Myrskyä täydenkuun aikaan

Perjantain vastaisena yönä riehui poikkeuksellisen raju myrsky Perämerellä. Tuulen voima kohosi korkeimmillaan Hailuodon Marjaniemessä 36 metriin sekunnissa. Vertailun vuoksi: kovan tuulen varoitus annetaan kun sen nopeus ylittää 14 metriä sekunnissa.

Myrsky rullasi kattorakenteita, kaatoi puita, katkoi sähköjä, heitteli tavaraa. Vesi nousi vaarallisen korkealle. Henkilövahingoilta ilmeisesti vältyttiin, sillä pohjoisen ihmiset kunnioittavat luonnon voimaa ja osaavat yleisesti ottaen suojautua.

Etelän asutuskeskuksissa 36 metriä sekunnissa etenevä tuuli aiheuttaisi hyvin arvaamattomia vahinkoja. Moni Luojan luomasta luonnosta vieraantunut ei osaa aavistaakaan, millainen voima tuulella on. Jos yrität nousta autosta tuulen puolelle, et onnistu. Etkä pysty hengittämään päin tuulta. Jos käännät selkäsi tuuleen päin, joudut ponnistelemaan kaikin käytettävissäsi olevin voimin pysyäksesi paikallasi. Kaikki irtonainen tavara, mikä ei ole tuulensuojassa tai äärimmäisen lujasti kiinni sidottu, lentää tiehensä.

Tiedoitusvälineet, kuten iltapäivälehdet, ovat nykyään herkkiä antamaan sääennustuksia. Millainen talvi on edessä? Tuleeko hellekesä? Tuleeko sateen jälkeen pouta? Herkästi myös varoitetaan pakkasista, tuulista ja metsäpalovaarasta.

Vaan tästä myrskystäpä ei juttuja ole näkynyt. Mitä tapahtuu Perämerellä tai pohjoisen tuntureilla, ei ole merkittävää tiedonvälitykselle, jota pääkaupunkikeskeisyys hallitsee. Etelän uutistoimittajat eivät ole kiinnostuneita Jyväskylän pohjoispuolen tapahtumista. Tämä, toki jo tiedetty sääntö vahvistui jälleen, kun selasin päivän uutisvirtaa.

Nyt on muuten täydenkuun aika. Täysikuu, kuten luonnonilmiöt yleensäkin, vaikuttavat ihmisiin monin tavoin. Usein puhutaan kuuhulluudesta, joka panee käyttäytymään jollain poikkeavalla tavalla. Mutta kuulla on muitakin vaikutuksia. Uuden kuun syntyessä tapahtuvat lähes poikkeuksetta säätilojen isommat muutokset. Niin sanotulla  yläkuulla (eli kuun kasvaessa kohti täysikuuta) kannattaa tehdä haaveilemiaan asioita ja toteuttaa erilaisia hankkeita, rakentaa ja kylvää. Silloin ne onnistuvat parhaiten. Alakuulla (eli kuun pienentyessä) toimilla ei ole tarvittavaa siunausta.

Ja myrskystä vielä: tiesitkö, että talvi tulee vasta kun lepän perät ovat kastuneet kolmesti? Toisin sanoen, kun syysmyrsky on riehunut kolmesti ja nostanut veden niin korkealle, että rantojen tuntumassa kasvavien leppien kohollaan olevat juuret käyvät veden peitossa.

Saatat naurahtaa ja paheksuakin: outoa ja typerää luontouskoa tuo saaristorovasti levittää. Mutta ajattelepa, millainen viisaus Luojan luomistöihin on kätkeytynyt. Mitä me olemme niistä ymmärtävinämme? En minä, eikä kukaan muukaan voi Jumalan ihmeitä loppuun saakka selittää. Ja niin onkin itseasiassa hyvä. Pysyäkseen nöyränä ikiaikaisen suuruuden edessä, kannattaa kysellä ja ihmetellä. Vaikkapa niin kuin Jobin kirjassa Jumala puhuu suurenmoisella tavalla, sanoittaen ihmisen ihmettelyn:

” Missä olit silloin, kun minä laskin maan perustukset? Kuka määräsi maan mitat? Tiedätkö sen? Kuka sulki meren portit, kun vedet syöksyivät esiin maan kohdusta? Pilvenhattaroihin minä vaatetin meren, myrskypilvillä sen kapaloin. Minä laadin sille lait ja rajat ja asetin portit ja salvat sen tielle, ja sanoin: ”Tähän asti, ei edemmäs! Tässä on sinun ylpeitten aaltojesi raja.” ”

Niin on ihmisenkin osa. Niinpä tämän tarinan loppuun, keskelle illan ja yön pimeyttä, sopii samaisesta Jobin kirjasta vielä yksi, kaiken kruunaava kysymys: ”Oletko sinä kutsunut esiin aamun, edes yhden kerran?”