Muutetaanko vain avioliiton käsitettä, vaiko myös sukupuolen käsitettä?

Sikäli jos eduskuntamme muuttaa avioliittolakia, maahamme tulee jatkossa ainakin kolmenlaisia aviopareja. Valtaosa avioliitoista on edelleenkin perinteisiä miehen ja naisen välisiä avioliittoja, joissa ei ole parin keskinäisiä eikä ulkoapäin tulevia epäselvyyksiä siitä kumpi on kumpi. Sitten on sellaisia avioliittoja, joissa on kaksi naista ja sellaisia, joissa on kaksi miestä. Juridisessa merkityksessä rakenteet olisivat nämä kolme. Neljäntenä ryhmänä voisi olla ne avioliitot, joissa jommankumman tai molempien puolisoiden sukupuoli-identiteetti on jotenkin epäselvä tai ei vastaa biologista sukupuolta. Näitä viimemainittuja liittoja on tosin jo nyt.

Yhteiskunnassamme on myös jäseniä, jotka kritisoivat  ihmisten jaottelua kahteen sukupuoleen. Vaaditaan asioiden sukupuolineutraaliutta ja/tai ns. kolmannen sukupuolen kirjaamista lakiin. Jotkut pitävät sukupuoli-identiteettiä muuttuvana ja vasta iän myötä kypsyvänä asiana. Heidän mielestään yhteiskunnan tulisi rakentua paitsi seksuaaliseen, myös sukupuoliseen moninaisuuteen. Nämä ihmiset eivät jatkossa hyväksy myöskään avioliitojen erittelyjä sen sisäisen sukupuolirakenteen mukaisiin ryhmiin.

  1. Itse ajattelen siten, että yhteiskunnassa miesten ja naisten ero voidaan huomioida aina silloin kun sille on jokin tarve. Sikäli kun meillä on asevelvollisuuslaki, joka koskee vain miehiä, on välttämätöntä että asiasta vastaavilla viranomaisilla on tieto väestötietojärjestelmään kirjatusta juridisesta sukupuolesta.

    Meillä on yllättävän vähän sellaisia asioita, joissa yhteiskunnan tai viranomaisen olisi välttämätöntä tietää henkilön sukupuoli. Asuntoa vuokratessa, työtä hakiessa tai pankissa asioidessa sukupuolella on harvoin aitoa merkitystä. Edes synnytyssairaalaan tulevalta potilaalta ei ole välttämätöntä selvittää sukupuolta, koska kyllä raskaana oleva ihminen synnyttää riippumatta siitä, mikä on hänen sukupuolensa.

    Minä vastustan sellaista, että jokaisen henkilön on pakko 24/7 toitottaa ympäristöönsä, minkä sukupuolen edustaja hän on, jotta hänen ympärillään olevat ihmiset saisivat mielenrauhan. Mielestäni kenenkään elämän ei pitäisi olla siitä kiinni, että pystyykö hän lokeroimaan ympärillään olevat ihmiset sukupuolen mukaisiin laatikoihin. Kenenkään ei tarvitse olla mies tai nainen vain siksi, että jollakulla toisella ihmisellä on pakkomielle saada lyödä jokin leima hänen otsaansa.

    Ylipäätään niiden ihmisten määrä, jotka kokevat oman sukupuolensa joko epävarmaksi tai eivät pidä sitä merkittävänä, on erittäin pieni. En näe mitään syytä hyökätä heidän kimppuunsa tai kyseenalaistaa heidän olemassaolonsa oikeutusta. Mielestäni he eivät uhkaa yhtään ketään tai mitään.

    PS. Kaveruutta lähemmässä sosiaalisessa kanssakäymisessä ihmisillä on jatkossakin oikeus kurkistaa konepellin alle sikäli kun asialla on sosiaalisen kanssakäymisen mielekkyyden kannalta merkitystä.

    • ”Sikäli kun meillä on asevelvollisuuslaki, joka koskee vain miehiä, on välttämätöntä että asiasta vastaavilla viranomaisilla on tieto väestötietojärjestelmään kirjatusta juridisesta sukupuolesta.”

      Voisiko myös asevelvoliisuuslaki mielestäsi olla sukupuolineutraali?

    • Mielestäni siinä on useampi näkökulma.

      (1) Yksi on se, että onko oikeudenmukaista velvoittaa vain miehet 6-12 kuukautta kestävään tehtävään. Tätä on usein perusteltu sillä, että naiset puolestaan ”joutuvat” synnyttämään, joten nämä tavallaan kompensoivat toisiaan.

      (2) Toinen näkökulma on se, että asepalvelus ja sotiminen on aika fyysistä ja puhtaasti fysiologisista eroista johtuen se sopii miehille keskimäärin paremmin, joskin pitää muistaa, että yhtäältä maanpuolustus on paljon muutakin kuin fyysistä voimaa ja toisaalta yksilöiden välillä on suuria eroja. Kaikki miehet eivät ole ”vahvoja” ja kaikki naiset eivät ole ”heikkoja”.

      Olen käynyt kouluni ajalla, jolloin tytöt ja pojat olivat samalla luokalla ja samoin suorittanut asevelvollisuuden aikana, jolloin palveluksessa oli sekä miehiä ja naisia. Minulle on vierasta kovin voimakas jako miesten ja naisten töihin. Mieluummin ajattelen, että ihmisillä on erilaisia sekä fyysisiä että henkisiä kykyjä ja jokainen löytää oman paikkansa sukupuolesta riippumatta.

      Yhtälailla kuten jokainen ihminen ei pysty tekemään fyysisesti äärimmäisen raskasta työtä ei myöskään jokainen ihminen pysty tekemään erittäin suurta älykkyyttä vaativaa työtä. Minulle ratkaisee enemmän jokaisen henkilön omat voimavarat kuin se, mitä sukupuolta kukin edustaa. Jokaiselle kykyjen mukaan.

      Vastaus kysymykseesi on, että mielestäni asevelvollisuus voitaisiin järjestää myös sukupuolineutraalisti.

    • Mielestäni huomenna eduskunta äänestää nimenomaan siitä, mikä rooli sukupuolella, mieheydellä ja naiseudella, on suomalaisessa yhteiskunnassa.

      Onko se luonnollinen, positiivinen, ihmiseen syvälle sisäänrakennettu asia, jonka varaan myös yhteiskunta pohjimmiltaan rakentuu, kun miehen ja naisen olemuksellinen erilaisuus yhdistyy toisiaan täydentävästi avioliitossa, muodostaen perheen ja synnyttäen sekä kasvattaen uutta ihmiselämää, uusia kansalaisia?

      Vai katsotaanko se yhteiskunnan kannalta yhdentekeväksi asiaksi tai peräti ”alistavaksi valtarakenteeksi”, kulttuuriseksi ja sosiaaliseksi konstruktioksi, joka on purettavissa ja joka myös tulee purkaa?

      Jos eduskunta äänestää sukupuolineutraalin avioliiton puolesta, suomalainen yhteiskunta valitsee jälkimmäisen suhtautumistavan. Kyseessä on laaja, periaatteellinen ja kauaskantoinen yhteiskuntafilosofinen ratkaisu. On selvää, että sen jälkeen sukupuolineutraalius-ideologia leviää ja sitä tullaan voimallisesti levittämään kaikkialle yhteiskuntaan.

      http://hulluinhuonelainen.blogspot.fi/2014/11/mista-huomenna-aanestetaan.html

    • Jooma, riippumatta siitä, mitä eduskunta huomenna äänestää, aion tulevaisuudessakin olla mies joka pitää toisista miehistä ”sillä lailla”.

      Ei kannata olla huolissaan siitä, että eduskunta voisi äänestämällä poistaa ihmisistä heidän sukupuolensa.

    • Jusu Jos homosuhteessa molemmat pysytte miehinä, miten teistä tulevaisuudessa toinen voi olla sen kohdunvuokrauksella syntyneen yhteisen lapsen äiti?

    • Kari Virtanen,

      Vastaus kysymykseesi on: ei mitenkään. Mielestäni miehestä ei koskaan tule äitiä.

      Miten tämä liittyy eduskunnassa keskustelun alla olevaan kansalaisaloitteeseen? Se koskee parisuhteesta käytettävää nimeä ja se on ainoa muutos, jonka lakimuutos tuo omaan elämääni.

    • Kysyit Jusu Vihervaaralta: ”Voisiko myös asevelvoliisuuslaki mielestäsi olla sukupuolineutraali?”

      Minusta ei. Kun emme tiedä, millaisia sotia tulevaisuudessa tulee, täytyy varautua pahimpaan. Paraguayn sodassa Brasiliaa, Argentiinaa ja Uruguayta vastaan vuosina 1864 -70 Paraguayn väestöstä kuoli yli 60%. Sodan uhrit painottuivat aikuisiin miehiin, ja sodan jälkeen naisten ja miesten suhde oli 4:1.

      Serbian miespuolisesta väestöstä kuoli I maailmansodassa 57%.

      Hirveistä miestappioista huolimatta sekä Paraguay että Serbia eivät kansakuntina lakanneet olemasta. Jos näiden maiden armeijat olisivat olleet sukupuolijakaumaltan 50/50, niin eivät kansakunnat olisi todennäköisesti selvinneet. Ei olisi ollut synnyttäjiä.

      Ja jos armeijaa joudutaan säästämään sen takia, että naistappioita ei kestetä, se menettää suuren osan käyttöarvostaan.

      Oma isäukkoni oli yksikössä, jota päämajan ohjeiden mukaan käytettiin häikälemättä, ts. tappioista piittaamatta kesällä 1944. Äärimmäiset olosuhteet ovat olleet totta Suomessakin. Tappioprosentti olikin yli 90%. Isävainaa tapasi sanoa, että onneksi hänkin haavoittui vain päähän, ei jalompiin ruumiinosiin. Minäkin olen siitä iloinen.

  2. Voit lähestyä Jukka tätä käytännön kannalta ja ajatella kysymyksen. Milloin todella tarvitaan selkeää juridista määritelmää sukupuolesta? Silloinhan se voidaan rajata koskemaan niitä tilanteita.

    Tässäkin on varmaan niin käytännössä mikään ei muutu. Ihmiset jatkavat eloaan miehinä ja naisina lainsäädännöstä riippumatta. Lain onkin tarkoitus palvella niitä muutamia tapauksia ja harva edes huomaa mitään tapahtuneen. Sama kuin uuden avioliittolain kohdalla.

  3. ”Sikäli jos eduskuntamme muuttaa avioliittolakia, maahamme tulee jatkossa ainakin kolmenlaisia aviopareja.”

    Tämä premissi meni pieleen. Lakimuutoksen jälkeen maassamme on – lain silmissä – vain yhdenlaisia virallistettuja parisuhteita (tai kahdenlaisia, jos avoliitot katsotaan virallisiksi), ja vain yhdenlaisia aviopareja.

    Ihmiset tietysti jatkossakin lokeroivat pariskuntia erilaisin sosiaalisin ja kulttuurisin perustein.

    Ja vastauksena kysymykseen: ei muuteta, ainakaan nyt ja ainakaan mitenkään avioliittolakiuudistukseen liittyen.

    • Näin itse avioliittolaissa, mutta avioliittokäsitteeseen viitataan myös muualla lainsäädännössä ja asetuksissa sekä monissa julkisissa ja yksityisoikeudellisissa säädöksissä. Säädöksen tulee toteuttaa säätäjän tarkoitusta myös mahdollisen lainmuutoksen jälkeen.

    • Parisuhdelain 3. luvun 8. pykälän ensimmäinen momentti kuuluu:

      Parisuhteen rekisteröinnillä on samat oikeusvaikutukset kuin avioliiton solmimisella, jollei toisin säädetä.

      Parisuhdelain 3. luvun 8. pykälän neljäs momentti kuuluu:

      Laissa tai asetuksessa olevaa säännöstä, joka koskee aviopuolisoa, sovelletaan myös tässä laissa tarkoitetun parisuhteen osapuoleen, jollei toisin säädetä. Osapuoliin, jotka aikovat rekisteröidä parisuhteensa, sovelletaan, mitä kihlakumppaneista säädetään, jollei toisin säädetä.

      Kohtapuoliin jokaiselle on varmaan selvinnyt, että nuo ”jollei toisin säädetä” poikkeukset ovat nimilain säädös yhteisestä sukunimestä, ulkoinen adoptio sekä isyyslain isyysolettama. Kansalaisaloitteella näistä poikkeuksista kaksi ensimmäistä kumotaan ja viimeinen jää voimaan.

      Muilta osin muussa lainsäädännössä olevia viittauksia avioliittolakiin sovelletaan jo nykyisinkin rekisteröityyn parisuhteeseen, joten näiltä osin kansalaisaloite ei muuta nykytilaa.

    • Entäpä sitten ne yksityisoikeudelliset säädökset jotka on annettu ennen lainmuutosta ja joissa rek.parisuhdetta ei ole rinnastettu avioliittoon?

      Miten siis jatkossa on tulkittava yhdistysten tai säätiöiden sääntöjä? Entä testamentti- ja lahjakirjasäädöksiä? Ei kait lainmuutos pakota samaistamaan erilaisia parisuhteita samanlaisiksi yksityisyyden piiriin kuuluvissa asioissa?

      Marginaali esimerkki, mutta jospa vaikkapa se edesmennyt rikas setä on ihan tarkoituksella tahtonut jättää ”homostelevat” sukulaislapsensa sipendirahastojensa ulkopuolelle.. Saa kait lahjoittaja omille varoilleen asettaa kuinka syrjiviä säännöksiä tahtoo, kunhan ei kiihota ketään toista vastaan.

    • 18 vuoden ikä tuli täysi-ikäisyyden rajaksi vuonna 1976.

      Seurasiko kauhea miettiminen ja säätäminen, että mitä nyt tehdä tätä vanhemmille testamenteille, yhdistysten säännöille sun muille, joissa puhuttiin täysi-ikäisistä? No ei. Ihan surutta laki pakotti samastamaan 18- ja 20-vuotiaat.

      Samalla tavalla käy avioliiton suhteen. Jos esim. jokin aviopareille suunnattu yhdistys haluaa jatkossa rajata toimintansa ainoastaan sekapareille, täytyy tehdä sääntömuutos.

    • Täsmällisempi rinnastus: jos ennen vuotta 1969 laaditussa asiakirjassa puhutaan avioparista, onko tarvetta miettiä sitä nykyään sovellettaessa, koskeeko se myös sellaisia aviopareja joissa toinen tai molemmat ovat syntymästään kuuroja? Kun ennen tuota vuotta avioliitto ei näissä tapauksissa ollut mahdollinen.

    • Tenka

      Asia riippuu mielestäni täysin asianomaisen ilmeisestä tahdosta. Asiakirjan alkuperäisen säätäjän silloinen avioliittokäsitys ei muutu siitä että laki nyt muuttuu.

      Eihän pelkkä sanan käyttö ratkaise, vaan asia jota kirjoittaja on sanalla tarkoittanut. Ei viime vuosisadan alkupuoliskolta peräisin olevia ikkunamääräyksiäkään sovelleta tämän päivän tietokoneisiin.

      Täysi-ikäisyys esimerkkisi ei toimi, sillä täysi-ikäisyys iän alentuessa täysi-ikäisyys itsessään oli edelleen sama asia kuin ennekin. Myöskään kuurous esimerkkisi ei toimi, koska tuolloin muutettiin vain avioliiton ehtoja.

      Mikäli nyt vastalause voittaa äänestyksen, niin lainsäätäjän tarkoitus on muuttaa samalla kertaa sekä avioliiton ehtoja että määritelmää. Kukaan kansanedustajista ei ole kiistänyt etteikö myös määritelmä muuttuisi.

    • Samoinhan tässäkin avioliitto pysyy avioliittona, ja vain sen ehtoja muutetaan. Vai voitko perustella, että asia olisi jotenkin toisin?

    • Tenka

      Kuten tiedät, ihmiskunta jakaantuu jyrkästi miehiin ja naisiin (poikkeuksia toki on).
      Perinteinen avioliitto edellytti edustajan miessukukunnasta ja naissukukunnasta sekä sen että lisäksi että kysinen avioliitto ”pantiin toimeen”.

      Tuosta toimeenpanoehdosta on toki jo luovuttu aikaisemmin, mutta tähän asti liitossa on ollut aina edustaja molemmista sukukunnista.

    • Jukka,

      Mun on hieman vaikea päästä kiinni siitä, mikä olisi konkreettinen ja relevantti esimerkki yksityisoikeudellisesta säädöksestä, jonka osalta avioliittolain muuttamisella olisi merkitystä.

      Vastaan samalla tavalla kuin Tenka, että jos eduskunta muuttaa mitä tahansa lakia, yksityisoikeudellisia säädöksiä tarvitsee muuttaa erikseen, jos uusi lainsäädäntö ei johda haluttuun lopputulemaan. Avioliittolaki ei ole tässä poikkeus joskin mun on vaikea nähdä, mihin konkreettiseen asiaan tämä voisi vaikuttaa.

      Testamentti on ainoa sopimus, jota tulkitaan aina sen mukaan, mitä testamentin tekiijän on oletettu testamentillaan tarkoittavan. Kaikkia muita sopimuksia tulkitaan sen mukaan, mitä niihin on kirjaimellisesti kirjoitettu.

    • ”Perinteinen avioliitto edellytti edustajan miessukukunnasta ja naissukukunnasta sekä sen että lisäksi että kysinen avioliitto ’pantiin toimeen’.”

      Niin, ja lakiuudistuksen jälkeen kumpaakaan kriteeriä ei ole. Laki muuttuu. Samoin kuin kuurojen, epileptikkojen jne. kohdalla.

      Viittauksesi siihen, että lakimuutoksen jälkeen kaikki vanhemmat avioliittoa juridisesti koskevat säädökset, sopimukset jne. tulisi jotenkin erityisesti harkiten sovittamalla sovittaa uuteen lakiin – kuten toisaalla perusteetta väitit adoptiolaista – ovat ymmärtääkseni silkkaa fantasiaa.

      Voin olla väärässä. Silloin varmaan esim. muista Pohjoismaista löytyy lukuisia esimerkkejä syntyneistä ongelmatilanteista? Mutta myös valmiita ratkaisumalleja niihin?

      Muuten tässä alkaa tulla mieleen Frank Marelan blogikirjoitus, jossa hän viittaa psykologi Jonathan Haidtin tutkimuksiin: http://frankmartela.fi/2014/11/homot-inho-ja-tasa-arvoinen-avioliittolaki/

      ”Jonathan Haidt kertoo kuinka näissä kokeissa hauskinta on se, kuinka ihmiset etsivät yhä uskomattomampia syitä puolustaa näkökantaansa. Kun yksi syy kumotaan, he tarttuvat yhä ohuempiin oljenkorsiin. He eivät suostu myöntämään, että heidän päätöstään ohjaavat tunteet, vaan etsivät epätoivoisesti edes jotakin järkiperustetta mielipiteensä tueksi.”

  4. Muutetaanko vain avioliiton käsitettä, vaiko myös sukupuolen käsitettä? kysyy blogisti

    Loogisesti päätellen muutettaisiin molempia. Käsitys, että avioliitto on miehen ja naisen solmima liitto, se muuttuisi.
    Samoin muuttuisi käsitys sukupuolesta, sillä nyt mies voisi olla äiti (nainen) ja nainen voisi olla isä (mies).
    Jos avioliittokäsitys muuttuu niin samalla muuttuu myös sukupuolikäsitys jos sitä verrataan entiseen malliin.

    • Tässä kohtaa Salme on väärässä.

      Äitiys ja isyys ovat lainsäädännössä jatkossakin sukupuolisidonnaisia termejä. Lakimuutoksen jälkeenkään mies ei voi olla äiti eikä nainen voi olla isä. Tämä on melko yleinen väärinkäsitys (tahaton tai tahallinen).

      Nykyisessä perhelainsäädännössä on äärettömän vähän kohtia, joissa on merkitystä sillä onko lapsen vanhempi mies vai nainen. Yleensä lainsäädäntö koskee kumpaakin vanhempaa samalla tavalla hänen sukupuolestaan riippumatta.

      Joissain kohdin sukupuolella on eroa, mutta näissä kohdin syy ei ole varsinaisesti sukupuoli vaan kyse ole varsinaisesti silloinkaan sukupuolesta. Esimerkiksi äitiysloma on vain naiselle, mutta ei siksi että hän on nimenomaan nainen vaan siksi, että hän synnyttää lapsen.

      Sukupuolikäsitystä lakimuutos ei mielestäni muuta siten kuten Salme väittää. En ainakaan itse keksi laista yhtään sellaista kohtaa, missä sukupuolikäsitys muuttuisi eikä Salmekaan anna tällaista konkreettista esimerkkiä kommentissaan.

    • ” Samoin muuttuisi käsitys sukupuolesta, sillä nyt mies voisi olla äiti (nainen) ja nainen voisi olla isä (mies).”

      Entä jos tehdäänkin niin, että on kaksi äitiä tai isää. Kiperä ongelma ratkaistu.

    • Pahoittelen toiseksi viimeisen kappaleen ensimmäisen virkkeen tautologiaa, joka johtuu siitä, että korjasin ajatuksenjuoksuani lennosta, mutta sormet eivät olleet yhtä nopeita kuin ajatus tai päinvastoin.

    • ”Esimerkiksi äitiysloma on vain naiselle, mutta ei siksi että hän on nimenomaan nainen vaan siksi, että hän synnyttää lapsen.”
      Entäs sitten kun naisparin toinen osapuoli synnyttää lapsen ja pitää osansa äitiyslomasta. Sitten toinen osapuoli pitää oman isyyslomansa. Vai joko lainsäädäntö sallii kahden äitiysloman vieton?

    • Hieman korjausta Jusun tekstiin:

      Tällä hetkellä Suomessa äitiys ja isyys ovat ymmärtääkseni lähtökohtaisesti sukupuolisidonnaisia, mutta ne eivät muutu jos henkilön juridinen sukupuoli vahvistetaan toiseksi. Tällä hetkellä on siis naisia jotka ovat isiä ja miehiä jotka ovat äitejä.

      Translakia ollaan uudistamassa ja on muistaakseni ehdotettu, että sukupuolen vahvistamisessa myös vanhemmuussuhde muuttuu. Joten tulevaisuudessa naispuoliset vanhemmat olisivat poikkeuksetta äitejä ja miehet isiä, kuten luonnolliselta vaikuttaa.

      Translaki ei tältä osin kuitenkaan mitenkään liity avioliittolakiin.

    • Salme,

      Nykyisessä lainsäädännössä on äitiysloma synnyttävälle vanhemmalle ja isyysvapaa ei-synnyttävälle vanhemmalle. Yleisnimenä näitä usein kutsutaan perhevapaiksi.

      En näe, että tänä käytäntöön olisi tulossa muutosta avioliittolain muuttamisen johdosta. Yhtä lailla nämä ovat relevantteja nykyisenkin rekisteröidyn parisuhteen kannalta. Ei parisuhteen nimen muuttaminen tuo uutta motiivia muuttaa perhevapaita koskevaa lainsäädäntöä.

    • Salme, termi taitaa olla tätä nykyä vanhempainvapaa ja sen osan voi nykyäänkin pitää kumpi tahansa. Näissä on jo rajoituksensa vieton suhteen, joten se tuskin on ongelma ja jos jotain epäkohtia ilmenee niin niihin voidaan aina puuttua lainsäädännöllä. Muualta ei ole ainakaan kuulunut sellaista viestiä, että oltaisiin menty hämilleen vanhempainvapaiden kanssa.

    • Antero

      Perhevapaista osa on vain synnyttävälle äidille, osa vain isälle ja osa vaihtoehtoisesti kummalle tahansa vanhemmista.

    • Jukka,

      Käsitykseni mukaan ne perhevapaat, jotka sanot kuuluvan vain isälle on tarkoitettu ”synnyttävän äidin puolisolle” eikä nimenomaisesti ”miespuoliselle henkilölle”.

      Sikäli kun tämän suhteen syntyy tilanteita, jotka asettavat naisparit eriarvoiseen asemaan, tämä pitää korjata, mutta asia ei sinänsä liity avioliittolain muuttamiseen vaan sama ongelma koskee myös rekisteröityjä parisuhteita.

      Mahdollinen avioliittolain muuttaminen ei tuo mitään uutta verrattuna rekisteröityyn parisuhteeseen.

  5. Ilmaisen nyt vielä tiivistetysti mielipiteeni. Pidän kovasti lapsellisena sellaista vauhkoa koohottamista, jonka mukaan mahdollinen avioliittolain muuttaminen tekisi miehistä äitejä tai naisista isiä tai aiheuttaisi mitään muutakaan vastaavalla tavalla naurettavaa ja typerää muutosta suomalaiseen perhelainsäädäntöön.

    Tällaisilla väitteillä kohkaavat ihmiset voisivat keksiä jotain parempaa tekemistä tai vähintään tutustua kansalaisaloitteeseen ihan järjellä ja ajatuksella.

    • Jusu. Ei pahalla, mutta minusta tuntuu, että olen naurettava ja typerä, vauhko koohottaja. Sinä olet varmasti rauhallinen ihminen?

    • Tauno,

      Minun mielestäni se on vauhkoa koohottamista, että tuntematta kansalaisaloitteen sisältöä lähtee keksimään omasta päästään kaikenlaisia asioita mihin se mukamas vaikuttaa.

      Esimerkiksi Salme edellä väittää, että lakialoitteen hyväksymisen jälkeen mies voisi olla äiti ja nainen voisi olla isä. Ilmeisesti Salmelle oli tärkeämpää tuputtaa omaa propagandaansa kuin puhua totta. Ei kansalaisaloitteessa tuollaista muutosta ehdoteta.

      Asiallinen keskustelu ei ole koohottamista siinäkään tapauksessa, että vastustaa aloitetta. Minusta on joka tapauksessa reilua pysyä tosiasioissa oli aloitteesta mitä mieltä hyvänsä.

      En muista sinulta yhtään kommenttia, joten en lähtisi pelkällä mututuntumalla laittamaan mitään leimaa otsaasi. Mitä minuun tulee, olen toisinaan rauhallinen ihminen. Ehkä aika useinkin, mutta en aina. 🙂

  6. Toki pona on keinotekoinen kieli, jossa ei ole erillisiä äitiä ja isää tarkoittavia sanoja. Kummastakin vanhemmasta käytetään sanaa ”mama”. Jos halutaan erikseen korostaa, että kyseessä on isä, niin sanotaan ”mama mije”. Äiti on vastaavasti ”mama meli”.

  7. Eräs olennainen seikka mikä tulee ottaa jatkossa huomioon on lain perustelujen looginen ketju.

    Jois jokin asia on nyt, kosien eri tavalla aviopareja ja rekisteröidyssä parisuhteessa olevia pareja, perustuslain sallima, eikä asia suoraan liity avioliitoon instituutiona, on tämä ero avioliittolain muutoksen jälkeenkin perustuslain hyväksymä. Avioliitolakiahan ei ole tarkoitus muuttaa perustuslan säätämisjärjestyksessä

    Lakimuutos siis yhdistää asiat saman lainsäädännön alle, mutta ei tee liitoista kulttuuris-sosiaalisesti samanlaisia sen enempää kuin ne on olleet jo ennen lakimuutosta. On tärkeää huomata että lainsäädäntö edellyttää yhdendertaisuutta jo nyt myös kultuuris-sosiaalisissa kysymyksissä. Kaiken erottelun tulee olla perusteltua.

    Jos siis nykyisen lainsäädännön aikana on ollut kulttuuris-sosiaalisesti perusteltua erotella samaa ja ei sukupuolta olevia pareja, on se perustuslain sallimaa vielä avioliitolain muutoksen jälkeenkin.

    Perustuslaki ei myöskään estäisi keväällä 2015 valittua eduskuntaa säätämästä aboptiolakiin heteropareille ensisijaisuutta perheen ulkopuolisessa adobtiossa. Olennaista tässä toki olisi, että lapsen yksilöllinen etu kuitenkion sivuttaisi tämän ensisijaisuusperiaatteen. Kirjauksen anoaksi käytännön merkitykseksi jäisi se, ettei avioliitojen keskinäiseen yhdenvertaisuuteen voisi tämän asian osalta vedota aboptiolapsijonossa.

    • Mielestäni perustuslaissa ei ole mitään sellaista kohtaa, joka tulevaisuudessa asettaisi samaa sukupuolta olevat avioparit ja eri sukupuolta olevat avioparit eriarvoiseen asemaan.

      Mikäli adoptiolakiin kirjattaisiin heteroparin ensisijaisuus adoptiolapsijonossa, se tarkoittaisi sitä, että adoptiossa on kyse adoptiovanhempien tarpeesta saada lapsi. Mielestäni adoptiossa on kuitenkin kyse siitä, että lapsella on tarve saada koti. Tästä syystä pidän outona ajatusta, että adoptiovanhempien tarpeita lähdettäisiin jotenkin priorisoimaan.

  8. Ehkäpä tämänpäiväinen päätös tuo mukanaan jotain hyvääkin. Tähän asti kaikkia kirkon jäseniä on voitu pitää oikeina kristittyinä. Nyt se ei enää ole samalla tavalla mahdollista, kuin eilen. Kansa jakautuu tästä päivästä alkaen selvästi kahtia. Toiset hyväkyy lain ja toiset ei. Viimemainitut joutuvat painostuksen alaisiksi. Silti heiltä ei minkäälaista hyväsymistä voida odottaa. Mitä kirkossa tulee tapahtumaan tälle joukolle, tulee olemaan ratkaisevaa kirkon tulevaisuuden kannalta. Tämä tilanne tulee myös antamaan selvyyden siihen kuka on oikea kristitty.

  9. Jumalan luomistyö on pyhä, Hän loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Epäuskoiset tekevät Itselleen ja läheisilleen erittäin suurta vanhinkoa yrittämällä tuhota Jumalan luomistyötä sekä ihmisessä että ihmissuhteessa. Nämä synnin ideat ovat sielunvihollisen pahuuden vaikutusta. Sen orjat ovat sen talutusnuorassa ja uskovat sen valheisiin. Nämä ihmiset vasta ovat säälittäviä ja tarvitsevat kipeästi Jumalan armoa Jeesuksessa. Esirukoillaan näiden orjasielujen puolesta!

    • -Jumalan luomistyö jatkuu ja edelleenkin ihmiset ovat miehiä ja naisia sekä heterot että homot ja kaikki siltä väliltä. Kukaan ei ole tuhoamassa Jumalan luomistyötä (ja miten edes voisikaan jos kaikkivaltiaan Jumalan luomistyöhön uskoo ? ).

      Syntisiä ovat kaikki ja jos esim. pakottavasti tuntee tarvetta lähimmäisiään pahansuopuisesti nimitellä niin ehkä pitäisi miettiä että onko Jumala jättänyt minutkin arvottomien ajatusten valtaan, tekemään sellaista mikä ei sovi ?.

      Kukin itsessään voi pohtia että olenko liian täynnä kaikenlaista vääryyttä, halpamaisuutta, ahneutta ja pahuutta, kateutta, riitaisuutta ja pahansuopuutta ?. Ja voi myös sitä pohtia että panettelenko ja parjaanko, olenko toisille röyhkeä ja pöyhkeä ja pahanilkinen, ymmärtämätön ja rakkaudeton ja ehkä myös hiukan säälimätönkin ?.

Jukka Kivimäki
Jukka Kivimäki
Aktiiviseurakuntalainen Espoosta. Päivätyössä ammatillisen koulutuksen parissa.