Läheiseni oli aikoinaan töissä myyntiedustajana eräässä ikkunafirmassa, jossa myytiin Suomen kalleimpia ikkunoita ja periaate myymiselle tuntui olevan ”rahat pois asiakkailta ja varsinkin mummoilta”, eikä niinkään se, että tarjottaisiin hyviä ikkunoita niitä tarvitseville. Noh, se oli varmaan ihan normaalia bisnestä ja sitä tapahtuu kaikkialla, mutta läheiseni arvomaailmaan se ei sopinut ja hän jättäytyi sen takia pois siitä työstä. Hänestä tuntui ikävältä ja väärältä painostaa vanhaa ihmistä ostamaan kalliit ikkunat kallellaan olevaan taloonsa, johon olisi ollut järkevämpää vaikka tiivistää vanhoja ikkunoita ja tehdä muuta remppaa uusien ikkunoiden hinnalla.
Myyjälle ei taida sopia liika tunteellisuus ja empatiakyky, jos meinaa takoa rahaa oikein kunnolla. Tietty jos tavaralle, tuotteelle löytyy tarvetta, siinä on laatu ja hinta kohillaan, se voi myydä nätisti itseään ihan ilman kyseenalaisia kepulikonsteja, eikä kenellekään jää hommasta tunkkainen maku suuhun. Mutta jos myymiseen käytetään painostamista, pyörretään asiakkaan pää tekemään kaupat vastentahtoisesti, niin silloin homma lähentelee pahimmillaan jo varkautta. Painostamalla saadaan rahat omaan taskuun ja jos asiakas ei edes tarvitse tuotetta, kauppa oli hyödyllinen vain myyjälle. Asiaa sietää miettiä.
Kerran eräs kiinteistövälittäjä möi vakavasti ja näkyvästi sairaalle ja sekavalle veljelleni pienen omakotitalon maalta. Kun sisareni sitten otti asuntokauppiaaseen yhteyttä ja tivasi, miksi kaupat oli tehty, vaikka ostajasta näkyi ilmiselvästi hänen huonohappinen tilansa, myyjä vastasi luottaneensa asiakkaan seuralaiseen, vanhaan tutisevaan mummoon, joka ei estänyt lapsensa kaupankäyntiä mitenkään. No niin, eli olisiko mummo ollut taas viimekädessä se maksaja hommassa…? Mummoilta saa napsia ylimääräiset rahat pois kun kohta kuolevat ja mahtavat perinnönjaot ovat edessä kuitenkin, mitäs siitä, jos myyjäkin saa siitä siivunsa…?
Jokunen vuosi sitten olin iäkkäiden vanhempieni luona auttamassa ja jouduin tekemään siellä suoramyyntikiellon useiden järjettömien puhelinkauppojen takia. Aku Ankka, niin huisin mahtava lehti kuin se onkin, ei ole se tärkein lukeminen silloin kun kaikkea lukemista pitää lukea suurennuslasin kanssa eikä sekään tahdo riittää. Myöskään lastenlasten ja vierailijoiden takia ei kannata pitää jokaviikkoista tilausta yllä, mutta siitäkös lehtikauppiaat välittävät; ei ne välitä! Mummoilta rahat pois vaikka heille tyhjänpäiväsen lehden kautta, se on mottona tällaisessakin lehtikaupassa!
Myös isääni, eläkkeellä olevaa poliisia, olivat puhelinkauppiaat onnistuneet jymäyttämään. Isälläni soi puhelin kun satuin olemaan vieressä. Kuuntelin kun isäni yritti vastustaa myyntitapahtumaa sitkeästi, mutta tuntui että turhaan; myyjä ei tuntunut uskovan isäni kieltoja ostaa tuotetta, jota hänelle tuputettiin. Nappasin puhelimen käteeni ja kysyin mikä on homman nimi. No se oli se, että kun isäni oli ollut niin ansiokas sukantilaaja siihen asti, hänelle tarjottiin edullisesti boxereita jatkotilauksena 🙂 . Isäni mukaan sukkia oli jo niin paljon, ettei hän eläissään ehtisi niitä kaikkia pitämään. Huh, sanon minä!
Sain estettyä boxeritilauksen ja mietin miten saan estettyä kaikenlaisen puhelinmyynnin jatkossa. Muutaman puhelintiedustelun jälkeen sain neuvon tehdä vanhemmilleni suoramyyntikiellon, jotta heille ei tule enää jatkossa myyntipuheluita. Luotin sen toimivan, mutta kuulemma se ei aina kuitenkaan estä kaikkia puhelimessa tapahtuvia myyntitapahtumia. Ystäväni kertoi juuri eilen illalla minulle aivan uskomattoman tarinan.
Ystäväni iäkäs, sekava, muistisairas yli 80-vuotias äiti, oli joutunut melkoisen puhelinhuijauksen kohteeksi. Hänelle oli onnistuttu myymään – suoramyyntikiellosta huolimatta – STRINGEJÄ kaksi kappaletta kahden viikon välein tapahtuvana jatkotilauksena!
Kaiken lisäksi paketti oli tullut postissa jo valmiiksi kertaalleen avattuna ja sieltä oli napattu toiset stringit hätäisempään käyttöön. Ihan uskomatonta; mummoja huijataan menne, tullen palatessa ja postijakelunkin aikana. Muuta selitystä avatulle paketille ei ollut löytynyt.
Noh, ystäväni sisar alkoi sitten selvittää tapausta. Jäljet johtivat Hollannin stringisylttytehtaalle. Lopulta monen mutkan kautta oli saatu joku ihminen langanpäähän antamaan selitystä hommalle ja loppu tulema oli se, että ainakin joku vitsin mistä syystä lie johtuva 35€ hyvitys olisi pitänyt tuomion uhalla maksaa. Mummon tytär oli sanonut että viekää vaan mummo vankilaan mokomasta, niin hänkin saa vähän lomaa rankasta omaishoidosta. Eipä ne sitten olleet lähteneet hollantilaiset myyntitykit kuitenkaan käräjille mummon kanssa 🙂 .
Mutta mummo voitti hommassa yhdet stringit, se jääköön arvoitukseksi, onnistuiko hän käyttämään niitä pissavaippojensa kanssa vai käyttikö apuna tekariensa hammasvälien putsaamisessa 🙂
Eivätkös nuo kaikensorttisten uskontojen ”kaupparatsut” ole vähän samansorttista sakkia kuin puhelin- ja suoramyyjätkin? Turhan ja tarpeettoman tavaran tuputtajia.
Aika erikoinen käsitys että puhelinmyyjä kauppaa vain turhaa ja tarpeetonta. Jos tilaat vaikka lehden niin se on sama lehti, tilaat sen itse tai puhelinmyyjän houkuttelemana.
Ko. tapauksessa stringit mummolle, olivat kyllä täysin turhat ja tarpeettomat ja sen kyllä myyjäkin ihan varppina tajusi kun väänsi mummon kanssa kaupat.
Myös Aku Ankka puolisokealle horisevalle mummolle on turha.
Samoin muistitikku vanhukselle, jolla ei ole edes tietokonetta, sellaisestakin tapauksesta kuulin tänään. Mummo ei edes tiennyt, mikä muistitikku on. Ja eikös samaiselle mummolle tupsahtanut seuraavalla viikolla läppärikin, jota ei sitten vain haettu postista.
Näitä riittää. Koko ajan lapset saavat olla perumassa iäkkäiden vanhempiensa kauppoja.
Kimmo,
Minulle ei ole koskaan soittanut yksikään ”uskontojen kaupparatsu” saati vaatinut tuomion uhalla jotain hintaa naksettavaksi. Onko sinulle soiteltu?
Minulle on kyllä soiteltu ja tarjottu lehtiä tilattavaksi (ei juuri muuta). Hoidin homman asianmukaisesti väestörekisterikeskuksen ja oman puhelinfirmani kanssa asettamalla kiellot ja nyt ei enää ole soittoja tullut.
Minulle ovat Jehovan ”ilosanoman” kauppiaat käyneet tuotettaan tarjoamassa pariinkin otteeseen. Toisella kerralla kutsuin heidät kohteliaasti kaffeelle. Keskustelimme kohteliaasti tunnin verran.
Eivät käy enää.
Joo, kyllä meilläkin aikoinaan kävi muutama Jehovan todistajapari. Kerroimme, että uskomme jo Jeesukseen ja pyysimme kohteliaasti, että laittavat kirjoihinsa merkinnän, että meille ei kannata tuhlata aikaansa. Sen jälkeen he eivät ole enää tulleet. Mutta mitään maksua he eivät koskaan pyytäneet.
”Mutta mitään maksua he eivät koskaan pyytäneet.”
Turhaa ja tarpeetonta tavaraa oli tyrkyllä kumminkin. Ja onhan näillä Jehovan kaupparatsuilla sitä myytävääkin materiaalia monen sorttista..
” Ja onhan näillä Jehovan kaupparatsuilla sitä myytävääkin materiaalia monen sorttista..”
Onko, en ole tiennytkään sellaisesta kun koskaan ei ole tarjottu.
Vartiotornia ja eri sorttista alan kirjallisuutta on ainakin minulle tarjottu.
Hiljentykäämme hetkeksi miettimään puhelinmyyjien ammattikuntaa! Nythän kai tuli ihan tositeeveeohjelma heistä. En tiedä mitä siinä oli, en ole asiantuntija.
Työtön, yleensä nuori, jolla ei ole koulutusta, mutta osaa käyttää puhelinta. Tarvitsee työtä ja oikeasti haluaa sitä. Menee puhelinkoppilaan suurin toivein ja luulee saavansa elatuksen ankarasta työstä. Varmaan monesti itkettää ne vastaukset ihan kuin olisi jotain rikosta tekemässä. Joku ei pysty vastustamaan kiusausta laittaa postia kieltäytyneelle. Mikäli summat ovat pienehköjä, ihminen maksaa, koska ei osaa tapella asiansa puolesta.
Puhelinmyyjät ovat tämän ajan kastittomia, joilla ei ole arvoa. Itse sanon nykyisin vieraalle soittajalle: Jos myyt jotain, niin älä hukkaa aikaasi, minä en tilaa mitään. Nykyisin kai pitäisi puhelut nauhoittaa, että tilaus tulisi näin varmistetuksi.
Ymmärrän Lauri nuoria, mutta kyllä työnantajan pitäisi kouluttaa heitä vastuulliseen toimintaan myyntityössään.
Joo, kyllä Vuokko puhuu asiaa tapansa mukaan.