Kuuntelin radio dein piispantuntia keskiviikolta 4.10.2023. Median tentattavana oli Turun arkkihiippakunnan piispa Mari Leppänen.
Pinnalla olivat Inkerin kirkon pappisvihkimykset. Tässä blogissa en ota kantaa itse noihin vihkimyksiin, mutta eräs piispan kommentti aiheutti itselleni suuren kysymysmerkin, joka kaiken vihkimyskohun keskellä on saattanut jäädä syrjään. Keskusteluhan on suurelta osin keskittynyt siihen, että nyt nk. perinteisellä virkakannalla olevat ovat saaneet pappisvihkimyksen toisen kirkon piirissä.
Varsinainen kysymykseni liittyy haastattelussa noin 12 minuutin kohdalla alkavaan piispan sanomaan. Tuossa kohdassa hän viittaa Suomen Raamattuopiston Lauri Vartiaisen haastatteluun, jossa Vartiainen kertoo, että lähetysjärjestöt tuomitsevat sodan ja rukoilevat rauhan puolesta ja että Inkerin kirkko ja Venäjän ortodoksikirkko ovat erilliset toimijat. Mari Leppänen toteaa tämän jälkeen, että järjestöt ovat kuitenkin”sitoutuneet edistämään samanlaisia perhearvoja kuin mitä siellä edistetään”.
Kysynkin nyt, että mihin arvoihin piispa Leppänen viittaa ja mitä tarkoittaa ”siellä”? Mitkä ovat ne perhearvot, jotka lähetysjärjestöillä ja ”siellä” ovat samat? Tässä yhteydessä puhutaan vahvasti kirkoista ja herätysliikkeistä sekä lähetysjärjestöistä. Eikö kuitenkin sekä Inkerin kirkolla, että Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla (jonka jäseniä myös kyseiset järjestöt ovat) ole samat perhearvot?
Onko jokin Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa muuttunut? Jos on muuttunut, niin mikä on muuttunut?
LISÄYS 7.10.2023
Ja mitä piispa Mari Leppänen tekee edistääkseen ja puolustaakseen noita samoja perhearvoja Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa?
Erittäin hyvä kysymys, Mikko Suni!
”Inkerin kirkolla on ollut samat perinteiset arvot ja käsitykset avioliitosta ja sukupuolesta kuin järjestöillämme koko niiden historian ajan. Nämä uskonnolliset käsitykset Inkerin kirkossa ja järjestömme työssä eivät ole Venäjän vaikutustoimintaa vaan osa Raamatusta ja luterilaisista tunnustuskirjoista nousevaa hengellistä identiteettiämme, johon työssämme olemme sitoutuneet.”
Lauri kirjoitti
Hyvä Mikko!👍
Demonisointi on ongelma. Vaikka olemme täysin eri mieltä ortodoksikirkon kannanotoista Ukrainan sotaan, on asiallista todeta, että sekä Inkerin kirkko , Venäjän ortodoksinen kirkko, Suomen luterilainen kirkko ja herätysliikkeet ovat virallisesti samaa mieltä perheen keskeisestä asemasta ja avioliitosta miehen ja naisen välisenä liittona. Se että Venäjän yhteiskunta painostaa vähemmistöjä, kun taas Suomessa on haluttu edistää vähemmistöjen asemaa, on radikaali ero. Mutta se, että kieltäydytään sanomasta faktoja faktoina on ongelma. Piispan ja monien pappien yksittäiset mielipiteet eivät muuta kirkon todellisuutta, vaikka osa piispoista etukenossa puhuu niin, kuin heidän toivomansa tulevaisuus olisi jo tässä. Minusta kristillistä on nähdä missä ortodoksikirkko toimii samoin kuin me, tunnistaa ne kohdat, missä siellä on alttiutta perheväkivallalle ja vähemmistöjen loukkaamiseen. Mutta kaikkea ei tule leimata kielteisesti enempää kuin katolisen kirkon elämää. Mutta jos Venäjän kirkot eivät ole feministisiä, se ei ensisijassa ole teologinen eroavaisuus.
Mari Leppäsen ulosanti on havinaisen hyvin suomen kaunista kieletä käytävä. Hän hallitsi hyvin laajoja ajatuskokonaisuuksia palaten pitkissäkin repliikeisä hienosti aina
focukseen. Nautittavaa kuultava näin ent. puheopetajanakin. Muuten hän pyrki katsoman asioita monelta kannalta ja oli hieman ympäripyöreä ilmeisen tietoisena että kaikkea mitänhänsano tultaiisiin ikkunaverho-intelligenttien toimesta käyttämään tarvittaessa myös häntä vastaan.
Paitsi perhearvoja, niin ”jollakin tavalla” nyt on siis vahvistettu ”Venäjän narraatiota” kuten piispa Leppänen toteaa viitaten myös informaatiovaikuttamiseen? Jotain informaatiota voi tietysti liittyä seuraavaan. RadioDein haastattelussa häneltä kysyttiin myös kirkkotilojen avaamisesta kohdassa 2:45 Hänen mielestään se kuvaa tilannetta varsin hyvin.
/ Lainaus alkaa ”/ Kirkolliskokouksessa keskustelu on ollut aika hidasta ja vaikeaa ja selvästi ainakin omassa hiippakunnassa tuntuu, että seurakunnissa olisi haluttu odottaa sitä miten asiat menee eteenpäin ja jossain kohtaa tulee sitten turhautuminen ja pettymys ja halutaan ikäänkuin…Seurakunnillahan on oikeus päättää tiloista ja koen, että ne ovat viestejä kirkon ylempään päätöksentekoon siitä, että tavallaan jotenkin niinkuin paineen luomista myös siihen. / ” Lainaus päättyy /.
Piispa Leppänen sanoo ”piispatentissä” myös näin:
”Inkerin kirkon kirkkojärjestyksessä sanotaan, että heidän kirkkoonsa vihittävä pappi sitoutuu noudattamaan venäjän federaation perustuslakia ja piispan tehtävänä on valvoa sitä…”.
Olisi kiinnostava tietää mitä tämä tarkoittaa? Haastattelussa viitataan siihen, että myös Supo on ollut/on asiasta kiinnostunut.
Onhan se selvää, ettei Venäjällä voi vapaasti toimia mikään sellainen organisaatio, joka ei tue Putinin hallintoa.
Kaikki organisaatiot ja ihmiset, jotka eivät tue hyökkäyssotaa Ukrainaan on jo ajat sitten vaiennettu.
Minusta olisi aivan ihmeellistä, jos joku nykyinen Inkerin kirkko saisi elellä ilman kytköksiä Putinin hallintoon. Varsinkin, kun Inkerin kirko ja Kirillin kirkon aatteet sattuvat matsaamaan tosi hyvin yhteen.
Otteita Inkerin kirkon kirkkojärjestyksestä
Kirkon tunnustus
1 §. Uskonnollinen keskusjärjestö ”Inkerin evankelis-luterilainen kirkko Venäjällä” tunnustaa
kristillistä uskoa, joka perustuu Raamattuun, Vanhan ja Uuden testamentin todistukseen
kolmiyhteisestä Jumalasta, Isästä ja Pojasta ja Pyhästä Hengestä. Tämä usko on ilmaistu kolmessa
yleiskirkollisessa uskontunnustuksessa ja luterilaisissa tunnustuskirjoissa, jotka on koottu
Sovinnonkirjaan (Liber Concordiae).
Tämä Inkerin evankelis-luterilaisen kirkon uskontunnustus on kirkollisten elinten tekemien
päätösten yläpuolella. Sen tähden se ei kuulu kirkko-oikeudellisen päätäntävallan alaisuuteen.
Inkerin kirkko todistaa evankeliumista sanoin ja teoin. Kirkko julistaa ristiinnaulittua ja kuolleista
ylösnoussutta Jeesusta Kristusta, yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen kirkon Herraa, joka kutsuu
kirkkoon kaikkien kansojen ja rotujen ihmisiä.
Inkerin kirkko uudistaa elämäänsä jatkuvasti tutkimalla Raamatun valossa tunnustustaan,
julistustaan ja palveluaan sallimatta vääristymiä. Pyhä Raamattu, ymmärrettynä luterilaisen kirkon
tunnustuksen mukaisesti, on ehdoton ohjenuora kirkon päätöksenteossa kaikilla tasoilla.
Inkerin kirkko tunnustaa olevansa jatkoa sille kirkolle, joka aloitti toimintansa 1600-luvulla
Inkerinmaalla, mihin myöhemmin rakennettiin Pietarin kaupunki. Kirkko periytyy apostoleista
läntisen kristikunnan kautta. Kirkko on syvästi tietoinen siitä, että se on elänyt vuosikymmeniä
hajalle ajettuna Jumalan kansana, kärsimysten taakkaa kantavana kirkkona.
Kirkko toimii aikanaan Inkerinmaalla olleen suomenkielisen evankelis-luterilaisen kirkon
perinteiden pohjalla.
Kirkon tehtävät ja yhteydet
2 §. Inkerin kirkko toteuttaa Herran sille antamia tehtäviä viettämällä jumalanpalvelusta,
saarnaamalla, tekemällä lähetys- ja diakoniatyötä sekä harjoittamalla sielunhoitoa. Kirkon
tehtävänä on viestittää sanomaansa kaikin sopivin keinoin ja kantaa vastuuta julkisesta elämästä.
Inkerin kirkko on yhteistyössä kristillisten kirkkojen kanssa ja pyrkii syventämään laajentamaan
yhteistoimintaa. Kaikista tärkeimpänä se pitää yhteyksiä Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja
muihin luterilaisiin kirkkoihin. Se kuuluu jäsenenä Luterilaiseen Maailmanliittoon, Kansainväliseen
Luterilaiseen Neuvostoon ja Euroopan Kirkkojen Konferenssiin.
Inkerin kirkko on hallinnollisesti ja hengellisesti riippumaton muista kirkoista ja organisaatioista
Tuo kommentti ”perhearvoista” sitoo tämän jupakan vahvasti kirkolliseen avioliittokäsityskiistaan (virkakysymyskiistan lisäksi). Olisi hyvä aktiivisesti tuoda esiin, mikä tuon perhekäsityksen ongelmana nähdään olevan.
Avioliittolakihan ei pitänyt sitoa kirkon käsitystä.
Toki taustalla on tai voi olla muitakin vaikuttimia ja epäilyjä, puolin ja toisin.
On tutkimustakin siitä, että lapset voivat yleisesti ottaen hyvin ja heistä tulee tasapainoisempia kun he kasvavat ns. ydinperheissä, joissa vanhempina ovat heidän biologiset vanhempansa, isä ja äiti. He saavat myös rakkautta ja turvallisuutta biologisilta vanhemmiltaan aivan toisella tavoin kuin uusperhe- tai muissa kuin ydinperhe -malleissa.
Lasten pahoinvointi ja mielenterveysongelmat ovat räjähtäneet, joka juontaa juurensa mm. näistä rikkinäisistä ja rakkaudettomista perhekuvioista. Ja sitten piispa puhuu tuollaisia. Käsittämätöntä.
Juuri niin Jukka. Mikä on ongelma? Vai ovatko he ongelma, jotka haluavat puolustaa lasten ja perheiden hyvinvointia?
Jukka Mikkola, avioliittolain muutos ei sido kirkkoa millään tavalla. On kirkon oma asia päättää, vihkiikö se samaa sukupuolta olevia pareja vai ei. Ajatus myös samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä on noussut kirkon sisältä. Sitä koskevia esityksiä on käsitelty kirkolliskokouksessa useaan kertaan. Riittävää enemmistöä ei ole kumpaankaan suuntaan, vihkimisten hyväksymiseen tai niiden kieltämiseen.
Olisiko se nyt aivan niinkään, että po. vihkimiskäytäntö on noussut pelkästään kirkon sisältä. Toki kirkon sisällä aktiiviisuus asian viemiselle eteenpäin on ollut huomattavaa.
Lienee mahdollista, että Inkerin kirkon Deklaraatio ”Samaa sukupuolta olevien välisistä suhteista”, (jonka Kirkolliskokous hyväksyi 16. lokakuuta 2015 yhtenä osana Inkerin kirkon uskonopillista
perintöä) aiheuttaa ”skismaa” Suomen evlut-kirkossa, kun ”perhearvot” niinkin selvästi tulevat esille mm. piispa Leppäsen haastattelussa.
Niin, kirkon sisäisestä ongelmasta tässä tietysti on kyse. Kirkon sisältä tuo paine/nuo paineet tulevat. Toki lienee niin, että lainsäädäntömuutos on kuvioissa ainakin joidenkin argumenttien näkökulmasta. Eli taustalla toki.
Kirkossa ei tietystikään puhuttaisi samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä, ellei avioliittolaki olisi muuttunut.
Jukka: Minulle kommenttisi jäävät aina hyvin kryptisiksi. Sanot aina jotakin ’puolin ja toisin’. Tai jotakin tähän tapaan: ’en nyt puolusta hallitusta enkä vastusta sitä, mutta…’ , tai ’Toki taustalla on tai voi olla muitakin vaikuttimia ja epäilyjä, puolin ja toisin…’
Kaikki argumenttisi tosin päätyvät aina samaan. Miksi ihmeessä esität kierrellen ja kaarrellen oman mielipiteesi? Mikset sano suoraan, ilman kiertoilmauksia, mitä ajattelet?
Seija, hyvä
Juuri siksi kirjoitan kuten kirjoitan, että en kaipaa väittelyä vaan erilaisia ajatuksia ja näkökohtia. Toivoisin monipuoliusempaa ajattelua kuin ”jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan”.
Useimmiten väittelyissä kummallakin puolilla on sekä huonoja että hyviäkin ”poinnteja” – ainakin siinä merkityksessä, että niitä sopisi pohtia.
Pyrkimykseni ei ole kryptisyys. Ehkä olen vain jonkinlainen ”tippaleipäaivoinen mieheksi itsensä kokeva” olio? En siis ns. putkiaivomies?
Jorma:
Sanoisin, että ei ehkä vielä näin ponnekkaasi puhuttaisi noista erilaisista avioliittokäsitysten mukaisista vihkimisistä ilmam lakimuutosta.
Muistan joitain alustavia nuorten pohdintoja avioliitosta jo vuosikymmenten takaa; tarkoitan rippikoulun isoisia. Pastori ei siinä yhteydessä muistaakseni ns. peristeisen avioliittokäsityksen suhteen esittänyt ns. kirkollista virallista näkemystä. Asia jäi ikäänkuin pohdintojen varaan. Muutoskeskutelun taimet olivat jo itämässä?
Tietenkin aivan turhaa on josasitella. Tietenkin lakimuutos ja yleinen yhteiskunnallis-viestiunällinen suuntaus vaikuttaa kirkolliseen keskusteluun. Niin kai aina on kirkon historiassa ollut – tarkoitan nyt ns. Kristuksen kirkkoa, en tiettyä kirkollista organisaatiota ainoastaan.
Emmekö ole sanoneet maassa maan tavalla tai maasta pois. On mielestäni luonnollista, että Inkerin kirkossa vierailevat ihmiset sitoutuvat elämään siellä olonsa ajan niiden säädösten mukaan, jotka siellä vallitsevat. Kun menemme toiseen kirkkoon tai seurakuntaan, niin hyvä tapa on alistua sen auktoriteetin alle, ettei tehdä vahinkoa asioilöle. Sillä vieras lähtee ajallaan pois, mutta paikkakuntalaiset jäävät ja siksi kenenkään hyvinvointia ei saa vaarantaa typerällä käytöksellä.
Ilmeisesti tämä on vain jatkumoa jossa päätepisteenä on homoseksuaalien kirkollinen vihkimys? Tai sitten sillä voidaan viitata Venäjän valtion tapaan määritellä itsensä. Pidän tätä todennäisempänä. Kyllä muissakin valtioissa on vastaavaa. Kritiikin kärki olisi silloin demokratiassa ja sen puutteessa.
Olisin yllättynyt jos ketjuun ei oltaisi saatu sanaa ’homo’. Paajanen asialle uskollisena normalisoi tilanteen…
Vuonna 1986 tehtiin naispappeus päätös tasa-arvopoliittisena päätöksenä. Ilman riittäviä teologisia perusteluja. Olihan Suomessa maailman ensimmäiset naiset. Missä he olivat ensimmäisiä. Hakemassa Suomeen hyvinvointia maailmalta? Naisten sarjan kilpailuissa maailmalla? Vai missä?
No he olivat ensimmäisiä oman maansa miehiä vastaan tehdyssä tasa-arvotyössä. Ei tarvinnut pärjätä ollenkaan maailmalla naisten sarjan kilpailussa. Kun kaikki mikä oli väärin johtui tasa-arvon puutteesta.
Nyt tuosta naispappeudesta on tullut kirkossa ainoa sallittu. Mari Leppänenkin sanoi, että kirkossa ei kukaan voi toimia pappina, jos ei alistu naispappien alamaiseksi. Kaikkien on vakuutettava virkaratkaisun ylivertaista teologiaa. (Niidenkin joille riittäviä teologisia perusteluja ei ole.)
Kotimaassakin on kirjoitettu varmaan kohta kymmenen uutista ja blogia Inkerissä vihittyjä pappeja vastaan. Että voidaan toteuttaa korkea päämäärä. Suomen kirkossa ei kukaan saa toimia, jos ei alistu sukupuolten välisen kommunismin kannattajaksi. Ei saisi toimia edes omissa tiloissa vapaaehtoisten kannattajien tukemana.
Ystävyysseurakunnat Inkeriin joudutaan lopettamaan. Aiheutetaan paljon syytöksiä vaikeuksissa olevalle Inkerin kirkolle. Vain koska Inkerinkin on oltava muutaman Isän tehtävässä olevan naisen työmatkoille mahdollinen.
Naispappeuden skisman aikana kirkkoon kuulumisprosentti on laskenut kohta 25%, syntyvyys on romahtanut. Kirkko keskellä kylää monessa paikassa tullaan menettämään.
Eikö olisi aika sallia virkakäsityksen moninaisuutta? Erilaisuushan on rikkakautta.
Eikö voitaisi sopia ja tehdä järjestelyitä.
A. Annettaisiin jotkut Jumalanpalvelukset kokonaan naispappien johtamiksi ja toimittamiksi.
B. Annettaisiin jotkut Jumalanpalvelukset naispappien ja miespappien yhteisesti toimittamiksi.
C. Annettaisiin jotkut Jumalanpalvelukset kokonaan miespappien toimittamiksi.
Ihmiset voisivat valita. Mikä on kenellekin sopiva ja mieluisa.
Werner Janhonen,
minusta tuo ehdotuksesi kuulostaa hyvältä, ja olisi vuoden 1986 virkaratkaisun ja sen ponnen mukainen.
Werner, Sleyn olisi tietysti kannattanut miettiä, mitä tekee. Lasku vihkimyksistä voi maksaa koko liikkeen alasajon. Epäilen, että näin myös käy.
Sleyn omien tilojen käytöstä sakraali tarkoituksessa, yhdistys ei voi itse päättää, eikä ole ikinä päättänyt.
Esität kolme ehdotusta jotka kaatuvat kirkon alattelussa siihen, että pappeutta ei ole sidottu sukupuoleen. Joten ehdotus kaatuu jo tähän. Jos kuitenkin suostuttaisiin lähtökohtaisesti ehdotukseesi, seuraava kysymys olisi teologinen mikä on kirkko. Mallissasi oli opillisesti kirkon sisällä kaksi kirkkoa, tai tosi kirkko. Yksikirkko.
Werner, Sleyn olisi tietysti kannattanut miettiä, mitä tekee. Lasku vihkimyksistä voi maksaa koko liikkeen alasajon. Epäilen, että näin myös käy.
Sleyn omien tilojen käytöstä sakraali tarkoituksessa, yhdistys ei voi itse päättää, eikä ole ikinä päättänyt.
Esität kolme ehdotusta jotka kaatuvat kirkon alattelussa siihen, että pappeutta ei ole sidottu sukupuoleen. Joten ehdotus kaatuu jo tähän. Jos kuitenkin suostuttaisiin lähtökohtaisesti ehdotukseesi, seuraava kysymys olisi teologinen mikä on kirkko. Mallissasi oli opillisesti kirkon sisällä kaksi kirkkoa, tai tosi kirkko. Yksi kirkko. Joten tämäkin olisi ongelmallinen ratkaisu.
Sleystä irtaantunut lähetyshiippakunta olisi paras ja rehellisin ratkaisu Sleylle. Omat papit, omat tilat, omat luvat. Silti voisi olla luterilainen. Suomen luterilainen tunnustus kirkko – Sley.
Sami,
Anglikaanikirkossa Wernerinkin muotoilema ratkaisu kuitenkin ilmeisesti toimii.
Mikko, ilmeisesti ei toimi.
Varmasti toimii, jos halutaan, että toimii.
Sami hyvä. En puhunut Sleystä mitään. Kurja kun vanha pettymys Sleytä kohtaan näin purkautuu.
Tässä mallissa sinäkin voisit kannattaa vaihtoehtoja A ja B
Uskomaton väite, että naiset eivät voisi toimittaa yhtä messua ja miehet toista. Sen takia, että pappeutta ei ole sidottu sukupuoleen.
Werner,
minulle tuo Samin antipatia on tuttu näiltä sivuilta aiemminkin. Harmi juttu,
että Sami kantaa kaunaa koko Sley:tä kohtaan. Tärkeä huomio oli sinulta se,
ettei tässä nyt puhuta Sley:stä olleenkaan, niin kuin ei tehdäkään.
Toivottavasti tämä pettymys sovitaan pian. Ja saadaan unohtaa. Ja kaikki osalliset saavat uuden tehtävän.
Sley on hyvä esimerkki, he toimivat auran kärkinä. Sley on myös reaalisesti toiminut sopimuksia vastaan. Kirkko tietysti arvioi Sleytä juuri tekojen mukaan. Tähän ei liity mitään suurta dramatiikkaa 🙂
Reilu jätkä ei toimi entisen työnantajansa vahingoksi.
Voimia ja viisautta järjestöille ja niiden johtajille.
Werner Janhonen kirjoittaa:
”..he [naiset] olivat ensimmäisiä oman maansa miehiä vastaan tehdyssä tasa-arvotyössä.”
”…naispappeudesta on tullut kirkossa ainoa sallittu.”
”…ei kukaan voi toimia pappina, jos ei alistu naispappien alamaiseksi.”
”Suomen kirkossa ei kukaan saa toimia, jos ei alistu sukupuolten välisen kommunismin kannattajaksi.”
Hmmmm…
Olen valmistelemassa keskustelutilaisuutta ”Kristillinen oikeistopopulismi ja salaliittoteoriat”. – Näyttää osuvan hyvin tähän aikaan.
Jorma. Missä teidän asioissa maailman ensimmäiset olivat maailman ensimmäisiä ja parhaita?
Teidän mielestä olivat maailman parhaita? (korjaus)
Teidän?