[Raimo Turunen]
Pari vuotta sitten luin yllättävän tutkimustuloksen. Tutkijat kertoivat löytäneensä onnistuneen organisaatiomuutoksen.
Työterveyslaitos tutki kansainvälisessä hankkeessa muutosten vaikutusta työntekijöitten hyvinvointiin. Tulosten mukaan läheskään kaikki eivät koe muutoksia kielteisinä. Työntekijöiden hyvinvointi ei aina heikkene, joskus jopa paranee.
Yhden onnistuneen muutoksen läpi käyminen ei kuitenkaan takaa selviytymistä seuraavasta. Jokainen tilanne on ainutkertainen. Ratkaisevinta muutoksen kokemisessa on elämänhallinnan tunne. Jos ihminen kokee elämänsä mielekkääksi ja selitettäväksi, on isostakin muutoksesta mahdollista selvitä.
Organisaatiomuutos on kestävyyslaji. Valmistelu ja toteuttaminen vaativat aikaa. Mitä isompi muutos, sitä hitaammin mieli tulee perässä. Myös tulokset antavat odottaa. Siksi on vaikea perustella ja ymmärtää tempoilevaa ja nopeaa muutosten tekemistä. Kirkossa nopeudesta ja tempoilusta ei ole ollut vaaraa, ortodoksisessa kirkossa vielä luterilaista vähemmän.
Nyt luterilaisessa kirkossamme ollaan kuitenkin tekemässä historiallisen suurta rakennemyllerrystä. Aprillipäivänä kirkkohallituksen on määrä antaa asiasta esitys kirkolliskokoukselle. Jos kirkolliskokous marraskuussa päättää esityksen mukaisesti, vuosikymmenen loppuun mennessä jokainen seurakunta kuuluu johonkin seurakuntayhtymään.
Kirkossamme on nyt 428 seurakuntaa, joista 166 kuuluu 33 seurakuntayhtymään. Vuosikymmenen lopulla yhtymiä pitäisi olla noin 100 ja loputkin 262 seurakuntaa liitettäisiin niihin.
Lakiesitys mahdollistaa myös aiempien seurakuntaliitosten purkamisen. Tällä vuosituhannella kartalta on kadonnut 159 seurakuntaa. Jos vaikkapa puolet haluaisi kartalle takaisin, liittyisi tuleviin yhtymiin 80 seurakuntaa lisää. Monessa paikassa oman seurakunnan palauttamisesta haaveillaan, tarkkaa uudelleen perustamisten määrää tuskin kukaan osaa arvioida.
Edessä olisi kirkkomme historian suurin ja nopein rakennemuutos. Suunnitelman mukaan se toteutuisi vuoden 2016 alusta vuoden 2019 alkuun, siis kolmessa vuodessa. Muutoksen tekemiseksi tarvitaan suunnittelua, neuvotteluja, kartoituksia, kokouksia, kuulemisia, päätöksiä, päätösten toimeksi panoa, selvitysmiehiä ja muutoskonsultteja. Ja ainahan joku on tyytymätön eli seuraa valituksia.
Muutoksen rinnalla pitää tehdä normaalia työtä eli lapset kastetaan, vainajat haudataan, parit vihitään, rippikouluja pidetään, apua tarvitsevia autetaan ja mitä vielä. Ja muutoksen jälkeen alkaa yhdessä elon opettelu. Jonkun pitää kaikki maksaakin, sillä maksaahan tuollainen toki. Hintalappua tosin ei ole laskettu. Hei hulinaa sano mummo kun kirnuun pieras.
Onko näin isossa muutoksessa mahdollista onnistua? Mahdollisuuksia on niin kauan kuin on elämää. Valtava on kuitenkin haaste. Monen seurakuntalaisen, työntekijän ja luottamushenkilön elämänhallintaa koetellaan. Lisäksi koetellaan omanarvontunnetta, ammatti- ja paikallisidentiteettiä, osaamista ja kestokykyä. Kolhuilta tuskin voidaan välttyä, ruumiilta toivottavasti kuitenkin.
Jos muutos toteutuu, seuraa kysymys, mihin kirkkomme tarvitsee nykyisen kaltaista yhteistä hallintoa. Kirkon keskushallinnon ja hiippakuntien saneeraaminen on vuorossa seuraavaksi. Itse asiassa remontti tarvitaan, vaikka lakia seurakuntayhtymistä ei tulisikaan.
Niin pysyvät siis usko, toivo ja rakkaus. Ja pisimpään pysyy muutos.
Raimo Turunen
Kehittämiskonsultti
Agricola
”Mutta voi teitä, te rikkaat, sillä te olette jo saaneet lohdutuksenne!” (Luukas 6:24)
Oppikaa tekemään hyvää; harrastakaa oikeutta, ojentakaa väkivaltaista, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa. Jes. 1:17
Kokoomus on yritysten puolue, ajaa yritysten asiaa, mutta ei ymmärrä, että tukien leikkaaminen vähentää ostovoimaa ja siitä kärsivät yritykset ja myös kulttuuritapahtumat, kun ihmisillä ei ole rahaa kuluttaa, eli kulutusvoima heikkenee.
Lisäksi, tukia saavat myös yritykset monissa muodoissa, se viidakko vasta onkin paikka, jossa veistä pitäisi heiluttaa.
Taloyhtiössä on yksi kokoomuslainen, jolla on nelihenkinen perhe. Lisäksi kahdessa muussa asunnossa asuu molemmissa aviopari. Kokoomuslainen tienaa työpäivänä 500 eur. Hänen perheelle jää 300 eur elämiseen päivässä, kun molemmille naapureille hän antaa 100 eur päivässä, tämä 200 eur menee ennen kuin hän itse voi käyttää 300 euroaan. Entä jos kokoomuslainen ei enää menisi töihin, niin miten nämä kahdeksan henkeä saisi rahaa elämiseen.
Mika, mielestäni on hyvä kun on kokoomuslaisia, jotka maksavat omien laskujen lisäksi naapurien laskut. Ilman kokoomuslaisia ei vihervassareilla olisi rahaa jaettavana toinen toisilleen.
Kokoomuslaisen naapuritkaan eivät mielestäni ole köyhiä. Jos he saavat 100 euroa päivässä, sehän tekee 3000 euroa kuussa. Jos tälle kokoomuslaiselle jää käteen 300 euroa päivässä, sehän tekee 9000 euroa kuussa. Näin suurista tuloista on syytäkin antaa tarvitsijoille. Mutta tällainen vapaaehtoinen avunantaminen on kyllä kunnioitettavaa. Sellaista pitäisi olla enemmänkin ihmisten keskuudessa!
Mika, kokoomuslainen saa rahaa ainoastaan työpäivinä. Tämä tekee töitä viitenä päivänä viikossa. Myös naapurit saavat rahaa häneltä viitenä päivää viikossa.
Juha, luin epähuomiossa sanan työpäivänä. Silti on kysymys aika suurista summista.
Kahdeksan henkeä elää tämän kokoomuslaisen palkkalla.
Eikö näillä naapureilla sitten ole mitään omia tuloja? Saavatko he esim. mitään tukia?
Mika, käytännössä kokoomuslainen maksaa 200 eur veroa, joka ohjautuu erilaisten tukien muodossa hänen naapureilleen.
Juha, rikkaille on aina riittänyt enemmän kavereita, tukijoita, puolestapuhujia ja myötäilijöitä kuin köyhille.
Tulossa eduskuntavaalit. Eläkeläisien ja köyhien asiat moni puolue lupaa laittaa kuntoon, kuten aina ennen vaalia. Populismi vaalilupauksissa kukoistaa lähes jokaisella puolueella.
No, ehkä tarkoitin enemmän ihmisten yksityiselämää.
Juha Hentilä
”Entä jos kokoomuslainen ei enää menisi töihin, niin miten nämä kahdeksan henkeä saisi rahaa elämiseen.”
Työ voi loppua myös kokoomuslaiselta, jos hän ei ole pappi tai joku virkamies, mutta se ei tarkoita sitä, että myös naapuri menettäisi niukan elantonsa, eli sosiaaliturvansa sen takia. Yrittäkää nyt vähän ajatella.
Kokoomuslainen ainoastaan putoaa itsekin tuen saajaksi. vieläkö hän silloinkin olisi sitä mieltä, että tukia pitää leikata.
Nämä ovat niitä näkökulmia, eli riippuu siitä mistä katsoo, ja mitä katsoo.
Tarja, sosiaaliturvan maksaa aina joku kokoomuslainen. Jos sosiaaliturvan rahoitus olisi lainalla, niin silloin maksajia on tulevien sukupolvien kokoomuslaiset.
Se kuitenkin, minkä usko omistaa, nimittäin Jeesus Kristus, on sama ja yhtä suuri: ristissä riippuvalla ryövärillä on uskonsa kautta samalla tavalla Jeesus Kristus ja sama osa hänessä kuin pyhällä Pietarilla, Paavalilla, Aabrahamilla ja Jumalan äidillä ja kaikilla pyhillä, vaikka hänellä ei olisikaan yhtä vahvaa uskoa.
Martti Luther, Kirkkopostilla II, s. 10, SLEY, 1942.
Sanojen voima on tänä päivänä tolkuttoman suuri. Kaikkialla asiat käännetään ja väännetään oman edun mukaisiksi ja näin väistetään tosiasiat ja hämmennetään niitä.
On kaiketi täysin selvää, että on paljon ihmisiä, jotka eivät sairauden ym syyn takia eivät pysty tekemään töitä tai niitä, jotka pystyisivät, mutta eivät vain saa töitä. He tarvitsevat tukia. Eikö tästä olla yksimielisiä?
Paljonko sitten on sellaisia ihmisiä, jotka pystyisivät tekemään ja saisivat töitä, mutta eivät halua tehdä?
Vai onko sellaisia? Jos on, niin miten heidän kanssaan pitäisi toimia?
Mitä mieltä muuten olette tästä? Onko tunnustavan kristityn nykyisin vaikeampi saada töitä kuin ennen? Pelätään vaikka, että hän alkaa työpaikalla puhumaan uskonasioista, ja sen katsotaan pilaavan työpaikan ilmapiirin ja yhteishengen.
Tunnustava kristitty saa yhtä helposti töitä kuin muutkin. Ainoastaan kirkon töissä tällä voi olla negatiivinen merkitys työnsaantiin, vaikka ei pitäisi.
Esim. Aki Ruotsala erotettiin Pori Jazzin johtajan paikalta, joidenkin vanhojen mielipiteiden vuoksi joitakin vuosia sitten.
Duunarin kannalta on vähän se ja sama, mikä hallitus kulloinkin johdossa operoi. Duunari maksaa joka tapauksessa. Edellisen oikeistolaisen hallituksen aikana toteutettiin massiivinen tulonsiirto duunareilta yrityksille. Toisaalta vasemmistolaisen hallituksen myötä verotus tuskin laskee, ja maksaja on jälleen duunari.
Mutta niinhän se meidän talous toimii. Suurin ryhmä maksaa eikä sille oikein ole vaihtoehtojakaan.
Tulee mieleen tarina siitä kun Juice Leskinen oli vierailulla eduskunnassa. Vierailun jälkeen Juice ja Mikko Alatalo siirtyivät taksilla ravintolaan. Perillä Mikko kysyi Juicelta maksatko sinä vai vedetäänkö eduskunnan kortilla, johon Juice vastasi: eli minä maksan joka tapauksessa.
”Kun porvarihallitus vakauttaa sen työmies tuntee palkassaan. Ja kun suhdanne äkkiä kääntyy laskuun rahat ne valuvat porvarin taskuun. Ja minne ne miljoonat sijoitetaan – kas sitä ei duunari tietää saa. Se on kapitalismin laki.” Jotenkin näin KOM teatteri hoilotti parhaina päivinään. Ilmaisia lounaita ei ole.
Mikalle: Totta kai eri puolueiden talouslinjaa voidaan arvioida ja päätyä eri lopputuloksiin. Mutta mustana porvarina ja vieläpä mustapaitana minulle teki pahaa se, että nostit yhden puolueen tällä tavoin negatiivisen huomion kohteeksi.
Minusta kaikista mahdollisista epäkohdista pitää voida puhua ja ottaa esille. Kokoomus haluaa siis esim. leikata asumistukea, joka ainakin minulle henkilökohtaisesti on tärkeä tulonlähde. Niin kuin täällä aikaisemmin sanoin, elän muutenkin lähes köyhyysrajalla.
Äänestyskäyttäytyminen on ratkaisu, jossa äänestäjä joutuu punnitsemaan kaikkia politiikan osa-alueita: turvallisuutta, taloutta, sosiaaliturvaa, kulttuuria jne. Jokaisen puolueen tavoitteissa on sekä kannatettavia että vastustettavia asioita. Harkitsevan äänestäjän vaikea tehtävä on priorisoida politiikan osa-alueiden merkitystä ja etsiä omaan arvomaailmaan parhaiten tai edes vähiten huonosti sopiva puolue ja ehdokas. Puoluevalinta usein on myös tunnepohjainen, jolloin siihen vaikuttaa rationaalisen harkinnan lisäksi oma tausta: perheen perinteet, sosiaaliluokka ja asuinseutu.