”Mutta nyt, koska olet penseä…..” (Ilm. 3:16)

Ja Laodiken seurakunnan enkelille kirjoita: ”Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku; Minä tiedän sinun tekosi; sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos. Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. Minä neudon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit. Kaikkea niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuristan, ahkeroitse siis ja tee parannus.” (Ilm. 3:14-19)

Tämä Ilmestyskirjan jakso (Ilm. 3:14-19) on Ev.lut.kirkon Evankeliumikirjan 3. paastonajan sunnuntain (2. vsk) tekstejä. Lutherin mukaan Ilmestykirjan kolme ensimmäistä lukua puhuvat seitsemästä Aasian seurakunnasta ja heidän enkelistään. Nämä luvut kertovat millainen tila kussakin seurakunnassa oli ja kehottvat heitä joko pysymään tai kasvamaan siinä tai tekemään parannuksen. Enkeli-sanaa käytetään tarkoittamaan piispoja tai opettajia kristikunnassa.

Raamattu korjauksin ja selityksin (1982) on avannut sanan penseä sisältöä. (Vuoden 1992 käännöksessä sanan penseä tilalla on käytetty sanaa haalea.) Selityksen mukaan penseys on hengellistä ja siveellistä itsetyytyväisyyttä/omahyväisyyttä. Penseyteen sortunut uskova ei koe tarvitsevansa parannuksentekoa, Jumalan/Kristuksen armon, voiman, johdatuksen jms. etsimistä / rukoilemista, vaan hän luulee tulevansa toimeen omillaan ja luulee voivansa itse hoitaa omat asiansa. Kristus on joutunut hänen sydämensä ulkopuolelle. Selityksen mukaan tällainen on Jeesukselle erityisen vastenmielinen tila. Hän paljasti sen Laodikean seurakunnan paimenelle:  ”olet viheliäinen ja kurja…” Jeesus kehotti häntä ”ostamaan” (”ilman rahatta ja hinnatta”,  Jes.55:1) Hänen ristintuskiensa ”tulessa” puhdistettua Hänen veriansionsa ”kultaa” syntivelan maksuksi ja kelpaavaisuudeksi Jumalan edessä, Hänen vanhurskautensa valkeat vaatteet synti- omavanhurskauden alastomuuden verhoksi ja Pyhän Hengen silmävoidetta hengelliseksi näkökyvyksi. Jos hän oman kurjuutensa tuntoon heränneenä käsittäisi tarvitsevansa kaikkea tätä, hän avaisi parannukseen nöyrtyvän sydämensä oven takana kolkuttavalle Jeesukselle.  ”Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan ja hän minun kanssani.” (Ilm. 3:20)