Muurit murtuivat!

Uskonpuhdistuksen muistopäivänä muistamme uskon isiä, jotka omalla uskollaan ja rohkeudellaan vaikuttivat kirkossa ja kristikunnassa. Uskon isiä oli tietysti jo apostolien aikana ja heitä on ollut myöhemmin. Me muistamme erityisesti omaa uskon isäämme, Martti Lutheria, jonka vaikutus oli ja on hämmästyttävän vahva.

Tänään, 9. marraskuuta tulee kuluneeksi 25 vuotta Berliinin muurin murtumisesta. Se oli myös mullistava tapahtuma Saksassa ja myös Euroopassa ja koko maailmassa. Berliinin muuri oli näkyvä ja konkreettinen muuri ja este idän ja lännen välillä. Toisen maailmansodan jälkeen alkanut jakolinja perustui paljolti Neuvostoliiton ja kommunismin vaikutukseen.

II maailmansodassa yksi tyranni lyötiin ja luotiin ihanne kaikkien tasa-arvoisesta maailmasta. Nyt tiedämme, että tuon ihanteen toteuttaminen toi jotakin hyvää. Samalla tiedämme, kuinka valtavasti se toi pahaa. Hiljattain esitetty dokumentti Stalinista kertoi sotien jälkeisestä tyranniasta ja 20 miljoonan ihmisen kuolemasta sen myötä. Itä-Saksassa ihmiset elivät vielä 80-luvulla rajoitusten ja tiukan kontrollin alla.

Olin itse syksyllä 1989 aloittanut työn juuri Rotterdamin merimieskirkolla. Olimme marraskuussa juuri 25 vuotta sitten Hampurissa kirkkojen johtajien kokouksessa. Harmittelen sitä, etten muutamien muiden tavoin lähtenyt yöllä käymään Berliinissä muurin murtuessa. Tuo muurin murtuminen merkitsi vapautta ja uutta aikaa ihmisille. Se merkitsi pelon vallan poistumista.

Tänään, uskonpuhdistuksen muistopäivänä, Berliinin muurin murtuminen on hyvä kuva uskonpuhdistuksesta, ainakin jollakin tavalla.

Uskonpuhdistus ja Lutherin löydöt merkitsivät ihmisille vääränlaisen pelon ja kontrollin poistumista. Jokaisen piti saada kuulla evankeliumi omalla äidinkielellä. Jokainen kristityn piti voida rukoilla ja laulaa kiitosta Jumalalle omalla kielellä.

Ehkä merkittävin muuri, joka uskonpuhdistuksessa murtui, oli tekojen vanhurskauden muurin murtuminen. Lutherin suuri löytö oli, että ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta, Kristuksen tähden. Tuon löydön jälkeen tajuttiin, että ihmisen ei tarvinnut enää tehdä monimutkaisia ja ihmistä kuormittavia harjoituksia saadakseen armon ja yhteyden Jumalaan. Ihminen voi löytää syntien anteeksiannon ja rauhan kuulemalla evankeliumin ja tarttumalla sen lupauksiin. Jokainen kristitty oli ja on Kristukseen kastettuna täysivaltainen Jumalan perheen jäsen, joka voi omistaa Jumalan lahjat ja joka on kutsuttu toteuttamaan kristityn ja kirkon tehtävää maailmassa.

Tänään uskonpuhdistuksen tilanne ja löydöt saattavat tuntua kaukaisilta. Onkin totta ja hienoa, että vaikkapa Lutherin kritisoima kirkko, hänen silloinen oma kirkkonsa eli katolinen kirkko on muuttunut. Se ei ole enää sellainen, jota Lutherin piti läksyttää ja moittia ankarin sanoin. Nyt voimme iloita siitä siunauksesta, jota katolinen kirkko ja sen kristityt tuovat. Samalla voimme olla ylpeitä ja kiitollisia siitä uskon perinnöstä, joka meillä luterilaisina kristittyinä on. Ja samalla meidän on pysyttävä sillä perustalla, jonka olemme saaneet ja uudistuttava siltä käsin. Lutherin peruslöytöjä kristittynä elämisestä, Jumalan toiminnasta ja kirkosta voidaan hyvin soveltaa tämän päivän tilanteeseemme.

Tänään kaiken tämän keskellä muistamme sen suurimman muurin, jonka Jumala on murtanut. Hän on murtanut synnin, kadotuksen ja kuoleman muurin. Hän on valmistanut meille pelastuksen Poikansa Jeesuksen ristissä ja ylösnousemuksessa.

Ilman tuon muurin murtamista, ilman Kristusta ja evankeliumia, meillä ei olisi yhteyttä Pyhään Jumalaan eikä pelastuksen lahjaa. Tähän liittyy osaltaan tämän päivän hieman merkillinen evankeliumi, jossa Jeesusta koetellaan ja jossa häneltä pyydetään merkkiä taivaasta. Jeesus kuitenkin moittii heitä ja lupaa heille ainoastaan Joonan merkin.

Tuolla Joonan merkillä Jeesus viittaa itseensä, omaan kuolemaansa ja ylösnousemukseensa. Hän viittaa sillä Jumalan työhön meissä ihmisissä ja maailmassa.

Päivän epistolassa puhutaan myös siitä uskon perinnöstä, joka nousee uskonpuhdistuksen löydöistä. Roomalaiskirjeen sana muistuttaa myös vihan muurin murtumisesta. Meidän ei tarvitse pelätä enää Jumalan vihaa vaan Jumala näyttää Kristuksessa meille rakastavat Isän kasvonsa. Samalla vihan muurin murtuminen on vahva kuva siitä, kuinka viha ja epäluulo väistyvät kristittyjen ja ihmisten keskeltä Jumalan rakkauden myötä.

Osa uskonpuhdistuksen muistopäivän saarnasta

Toivo Loikkanen

 

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Ettei unohtuisi tärkein asia:
    Lutherin mukaan ”yksin sana tekee kaiken”.
    Sanan ja totuuden tähden Luther pani likoon virkansa, kunniansa ja henkensä. Hän kadotti ne, mutta sai moninkertaisesti kaiken takaisin.
    Hän ei sanonut koskaan: Minä uskon Jeesukseen, mutta en usko Raamattuun. Se olisi ollut hänelle mahdotonta, koska ilman Raamattua ei olisi ollut Kristustakaan.

    Berliinin muurista oli vastuussa Walter Ulbricht ja hänen takanaan oleva valtio, joka tänään muistuttaa ihmeen elävästi siitä, mitä aikoinaan Ranskan Bourboneista sanottiin: ”He eivät ole mitään oppineet, eivätkä mitään unohtaneet”. Kovat ajat ovat edessä. Kenties kirkkomme oppii vielä mielipidemittausten sijasta tutkimaan taas sitä, mikä on Jumalan tahto.

    Kuljin monet kerrat muurin läpi, ja muistan millainen komento siellä toisella puolella oli. Kävin myös Checkpoint Charliella tutustumassa museoon ”Wir kamen durch”.
    Suomen asema oli silloin heikko, ja Tshekinmaan presidentti Václav Havel totesikin asiasta hyvin perillä olevana, että ”Suomen kohtalo oli moneen otteeseen veitsen terällä”.
    Kansamme etsikkoaika kuluu nyt keskinäiseen riitelyyn, kun kaikki puolueet eivät omien äänestäjiensä pelossa uskalla tehdä välttämättömyydestä hyvettä. Kenties tämä kaikki on johdatusta.

  2. ​Tuntuu, että yhä useammalla on hukassa Suomen historia ja kristillisen arvopohjan merkitys kansamme vaurastumisessa ja hyvinvoinnissa.

    Ei tarvitse mennä kovin kauas, kun Suomen kansa asui vielä maakuopissa ilman sähköä ja sivistystä. Kirkon sanoma ja yhteiskunnan hyvinvointi ovat käyneet aina yhdessä. Koulut ja sivistys ovat nousseet kristillisten arvojen pohjalta, se on totuus, joka jokaisen historiansa lukeneen täytyy tunnustaa.
    Aikansa patruunat ja teollisuuden suoma vauraus jaettiin kansalle sen ajatuksen kautta, joka nousee Raamatusta ja kirkon julistuksesta. Maan isät ja valtaeliitti ja kouluja käyneet opettajat pitivät kunniana saada noudattaa Raamatun kultaista periaatetta: ”Se minkä tahtoisitte heidän tekevän teille, se tehkää heille”

    Suomalaisen yhteiskunnan rakenteet ja arvot ovat aina juuriaan myöten ammentaneet Kirkon sanomasta ja sen on nähty kantavan hyvää kaikille, jokainen on ollut tärkeä myös poliittisille päättäjille. Ollaan menty kirkon Sanoma edellä moneen istuntoon ja sen mukaiseen päätökseen myös tultu.

    Nykyisin onkin nähtävillä, että yhteiskunnan ”juuri” on alkanut mätänemään ja tilalle on kasvanut rikkaruohoja, hedelmien sijaan.
    Tämän kehityksen seuraukset ovat jo ikävä kyllä havaittavissa. Kuten Jorma totesi: ”Kenties tämä kaikki on johdatusta”

    Raamatusta löytyy meille edelleen selkeä viesti: Se mikä tapahtui heille (Israelin kansalle) on esimerkiksi meille kaikille tuleville sukupolville.
    ”Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut.” 1.Kor.10:11

    Mitä Israelille sitten tapahtui, vaikka kaikki joivat samasta hengellisestä lähteestä, joka oli Kristus, kuten meillä Suomessakin kirkon kautta juodaan ja syödään.
    Moni hukkui erämaassa. (tämä tarkoittaa, että kansa ajautui pois Jumalan yhteydestä) Paavali kirjoittaa:

    ”Mutta useimpiin heistä Jumala ei mielistynyt, koskapa he hukkuivat erämaassa.
    Tämä tapahtui varoittavaksi esimerkiksi meille, että me emme pahaa himoitsisi, niinkuin he himoitsivat.
    Älkää myöskään ruvetko epäjumalanpalvelijoiksi kuten muutamat heistä, niinkuin kirjoitettu on: ”Kansa istui syömään ja juomaan, ja he nousivat iloa pitämään”.
    Älkäämmekä harjoittako haureutta, niinkuin muutamat heistä haureutta harjoittivat, ja heitä kaatui yhtenä päivänä kaksikymmentä kolme tuhatta.
    Älkäämme myöskään kiusatko Herraa, niinkuin muutamat heistä kiusasivat ja saivat käärmeiltä surmansa.
    Älkääkä napisko, niinkuin muutamat heistä napisivat ja saivat surmansa tuhoojalta.

    Saarnaaja sanoo: ”Aika on etsiä ja aika kadottaa. Aika on säilyttää ja aika viskata pois.”

    Onko raha kaiken ratkaisija, kuten nykyään annetaan ymmärtää? Onko yksilökeskeinen individualismi ja yksilöiden välinen ego kilpailu johtanut meidät pahasti harhaan ja roikumme kansana jo rotkon reunalla?
    Olisiko kuitenkin niin, että kultaakin kalliimpaa on Jumalan Sana ja sen kautta nouseva arvopohja, johon ihminen voi nojata ja luottaa kaikkina elonsa päivinä.

    ”Jollette käänny teiltänne, niin te kaikki hukutte” sanoi Jeesus aikansa talouseliitille ja hengelliselle kermalle.

    Yhteiskunta tekee ratkaisut yksilöiden arvojen kautta ja nyt on valittu se tie, mitä Suomen isät eivät lähteneet kulkemaan, kun rakensivat mummoille sähköt joka mökkiin. Nyt sokean mummon täytyy itse osata hakea apua, muuten ei kukaan auta.
    Nyt jokaisen työttömän ja varattoman täytyy kirjoittaa anomus sille osastolle, (sosiaalihuolto) mille kenkään ei olisi tarvinnut joutua, mutta päättäjät ovat halunneet mieluummin kultaiset wc pöntöt ja vastuusta vapaat tulot.
    Edestään löytävät, kun kerran alkaa tuomio.

    ”On aika Herran tehdä tekonsa: he ovat rikkoneet sinun lakisi.
    Sentähden minä rakastan sinun käskyjäsi enemmän kuin kultaa, enemmän kuin puhtainta kultaa.
    Sentähden minä vaellan kaikessa suoraan, kaikkien sinun asetuksiesi mukaan; kaikkia valheen teitä minä vihaan.
    Ihmeelliset ovat sinun todistuksesi, sentähden minun sieluni ottaa niistä vaarin.” Ps.119:127-129

Loikkanen Toivo
Loikkanen Toivohttps://www.facebook.com/toivo.loikkanen
Olen 60-luvun alkuhetkinä syntynyt Keski-Karjalan kasvatti, nykyisin Savonlinnassa toimiva puolivallaton rovasti. Kirjoitan kirkosta, elämästä sekä uskon, toivon ja rakkauden näkymistä. Mielipuuhaani kesällä on mökkisaunassa saunominen ja talvella retkiluistelu. Matkustelen mikäli aika ja rahat riittävät siihen. Siviilissä kannan vastuuta OP-ryhmän aluepankin hallintoneuvoston puheenjohtajana ja OP-ryhmän hallintoneuvoston jäsenenä.