”Olemme miettineet, millä tavalla pääsiäissanomaa voisi ilmaista niin, että ihmiset voisivat ajatella pääsiäistä muunakin kuin pitkänä lomana. Tämä banderollin sanoma voi avautua monella tavalla, tärkeintä on, että ihminen pysähtyy miettimään sitä”, kirkkoherra Hannu Pöntinen sanoo itse asiassa kuultuna.
Kirkkoherran mielestä on hyvä, että räikeän värinen ja sisäisesti ristiriitainen viesti herättää tunteita, ajatuksia ja keskustelua. Hyvä muuten, mutta pitääkö niitten ajatusten ensi töikseen ajautua harhapoluille?
Jos sanotaan, että Jeesuksen kuolema on aprillia, ollaan alle aikayksikön tekemisissä doketismi-nimisen harhaopin kanssa (kreikan sana dokein = luulla, arvella, näyttää olevan). Kyse on varhaiskirkon aikana esiintyneestä hereettisestä käsityksestä, jonka mukaan Jumala olisi vain näennäisesti tullut ihmiseksi Kristuksessa; Kristuksella olisi ollut vain näennäisruumis, hän olisi kärsinyt ja kuollut näennäisesti.
Sinänsä on ihan vekkuli ajatus, että kun aprillipäivä 1.4. osuu yksiin pääsiäissunnuntain kanssa, tästä päällekkäisyydestä otetaan kirkollisissa piireissäkin kaikki ilo irti. Myyrmäkeläiset saavat Ruttopuiston rovastilta täydet pisteet nimenomaan hyvästä yrittämisestä.
Kauhulla ajattelen sitä hetkeä, jolloin aprillipäivä osuu pitkäperjantaihin. Silloin vitsit taitavat olla melko vähissä?
Omat vaatimattomat ehdotukseni banderolliin JEESUS ON KUOLLUT-viestin tilalle:
JEESUS JÄI HAUTAAN tai
PÄÄSIÄINEN ON PERUUTETTU!
Vanhan hokeman mukaan kirkoista katolinen on ominut joulun ja ortodoksinen pääsiäisen. Luterilaisille jäi pitkäperjantai. Mikään kirkko ei kuitenkaan ole voinut omia Jeesusta kokonaan itselleen, sillä hän ei jäänyt seimeen sen paremmin kuin ristille tai hautaankaan.
Ylösnoustuaan Herra ilmestyi n. 500 ihmiselle, mutta hänelle tuli koti-ikävä ja hän lähti Isänsä luo Taivaan iloon ja riemuun. Sieltä hän seuraa kaiken maailman tapahtumia aitiopaikalta ja kun aika toisen kerran on täysi, hän tulee uudelleen visiitille tänne tellukselle, ei tosin enää pienenä vauvana vaan voittajana, jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä ja jonka edessä kaikki joutuvat polvistumaan, oli uskoa eli ei.
Meillä ei ole lupaa hypätä kiirastorstain ehtoolliselta suoraan pääsiäisjuhlaan ohi pitkäperjantain. Kristuksen kärsimystä on katseltava ja mietiskeltävä, sillä sinun ja minun takiahan hän joutui kärsimään.
Joku saattaa nyt ajatella, että Jeesushan tiesi nousevansa kuolleista. Mitä hän sitten Getsemanen puutarhassa teki? Kyse oli hirmuisesta rukoustaistelusta vailla vertaa. Jeesushan jopa tuskissaan pohdiskeli sitäkin, voisiko hän välttää sen, mitä tuleman piti? Lopulta kuitenkin kutsumustietoisuus voitti. Hän suostui siihen, mikä kirjoitettu on.
Uskontunnustuksessa sanomme, että Jeesus kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan. Tämä tuonela-kysymys on kiinnostanut meikäläistä aivan pikku pojasta asti. Tuosta retkestä ei Uudessa testamentissa puhu kukaan muu kuin apostoli Pietari ohimennen kirjeessään (1 Piet 3:18-20a):
Kärsihän Kristuskin ainutkertaisen kuoleman syntien tähden, syytön syyllisten puolesta, johdattaakseen teidät Jumalan luo. Hänen ruumiinsa surmattiin, mutta hengessä hänet tehtiin eläväksi. Ja niin hän myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät totelleet Jumalaa, kun hän Nooan päivinä kärsivällisesti odotti sen ajan, kun arkkia rakennettiin.
Minkä vuoksi Kristus astui vainajien luo heidän odotustilaansa tai säilytyspaikkaansa? Varhaiskirkon aikana asia ymmärrettiin kolmella tavalla:
1) Taisteltuaan Saatanaa vastaan ristillä Kristus tunkeutui tämän maanalaiseen valtakuntaan kukistaakseen arkkivihollisensa Pimeyden vallat eli Synnin, Saatanan ja Kuoleman näitten omalla maaperällä.
2) Sitten Kristus vei mukanaan taivaaseen Vanhan testamentin pyhät ja hurskaat pakanat. Mielikuvissani näen vahvan metallioven, joka on salvattu kiinni ulkopuolelta. Siitä murtaudutaan läpi niin että paukahtaa ja heilahtaa, Pimeyden vallat joutuvat antamaan periksi ja luovuttamaan saaliinsa Kristukselle. Jumalaa vastustavat voimat kokevat hetkellisen rökäletappion ratkaisevalla hetkellä. Tuon pahistrion piti nitistää Jeesus totaalisesti, mutta vahingon ilo Jeesuksen kuolemasta jäikin varsin lyhytaikaiseksi.
3) Lisäksi Jeesus kuulutti kaikille vainajille sanomaa syntien sovittamisesta ja ihmiskunnan pelastamisesta. Olihan Nooan jälkeläistenkin saatava kuulla tämä suurin koskaan tällä pallolla kerrottu uutinen. Ikävä kyllä emme saa tietää, mikä oli tuon Jeesuksen saarnan vaikutus. Vaan olihan tuossa aikamoisen paljon duunia lankalauantaille verrattuna siihen, että Jeesus olisi vain levännyt haudassa ja käärinliinoissa odottanut kolmannen päivän aamua!
Jos Jeesus kuoli pitkäperjantain klo 15:n aikoihin ja nousi kuolleista varhain pääsiäisaamuna, niin n. 36 tuntia hän oli ns. teillä tietymättömillä. Tämä kuului suunnitelmaan. Kun ihmiset vaativat Jeesukselta jotakin merkkiä (Matt. 12:40), hän sanoi, ettei anna muuta kuin vain Joonan merkin: ”Niin kuin profeetta Joona oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä”.
Luterilaisessa virsikirjassakin on tätä nykyä kaunis ortodoksinen tropari: Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi. Tässä on jo aika paljon sanottu, eikö vain? Kuoleman voittanut Kristus on toki avannut taivaan portin myös meille, häneen täällä maan päällä nyt vaeltaville uskovilleen.
Ilmestyskirjassaan Johannes kertoo (1:17-19): ”Ja kun minä hänet näin, kaaduin minä kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen. Ja hän pani oikean kätensä minun päälleni sanoen: ”Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet”.
Oletko, lukijani, koskaan tullut ajatelleeksi, että uni on kuin pieni kuolema? Iltarukouksessa sanomme: Levolle lasken, Luojani, armias ole suojani. Aikamoisen suojattomiahan me nukkuessamme olemme, eikö vain? Ainakaan emme ole itsemme omat. Minä ainakin haluan illalla jättää itseni aivan sananmukaisesti Herran haltuun.
No, jos uni on pieni kuolema, niin aamulla sitten saamme harjoitella ylösnousemusta. Lopultakaan se ei ole herätyskellon ansiota, että me heräämme. Jumala meidät herätti tänä aamuna ja myös silloin, kun toteutuu tämä iltarukouksen loppuosa: Jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi. Aamen.
Kirkko ja kaupunki kertoo, että idean räikeään lakanaan tunnustaa saaneensa Vantaankosken seurakunnan kanttori. Annammeko hänelle anteeksi?
Alakuva lisätty 1.4.18: Doketismi havainnollistettuna…
Kas, tässäpä tämä doketismi-idea paljaimmillaan. En soisi, että kirkko leikittelisi tämän kaltaisilla asioilla.
https://www.facebook.com/hooligandachshund/photos/a.380216264825.156588.13583104825/10156322356234826/?type=3
Kirkon sanoman viihteellistäminen ei aja ainakaan kirkon Herran asiaa. Ei tainne tarkoitus pyhittää keinoja? Eilen 15.000 Ristin tien kulkijaa sai todistaa, miten Suomen pankin esipihalla kuolemaan tuomittu Jeesus heitti Kari Tapion Kuin taivaisiin-iskelmän.
Herttiles sentään, eilen ei vielä ollut edes aprillipäivä…
PS: Jos et saa linkkiä auki, niin lisäsin kyseisen pil(kk)akuvan myös tekstini loppuun, ikään kuin doketismin havainnollistamiseksi…
Minusta kirkon ongelma on saarnan (ja kirkkohallituksen vaalivideoiden), eli mitä me opetamme. Mitä Myyrmäen kirkossa saarnattiin tänään? Banderolli parhaimmillaankin herättää kiinnostuksen, ei sillä uskon sisältöä avata.
Pekka, oli saarnaaja joutunut kuulemani mukaan pyytämään anteeksi tempausta, kun oli ollut paljon niitä, jotka eivät siitä pitäneet.
Eilen Tapiolan kirkossa tervetulotoivottaja ohjasi alussa seurakunnan vastaamaan: ”Totisesti nousi”, kun hän ensin sanoi: ”Kristus nousi kuolleista” Kuulin, kun yksi kirkkovieras paheksui tätä.
Mutta toki doketismin vaara on todellinen, ja siitä esimerkkinä kuva selfietä ottavasta Jeesuksesta.
Olipas kirkkovieraalla suorastaan moukkamaisen antiortodoksinen suhtautumistapa. Olikohan hän unohtanut kirkkojen välisen ekumeenisen YYA-sopimuksen?
Ehdotan Facebookiin perustettavaksi kaksi uutta ryhmää,
toisen Jeesuksen vuoksi loukkaantuneille, sairastuneille ja pysyvästi vammautuneille,
toisen Kuolleen ja haudatun Jeesuksen surijoille, ikävöijille ja palvojille.
RR :”Ehdotan Facebookiin perustettavaksi kaksi uutta ryhmää, toisen Jeesuksen vuoksi loukkaantuneille, sairastuneille ja pysyvästi vammautuneille, toisen Kuolleen ja haudatun Jeesuksen surijoille, ikävöijille ja palvojille.”
Hyvä ehdotus. Voisiko sinne perustaa vielä yhden ryhmän Kristuksen ylösnousemuksesta iloitseville. ”Hän vapahtaa kuin Luoja, Hän vuodattaa rakkauttaan kuin Pelastaja.” (Ortodoksi.net/munkki Serafim: Syyrialaisten mystikkojen opetuksia/Kyrillonas Edessalainen (300-luku))
Totta ihmeessä voi, Tuula, kyllä Febuun ryhmiä mahtuu. Toivon mukaan tuosta voisi tulla isokin ilo!