Sinä vanhoillislestadiolainen tai joku muu tiiviiseen, sääntörikkaaseen ja mahdollisesti muut pelastuksesta ulossulkevaan yhteisöön kuuluva ihminen, minulla on sinulle asiaa. Jos yhteisöstäsi haluaa irroittautua joku läheisesi tai joku ei niin tuttukaan henkilö ja et halua hänelle henkistä romahdusta ja hurjan paljon ongelmia hänen elämässään, niin vältä seuraavia asioita:
– hysteriaa
– syyllistämistä: ”aiheutat meille suurta murhetta”
– pelottelua, painostamista, kiristämistä: ”joudut helvettiin”, ”jos et nyt tee parannusta, se ei ole ehkä koskaan myöhemmin mahdollista”, ”emme tue nyt sinua taloudellisesti”
Nimittäin, nämä edellä mainitut asiat eivät tuo poislähtevää yhtään lähemmäksi yhteisöäsi ja ”parhaimmillaankin” jos lähtijä päättääkin tällaisen toiminnan ja puhuttelun seuraamuksena jäädäkin liikkeeseen, se johtuu ihan muusta kuin sydämenhalusta. Se johtuu läheisten miellyttämisestä ja pelosta. Et kai halua, että kukaan koskaan ikinä kuuluu yhteisöösi edellä mainittujen syiden takia? Jos haluat, kyseessä on puoleltasi silkka valta, ei aito rukous lähimmäisesi sielusta.
Jos yhteisöstäsi poislähtijä ei saa tukea ratkaisunsa johdosta, hän ajautuu hakemaan tukea muilta ihmisiltä ja ammattiauttajalta, tätäkö haluat? Yhteisöstä irroitautuminen on niin hirvittävän raskas prosessi ja siihen liittyy valtava stressitila, että siitä ei selviä ehjin nahoin ilman tukea. Joko sinä annat tuen tai joku muu antaa sen, ymmärrätkö? Ihan sama kuin missä muussakin elämää kohtaavassa tragediassa ihminen tarvitsee läheisensä tuen.
Onnitteluni elämän LAHJASTA! – Linnunradan matkustajan käsikirjan mukaan olemme äärimmäisellä epätodennäköisyysalueella. Mutta olet kai Vuokko kiittänyt Taivaanisää lestadiolaisista vanhemmistasi, jotka ”pakkosynnyttivät” kymmenennenkin lapsen tähän maailmaan. – Paradoksaalista!
Kiitos Markku. En tiedä olenko aina osannut iloita elämän lahjasta. En tietty. En ole koskaan koenut olevani jotenkin erityinen, että juuri minun piti syntyä tähän maailmaan. Teilläkin olisi mukavampaa jos tällaista kiusankappaletta ei olisi. Tai jos olisin vähintäänkin vahvempi ihminen, että olisin kestänyt hoitokokoukset, ystävieni saaman kohtelun liikkeessä ja suurperheyden paremmin, en olisi täällä ukisemassa. Mutta kun olen siis syntynyt ja olen herkkä ja heikko ihminen ja en ole kestänyt ja plaaplaaplaapatiplaa, nyt olen tässä ja sillä sipuli. Vl-liike pn vahvojen. Ylipäätään maa on vahvojen. ”Heikot sortuu elon tiellä, jätkä sen kun porskuttaa”, näin se vain on. T: syntymistään sureva 😉
”Ajattele, jos vanhempasi olisivat käyttäneet ehkäisyä, ei sinua olisi olemassa!”
”Kenet näistä lapsistasi olisit tahtonut jättää syntymättä?”
Tällaiset kysymykset ovat mieltä vailla. Yksikään ihminen ei synny tai jää syntymättä Jumalan sitä sallimatta: ”Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.” (Ps. 139:16)
En tiedä tulkitsinko tässä Raamattua oikein. Täällä olemme, tahdoimmepa sitä tai emme – tai tahtoivatko vanhempamme sitä tai eivät. Sen vain tiedän, ettei ainakaan Vuokon pidä syntymistään surra. Näin uskon sekä ystävien että ”rakkaiden vihollisten” ajattelevan.
Paljon onnellisia keväitä Sinulle Vuokko-ystävä. Olet vielä tyttönen minuun verrattuna.Nauti elämästä, lapsistasi ja ajattelusi vapaudesta. Vapauteen Kristus vapautti meidät. Se on myös vastuuta ja sen kantamista.
Pertti Niukkanen katsoi kysymysten olevan mieltä vailla.
Ovatkin, jos unohdetaan jatko: . jos Jumala olisi sallinut käydä
toisin…………
Oho, oho onpas Vuokko saanut onnitteluja! Onnittelujen kera, on satanut pieniä (ihan kuin huomaamatta) kiviä syntymäsankarin niskaan. Tarkoitan tällä Joonan ja Markun viestejä. Minä kuitenkin ymmärrän heitä oikein hyvin, sillä olen aikoinani kuunnellut Markun isän Paulin saarnoja syntyvyyden säännöstelystä. Taitaa löytyä netistä saarnat tälläkin hetkellä.
Olen minäkin laulanut tuota Pauli Kivelän lähettämää laulua. Nuorena en ajatellut juuri laulun sanomaa. Nyt kun Lauri laittoi Vuokolle oikein syntymäpäivälauluksi, mietin, minkä sanoman Lauri lähettää onnitteluna.
Laulu ei kumpua rakkaudesta. Miten Jeesus puhuikaan ihmisille, eikö niin, että hän ei uhkaillut, esimerkiksi näin: Jos ette justiinsa tee parannusta – joudutte helvettiin. Miten hän kutsui ihmisiä: ”katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.”
Samoin painottaa Paavali aina kirjeissään: ”Kristuksessa Jeesuksessa on yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei. Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko.” Niinpä rakkauden olemus ei ole pelottava, vaan lämmin, turvallinen ja puoleensa vetävä.
Sanon yhden asian ja se on tämä; usko ei ole oikeaa, jos uskon synnyttää pelko. Kun uskossa on mukana pelko – helvetin pelko, silloin uskotaan pelon, ei rakkaudesta Jumalaan! Ei myöskään ymmärretä sitä, että Jumala ei ole tehnyt helvettiä meitä varten. Jumala on uhrannut jopa poikansa, että me ymmärtäisimme sen, että meidät on kutsuttu rakastamaan, ensiksikin Jumalaa ja sitten toisiamme. Miten Jeesus kutsui luokseen tuota langennutta Pietaria, eikö näin: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?” Minä sanon nyt teille, että tämä on ainoa oikea tapa kutsua ihmistä parannukseen – Jumalan tykö, ei pelottelu.
Luetaanpa noita laulun sanoja: ”Nyt on sulle armon ovi tänään vielä avoinna, huomenna jo saatat olla kuolon kylmän laudalla. Elämäs on vaarallista täällä epäuskossa, kun et tiedä, milloin täältä tempaa pois sut kuolema. Sijasi on siellä, missä ikitulten laineet käy, miss´ on tuska, parku, vaiva, lohtua ei koskaan näy. Kuka ties, jos tämä kutsu oisi sulle viimeinen. Kirves pantuna jo voisi olla puusi juurehen. Kiiruhda jo, ihmislapsi, ettei tulis paatumus.”
Kari-Matti Laaksonen:
”Voiko tuota enää osuvammin ilmaista…Näin se vaan on: etsikkoaika päättyy ennenkuin elämä. Totisen katumuksen, parannuksen eräs elementti on pelko.”
Kuulepas nyt Kari-Matti! Luetaanpa, miten Mooses – tuo lain välittäjä saarnaa Israelin kansalle:
5 Moos. 30:19 ”Taivas ja maa ovat todistajinani, kun nyt sanon: Minä olen pannut teidän valittavaksenne elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Valitkaa siis elämä, että te ja teidän jälkeläisenne saisitte elää.
20 Rakastakaa Herraa, Jumalaanne, totelkaa häntä ja pysykää hänelle uskollisina. Silloin te saatte elää, ja Herra antaa teidän aina asua siinä maassa, josta hän valalla vannoen antoi lupauksen teidän esi-isillenne Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille.”
Mooses ilmoittaa selkeästi Israelin kansalle totuuden! Hän ei pelottele, vaan ilmoittaa, että teillä on nyt mahdollisuus olla pelkäämättä. Sillä kaikki, jotka Jumalaa rakastavat, heille Jumala lupaa: ”Silloin te saatte elää, ja Herra antaa teidän aina asua siinä maassa, josta hän valalla vannoen antoi lupauksen teidän esi-isillenne Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille.”
Totuuden sanominen, ei ole pelottelua. Kun enkelit kertoivat paimenille Jeesuksen syntymisestä, paimenet pelästyivät:
Luuk. 2:10 ”mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle.”
Tätä se on oikea rakkaus, se on ilmoitus, että sinut on armahdettu – Jumala rakastaa sinua – älä pelkää.
Ei totuuden sanominen ole tuomion julistamista. Kun Jeesus sanoo: ”Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita.” Totuus on se, että maailma on jo tuomittu, mutta Jumala on armahtanut meidät Poikansa kautta. Totuus on tuo enkelten ilmoitus; ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle.”
Kirjoitat: ”Aikamme hyvin valikoivalle ja pintapuoliselle raamatunluvulle ominaisesti Heino unohtaa, että Jumalan sydämessä ei vaikuta ainoastaan armahtava laupeus, vaan myös ankara vanhurskaus.”
Voi, voi Kari-Matti! Mihin sinun ymmärrys nyt on takertunut! ” Sanot: ankara vanhurskaus.”
Miten raamattu määrittelee vanhurskauden: ”vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa.” Luepa roomalaiskirjeen 14 luku, niin ehkä sinulle selviää, että evankeliumiin ei liity ollenkaan ankaruus ja pelottelu – totuus kylläkin. Paavali kirjoittaa myös näin tuossa luvussa: ”Hyväksykää joukkoonne myös sellainen, joka on uskossaan heikko, älkääkä ruvetko kiistelemään mielipiteistä.” Eli vaikka näemme keskuudessamme, heikkoja sisaria tai veljiä, emme saa heitä kurittaa. En tarkoita tätä, ettei saa Jumalan sanalla neuvoa – tulee neuvoa, mutta uskon tulee ilmetä rakkautena.
Heino hyvä,
Vaikea vastata kovin yksilöidysti, kun blogia on viime näkemän jälleen hmm….hieman restauroitu:-)
Vastaan lyhyesti, ja mahdollisimman neutraalisti, viittaamalla rovasti Laestadiuksen antropologiaan ja käsitykseen Taivaallisen Vanhimman olemuksesta. Lisäksi: tulisi paneutua KOKO Raamattuun; Pyhä Kirja on muutakin kuin evankeliumi.
Hyvä Kari-Matti, minun viestini oli ehkä liian tyly ja sen takia, et ymmärtänyt mitä yritin kertoa. Yritänpä uudelleen! Ensinnäkin, tiedän, mitä yrität sanoa kun kirjoitat: ”parannuksen eräs elementti on pelko.” Opettaahan Luther parannuksesta, että se on peljästymistä synnin tähden, mutta samalla uskomista Jumalan armahdukseen, tämä vapaasti muisteltuna.
Kun sanoin, että oikea usko syntyy rakkaudesta Jumalan Poikaan. Silloin kun Paavali selittää tätä tapahtumaa, hän puhuu juuri rakkaudesta. Eli kun Jumalan pyhä tahto tulee kohti syntistä ihmistä, käy samoin kuin kävi Israelin kansalle, kun Mooses välitti lain.
Miten kävi? Ei syntynyt uskoa, syntyi tieto Jumalan pyhyydestä! Vuori ei haljennut, ei vaikka jyrisi ja salamoi. Kansa oli peloissaan ja pyysi: ”kaikki pyysivät päästä kuulemasta enempää.”
Heb. 12:18 ”Ette te ole tulleet käsin kosketettavan, tulta suitsevan vuoren juurelle, sinne, missä oli synkkä pilvi, pimeys ja myrskytuuli,
19 ette sinne, missä kuultiin torventoitotus ja ääni, joka puhui niin, että kaikki pyysivät päästä kuulemasta enempää
21 Se näky oli niin pelottava, että Mooseskin sanoi: ”Minä pelkään ja vapisen.”
Kun Jeesus antoi henkensä meidän edestämme, kalliot halkeilivat ja tämän takia apostoli kirjoittaa: ”Ei, te olette tulleet Siionin vuoren juurelle, elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin luo. Tästä me näemme, että pelko ei synnytä uskoa, eikä särje kovaa sydäntä, mutta rakkaus sen tekee ja tämän takia Paavali selittää:
Ef. 2:4 ”Jumalan laupeus on kuitenkin niin runsas ja hän rakasti meitä niin suuresti,
8 Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja.”
Ehkä selventää, jos kerron lapsena näkemäni tapauksen. Kotonani olivat seurat, puhuja kuvaili Jumalaa, miten Jumala on itse rakkaus. Jeesusta, että hän antoi henkensä, että me syntiset pääsisimme taivaaseen. Seurapenkissä istui nainen, hän alkoi itkeä ja sanoi; voi kun Jumala rakastaisi minuakin. Puhuja ja toiset uskovat selittivät, että kyllä Jumala rakastaa häntä yhtä paljon.
Nainen ei millään tahtonut uskoa, että hänelle ei Jumala jyrise ja pauku Siinain vuorelta. Hän kertoi, että hän on elämänsä aikana tehnyt paljon syntiä – ei Jumala taida häntä huolia lapsekseen. Miten se nyt Jumala voisi häntä rakastaa. Kun hänelle kerrottiin, että juuri syntisiä Jeesus oli tullut vapahtamaan – hän uskoi. Suuri ilo täytti hänen sydämensä, kun hän sai uskon kautta omistaa Jumalan lapseuden.
Tiedoksi: Poistelin poskettomia viestejä. Rajansa kaikella. Ei kenenkään synttärikeskusteluun tarvihe tulla kirveitten kanssa heilumaan, HYI-HYI!
Lieneekö vielä muistissa nämä lapsuutesi ajalta? Onnittelut koko ketjun sisällön välityksellä! Toivottavasti ei näitä sinun tarvitse remontoida roskikseen.
Ikävää, mutta totta!
https://www.youtube.com/watch?v=X6_4-c7JrKM&list=PL6E6C44DE071E19EE
Pauli hyvä, olen suorastaan virsihullu ja monista Siionin lauluistakin tykkään. Mutta aiemmin laittamasti laulunsanat olivat karmeat ja sinun tarkoituksesi olikin peloitella. Pientä rajaa käytökseen!
En ole onnitellut, johtuu kai piittaamattomuudestani synttäreitä kohtaan. Itselleni oli aikoinaan järkytys täyttää 35. Sen jälkeen ei ole tullut vietetyksi itse…
Laaksosen Kari-Matti puhui ihan asiaa pelästyksestä. Sehän on sanottu Augsburgin tunnustuksessakin – vaikka eräällä toisella palstalla syntyi ”Sola Fiden” puolesta aivan makkabealainen viha – turha tosin – siitä, että katsoin katumusta ainakin tarvittavan, kun ihminen kääntyy…
Jeesuksen seuraaja ei enää kulje pelon ja uhkausten alaisena, kadotustuomio ei enää koske häntä, koska hän ei ole lain alainen. Laista hän tietää, koska Jumalan tahto ei ole muuttunut, mutta se koskee vain ”vanhaa ihmistä”. Uusi luomus on vapaa laista. Se on Jumalan seuraamista rakastavan lapsen tavoin, Isän luo vetää rakkaus, ei orjan mieli tai pelko.
No Pertti mahtoi hiukan aprillata 🙂 nimittäin paradoksaalistapa hyviinni, hiukka samaan tapaan, jos aktiivinen blogisti vaatisi kaikkien muiden blogien lakkauttamista… Ja toiseksi, ei meillä ole lupaa paeta eettistä vastuuta Jumalan sallimuksen taakse – tämähän pätee tietenkin myös sellaiseen puolustukseen kuin; hoidamme asian sitten kun on ”Jumalan aika”… Ja kolmanneksi; tutkijapiireissä sitäkin harrastetaan, että kun argumentit loppuvat niin sanotaan ykskantaan että; ei noin voi kysyä 🙂 – No leikki leikkinä.
Ja siitä heikkoudesta – jos on kymmenkunta lasta, ja suoltaa blogeja ja kommentteja tuohon tahtiin kuin Vuokko, ei liene ihme jos vähän ”vätyttää” 🙂 – eli heikompiakin immeisiä oon nähnynnä.
Mutta ymmärrän kyllä Vuokko kokemuksiasi; moniin esille nostamiisi vl-kristillisyyden oireisiin ja niihin taustoihin on helppo yhtyä, mutta johtopäätökseni lääkkeistä ovat erillaisia – ja hyvä on säilyttää sellainen laajakulma, että suhteellisuudentaju säilyy. Nimittäin se aarre on kuitekki aina ”peltoon kätketty”!
Teemasta myös:
http://hulluinhuonelainen.blogspot.fi/2014/03/jumalan-seurakunnan-itsekritiikki.html
Paradoksaalistapa hyvinnii, Markku!
Ehkei minun olisi kannattanut osallistua tuohon pikkukivien heittelyyn. Mutta kun olen tosikko ja Vuokon vastauksessakin olin näkevinäni tiettyä alakuloa, ajattelin heittää takaisin.
Valitsemani kivi taisi olla minulle kuitenkin liian raskas. Jumalan kaikkivaltius, ennalta tietäminen, predestinaatio, vapaa tahto – kaikki aiheita, jotka eivät yhdellä raamattusitaatilla ratkea.
Antamasi linkin takaa löytyy Joonan erinomainen kirjoitus ja hyvä jatkokeskustelu (esim. Markun puheenvuorot). Ei kai Joona aio kokonaan hylätä K24-blogiaan? Itse ainakin arkailen ulkopuolisena ”hulluinhuonelaiseen” kirjoittamista…
Ja taas Markku sorrut olettamuksiin ja vieläpä taidat uskoa itte niihin. Eli nyt oletan minäkin tällaista: ajattelet, että kun kerta kirjoitan näin tiuhaan blogeja, mun väsymykseni johtuu siitä 😀 osuinko olettamuksessani oikeaan? Jos osuin, jatka lukemista, muussa tapauksessa mene paremmille vesille kalastelemaan. A) Mullla ei kauan nokka tuhise yhdessä blogissa B) Kirjoittaminen virkistää minua. Saattaapi olla, että sinä ja moni muu viettää paljon enempi aikaa koneella kuin minä, mutta minua on tietty helppo osoitella sormella, kun koneellaoloni on helposti todistettavissa. En mene ollenkaan lankaan näissä syytöksissä kun ihmiset ovat tänä päivänä niin paljossa riippuvaisia netistä ja kännyköistä. Tietty kun näkee mielessään jonkun toisen ihmisen pahempana rikollisena johonkin asiaan, se pinenentää omaa rikkomusta, tämmösiä me ihmiset olemme, myös minä. Joka tapauksessa heittosi oli pikkasen piikikäs. Ei se mitään, saat anteeksi kaikin mokomin <3
Sen myönnän, että tulevan kirjamme tiimoilta olen ollut enempikin kuin liikaa koneella. Sinällään projekti ei mua väsytä, kun elämäni kerän purkaminen kummasti vaan edelleenkin virkistää, mutta se harmittaa siksi, kun en ole läsnä perheeni kanssa niin paljoa. Olenkin koettanut tehdä päätöksiä siirtää mahdollisia tulevia kirjaprojekteja hamaan tulevaisuuteen ja eläkkeelle, jolloin aikaa on ehken enempi. Tietty eläkeajankin voi viettää paremmin kuin kirjaa väsäämällä, esimerkiksi sukeltelemalla lastenlasten kanssa Suomenlinnan luolastossa 🙂
Olen samaa mieltä Markun kanssa Peltoon kätketystä aarteesta ja ajattelen myös, ettei se ole missään nimessä kätkettynä PelKoon!
Laestadius: Hyvästijättösaarna Karesuvannossa
2. paastosunnuntaina 1849
Nyt minä sanon niinkuin Paavali sanoi seurakunnallensa, koska hän piti erosaarnansa: Minä tiedän minun lähtemiseni jälkeen teidän sekaanne tulevan hirmuiset sudet, jotka ei laumaa säästä….
Mihinkä paikkaan pitää tiaiset ja pääskyisen pojat pakeneman, koska haukka ajaa heitä takaa?
Ei ole näillä köyhillä, viheliäisillä, alastomilla ja alaspainetuilla orpolapsilla, jotka maailman kylmällä lattialla vilussa ja nälässä parkuvat, ei ole näillä alastomilla raukoilla muuta turvaa kuin ylösnostaa vapisevaiset kätensä taivasta kohden ja huutaa niin korkealla äänellä, että ääni kuuluu taivaaseen, että se armollinen Herra Jeesus, joka on kaikkein köyhäin orpolasten oikea Isä, ylösnostais näitä turvattomia ja alastomia raukkoja maailman kylmän lattian päältä, että hän heitä pesis puhtaaksi elämän vedellä, ottais heitä syliinsä ja opettais heitä hänen armosta vuotavaisia rintojansa imemään, ei kuitenkaan niin hopusti, että armon maito menee väärään kurkkuun, vaan sitä myöten, kuin nämät heikot raukat jaksavat niellä.
Aivan – ei pelkoon, ei pelloon (josta sukummekin) vaan peltoon kätketty aarre 🙂 Tuo Laestadiuksen upea ja värikäs retoriikka oli myös isälleni niin rakas, että hän usein päätti puheensa tuollaisiin lainauksiin. Huomatkaa tuo Laestadiuksen modernin ”feminiininen” Jumala-kuva. Ja kyllä kai tuo leima ”hulluinhuonelainen” on ollut elävän kristityn polttomerkki hamasta Paavalista. – Kannattaneeko sitten googlata suoraan ”Dårhushjonet”… – No kaepa Joona vielä joskus tänneki kirjottaa, mutta toivon mukkaan opiskelu on ykkosjuttu…
Se, miksi vl-liikkeen ihmisiä on nimitelty hullluiksi, jos edes on sillä nimellä nimitelty, lähinnä varmaan oudoiksi, johtuu kyllä Markku hyvä sellaisista asioista, joilla ei ole mitään tekemistä elävän kristillisyyden kanssa, uskon kanssa, Jeesuksen seuraamisen kanssa, uskolla Kristukseen kanssa.
Minua on nimitelty hulluksi nettailuni aikana vl-ihmisten tiimoilta, enkä tiedä kannattaako minun ottaa kunniakseni tuota nimitystä, nimittäin lähellä hulluuden rajaa tässä on varmaan tullut käytyä jossakin vaiheessa irtaantumisprosessia. Voi-voi; kaikenlaista pilkkapuhetta ja ilkeyttä tässä jalossa ”ammatissa” on tullut saatua osakseen. Pitäisi olla hiljaa omista ajatuksista ja kokemuksista. Sehän se passais monelle. Tietyt ihmiset ovat oikeutettuja puhumaan asioista. Juu.
Ei ole kivaa, että Laestadiuksen pääteoksen nimi on otettu yksityisen blogin nimeksi.
Kun sitä googlaa, ohjautuu sinne.
Voe tokkiisa Jorma! Minusta tuo on hyvä nimi blogille. Tosin Joona ei taida kovin muistuttaa Lestadiusta ainakaan luonteenlaadultaan.
Rovasti oli mitä sydämellisin ihminen, ehkä hiukan synkkämielisyyteen taipuvainen.. Saarna on aina asia erikseen. Siinäkin Laestadius pääsi vauhtiin vasta lähempänä viittäkymmentä:-)