Maailma olisi varmasti parempi paikka, jos kuuntelisimme enemmän vanhojen ihmisten elämän viisautta ja kokemusta.
Energisiä mummoja löytyy paljon. Monella heistä on sydän paikallaan ja halu auttaa, mutta he eivät ole vielä löytäneet sitä omaa juttuaan useiden vapaaehtoisjärjestöjen runsaasta tarjonnasta huolimatta.
Minulla on ehdotus : liitytään kaikki empaattiset ja energiset mummut yhteen ! Olen usein saanut elämäni varrella todeta sen asian, että kun yksi nainen, äiti tai mummo vinkaisee hyvän asian puolesta päättäjien suuntaan, niin mitään ei tapahdu. Mutta heti kun vaikka sata tai tuhat mummua parkaisee, johan alkaa kuulua vallanpitäjien kammareihin asti!
Meitä mummuja tarvitaan moneen asiaan : koulukiusatut lapset ja nuoret, syrjäytyneet, yksinäiset, perheiden tukeminen, uusavuttomat jne. Monella mummulla on toki omaakin jälkipolvea autettavana, mutta se ei estä auttamasta myös muitakin.
On monia keinoja ja tapoja löytää nämä edellä mainitut ryhmät, mutta jotta auttamisesta saataisiin enemmän hyötyä, meidän mummojen tulisi ensin organisoitua. Sen jälkeen tulisi aloittaa yhteistyö sosiaali- ja terveyspuolen kanssa sekä eri yhdistysten ja järjestöjen ja seurakuntien kanssa. Sanalla sanoen tulee verkostoitua.
Mielestäni seurakunnissa tulisi olla enemmänkin toimintaa paitsi mummuille itselleen , niin itse mummot toimijoina.
Kaikissa seurakunnissa on jo kiitettävän paljon erilaisia piirejä, esim. rukous-lähetys-raamattupiirit.
Voisiko uusina tulokkaina mahtua vielä joukkoon : taakkojen kevennysillat, tarinapiirit, yksinäisten illat, keskusteluillat eri ikäisille, teemaillat, paikkakunnalle juuri muuttaneiden illat jne.
Seurakuntien omat työntekijät ovat useinkin jo ennestään ylikuormitettuja, joten onko uskaliasta toivoa, että nämä energiset mummut voisivat toimia, ainakin yhtenä vaihtoehtona, eri piirien vetäjinä tai ainakin apuohjaajina.
Pienehkö vertaistukikoulutus voisi olla alkuun tarpeen näille vapaaehtoistyöntekijöille.
Kirkkomme seurakunnissa saisi mielestäni olla vielä enemmän avoimuutta ja läpinäkyvyyttä ja vielä enemmän toiminnallisuutta ruohonjuuritasolla.
Oman paikan löytäminen ja itsensä tarpeelliseksi kokeminen kasvattavat yhteisöllisyyden tunnetta valtavasti.
Erilaisten ihmisten kohtaaminen eri tilanteissa ja vuorovaikutus heidän kanssaan, energisoi valtavasti kaikkia osapuolia.
Jokaisella- myös meillä mummuilla- on lupa haaveilla.
Löytyyköhän muitakin mummoja, joilla on samansuuntaisia haaveita?
Unelmilla on taipumus toteutua, varsinkin kun ne kerätään yhteen.
Miltä kuulostaisi yhdistys Me Mummot ry ?
Hyvää kirpeää ja kaunista pakkasaamupäivää Lahdesta.
Verkottuminen on tehokasta, ja se oli tavoite esim. itselläni, kun aloitin mikroyrittäjänä 20 vuotta sitten. Verkotuin 90-luvun lamassa ensisijaisesti nuorten kanssa, jotka eivät halunneet jäädä työttömiksi, vaan työllistää edes itsensä. Nuorten ”puskaradio” on pitänyt huolen markkinoinnista enkä kertaakaan ole uhrannut euroja mainostamiseen. Asiaan on tietysti vaikuttanut sekin, että asiakkaiden tarpeet eikä oman taloudellisen voiton maksimointi ovat olleet toiminnan lähtökohta. Tavoite laman keskellä oli, että me kaikki pärjäisimme.
Olen ollut mukana useissa yhdistyksissä, ja mielikuva on, että kun yhdistys perustetaan, mukaan liittyy monia innokkaita, mutta kun työt toden teolla alkavat, aktiivihenkilöitä löytyy korkeintaan n. 10-20 kappaletta. Olisi hyvä miettiä sitäkin, minkälaisen vapaaehtoisryhmän muodostaminen olisi Mummot ry:n tavoite. Olisiko se sosiaalinen ryhmä, joka keskittyy huolehtimaan toisistaan heikoimman ehdoilla vailla aineellisia tai toiminnallisia tavoitteita vai olisiko se opintoryhmä, jossa jokainen pyrkii yksilöllisesti yhdessä sovittuun päämäärään. Henk.koht. tutuimmaksi on tullut toimintaryhmä, jossa yhdessä sovitaan sekä päämäärä että toiminta-ajatus ja visio, ja jokaiselle on tärkeintä yhteisen päämäärän saavuttaminen niiden avulla.
Tuula hyvä,
Lämmin kiitos hyvästä ja viisaasta vastauksestasi!
Tuo ehdotus opintoryhmästä oli mielenkiintoinen asia, jota voisi kehitellä eteenpäin.
Minulla on jonkin verran kokemusta ihan uuden yhdistyksen perustamisesta, noin 10 vuotta sitten, joten asia on juuri näin, että kun alkuinnostus haihtuu, niin varsinaisia työmyyriä löytyy enää kourallinen.
Mutta ei anneta sen tiedon lannstaa, olkaamme toiveikkaita ja virittäkäämme ainakin keskustelua auttamisen eri työmuodoista.