Toissa pyhänä meidän kirkossa käytettiin kolehdin tukemiseksi vanhaa ja paljon siteerattua kiinalaista ajatusta, ”Kun muutoksen tuulet puhaltavat, toiset rakentavat muureja ja toiset tuulimyllyjä.”
Tuulimyllyn tilalla voisi olla myös ”siltoja”. Muistan myös toisen kiinalaisen ajatuksen, että ”vain se mikä muuttuu, voi säilyä”. Kirkolliskokouksessa meillä on uudistusmyönteinen Muutoksen tuuli –verkosto.
Harva meidän aikamme päivämääristä on niin paljon aiheuttanut tuulen pyörteitä kuin eilinen, 1. maaliskuuta 2017, kun uusi avioliittolaki astui voimaan.
Julkisuuteen saatettiin viime hetken vetoomuksia ja uhkakuvia. Tilanne rauhoittunee, kun ”tämä kauhea päivä” on ohitettu. Saattaa olla, että mitään erityistä ei tapahdukaan. Paitsi osalle meistä päivä on erityinen ilon päivä, pitäisi itse asiassa olla kaikille.
Monia ajatuksia on tämän avioliittokeskusteluprosessin aikana päässä pyörähtänyt ja on monta asiaa, joita ei kirkossa (kirkon ihmisissä) ymmärrä. Lähtökohtana ovat olleet epäluulot erilaisuutta kohtaan. Siitä on tietomme lisääntynyt ja käsityksemme seksuaalivähemmistöistä pikkuhiljaa muuttunut ja lieventynyt.
****
Lajittelemme ja luokittelemme ihmisiä, vaikka meitä on opetettu, että niin ei pitäisi tehdä. Olemme puhuneet Jumalan puolesta ja ennakoineet hänen kantaansa, vaikka uskomme mukaan niin ei voi, saati tarvitse tehdä.
Minusta tuntuu niin selvältä, että Raamattua ei voi tulkita vain yhdellä tavalla saati kirjaimellisesti. Ja että yhteiskunnan, tiedon ja ihmisten elämän muutokset vaikuttavat tulkintaan.
Ja silti jokin pysyvä ydin kuitenkin säilyy ja on. Jumalan rakkaudesta voidaan johtaa ihmisten yhtäläinen arvo ja oikeudenmukaisuus. Voimmeko me asettaa ehtoja Jumalan rakkaudelle?
Joskus kysytään, mitä Jeesus tekisi…? Olen huono siihen vastaamaan, mutta evankeliumeista on minulle syntynyt käsitys, että Hän ei luokittelisi eikä syrjisi, ja Hänen silmissään kaikki ihmiset ovat samanarvoisia.
Teologiset perustelut lähtevät usein siitä, että mikään ei muutu. Kirjojen kannet suljettiin viimeistään Augsburgissa 500 vuotta sitten. Olen tosin myös lukenut, että ”Jumalan luomistyö jatkuu” ja kuullut sanottavat, että ”Hän on meidän keskellämme ja kanssamme tänäkin päivänä”. Siis muutosten keskelläkin Hän on kanssamme.
****
Olen kuullut minusta kummallisia perusteluja samaa sukupuolta olevien vihkiparien ja sukupuolivähemmistöjen muullekin torjumiselle: En esimerkiksi ymmärrä, miten kirkon yhtenäisyys säilyy paremmin, jos osa ihmisistä – sukupuolivähemmistöt – suljetaan ulkopuolelle?
Tai on jopa vedottu euroihin: kuinka paljon verotulot pienenevät, jos sukupuolivähemmistöjen suosimisen vuoksi erotaan kirkosta? Päätösvallan perustaminen kirkossa varallisuuteen ei tosin olisi aivan uusia keksintö, perustuihan äänivalta runsas sata vuotta sitten kirkossa juuri varallisuuteen.
Moni on ilmaissut kantansa avioliittoasiaan ehdollisena: ”kyllä, mutta” tai ”kyllä, mutta ei vielä”.
Minulle on syntynyt epäilys, että tässä on kyse hengellisen vallan tavoittelusta ja käyttämisestä.
Tässä asiassa on tapahtunut ihmeellinen asia, jota en ymmärrä. Jumala puhui Moosekselle ja Mooseksen kautta hyvän elämän reunaohjeet, mutta nyt onkin käynyt niin, että Hän on perunut puheensa, jos tätä kaikkea on uskominen.
”Tänä kauheana päivänä” solmi lasteni ikäinen puolilapseni avioliiton monivuotisen elämänkumppaninsa kanssa. Hän tuli perheeseemme opiskellessaan Rajamäen Metsäoppilaitoksen kurssilla. Hän oli silloin vihainen, itseään etsivä ja soimaava 16 vuotias tyttönen, joka hakeutui lasteni seuraan koulun ulkopuolella ja partiotoimintaan. Paljon on koettu yhdessä, itketty ja naurettu tätä toisenlaisuutta ja sen tuomitsevaa maailmaa.
Nyt 34 vuotta myöhemmin on päästy sen verran eteenpäin, että näillä toisenlaisilla tytöillä ja pojilla ei ole ehkä enää niin vaikeaa, mutta helppoa se ei ole. Mutta uskon, että rakkauttamme lähimmäisiimme kaikella erilaisuudella koetellaan.
Tämä oli mielestäni paras kolumni, jonka olen lukenut tästä aiheesta.
Minäkin uskon, että jos Jumala on olemassa, niin ”muutosten keskelläkin Hän on kanssamme.” Miksi kirkossamme lujemmin uskovat, eivät halua uskoa tätä?
Kiitos Markku Jalavalle!