[Raimo Turunen]
Pari vuotta sitten luin yllättävän tutkimustuloksen. Tutkijat kertoivat löytäneensä onnistuneen organisaatiomuutoksen.
Työterveyslaitos tutki kansainvälisessä hankkeessa muutosten vaikutusta työntekijöitten hyvinvointiin. Tulosten mukaan läheskään kaikki eivät koe muutoksia kielteisinä. Työntekijöiden hyvinvointi ei aina heikkene, joskus jopa paranee.
Yhden onnistuneen muutoksen läpi käyminen ei kuitenkaan takaa selviytymistä seuraavasta. Jokainen tilanne on ainutkertainen. Ratkaisevinta muutoksen kokemisessa on elämänhallinnan tunne. Jos ihminen kokee elämänsä mielekkääksi ja selitettäväksi, on isostakin muutoksesta mahdollista selvitä.
Organisaatiomuutos on kestävyyslaji. Valmistelu ja toteuttaminen vaativat aikaa. Mitä isompi muutos, sitä hitaammin mieli tulee perässä. Myös tulokset antavat odottaa. Siksi on vaikea perustella ja ymmärtää tempoilevaa ja nopeaa muutosten tekemistä. Kirkossa nopeudesta ja tempoilusta ei ole ollut vaaraa, ortodoksisessa kirkossa vielä luterilaista vähemmän.
Nyt luterilaisessa kirkossamme ollaan kuitenkin tekemässä historiallisen suurta rakennemyllerrystä. Aprillipäivänä kirkkohallituksen on määrä antaa asiasta esitys kirkolliskokoukselle. Jos kirkolliskokous marraskuussa päättää esityksen mukaisesti, vuosikymmenen loppuun mennessä jokainen seurakunta kuuluu johonkin seurakuntayhtymään.
Kirkossamme on nyt 428 seurakuntaa, joista 166 kuuluu 33 seurakuntayhtymään. Vuosikymmenen lopulla yhtymiä pitäisi olla noin 100 ja loputkin 262 seurakuntaa liitettäisiin niihin.
Lakiesitys mahdollistaa myös aiempien seurakuntaliitosten purkamisen. Tällä vuosituhannella kartalta on kadonnut 159 seurakuntaa. Jos vaikkapa puolet haluaisi kartalle takaisin, liittyisi tuleviin yhtymiin 80 seurakuntaa lisää. Monessa paikassa oman seurakunnan palauttamisesta haaveillaan, tarkkaa uudelleen perustamisten määrää tuskin kukaan osaa arvioida.
Edessä olisi kirkkomme historian suurin ja nopein rakennemuutos. Suunnitelman mukaan se toteutuisi vuoden 2016 alusta vuoden 2019 alkuun, siis kolmessa vuodessa. Muutoksen tekemiseksi tarvitaan suunnittelua, neuvotteluja, kartoituksia, kokouksia, kuulemisia, päätöksiä, päätösten toimeksi panoa, selvitysmiehiä ja muutoskonsultteja. Ja ainahan joku on tyytymätön eli seuraa valituksia.
Muutoksen rinnalla pitää tehdä normaalia työtä eli lapset kastetaan, vainajat haudataan, parit vihitään, rippikouluja pidetään, apua tarvitsevia autetaan ja mitä vielä. Ja muutoksen jälkeen alkaa yhdessä elon opettelu. Jonkun pitää kaikki maksaakin, sillä maksaahan tuollainen toki. Hintalappua tosin ei ole laskettu. Hei hulinaa sano mummo kun kirnuun pieras.
Onko näin isossa muutoksessa mahdollista onnistua? Mahdollisuuksia on niin kauan kuin on elämää. Valtava on kuitenkin haaste. Monen seurakuntalaisen, työntekijän ja luottamushenkilön elämänhallintaa koetellaan. Lisäksi koetellaan omanarvontunnetta, ammatti- ja paikallisidentiteettiä, osaamista ja kestokykyä. Kolhuilta tuskin voidaan välttyä, ruumiilta toivottavasti kuitenkin.
Jos muutos toteutuu, seuraa kysymys, mihin kirkkomme tarvitsee nykyisen kaltaista yhteistä hallintoa. Kirkon keskushallinnon ja hiippakuntien saneeraaminen on vuorossa seuraavaksi. Itse asiassa remontti tarvitaan, vaikka lakia seurakuntayhtymistä ei tulisikaan.
Niin pysyvät siis usko, toivo ja rakkaus. Ja pisimpään pysyy muutos.
Raimo Turunen
Kehittämiskonsultti
Agricola
Te olette häväisseet köyhän. Eivätkö juuri rikkaat teitä sorra? Jaakob 2:6
Tuo Jaakobin kohta on siitä että edellä katsottiin henkilöön ja toimittiin sen mukaan, voiko tuota sitten kääntää toisinpäin eli voiko rikasta ”häväistä”?
Kaikille kyllä voidaan tehdä vääryyttä ja väkivaltaa. Ihminen on sellainen.
Elämäntyö verovirkailijana sai minut näkemään yhteiskunnan eriarvoisuuden ja sen miten järjestelmämme pitää sitä yllä.
Köyhät pysyvät köyhinä sukupolvesta toiseen. Samaan aikaan rikkaat hyötyvät tilanteesta. Köyhät jopa auttavat rikkaita rikastumaan. Parempaa järjestelmää ei taida silti löytyä. Kokoomus on osittain oikeassa siinä että moni köyhä tyytyy elämään valtion varoilla.
Pekka, onko sinusta oikein esim. alkaa leikata asumistuesta? Sitähän saavat kaikista pienituloisimmat ja vaikeimmissa oloissa asuvat.
Mika R. On totta kai väärin ottaa pienituloisilta, sairailta ja köyhiltä. Valitettavasti löytyy aina ihmisiä, jotka joutuvat ilman omaa syytään erilaisten tulorajojen ”väärälle puolelle”. Olen sitä mieltä, että iso ongelma on, että kasvava joukko ihmisiä ei tule toimeen palkallaan. On niin ikään väärin, että työkyvyttömiä pakotetaan työnhakijoiksi. Yksi ikävimpiä tuntemiani tilanteita on vanhuuseläkkeellä ollut ja syöpään sairastunut vaatimattomissa viroissa puurtanut henkilö, jolla on liian ”korkea” eläke. Lisäksi hän tarvitsee säännöllisesti kalliita apteekista saatavia ravintolisiä. Niitä ei kuitenkaan KELA-korvata, koska hänen diagnoosinsa ei edellytä asianomaisia tuotteita.
Mutta. On myös heitä, jotka oppivat ”kikkailemaan” ja näin väärinkäyttämään erilaisia tukia. Vieläpä ihan laillisesti. Tapasin jo 1990-luvulla laman jälkeen yksityisyrittäjän, joka kertoi: hänellä olisi vakituisia töitä kolmelle tai neljälle. Nämä olivat mieluummin työttöminä ja välillä pätkätöissä, jotta saisivat maksimaaliset korvaukset. Vakituinen työ olisi näet merkinnyt ainakin lyhyellä aikavälillä tulotason laskua verrattuna ansiosidonnaiseen työttömyyskorvaukseen. Ei siis kannattanut olla töissä vaikka niitä olisi ollut tarjolla.
En ota kantaa Kokoomukseen mutta allekirjoitan linjauksen, että kannustinloukut pitää purkaa ja työnteon olla kannattavaa. Eikä sairaita ja vaivaisia pidä kyykyttää. Mikä sitten on oikeudenmukaista ja miten se parhaiten toteutetaan on toinen asia.
Sinun väkesi elää siellä, hyvyydessäsi sinä huolehdit köyhistä, Jumala. Ps. 68:11
Jumala huolehtii köyhistänsä. Jumalan lapset tulisi tunnistaa siitä, että he jakavat omastaan mielellään niille, joilla ei ole. He lainaavat odottamatta takaisinmaksua. He kulkevat toisenkin virstan, jakavat tarvittaessa vaatteensakin. Sillä minkä palkan he siitä ansaitsisivat, että he rakastavat niitä, jotka rakastavat heitä?
Jospa kotikaupungeissamme aina lähetyskenttiä myöten meistäkin voitaisiin sanoa: ”Sinun väkesi asuu siellä, sillä siellä autetaan hädässä olevia ja köyhiä.” Silloin alkaisi myös kysely: kuka se Jeesus oikein onkaan, kun hän saa nimeään kantavat tekemään tällaista hyvää?
Juha Vähäsarja, Joka päivä Jumalan kämmenellä, tämän päivän teksti, SLEY, 2005.
Jeesus rakastaa sinua.
Vallan mainiosti voidaan hyvätuloisia verottaa enemmän. He ovat mestareita näissä verojärjestelyissä, joka on fiinimpi nimi verokikkailulle. Eivätkä hyvätuloiset yksin veroja maksa. Naurettava väite, jonka täällä joku heitti. Kaikki palkansaajat maksavat veroja olipa palkka vaikka pienikin.
Kaikenlaiset yritystuet olisi myös lopetettava. Jatkuvasti mainostetaan markkinatalouden ihanuutta. Ei todellisessa markkinataloudessa yrityksiä sen enempää kuin pankkejakaan tueta. Sehän ei kuitenkaan näytä toteutuvan, joten lopetetaan höpinä vapaasta markkinataloudesta. Korona-aikana yrityksille suorastaan lapioitiin tukia.
Ja kyllä hyvätuloiset käyttävät ihan samaa infrastruktuuria kuin muutkin, ynnä koulutusta ja terveydenhoitoa. Jos varakas vaikka yksityisiä terveyspalveluja käyttäisikin niin kyllä sieltä vaikeissa tapauksessa julkiselle puolelle lähetetään.
Tätä taustaa vasten on törkeätä lähteä leikkaamaan asumis- tai muista vähävaraisten tuista. Kadulleko täällä kokoomus kansalaiset haluaa? Jos sinne joudut, on turha yrittää mihinkään duunipaikkaan. Aivan älytön leikkauksen kohde.
Porvarihallitukset eivät muuten osaa hallita kuin leikkaamalla heikoimmassa asemassa olevilta. Noilla eväillä voisin ryhtyä valtiovarainministeriksi vaikka heti. Ei paljoa taitoa vaadi. Lopetetaan julkinen terveydenhuolto, infra, koulutus jne ja johan on talous plussalla että kohisee.
Toivon todella, että hyvinvointiyhteiskuntaa kannattavat ihmiset lähtevät äänestämään mitä tahansa puoluetta paitsi kokkareita, jotka eivät ole kortta ristiin pistäneet edes siihen, että saataisi veroparatiisien portit kiinni. Jos joku sitä yrittää niin raivoisasti pistävät kapuloita rattaisiin.
Erinomaisen terävä ja tosi kirjoitus Tarja Aarniolta. Veroparatiisien portit kiinni eikä avaimia Orpoille.
Onko muuten ns. kannustinloukkuja vielä? Joka ikinen hallitus jo ties kuinka kauan on niiden olemassaolon tiedostanut, joten ihmettelen suuresti, ellei niitä ole vieläkään saatu pois. Turha niistä(kin) on aina vaalien edellä puhua, ellei niitä mikään hallitus saa purettua. Hallitukset eivät ilmeisesti sitten kykene siihen.
Enkä tietenkään tarkoita tällä sitä, että tukia tarvitsevilta pitäisi leikata. Kyllä leikkaukset on tehtävä sieltä mistä on varaa leikata, tavalla tai toisella.
Ja lisätuloja hankkia verotuksen porsaanreiät tukkien. Valtiolta jää verokeinottelun vuoksi miljardeja saamatta. Yksi esimerkki:
https://www.vero.fi/tietoa-verohallinnosta/uutishuone/lehdist%C3%B6tiedotteet/2022/kymmeni%C3%A4-j%C3%A4rjestelm%C3%A4llist%C3%A4-verokiertoa-tarjoavia-yrityksi%C3%A4-paljastunut-suomelta-mahdollisesti-j%C3%A4%C3%A4nyt-saamatta-80-miljoonan-euron-edest%C3%A4-l%C3%A4hdeveroa-vuosittain/
Joitakin vuosia sitten erään satakuntalaisen ison sahan rikas toimitusjohtaja sairastui syöpään. Hän pystyi ostamaan parhaat mahdolliset syöpälääkkeet. Mutta ne eivät häntä parantaneet, vaan hänen täytyi kuolla. Vähän ennen kuolemaansa hän totesi nyt ymmärtävänsä, ettei rahallakaan saa kaikkea.
Seurakunnalla on ehkä ollut onni saada uskollinen sielunpaimen. Yötä päivää hän ajattelee kuulijoidensa parasta. Hän rukoilee heidän puolestaan ja ahdistuu ajatellessaan heidän iankaikkista osaansa. Hän kehottaa ja varoittaa, houkuttelee ja kutsuu armohäihin. Hän lohduttaa ja vetoaa – mutta kaikkea sitä halveksitaan tai ainakin väheksytään. Mitä Herran on silloin tehtävä?
Aivan oikein, ennen kuin he aavistavatkaan, hän ottaa heiltä sen ravinnon, jota he ovat hyljeksineet, ja siirtää heidän sielunhoitajansa toiseen paikkaan. Hänen sijaansa he saavat sellaisen, joka ei väsytä heitä tällä vanhalla julistuksella synnistä ja armosta. Hän saarnaa heidän ”korvasyyhyynsä”. Hän pystyy tuudittamaan nämä sielut lepoon, jossa herättävä ääni ei kuulu. Ja ne, jotka eivät suostu nukutettavaksi, vaan ehkä vasta nyt havaitsevat, mitä ovat menettäneet, eivät koskaan enää saa samanlaista tilaisuutta kuunnella terveellistä julistusta.
C. O. Rosenius, Jumala on, s. 140-141, SLEY, 1976.
Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä. Matt. 5:14
Lamput eivät puhu, mutta ne loistavat. Majakka ei soita rumpua eikä toitota torvea, mutta kaukana vesillä merten kulkijat näkevät sen ystävällisen valon. Anna tekojesi loistaa uskostasi. Kuvita elämäsi saarna kaikella toiminnallasi.
Spurgeon, Hiljaisiin hetkiin, Päivä, 1996.