,”

    • Kiitos <3 Kyllähän tässä iässä on monelta osin ollut jo luopumista. Purukalustokin on on jo vähentynyt jonkinverran 🙂 Se meinaa vähän katkeroittaa, kun nuoruus meni niin äkkiä ohitse lapsirumban alettua täydellä teholla ja vieden mukanaan usean vuosikymmenen. Yhtäkkiä tässä ollaan vaan viiskymppisiä ankaran taistelun jälkeen. On tässä vähän sulattelemista.

    • Kiitos Eija <3 Periaatteessa rakastankin elämää, mutta joskus aivan käsittämättömällä tavalla romahdan niin synkkään kuiluun, että ajattelen kuoleman olevan ainut pelastus ja vaihtoehto minulle. Tulee tunne, etten enää jaksa elää, en kestä enää mitään, kaikki on nähty, mikään ei enää pidättele. Näillä harvinaisilla romahduksillani ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että aikoisin tehdä itselleni jotain, siitä ei ole ollenkaan kyse. Johtuu varmaan uupumuksesta, koska tuntemukset alkoivat just pahimpana uupumuksen aikanani. Usein rukoilenkin tällaisina hetkinä Jumalaa ottamaan väsyneen luoksensa.

Uudemmat kommentit »
Ilola Vuokko
Ilola Vuokko
Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suvanteissa, pyörteissä, myrskynsilmissä ja sen opetuksen läpivärjäyksessä rapiat nelikymppiseksi kasvanut naisimmeinen.
© Kotimaa – Merkityksellistä sisältöä