Kuuntelin radio dein piispantuntia keskiviikolta 4.10.2023. Median tentattavana oli Turun arkkihiippakunnan piispa Mari Leppänen.
Pinnalla olivat Inkerin kirkon pappisvihkimykset. Tässä blogissa en ota kantaa itse noihin vihkimyksiin, mutta eräs piispan kommentti aiheutti itselleni suuren kysymysmerkin, joka kaiken vihkimyskohun keskellä on saattanut jäädä syrjään. Keskusteluhan on suurelta osin keskittynyt siihen, että nyt nk. perinteisellä virkakannalla olevat ovat saaneet pappisvihkimyksen toisen kirkon piirissä.
Varsinainen kysymykseni liittyy haastattelussa noin 12 minuutin kohdalla alkavaan piispan sanomaan. Tuossa kohdassa hän viittaa Suomen Raamattuopiston Lauri Vartiaisen haastatteluun, jossa Vartiainen kertoo, että lähetysjärjestöt tuomitsevat sodan ja rukoilevat rauhan puolesta ja että Inkerin kirkko ja Venäjän ortodoksikirkko ovat erilliset toimijat. Mari Leppänen toteaa tämän jälkeen, että järjestöt ovat kuitenkin”sitoutuneet edistämään samanlaisia perhearvoja kuin mitä siellä edistetään”.
Kysynkin nyt, että mihin arvoihin piispa Leppänen viittaa ja mitä tarkoittaa ”siellä”? Mitkä ovat ne perhearvot, jotka lähetysjärjestöillä ja ”siellä” ovat samat? Tässä yhteydessä puhutaan vahvasti kirkoista ja herätysliikkeistä sekä lähetysjärjestöistä. Eikö kuitenkin sekä Inkerin kirkolla, että Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla (jonka jäseniä myös kyseiset järjestöt ovat) ole samat perhearvot?
Onko jokin Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa muuttunut? Jos on muuttunut, niin mikä on muuttunut?
LISÄYS 7.10.2023
Ja mitä piispa Mari Leppänen tekee edistääkseen ja puolustaakseen noita samoja perhearvoja Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa?
Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan dogmatiikan professori Osmo Tiililä (1904-1972) pohdiskeli jo vuonna 1961 suhdettaan luterilaiseen kansankirkkoon mm. seuraavasti: ”Onko kirkon epäkohdista suurin se, että epäkohdista muistutetaan?”
Timo Junkkaala, Osmo Tiililä-protestantti, s. 595, PerusSanoma Oy, 2004.