Kävin lauantaina Lidlissä. Se on edullinen ostospaikka. Samaa tavaraa kuin Citymarketissa, mutta paljon halvemmalla. Lidl on varsinainen kauppaketju. Myymälät ovat saman konseptin mukaan tehtyjä, sijaitsivat ne sitten missä maassa tahansa. Kun on yhteen Lidliin tutustunut, osaa kulkea kaikissa vaikka silmät ummessa.
Takaseinän leikkele- ja lihatuotehyllyjen luona tuli minua puhuttelemaan noin kuusivuotias kirkassilmäinen tyttö, joka puhui vähän murtaen suomea. Ehkä hän oli kahdeksanvuotias, mutta minusta lapset näyttävät aina noin kuusivuotiailta. Hän oli pukeutunut punaiseen toppahaalariin ja mukana seurasi pikkuveli. Oikein sellainen pikkuveljen näköinen pikkuveli.
– Anteeksi, mutta onko tämä sika, kysyi tyttö minulta?
Hän ojensi käteeni paketin eineslihapullia.
– Minun pitää kaivaa silmälasit esiin, vastasin.
Katsoin kymmenen euron tiimarisilmälaseilla pienellä präntättyä tuoteselostetta, ja voi! Siinä luki, että liha 70% (sika, nauta).
– On tässä sikaa, totesin, ja annoin paketin takaisin tytölle.
Pikkuvelikin oli hetken vakavan näköinen. Tuskin ymmärsi, miksi, mutta kun siskokin oli. Sitten katseltiin lihatuotehyllyä enemmän. Tyttö kysyi kinkuista ja sanoin, että noissa kaikissa kinkkuleikkeleissä on pelkkää sikaa.
Sitten huomasin kalkkunasiivupaketin ja ilme kirkastui.
– Tätä voitte syödä, sanoin. Ei ole sikaa.
Selitin, että se on kalkkunaa ja kalkkunahan on lintu. Tein kyynärpäillä ja käsivarsilla muutamia siiveniskuja, kuten tiputanssissa ja tyttöä hymyilytti. Ja pikkuvelikin oli taas iloinen.
– Minä olen islam, sanoi tyttö.
– Joo, tiedän, vastasin.
Lapset katosivat kalkkunapaketteineen muille hyllyille ja päähäni tulvi ajatuksia.
Tässäkö se on meidän uskojemme ero? Meillä on meneillään paastonaika, joten ihan hirveästi ei sitä sianlihaa pitäisi minunkaan kärryihini lastata. Eikä croissantteja, joissa on sisällä pähkinäsuklaatäytettä.
En ole koskaan suuresti innostunut lauseesta, joka kuuluu: jos et voi puhua lapselle Jeesuksesta, puhu Jeesukselle lapsesta. Nyt se kävi mielessäni.
Kiitos, Teemu, tästä pienestä kertomuksesta. Ymmärrän loppupäätelmän. Ei ole helppo sanoa lapselle, että ”sinun islamisi on väärä”, mutta Jeesuksesta tekisi mieli kertoa. Mutta jos sekään ei onnistu, voi puhua pienestä tytöstä ja tämän veljestä Jeesukselle. Se on hyvä.
Kaunis keväisen talvipäivän kertomus tosielämästä.
Kertoa Jeesuksesta. Niin monelle luterilaiselle kristitylle pitäisi kertoa totta Jeesuksesta………
Olin nuorempana töissä nuorisotalolla ohjaajana. Kerran minulla oli eväänä kinkkupizzaa. Siinä videopelejä pelatessamme 7-vuotias pikku somalipoika anoi minulta viipaletta, kas kun hänelläkin nälkä oli. Siitä syntyi aika mieleenpainuva, hedelmällinenkin keskustelu.
Tässä Teemun jutussa on toinenkin taso. Lapset voivat estottomasti kääntyä tuntemattomien aikuisten puoleen ongelmatilanteissa.
Pistäydyin viime vuoden lopulla tutustumassa P. Marian seurakunnan toimintaan Raumalla saadakseni vastausta mihin se vanhan Piplian ja vanhan käsikirjan tenho ja vetovoima oikein perustuu.
Sitten kirkkokahveilla jokin pikkupoika pyysi minua (täysin tuntematonta) levittämään voin hänen leivälleen, koska se ei häneltä itseltään onnistunut. Se oli hieman yllättävää, enkä heti tajunnut asiaa. Vasta sitten kun poika pyysi toisen kerran tajusin asian. Levitin voin ja poika oli tyytyväinen. Mutta poika oli sitkeä.
Kiitos Martille vieraanvaraisuudesta! Kerro terveiseni sille pojalle, jos huomasit tilanteen.
Seuraavaksi pitää muistaa tarkistaa gelatiini, joka sekin on sikaa by the way. Katsoin you tubesta intialaisesta juhlasta, joka kerää 70 miljoonaa kävijää ja 5 miljoonaa on pyhiä miehiä. He nimenomaan kokivat uskonnon Intiaa yhdistävänä tekijänä. Sitä ajatellessa koko skandinavia tuntui pikku pläntiltä.
Hyvä kokemus Teemulla, toisaalta aivan arkinen monelle uussuomalaisten tai ystäväturistien lähellä olevalle. Itse muistan muutama vuosi sitten tarkistaneeni Heurekan lounaspöydän kaikkien ruokien ”ihrattomuuden” siellä työskentelevien kanssa, kun tarjosimme malesialaiselle tuttavaperheelle siellä aterian. Intialaistuttujen kanssa naudanlihattomuus olisi tarvinnut samanlaisen tarkistuksen.
Itse asiassa lapsille nämä jutut eivät ole ongelma. Kansainvälisessä koulussa meidänkin lasten vieressä ruokapöydässä saattoi istua sikhipoika tai muslimityttö ja siinä sitten ystävinä syötiin omia juttuja vain joskus todeten, että ne toiset söivät ”niitten juttuja”.
Ja kyllä Janne on oikeassa, joskus on paras löytää myös tarvittavia hyväksyttyjä hyytelöaineita…
Kauko,
melkein veikkaan tietäväni, kenestä oli kyse . Niin varma en kuitenkaan ole, että uskaltaisin kiittää. Semmoisia me aikuiset olemme.
Kiitos, kun kävit!